ZZTop Hell Raisers – Hamburg Stadtpark

Hampurin Stadtpark Open Air on siitä kiva konserttipaikka, että se on erittäin pieni alue. Pensailla aidatussa notkossa on todellakin tunnelmaa. Maa viettää reunoilta alaspäin, mutta lava on kuitenkin kohotettu maa-aineksella selkeästi. Artisteja Stadtparkissa esiintyy laidasta laitaan, mutta ZZTopin keikalle mulla oli liput jo pitkään. Menin konserttiin puolalaisen kaverin kanssa, mutta silläkin oli kaksi lippua keikalle. Meidän piti siis ennen keikkaa myydä ylimääräiset, ja se onnistui todella helposti jo pelkästään matkalla puistoon. Päästiin siis hyvillä mielin tsekkaamaan lämppäribändinä toiminut Ben Miller Band, josta mä tykkään paljon. Illan päätähdetkään eivät turhaan antaneet odottaa itseään, vaan alottivat keikkansa jo kahdeksalta.

ZZTop

Got Me Under Pressure oli toimiva aloitus enkä mä voinut kuin ihmetellä miten nämä tyypit jaksaa keikkailla päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Bändin ja yleisön fiilis oli hyvä, ja mikäs siellä auringonpaisteessa oli jammaillessa. Muutama pisara vettä satoi ennen konsertin alkua, mutta mä en edes kaivanut rotsin taskuun tunkemaani sadetakkia esiin.

Stadtpark Open Air Hamburg

Gimme All Your Lovin’, I Gotsta Get Paid, Rough Boy ja Tush olivat mun eniten odottamia biisejä, ja hyvältä ne tietysti kuulostivat. Yleisö lauloi ehkä eniten mukana Sharp Dressed Manissä. Osasin odottaa Foxy Ladyä coveriksi, koska se kuultiin myös pari vuotta sitten Helsingin keikalla. Sillä, joka oli mun mielestä loistava, mutta joka Hesarissa sai huonot arvostelut.

Billy Gibbons ZZTop

Mun kaverini sanoi ennen keikkaa, ettei erityisemmin tykkää bluesista ja siksi vähän epäili miten hyvin ZZTop livenä kolahtaa, mutta halusi kuitenkin nähdä nämä herrat kun siihen on vielä mahdollisuus. Keikan aikana se kuitenkin sanoi, että tykkää siitä tyylistä, millä Gibbons soittaa bluesia. Settilistaan palautettu Catfish Blues oli hauska ja yllättävä veto, samoin tokassa encoressa kuultu Jailhouse Rock, josta Hill teki ihan omanlaisensa version.

Settilista näytti kokonaisuudessaan tältä:

Got Me Under Pressure
Waitin’ for the Bus
Jesus Just Left Chicago
Gimme All Your Lovin’
Pincushion
I’m Bad, I’m Nationwide
I Gotsta Get Paid
Rough Boy
Foxy Lady (The Jimi Hendrix Experience cover)
Catfish Blues (Robert Petway cover)
Cheap Sunglasses
Chartreuse
Sharp Dressed Man
Legs

Encore:
La Grange / Sloppy Drunk / Bar-B-Q
Tush

Encore 2:
Jailhouse Rock (Elvis Presley cover)

Jos joku on tänään menossa Hamina Bastioniin keikalle, niin ei muuta kuin hyvää keikkaa! Huono se ei voi olla.

Arvostelu arvostelusta

Luin tänä aamuna Hesarista arvostelun ZZTopin keikasta, ja me ollaan näköjään oltu sen arvostelijan kanssa ihan eri keikoilla.

”Sisällön minimalisointia voisi kutsua myös laiskanväsyneeksi rutiiniksi, jota nakersivat olosuhteet.”

Jos keikasta kirjoittaa arviota Hesariin silloin kun on kalsarit hiertäneet persettä, niin ei se ole bändin vika. Mä nimenomaan yllätyin positiivisesti siitä, ettei ZZTop tuonut lavalle puoltakymmentä puolialastonta pitkäsääristä naista. Pidin yksinkertaisesta showsta, jossa pääosassa oli musiikki. Ihmettelin myös bändin mukavaa meininkiä ja sitä, ettei näiden kaikken vuosien jälkeenkään kyllästytä vetää noita samoja biisejä vaan veri vetää lavalle. Uskoisin, että noilla tyypeillä on sen verran massia, että niiden ei olisi mikään pakko raahautua jonnekin helvetin kylmään periferiaan keikalle. Olin todella iloinen, että mä pääsin kokemaan ZZTopin keikan livenä. Olosuhteissakaan ei ollut mitään vikaa. Normaali Suomen kesä, jopa ilman vesisadetta.

”Kun Catfish Blues oli ikävä kyllä pudotettu setistä, jäi keikan ainoaksi coveriksi riisuttu ja tyystin tarpeeton tulkinta Jimi Hendrixin kappaleesta Foxy Lady, jonka yhteislauluun ei yleisö osannut lämmetä.”

Minkä takia kukaan koskaan valittaisi, jos Jimi Hendrixin biisistä vedetään hyvä versio keikalla? Musta sekin on noissa pitkän linjan muusikoissa arvostettavaa; vaikka ZZTopilla, Fogertyllä ja Springsteenillä riittäisi omaakin materiaalia vaikka seitsemään peräkkäiseen keikkaan, kiinnostaa niitä ottaa settilistaan mukaan covereita, jotka sopivat keikan fiilikseen. On se varmaan niille itselleekin ihan kivaa vaihtelua päästä soittamaan jonkun muun biisejä välillä.

”Balladeja ja blueseja kainosteltiin, ja se mikä parhaimmillaan kulkee vastustamattomalla imulla, tukkeutui nyt tasapaksuksi ja tasarytmiseksi, dynamiikan puutetta voihkineeksi sepelirosoksi.”

Elämä on vissiin pilalla kun Rough Boy jäi kuulematta? Vähän sama kuin itkisi Brucen keikan jälkeen sitä, ettei tullut Riveriä. Bändi soitti toinen toistaan upeampia hittejä mukaan lukien Cheap Sunglasses, Gimme All Your Lovin, My Head’s in Mississippi,Sharp Dressed Man, Pincushion, I Gotsta Get Paid ja Tush. Mä en saa noista tasapaksua ja tasarytmistä edes korvatulpilla.

Ben Miller Triosta, Melrosesta ja Ben Granfeltista oltiin tuon arvostelijan kanssa sentään lähes samaa mieltä. Ainoastaan sillä erotuksella, että musta Melrose oli noista huonoin. Ben Miller oli hauskaa kuunneltavaa, eikä sillä hetkellä oikeastaan puuttunut kuin paali takapuolen alta ja heinänkorsi hampaiden välistä. Suurin osa yleisöstä missasi päivän ekan esiintyjän Ben Granfeltin, jonka huumori ja kitarataituruus todellakin upposi meikäläiseen.

Kerrassaan loistava konserttipäivä.