Reissunaisen reppu: Clarksdale, Natchez & New Orleans 2013

Helmiä ja höyheniä 


by Vintagella @ 2013-04-11 – 22:00:12

New Orleans

Nyt olen New Orleansissa myrskyn keskellä ja kipeänä. French Quarter Festival alkoi tänään, mutta vesisateen vuoksi mulla on ihan hyvä omatunto huoneessa loikoillessakin. Pientä lepoa tähän väliin. Eilen tuli jo kuunneltua livemusaa sekä Bourbon Streetillä että Frenchman Streetillä, ja edellispäivänä jammailtiin jazzin tahdissa jokilaivan kyydissä Mississippillä. 


Matkalla Tupelosta tänne poikettiin ensin Clarksdalessa muun muassa Muddy Watersista ja Elmore Jamesista kertoneessa Delta Blues -museossa sekä Robert Johnsonin kohtalonristeyksessä. Crossroads -nimisessä paikassa, moottoriteiden 61 ja 49 risteyksessä, Johnson legendan mukaan myi sielunsa paholaiselle saadakseen kitaransoiton lahjan. Johnson ei montaa biisiä ehtinyt elämänsä aikana levyttää, mutta on silti maineeltaan legendaarisin delta blues -muusikko. Eric Clapton kuulemma ihaili Johnsonia niin paljon, ettei Clapton tiettyinä vuosina suostunut edes puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tunteneet Johnsonin musiikkia. Clarkdalessa sijaitsee muuten myös Morgan Freemanin Ground Zero Blues Club.

NatchezClarksdalesta matka jatkui Mississippin varrella olevaan Natcheziin, jossa meidät otettiin avosylin vastaan Pilgrimin babtistikirkossa. Aikamoista gospelia kolme tuntia putkeen,
 kävi melkein bluesbrotherssit. Natchezissa ihasteltiin antebellum -taloja, syötiin gumboa ja vierailtiin Natchezin historiallisella hautausmaalla. Aurinkoisenakin päivänä viiden tulipalossa menehtyneen lapsen muistopatsas Turning Angel aiheutti vilunväreitä.

Louisianassa, ennen varsinaiseen Big Easyyn saapumista, vierailun kohteena oli McIlhennyn tehdas, joka tunnetaan Tabascosta. Tabasco valmistetaan chileistä, suolasta ja etikasta ja sitä kypsytetään vuosia niissä Jack Danielsin tislaamossa ensin käytetyissä tammitynnyreissä. Tabasco-kastikkeesta on olemassa tulisempi Habanero-versio ja vähemmän tulinen Green Pepper, sekä monta muuta eri tavoin maustettua versiota. Siellä se Tabasco tänä päivänäkin tehdään, vaikkakin hiukan modernimmalla tavalla kuin entisaikoina.

Seuraavaksi mun päässä alkoi soimaan John Fogerty:

Two-lane
Shinin’ in the july dust
Heat risin’ off the road
Out in front of my truck
Pulled my pick-up over the hill
Down the slide gravel through the cat-tails
Give me those swamp river days again

LouisianaMe nimittäin hypättiin veneeseen ja lähdettiin katselemaan hurrikaani Katrinan jälkiä rämeelle. Mä katselin niin innoissani rannassa hyppiviä villisikoja ja yritin bongata vedestä kilppareita ja alligaattoreita, että mä unohdin kokonaan katsoa mitä mun yläpuolellani tapahtuu. Tai pikemminkin matelee. Sen jälkeen kun mä kerran katsoin ylös ja näin puussa käärmeen, mä näin niitä joka paikassa. Niitä roikkui lähes joka oksalla! Järkyttävää. Pienet alligaattorit ei tuntuneet sen jälkeen missään. Kysyin mitä tapahtuu kun käärme tippuu veneeseen ja meidän kuski sanoi heittävänsä sen pois. Mä epäilen, että mä olisin ehtinyt veneestä pois paljon ennen sitä käärmettä. Ojasta allikkoon.

Shark AttackTuristien määrästä päätellen täällä New Orleansissa on kivaa. Katrina-museossa voi jatkaa tutustumista hurrikaanin tuhoihin. Ihan muunlaista tuhoa saa sitten aikaan baarikaduilla. Bourbon Streetin baarien nimikkodrinksut on todella vahvoja, mutta tottahan toki Hurricane, Hand Grenade, Shark Attack ja monet muut pitää kokea. Aamuisin porukka sitten ihmettelee miksi herää solmio kaulassa (nainen), miksi kylppärin ovessa roikkuu höyhenpuuhka (mies) ja mihin ihmeeseen kaikki dollarit ovat hävinneet (kaikki). 


Yhdysvaltain murhapääkaupunki ei ole lumonnut mua samoin kuin Memphis tai Nashville, mutta on tässäkin puolensa. Ruuan puolesta on sanottava se, että Tennesseen liharuokien jälkeen kala maistui New Orleansissa taivaalliselta etenkin Gordon Ramsayn Kitchen Nightmares -ohjelmasta tutussa Oceanassa. Lisäksi harrikkaa ajava gypsymies povasi mulle niin hauskan tulevaisuuden, että ei mun ainakaan tätä kaupunkia tarvitse pelätä. Ylennyksen voisin ottaa ihan mielelläni vastaan, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä vaaleasta, sinisilmäisestä, 6′ 5″ pitkästä tunisialaisesta aviomiehestä!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.