Terkut Real Gone Weekenderistä

Jopa oli viikonloppu! Perjantaina ajettiin Sastamalaan kukin omista suunnistamme. Meitä majoittui mökissä neljä, mutta pari muuta kaveria tulivat Tampereelta vain pikavisiitille saunan ja grillauksen merkeissä. Alkuilta sujui siis hyvinkin pitkälti mökissä tai tarkemmin sanottuna mökin terassilla. Viime vuotisesta mökistä poiketen tässä ei ollut grilliä, joten oli hyvä, että oltiin pakattu sellainen varmuuden vuoksi mukaan. Istuttiin tyttöporukalla kaikessa rauhassa terdellä kun joku heebo ilmaantui terassille meidän mökistä, kantaen olkapäällään kaverin laukkua, ja totesi: ”Mä löysin mun laukun.” Meni ehkä pari sekuntia ymmärtää, että oltiin jätetty etuovi auki ja tämä tyyppi oli vain kävellyt ovesta sisään ja napannut ensimmäisen kohdalle osuneen laukun olkapäälleen. Onneksi se tuli sen kanssa terassille eikä esimerkiksi kävellyt ovesta ulos. Mä pomppasin pöydästä ylös ensimmäisenä ja lähdin kohti tätä tyyppiä, joka samalla luovutti laukun ja päätti lähteä ulos sieltä mistä oli tullutkin. Naureskeltiin sitä tilannetta, joskin se olisi voinut ihan vapaasti viedä meidän kaikkien laukut sieltä sisältä ilman, että oltaisiin välttämättä huomattu mitään. Hetken kuluttua katseltiin miten se heitettiin naapurimökistä pihalle.

Perjantai-illan eka esiintyjä meille oli Cliff Edmonds. Juhlasalissa oli hyvä meininki, vaikka musiikki oli niin kovalla, että korvatulppia tarvittiin kauempanakin lavasta. Edmondsin jälkeen esiintyi Matchbox, jonka tutut biisit eivät tällä kertaa oikein napanneet. Matchbox on niin nähty, ja pitkä päivä alkoi painaa kaikkien silmäluomia. Nukkumaan ei kuitenkaan voinut mennä ennen meidän tähtiesiintyjää Whistle Baitia. Oli mahtavaa nähdä Haaja & kumppanit pitkästä aikaa lavalla. Pari bändin jäsentä oli nukahtamispisteessä, mutta hieman väsyneestä tunnelmasta huolimatta WB pisti porukat twistaamaan.

Lauantaina satoi, joten mökissä lähinnä nukuttiin. Lepo oli tarpeen, koska lauantaina luvassa oli monta hyvää bändiä. Täysin uusi tuttavuus meille oli puolalainen Monkey and the Baboons. Todella vakuuttava apinalauma. Harvoin tykkään naislaulajista, mutta tuo mimmi veti hyvin ja mahtavan matalalla äänellä. Hurriganes -cover Bourbon Street oli mainio. Apinalauman jälkeen lavalle kapusi perusviihdyttävä Lo-Lites. 2 I’s Special olikin sitten viikonlopun huonoin.

Real Gone Weekenderin ihmiset alkavat jo tulla tutuiksi, mutta lauantaina bongasin yleisöstä tutulta näyttävän hahmon, jota en kuitenkaan heti tunnistanut. Se moikkasi mulle, joten jäin miettimään, että kuka kumma se on. Mulle tuli mieleen Screamin -festarit ja pohdin onko se joku Marion kaveri. Olihan se, ShookUpista tuttu Marcel! Ihmeteltiin mitä se tekee Ellivuoressa, sillä eihän me tytöt enää siinä vaiheessa iltaa hokattu, että se kenties esiintyy siellä. Marcelin bändi Truly Lover Trio eli TLT oli nimittäin illan vika bändi. Sitä ennen oli kuitenkin meidän lempparin eli Foggy Mountain Rockersien vuoro. FMR veti juuri niin hyvän setin kuin kuvitella saattaa. Heikon katsekontaktia ei missaa kukaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.