Avainsana-arkisto: Springsteen

Springsteenin lyriikat osa 1

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sen kunniaksi, että Bruce Springsteenillä oli tänä vuonna synttärit, ajattelin listata herran parhaat säkeet, jotka meikäläiseen iskee.

Ihan turhia tekstejä ne eivät nimittäin ole, käsinkirjoitettu sivu Born to Run -biisin tekstiä myytiin New Yorkissa huutokaupassa vaatimattomaan parinsadantuhannen dollarin hintaan muutama vuosi sitten. Miettikää, tyyppi tienaisi 200 000 taalaa vaan raapustamalla jotain paperille. No, nämä on näitä rahan arvon kummallisuuksia. Asiat ovat juuri sen hintaisia, mitä joku on niistä valmis maksamaan. Kyllä mäkin olisin maksanut 200k Born to Runista, jos mulla olisi sen verran ylimääräistä. Jää vähän vajaaksi.

Mä olen jo pitkään halunnut kirjoittaa omia ajatuksia ylös Springsteenin musiikkiin liittyen. Pomon biiseissä on niin paljon sanomaa, ja usein ne on kuin peilikuvia omista sen hetken fiiliksistä. Tässä muutamia poimintoja biiseistä, joita kuuntelin ihan satunnaisessa järjestyksessä:

1. Thunder Road

There were ghosts in the eyes of all the boys you sent away
They haunt this dusty beach road
In the skeleton frames of burned-out Chevrolets

Onko olemassa voimakkaampaa mielikuvaa kuin poltettujen Chevrolettien luurankomaiset rungot? Tähän biisiin on pitänyt palata yhä uudestaan ja uudestaan tuon yhden virkkeen takia.

2. I’m on Fire

Sometimes it’s like someone took a knife, baby
Edgy and dull
And cut a six-inch valley
Through the middle of my soul

Mä jäin kerran miettimään, miten veitsi voi olla sekä terävä että tylsä. Mutta koko biisi on kahdesta suunnasta repivää tunnetta täynnä, joten tuo terävä ja tylsä veitsi kuvaa sitä mitä parhaiten. Terävä veitsi on vaarallinen, koska se viiltää syvälle, mutta tylsä veitsi sen sijaan sattuu enemmän. Molempi pahempi.

3. No Surrender

Well, we busted out of class
Had to get away from those fools
We learned more from a three-minute record, baby
Than we ever learned in school

Tämä on aina pistänyt mun korvaan oudolla tavalla, koska pidän Springsteeniä paljon enemmän intellektuellina kuin pelkästään kapinoivana rokkarina. Toisaalta koulu ei ole yhtä kuin oppiminen tai osaaminen. Varmaan jokaisen mielestä koulussa opeteltiin ulkoa asioita, joita ei koskaan tulla tarvitsemaan. Siellä opetettiin myös sellaisia ulkoaopeteltavia asioita, joista olisi hyötyä tänäkin päivänä, jos koko luokka ei olisi huijannut opettajaa matikankokeissa käyttämällä kertotaulukyniä..

4. Human Touch

So you been broken and you been hurt?
Show me somebody who ain’t
Yeah, I know I ain’t nobody’s bargain
But hell, a little touch-up and a little paint…

Niinpä, kukapa ei olisi polttanut näppejään rakkaudessa. Silti jokainen tarvitsee joskus ihmiskosketusta. Tämä on muuten sellainen biisi, että sen koko sanoma tulee ilmi jo otsikosta. Yleensä biiseissä on vähän enemmän sisältöä, mutta tässä se on vaan ja ainoastaan Human Touch.

5. Badlands

Poor man wanna be rich
Rich man wanna be king
And a king ain’t satisfied
Till he rules everything

Ihmiset haluaa aina vain enemmän ja enemmän eikä kukaan ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Badlands on kertomus siitä tyytymättömyydestä, mutta samaan aikaan uskosta siihen, että parempaa voi saavuttaa, jos on valmis tavoittelemaan unelmiaan. Unelmien tavoittelussa pelottaa sekä se, ettei niitä saavuta, että se, että ne saavuttaa.

6. Downbound Train

I had a job, I had a girl
I had something going, mister, in this world
I got laid off down at the lumber yard
Our love went bad. Times got hard
Now I work down at the carwash
Where all it ever does is rain
Don’t you feel like you’re a rider on a downbound train?

She just said ”Joe, I gotta go. We had it once. We ain’t got it any more.”
She packed her bags left me behind
She bought a ticket on the Central Line
Nights as I sleep, I hear that whistle whining
I feel her kiss in the misty rain
And I feel like I’m a rider on a downbound train

Last night I heard your voice
You were crying, crying. You were so alone
You said your love had never died
You were waiting for me at home
Put on my jacket, I ran through the woods
I ran ’till I thought my chest would explode
There in the clearing, beyond the highway
In the moonlight, our wedding house shone

I rushed through the yard. I burst through the front door
My head pounding hard, up the stairs I climbed
The room was dark. Our bed was empty
Then I heard that long whistle whine
And I dropped to my knees, hung my head, and cried
Now I swing a sledge hammer on a railroad gang
Knocking down them cross ties, working in the rain
Now don’t it feel like you’re a rider on a downbound train?

