Upea San Marino

Euroopan kääpiövaltioista mulle on ennestään tuttuja vain Vatikaanivaltio ja Andorra, joten niitäkin on vielä nähtävänä ja koettavana. Vaikka mulla oli vain vähän aikaa Venetsiassa, mä totesin yhden päivän tehokkaan kävelyn jälkeen, että se alkaa olla suurimmaksi osaksi nähty, ja San Marinoonkin voisi ehtiä. Sunnuntaina uhmattiin kaverin kanssa säätiedotusta ja otettiin suunnaksi San Marino.

Ensin meidän piti päästä Venetsian rautatieasemalle, mutta yllättäen vesibussit eivät kulkeneet aamulla, koska meneillään oli soutukilpailut. Reippailtiin siis asemalle kävellen. Ostettiin junaliput Riminiin, ja menomatkalla meillä oli vain yksi vaihto Bolognassa. Imolakin ohitettiin matkan varrella. Riministä olisi sitten pitänyt ostaa viisi euroa kustantava bussimatka San Marinoon, mutta koska seuraavan bussin lähtöön oli yli puoli tuntia aikaa ja bussimatka olisi kestänyt vielä 45 minuuttia siihen päälle, päätettiin uhrata 50 euroa taksimatkaan ja päästä paikanpäälle huomattavasti nopeammin.

Meidän kiirehtiminen kannatti, sillä San Marinoon saavuttaessa aurinko paistoi ja tummat pilvet olivat vasta kaukana horisontissa. Ne maisemat sieltä olivat henkeäsalpaavat. Jos mun pitäisi valita meri tai vuoristo, niin vuoristo voittaisi aina.

San Marinon maisema

San Marino

San Marino

San Marinossa oli Venetsiaan verrattuna todella edullinen hintataso, ja me päätettiin syödä kevyt kolmen ruokalajin lounas. Ensimmäisen ruokalajin, superhyvän pastan, jälkeen masut oli niin täynnä, että pelkäsin vaan vyöryväni mäkeä alas. Mutta ei sitä vikaa ruokalajiakaan, tiramisua, voinut jättää syömättä.

Kaveri valaisi mua sen verran, että San Marinon keskusta on Unescon maailmanperintölistalla. Maksuliikenne San Marinossa toimii kätevästi euroilla, vaikkei se olekaan Euroopan unionin jäsen. Tuli vasta nyt kotona mieleen, että enpä sitten yhtään katsonut minkälaisia kolikoita tungin Hampurissa lippuautomaattiin. San Marinon kolikoille olisi voinut olla kysyntää. No, mulla ei tunnetusti raha kauaa pysy kukkarossa. Täällä tosin kaikki kolikot näyttää jollain tapaa vierailta. Nyt kun kävin kukkaron läpi niin siellä on saksalaisten kolikoiden lisäksi italialaisia, itävaltalaisia ja hollantilaisia kolikoita. Yksi 2-euroinen on näköjään erikoispainos, jonka aihe on Bremenin raatihuone. Pitäisiköhän alkaa keräämään rahaa?

Paluumatkalla meinasi tulla vähän kiire takaisin Riminin asemalle. Soitettiin taksi San Marinosta, ja se mersukuski osoittautui aivan loistavaksi tyypiksi. En tiedä mikä siinä on, mutta italialaiset isukit ovat aina niin ylpeitä pojistaan. Tämäkään kuski ei puhunut yhtään englantia, mutta onneksi meidän italiankielentaito oli aivan huippuluokkaa siinä vaiheessa reissua. Quattro stagioni ei tosin vieläkään sopinut keskusteluun. Kuski kaahotti seitsemänkympin alueella sataaneljääkymppiä, ja sanoi, ettei sen tarvitse pelätä sakkoja kun sen poika on poliisipäällikkö. Sen toinen poika oli kuulemma jalkapalloilija, ja illalla olikin luvassa San Marinon maajoukkueen peli. Me alettiin kaverin kanssa nauramaan, että okei, kumpi ottaa poliisin ja kumpi futarin. Myöhemmin googletettiin minkänäköisistä miehistä oli kyse. Raukoilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä niiden isukki niistä puhuu! Taksikuski oli myös kolmen lapsen ylpeä isoisä, mutta meille ei ihan selvinnyt kenellä sen lapsista oli lapsia. Toivottavasti ei ainakaan sillä jalkapalloilijalla..

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

2 vastausta artikkeliin ”Upea San Marino

    • San Marinoon lähtö oli sellanen ”no lähdetäänkö vaiko eikö” -tilanne, mutta kyllä kannatti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.