Tieto lisää tuskaa

Mun Losin ja Vegasin matka on vähän kiikun kaakun tämän tyhmän sairastelun takia. Mutta broidi lupasi kustantaa mulle parhaan lahjan ikinä eli matkustusluokan upgreidauksen noilla pidemmillä lennoilla. Mähän olen jo ajat sitten tarkastanut millä koneella lennän. Kyseessä pitäisi olla Unitedin 767. En mä mihinkään bisnekseen vieläkään ole itseäni tunkemassa, vaikka se vaakatasossa nukkuminen kovasti houkutteleekin. Mutta istuintilan lisäys 31 tuumasta 34 tuumaan ja penkin kallistuksen lisäys tuumalla on jo ihan bueno. Ja mulle ihan uusi kokemus, mä kun yleensä istun jossain karjavaunun perällä.

Ei se 767 tosin ole ainoa kone, jolla nyt lennän. Toisen osuuden kone on todennäköisesti 757, myöhemmin on vuorossa 737 ja sitten taas paluumatkalla 767. Vanhoja koneita kaikki. Mutta mä aion tässä soveltaa mun lentopelkooni sitä Zimbabwessa oppimaani logiikkaa; kun ne koneet on pysyneet ilmassa tähänkin asti, niin ei ne nytkään putoa.

United on juuri saanut uusia 787 Dreamlinereita, joten olisi siistiä päästä ekaa kertaa sellaisen kyytiin. Lueskelin tosin tässä uutisia viimeisimmistä muutoksista siihen Dreamliner -tilaukseen, sillä United vaihtoi alkuvuodesta kymmenen koneen tilauksen Dreamlinereista 777 -malliin, joiden toimitus alkaa jo ensi vuonna. Boeingille se sopi hyvin, koska Dreamlinereiden tilauskirjat olivat melko pitkälle buukattuja, ja nyt se saa myytyä Unitedin vaihtamat 10 konetta jollekin muulle. Samalla niiden kymmenen 777 koneen myynti Unitedille oli Boeingille lottovoitto, koska kyse on vielä vanhoista malleista, joiden tilauskirjassa oli tilaa ennen siirtymistä uuteen 777X malliin, jota monet odottavat. Se tarkoittaa siis Boeingille erävoittoa taistelussa Airbussia vastaan, sillä Airbussin 350 malleja ei ole vielä lähivuosina saatavilla Unitedille.

Unitedin luultiin ostavan ne kymmenen 777-300ER korvaamaan vanhoja laajarunkoisia 747, mutta se kai siirtääkin nuo uudet aiempien 777-200ER tilalle Newarkiin ulkomaan reiteille, jolloin 777-200ER koneita vapautuu kotimaan hubien välille. Unitedilla on päivittäin reilut 200 kotimaan lentoa hubista toiseen, joten isommat koneet tulevat siellä tarpeeseen. Osa vanhoista 747 kannattaa vielä pitää liikenteessä edullisten polttoainehintojen takia ja myös monien 767 koneiden käyttöikää jatketaan. Tämä on mielenkiintoista ja yllättävää, koska jopa Delta, jolla myös on vanhoja 747 koneita, aikoo vaihtaa ne uusiin.

United Continental on muuten maailman toiseksi suurin lentoyhtiö liikennemäärillä mitattuna. Ilmeisesti se viisi vuotta sitten tehty fuusio ei mennyt ihan putkeen, koska Unitedilla on jatkuva lakonuhka päällä ja se on myös surullisenkuuluisa myöhästymisistään. Ja tähän mun olisi pitänyt lopettaa näiden Unitedista kertovien artikkeleiden lukeminen. Mun lentopelolleni ei tehnyt yhtään hyvää lukea seuraavat kappaleet:

“It’s roulette every time I try to fly United,” said Jim Shelly, an oil-and-gas property owner in Houston and an elite United flier. He said recent disappointments on overseas flights include cancellations, delays, poor cabin service, old planes and broken entertainment systems.

He’s particularly concerned about a spate of mechanical problems he has experienced, mostly on Boeing 767-300 widebody planes, and said he now consults the United app regularly to watch for notices of mechanical problems on planes he’s not even taking.

Hengitä rauhallisesti. Muista Zimbabwe. Vanha Boeing on hyvä. Mitä vanhempi sen parempi.

ZIMBABWE!!!

I don’t know where I’m going but I’m on my way

Onneksi seuraava loma on jo buukattu, niin ei ahdista ihan niin paljon tämä lomanjälkeinen urheiluinnostus.

Tänään en tosin ollut salilla, koska tänään oli terapiapäivä. Itkin terapeutille sitä, että mitä jos mun ahdistus jonain päivänä estää mua matkustelemasta. Jos en pystykään lentämään minnekään. Ja sen jälkeen aloin itkeä sitä miten naurettavia mun ongelmat on, koska ihmisillä on aika paljon vakavampiakin asioita murehdittavanaan.

Ensi kerralla mä itken todennäköisesti sitä, että on hiekan murena kengässä.