Joo, mun piti ottaa tähän vain pieni pätkä kyseisestä biisistä. Mutta mikä pätkä? Se koko biisi on tarina, jota ei voi jättää kesken. Se kertoo erosta, jota kumpikaan ei halua, mutta joka kuitenkin vääjäämättä tapahtuu. Niin kuin juna, joka kulkee alamäkeen.

7. Cover Me

This whole world is out there just trying to score
I’ve seen enough; I don’t want to see any more
Cover me, come on and cover me

Joskus on juuri tällainen olo, tekee vaan mieli kääriytyä murun kainaloon, suojaan kovalta ja lumituiskuiselta maailmalta. Tämä on ehdottomasti yksi seksikkäimpiä Springsteenin biisejä, ja mä en ehkä halua kirjoittaa koko maailmalle sitä, mitä ajatuksia tämä mussa herättää.

8. My Hometown

Last night me and Kate, we laid in bed
Talking about getting out
Packing up our bags maybe heading south
I’m thirty-five, we got a boy of our own now
Last night I sat him up behind the wheel, and said
”Son take a good look around
This is your hometown.”

Tässä biisissä Springsteen kuvaa lapsuuttaan Civil Rights Movementin keskellä laman iskiessä kaupunkiin. Biisin alussa Springsteenin isä puhuu omalle pojalleen ja lopussa Springsteen itse omalleen. Kaikki ympärillä muuttuu ja vaikka vikassa säkeistössä on aikomus pakata ja lähteä, niin ei kuitenkaan käy. Se elämä ja ne opetukset, joita itse on opittu vanhemmilta, siirtyy väistämättä omille lapsille.

9. Dancing in the Dark

Stay on the streets of this town
And they’ll be carving you up all right

Kivasta rytmistään huolimatta tämäkin on varsin surumielinen biisi. Poimin siitä tuon yhden lauseen, joka mun mielestä kiteyttää koko kappaleen sanoman. Se kertoo nimenomaan siitä tylsyydestä, minkä vain samoissa kuvioissa pyöriminen ja paikallaan pysyminen voi aiheuttaa. Se on tunne, mikä syö sisältä.

10. Born to Run

Just wrap your legs round these velvet rims
And strap your hands across my engines
Together we could break this trap
Well run till we drop, baby well never go back

Mikä näissä Born to Runin sanoissa sitten on kahdensadantuhannen dollarin arvoista? Ainakin se, että se oli Springsteenin viimeinen mahdollisuus lyödä läpi. Kaikki tai ei mitään -tyylinen sanoitus on itseasiassa varsin eeppinen kaikki tai ei mitään -tilanteeseen. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että mun lempparikohta tässä biisissä kuvaa joko Harley Davidsonia tai jotain muuta, mikä on jalkojen välissä. Tai molempia, koska ”mun moottorit” on siinä monikossa. Tämä on todellakin Springsteeniä parhaimmillaan!

The Boss is back

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kerrankin olin oikeaan aikaan kotona. Kuriiri rimputti ovikelloa yllättäen mun työpäivän päätteeksi ja sieltähän se saapui, kauan odotettu paketti Amazonilta. Ennakkotilauksesta tuntuikin jo olevan pieni ikuisuus. Kannatti taas pitää etäpäivä.

Springsteen

Näin ennakkoon mun lempparilevyt on Born to Run, Born in the U.S.A. ja Darkness on the Edge of Town, mutta aion kuunnella näitä kaikkia ihan tasapuolisesti. Boksista löytyi myös pieni vihkonen, jossa on tuon ajan lehtileikkeitä ja kansikuvia arkistojen kätköistä. Introducing Bruce Springsteen: The most important new voice of Asbury Park, New Jersey. And perhaps the 70’s as well. Ja ehkä 80-luvun. Ja 90-luvun. Sekä 2000-luvun. Ja tietysti 2010-luvun!

Vehkeillä on väliä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

KajariNo nyt kelpaa kuunnella Black Bettyä! Naapuritkin varmasti tykkäävät siitä biisistä.

Voitin tämän hienon kaiuttimen Springsteen -skabasta. Mielummin mä olisin voittanut Springsteenin, mutta kyllä tämäkin kelpaa.

Töissä IT-pomo toi mulle uudet hienot Jabran kuulokkeet. Tökkäsin ne kiinni läppäriin ja samalla hävitin läppärin omat kaiuttimet. Vaihtoehdoista pystyi valitsemaan vain headsetit eikä ääniä kuulunut ilman kuulokkeita enää ollenkaan. Aikani ihmettelin mitä kaiuttimille tapahtui ja lopulta jouduin soittamaan Helpdeskiin, mun parhaalle kaverille Jukalle.

-Paina oikeassa alareunassa olevaa kaiuttimen kuvaa hiiren oikealla näppäimellä ja valitse Playback devices. Mitä siinä listalla näkyy?
-No ne kuulokkeet. Ei kaiuttimia.
-Okei. Paina siinä listan kohdilla hiiren oikeaa näppäintä ja valitse Show disabled devices.
-No tuli näkyviin speakers! Kuka ne oli piilottanut?!

