Venetsialainen ruoka vie kielen mennessään

MeribassiMua oikein harmitti, etten ole merenelävien ystävä. Sen verran hyvältä naapuripöydän hummerit näyttivät. Hummeri on mun mielestä ihan syötävää, ja hyvää erityisesti kastikkeessa, mutta joskus pelkään liikaa meren makua. Kala sen sijaan maistuu aina, ja kun tarjoilija kertoi kokin suosittelevan meribassia venetsialaiseen tapaan, ei mun tarvinnut ruokalistaa sen enempää selatakaan. Venetsialainen tapa ei kertonut mulle mitään, mutta nähtävästi se tarkoitti kalan tarjoamista kokonaisena vihannesten ja kastikkeen kera. Settiin kuului tarjoilijan osuus kypsän kalan fileiden irrottamisesta siinä pöydän ääressä. Ihan näppärästi se kävi. Tämän annoksen perusteella venetsialaisessa keittiössä annetaan raaka-aineiden loistaa eikä niitä pilata turhilla mausteilla. Hyvin suomalaiseen suuhun sopivaa ruokaa siis. Mä olin tuon meribassiannoksen jälkeen niin täynnä, että kävelin suoraan hotelliin ja avasin farkkujen napin.

PizzaperjantaiMä haaveilin italialaisesta pizzasta jo pari päivää ennen lähtöä. Hampurista saa kyllä hyviä kebappeja, mutta hyvää pizzaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Ei siis ollut yllätys, että heti kun mä sain kirjattua itseni hotelliin, ryntäsin pizzalle. Pizzeriaa ei tarvinnut kaukaa hakea, ja pian mä sain eteeni ricotta-pinaattipizzan. Ai jestas miten hyvää! Parasta italialaisessa pizzassa on se ohut rapea tomaattikastike. Haha! Piti kirjoittaa pohja, mutta ajattelin samalla, että tomaattikastikekin on tosi hyvää.

Italiassa ollessa pitää tietenkin syödä myös päivittäin tehtävää jäätelöä, mutta mun mangogelato katosi niin nopeasti parempiin suihin, etten ehtinyt napata siitä edes kuvaa. Hyvää oli sekin, varmaan uskotte ilman kuvaakin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.