Uni ja todellisuus, menneisyys ja nykyisyys

Mä olen viime kuukausina kirjoittanut paljon unia muistiin ja jutellut niistä terapeutille. Melkein kaikki mun unet pohjautuvat lähipäivien tapahtumiin ja niissä heränneisiin tunteisiin. Mun unissa harvoin tapahtuu mitään outoa, jota en osaisi linkata nykyhetkeen. Nyt näin kuitenkin todella outoa unta enkä ymmärrä mistä se tuli tai mitä se tarkoitti. Lapsuus ja tulevaisuus olivat siinä ihan sulassa sovussa.

Mulla oli pienenä tapana hyppiä pituutta meidän takapihalla, kalliolta hiekalle, ja tässä unessa mä näytin sen pituushyppypaikan mun veljen lapsille, joista nuorempikin oli unessa kasvanut siihen ikään, että juoksu sujui. Elettiin siis tulevaisuutta. Pituushyppypaikka oli unessa vain hiukan ruohottunut, mutta mä onnistuin tekemään siihen pehmeän hiekkakasan, vaikka tosiasiassa se paikka ei ole enää hiekkaa nähnytkään. Mä muistelin lapsuuttani veljenpojalle, joka siinä unessa noin 5-6-vuotiaana hyppäsi pituutta ja intoili omasta ennätyksestään. Sitten mä olin lapsi, otin vauhtia ja ponnistin pitkän hypyn hiekalle.

Samalla hetkellä talon nurkan takaa tassutteli esiin oranssi kissa, jonka mä tietysti tunnistin vanhaksi kissakseni, Oskuksi. Mä sain kissan pienenä naapurin navetasta ja se eli koko elämänsä eli 8 vuotta mun kanssani. Se oli persoonallinen kollikissa, joka ei tunkenut ihmisten syliin vaan valitsi tarkasti kuka sitä sai silittää. Unessa se tuli puskemaan mua jalkoihin ja mä nostin kissan syliin. Mun siitä rakkaasta kissasta näkemäni unet voi laskea yhden käden sormilla, ja aina kun näin on tapahtunut, mulla on ollut herättyäni hyvin vahva ja erittäin outo tunne. Sellainen, että olipa kivaa, kun se kissa kävi mua moikkaamassa pitkästä aikaa.

Otin aamulla kynän kauniiseen käteen ja kirjoitin unen heti muistiin, mutta en mä sitä olisi unohtanut muutenkaan. Se jäi pyörimään mun mieleen koko päiväksi.

Mulle tulee parin vuoden välein levoton olo, ja nytkin olen jo jonkun aikaa pohtinut muuttoa. Olen sekä katsellut uusia asuntoja Hampurista että miettinyt Suomeen paluuta. Tunnen oloni kotoisaksi nykyisessä kodissani ja järki sanoi, ettei kannata hylätä lattialämmitystä talven edellä, mutta joku levottomuus sai mut kuitenkin kaipaamaan muuttoa ja muutosta. Hampuria mä rakastan täydestä sydämestäni, mutta umpikuja töissä johti siihen, että ratkaisua oli haettava muualta. Tämän unen näkemisen jälkeen sain käsiini uuden työsopimuksen, joka tarkoittaa reilua palkankorotusta ja uusia haasteita vanhassa työpaikassa. Lisäksi se tarkoittaa uutta lokaatiota eli muuttoa takaisin Suomeen, mutta uuteen kaupunkiin.

Mä olen toisaalta innoissani tulevista haasteista, ja erityisesti muutosta. Olen katsellut sisustusohjelmia netistä enkä malta odottaa, että pääsen kaivamaan autotallista pahveihin käärityn ecuadorilaisen tauluni. Mun paksu musta-oranssi matto on odottaa aukirullausta, ja lasinen sohvapöytä uudelleenkokoamista. Mä en malta odottaa, että saan tehtyä itselleni uuden kodin jonnekin.

Toisaalta mua hirvittää se tilanne, kun olen purkanut muuttolaatikot, täyttänyt jääkaapin ja istun teemuki kädessä, villasukat jalassa, uudella sohvalla uudessa kodissani. Mitäs sitten? Minne mä menen? Ketä mä näen? Mun kaverit on täällä. Hampuri on mun kaupunki. Mä en voi sitten enää hypätä bussiin ja mennä tyttöjen leffailtaan Savoyhin. Mä en voi kävellä treffeille Schanzeen tai mennä illalliselle Zwickiin. Kukaan ei enää pelaa mun kanssa tennistä.

Melko ristiriitaisin fiiliksin siis kohti tulevaa. Mä otan tämän väliaikaisena ratkaisuna, joka selvittää umpisolmun töissä ja sitä kautta toivon mukaan myös rauhoittaa muutenkin. Mä en tiedä missä mä olen kahden vuoden tai viiden vuoden kuluttua, mutta ei se haittaa. Mä voin aina palata Hampuriin. Ja mulla on vielä parisen kuukautta aikaa nauttia kaupungista ja kavereiden seurasta täällä. Ja joulumarkkinoista. Tärkeintä on tehdä se muutos.

House

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

2 vastausta artikkeliin ”Uni ja todellisuus, menneisyys ja nykyisyys

  1. Kylläpä sinulla on jänniä kuulumisia ja suunnitelmia! Muutto, uusi työ uudessa kaupungissa ja ”uusi elämä” ovat kuitenkin niin isoja juttuja, että nehän näkyvät sitten taatusti blogissasikin. Ja onneksi olkoon palkankorotuksesta! Uuden paikan sosiaalinen aspekti varmasti mietityttää, mutta sinulle on ainakin blogisi perusteella niin helppoa ja luontaista tutustua ihmisiin ja vaihtaa maisemaa, että etköhän selviydy. :)

    • Kiitos! Hampurista lähtö ei tule olemaan helppoa, vaikka sen pystyy itselleen järjellä perustelemaan. Kaikilla valinnoilla on lopulta aina syynsä, mutta niiden tarkoitus ei ole itselle selvillä vielä siinä vaiheessa kun päätös pitää tehdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.