Arvatkaa minne suuntaan joululomalla? Meillä oli kaverin kanssa suunnitteilla sen 3-kymppisten juhliminen Disneylandissa Pariisissa, joka kuulostaa melkein yhtä hauskalta kuin normaalisti 30-vuotisbileissä se yhteislaululla kiekautettu Reetun biisi. Mutta koska muut kaverit meidän porukasta alkoivat hannaamaan sen takia, että asuvat nykyään jossain Vietnamissa, päätettiin unohtaa se Disneyland. Ja mennä sen sijaan Vegasiin. Loogista, eikö!

Frendi varasi meille yösijan Hard Rock Hotellista ja bongattiin molemmat itsellemme sopivat lennot. Kun mä niin kauas lennän, en tietenkään malttanut olla pysähtymättä joksikin aikaa Losiin. En ole ihan varma onko mulla riittävästi lomapäiviä tohon reissuun, mutta otan sitten läppärin mukaan, jos ei ole. En kehdannut kysyä pomolta asiasta vielä, kun olen ollut loman jälkeen takaisin töissä huikeat 4 päivää. En myöskään tiedä mitä mä Losissa teen, mutta muistaakseni mun joku kaveri asuu siellä. Ja on tässä vielä paljon aikaa suunnitella. Synttärisankarin näen sitten Vegasissa ja ohjelma on siellä on varmaan jo suurinpiirtein selvillä.

Vegas

Rohkeutta on.

Mun tuleva muuttoni on edelleen vahvasti jäissä. Sopimus on sovittu vasta suullisesti ja jostain syystä sen ensimmäisen sopimusluonnoksen tekeminen on jämähtänyt jonoon jonkun työpöydälle. Eli tänä vuonna tuskin tarvitsee pakata vielä mitään. Jatkan vain pakastimen tyhjentämistä syömällä ja huuto.netin käyttöä kohti tehomyyjän titteliä. Lisäksi mä tykkään tehdä listoja asioista, joita tulen pakkaamaan mukaan, mutta siitä aiheesta kirjoittelen joku toinen kerta enemmän.

Eräs tuttu kysyi multa miten mä uskallan lähteä toiseen maahan. Mulle ei tullut mieleenkään, että muutossa Euroopan sisällä olisi jotain uskallusta vaativaa. Kyllä mä nyt enemmin muutan johonkin kaupunkiin Saksassa kuin esimerkiksi Vantaalle. Se olisi pelottavaa. Mutta kun aloin miettiä mun aiempia asumisia maailmalla, niin osa niistä saattoi vaatia vähän rohkeutta.

Kun en yhtenä kesänä saanut kesätöitä Suomesta sadoista hakemuksista huolimatta, päädyin hakemaan töitä Camp America -ohjelmasta. Ohjelmassa nuoret työskentelevät eri puolilla Yhdysvaltoja lasten leireillä muun muassa ryhmänvetäjinä, siivoajina, hengenpelastajina tai ohjelmavastaavina. Mä kerroin haluavani mielelläni töihin eläinten tai hevosten pariin, ja kun kuulin tulleeni hyväksytyksi ohjelmaan, pakkasin laukun ja ostin lennon Lontooseen.

Lontoossa tapasin Camp American ensimmäiset edustajat, jotka antoivat mun käteeni lentolipun Newarkiin. En tuolloin vielä tiennyt lopullista määränpäätä, tiesin vain, että jossakin mua odottaa kesätyöpaikka, johon kuuluu pienen palkan lisäksi majoitus ja ylläpito.

Mun sijoituspaikkani oli sitten puutarhaosavaltio New Jersey. Leirille päästyäni vastassa oli joukko nuoria viidestätoista eri maasta, ja heidän kanssaan tein sitten töitä koko kesän eläinfarmilla vastaten sekä eläimistä että eläintenhoitoa ja ratsastusta opettelevista hulluista lapsista. Se oli melko rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Yhdeltä lapselta irtosi korva, toinen elvytettiin uima-altaalla ja yksi marsu kuoli. Mä putosin rodeohumman selästä vapaa-ajallani ja tornadot, poison ivy ja käärmeet toivat vielä oman pienen mausteensa kesänviettoon. Se oli silti paras, hauskin ja opettavaisin kesä koskaan.

Jos mun pitäisi nyt lähteä samalla tavalla reissuun, lentää Heathrowlle, jossa lentoliput seuraavaan ennalta tuntemattomaan määränpäähän lykättäisiin kouraan, en edes tiedä uskaltaisinko lähteä. Mutta olen niin iloinen, että aikoinani lähdin.

Aina kun mulle tulee tilaisuus tsempata jotakin nuorta lähtemään maailmalle, käytän sen takuuvarmasti. Se elämänkokemus, jonka tuollaisesta saa, on yhtä arvokasta kuin ne uudet elinikäiset ystävät. Puhumattakaan siitä työkokemuksesta. Lisäksi väitän, että olisin kuluttanut paljon enemmän rahaa työttömänä Suomessa kuin mitä ne Lontoon lennot maksoivat.

Osa leirillä olleista nuorista palasi samoihin hommiin seuraavana kesänä. Leirillä on helppo säästää rahaa kun ostosmahdollisuuksia ei ole, ja etenkin UK:sta lentäville nuorille se oli ihan kelpo tienesti. Mulle sen sijaan kommentoitiin täällä Suomessa jälkikäteen muun muassa seuraavaa: ”Kyllä mäkin lähtisin Jenkkeihin, jos olisi rahaa!” Rahastahan se ei ole kiinni, vaan rohkeudesta.

Horsie