Nyt vuosi 2015 muistojen hyllyyn

Vuodessa 2015 on paljon muisteltavaa siitäkin huolimatta, että yli puolet vuodesta kului enemmän tai vähemmän kipeänä.

Tammikuussa lensin ensimmäistä kertaa elämässäni tänne Hampuriin ja kiireisen viikon jälkeen löysin kuin löysinkin itselleni uuden kodin. Kyseessä piti olla väliaikainen ratkaisu eli kalustettu koti vuodeksi, mutta en ole irtisanomassa vuokrasopparia vuoden tullessa täyteen. En kaipaa stressiä asunnonetsinnästä tai muutosta itselleni juuri nyt, ja vuokratasosta huolimatta viihdyn tässä asunnossa loistavasti. Töiden suhteen mun sopimus on kestoltaan avoin ja pomo alunperin toivoi mun viipyvän täällä ainakin kaksi vuotta. Mä viihdyn kaupungissa niin hyvin, etten ainakaan hetkeen ole lähtemässä minnekään.

Matkoja viime vuoteen mahtuu viime viikkoisen lisäksi muutamia. Kesäkuussa kiersin G Adventuresin porukan kanssa Kuubassa ja sain siltä reissulta taas monta uutta ystävää. Me ollaan itseasiassa jo sovittu tapaaminen Lontooseen huhtikuulle, joten seuraavaksi pitäisi alkaa buukkaamaan lentoja sinne. Kotimaassa tuli matkailtua sekä Lapissa että E-Suomessa, mutta Saksassa matkustelin vähemmän mitä aioin. Ehkä sen aika on tänä vuonna.

Moottoripyöräilyharrastus jäi viime vuonna naurettavan vähiin, mutta en mä niitä ajamattomia kilometrejä aio murehtia. Ajelen sitten taas kun ehdin ja pystyn. Kalasteltua sen sijaan tuli kesälomalla paljon, elokuussa Lapissa ja heinäkuussa sekä Naantalissa että Hangossa.

Keikkarintamalla piti sopivasti kiirettä ja vuoden 2015 kohokohtia ovat AC/DC:n konsertti Hämeenlinnassa, Real Gone Weekender Tallukassa, Rockabilly Allnighter, Juanes sekä loppuvuoden Ben Granfeltin ja Uriah Heepin keikat Hampurissa. Lisäksi monia bändejä tuli nähtyä muissa tapahtumissa kuten Hafengeburtstagissa ja Harley Davidson -päivillä. Ai niin, ja Mellilä-päivässä! Sinne me tehtiin kavereiden kanssa moottoripyöräretki ja hengailtiin Mellilän torilla Mikko Mäkeläistä kuuntelemassa.

Reissuista saatujen uusien ystävien, vanhojen kavereiden ja Hampurissa asuvien tärkeiden ihmisten lisäksi mä vietin viime vuonna aikaa kummipojan kanssa, mutta suurimman osan ajasta valitettavasti Skypen välityksellä. Vuodessa on tapahtunut kuitenkin huikea kehitys ja se pikkupoitsu osaa jo kertoilla kuulumisia ja hetkittäin jopa keskittyä kuuntelemaan satuja, joita mä sille Hampurista käsin luen. Etätätinä ei kuitenkaan aina ole helppoa, sillä mulle tuli tippa linssiin silloin kun poitsu oli ehdottanut vanhemmilleen, että jos mä vaikka tulisin kotiin. Rölliäkin on tietysti ikävä, mutta enköhän mä heti alkuvuodesta taas Suomessa pistäydy.

Vuodelle 2016 mä en mitään muuta toivo kuin parempaa terveyttä. Nyt avataan uusi lehti muistiossa ja toivon mukaan se täyttyy mielenkiintoisista matkoista, tapahtumarikkaista keikoista ja mahtavista ihmisistä. Hyvää uutta vuotta 2016!

uusivuosi

Hyvää alkanutta vuotta!

Helou taas pitkästä aikaa! Tai moRo, niinkuin mun kummipoika toteaisi. Joku tamperelainen on käynyt vissiin sen luona kylässä. Lisäksi mä epäilen, että se onkin oikeasti raumalainen ja vaihtunut vauvana Tyksissä, koska kaikki sanat lyhenee niin reippaasti eikä puheesta meinaa saada selvää. Isi ja äittä kuuluvat sentään vihdoin sanavarastoon, mutta mun nimen se jossakin välissä unohti ja kutsuu mua nyt nimellä Nenä.

Mä vietin joululoman pohjoisessa ja vaikka yritin pitää pientä lomaa blogistakin, oli pakko hiukan tulla tänne ylläpidon puolelle, koska luulin venäläisten yrittävän hakkeroitumista mun sivuilleni. Olin jo tehnyt kasan lumipalloja ja valmiina aloittamaan talvisodan, mutta sitten huomasin ip-osoitteiden johtavan Venäjän sijasta Kiinaan. Kihahdin ja estin koko Kiinalta pääsyn tänne. Vaikka ei se mitään auta. Todennäköisintä onkin, että mä itse joskus Kiinassa mietin, että mikä hemmetti näissä saiteissa taas on kun en pääse edes etusivulle.

Vuosi vaihtui hieman apeissa fiiliksissä sukulaisen kuoleman johdosta, mutta kyllä mä silti raahauduin kaverin luo parin viinipullon kera. Krapulaa en saanut aikaiseksi, joten tämän vuoden alku oli ainakin siinä mielessä normaalia parempi. Ja vielä on lomaa muutama päivä jäljellä.

When you see it..

Ammuttiin taivaalle pari hassua rakettipatteria ja niistäkin tuli illanvieton järjestäneiden kavereiden naapurilta sanomista. Jotain ropisi kuulemma sen talon katolle, ja se huusi meille, että todella hienot raketit, huomenna sitten siivoamaan katto!

Saatiin noin kolmelta yöllä baarissa idea, että nyt on huominen, eiköhän lähdetä siivoamaan. Vapaaehtoisia katollekiipeilijöitä riitti.

Mutta ei sitten onneksi menty.

Tinoista tuli aika epämääräisiä hökötyksiä. En osannut päättää muistuttiko mun tinani enemmän palmua vai purjelaivaa, mutta kaverin tinasta ei voi erehtyä:

Tina