Jos joskus tulee hetki, että tunnet olosi fiksuksi, niin soitapa Helpdeskin Jukalle ja kysy jotain. Tipahdat maan tasalle heti ja olo on kuin ameeballa. Ihanaa oikeasti, että helpdeskissä on joku itseä fiksumpi ihminen, joka oikeasti osaa aina auttaa.

The kokoelma-albumi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Marraskuussa julkaistaan Springsteenin albumikokoelman eka osa eli The Album Collection Vol. 1, 1973-1984. Se sisältää sellaiset vaatimattomat remasteroidut levytykset kuin Greetings From Asbury Park, N.J., The Wild, The Innocent and The E Street Shuffle, Born To Run, Darkness On The Edge Of Town, The River, Nebraska ja Born In The U.S.A..

Mulla ei ole vielä noita kaikkia, joten tämä on ihan ehdoton hankinta. Kaikki eivät ymmärrä miksi pitää myydä vanhoja hyviä studiolevyjä uudelleen masteroituina ja miksei sen sijaan julkaista live videoita tai audioita viime vuosien kiertueilta. Mulla on joitakin livelevyjä enkä tykkää edes siitä Straycatsien Live in Turku -levystä, vaikka pompin sillä keikalla eturivissä. Ei siinä vaan levyltä kuunneltuna ole sitä samaa meininkiä, jonka Setzer saa aikaan rokkaamalla parin metrin päässä nenän edessä. Ja Brucen livekeikkatunnelmaa ei varmasti saa millään purkkiin.

Straycatseistä tuli mieleen, että joskus hömppäsarjojen katsominen kannattaa. Mä katsoin pitkästä aikaa yhden jakson Svenska Hollywoodfruaria ja yksi ruotsalainen mummo esitteli siinä ex-miehensä Jimin. Arvatkaa kuka se Jim oli! Slim Jim Phantom!

Hyvää synttäriä Bruce!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Päivä kului toimistolla kivasti E Street Radiota kuunnellen. Radion vierasdeejiinä oli -ylläripylläri- Bruce Springsteen ja paljon muutakin kivaa ohjelmaa päivään mahtui. Fanien synttäritoivotukset ja kertomukset omista keikkakokemuksistaan olivat päivän hauskinta antia. Tuli hienoja lukuja budjettiin kun fani kertoi radiossa käyneensä 82 konsertissa. Nimimerkillä tavoitteena 82 miljoona myyntiä ensi vuodelle.

Ei ikinä uskoisi, että Springsteen täyttää tänään 65. Ja Fogerty, joka lähtee marraskuussa konserttikiertueelle Kanadaan, täyttää ensi vuoden toukokuussa 70 vuotta. Eläkeiästä huolimatta kumpikaan ei näytä hidastavan tahtia. Eikä pidäkään, kun molemmat elävät musiikille.

Springsteenin tytär

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miettikää miten helppoa toimittajille on keksiä otsikoita Jessica Springsteenin ratsastusuutisiin.

Jessica Springsteen, Bruce’s kid, is born to ride

Jessica Springsteen proves she’s the boss in Aga Khan

The Boss’s daughter: Jessica Springsteen takes centre stage

Baby she was born to ride! Bruce Springsteen and Patti Scialfa support their daughter Jessica at the Dublin Horse Show

Bruce Springsteen in Ireland: ’Pony Boy’ singer watches his daughter at Dublin Horse Show

Jessica Springsteen (Yes, Bruce’s Daughter) fronts Gucci’s new equestrian collection

Kumman kohtaisit taistelussa mielummin, sata ankankokoista hevosta vai hevosenkokoisen ankan?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olenko kertonut siitä, miten törmäsin Jimmy Falloniin NYCissä? Tästähän on siis jo, öö, pitkä aika. Mutta siellä se dallaili kadulla, jossain päin Manhattania. MTV Video Awards oli silloin kaupungissa, ja se oli juontamassa niitä. Se käveli mua vastaan ja heti kun se ohitti mut, mä tajusin kuka on kyseessä. Mutta sitten mä jäädyin. Jäädyin niin totaalisesti, että se oli kävellyt varmaan sata metriä ennen kuin mä tajusin kääntyä katsomaan sitä päin. ”Hey…” Aijaa, se meni jo.

Muistin tuon tapauksen nyt, kun katselin miten Jimmy Fallon imitoi Springsteeniä Late Night with Jimmy Fallonissa. Imitaatio oli hyvä, mutta nauroin sille haastattelulle ehkä eniten. Ensinhän ne puhuivat siitä 4-tuntisesta Helsingin keikasta, ja sitten tuosta imitaatiosta. ”You do me better than I do!” sanoi Bruce, ja ehdotti, että Fallon lähtisi kiertueelle vale-E-Street -bändin kanssa. Bruce sanoi itse voivansa istua siinä pöydän takana Fallonin puolesta. Fallon: ”It’s a pretty hard job thought, sometimes we do the show like.. ..an hour.”

Tässä linkki niihin Youtube videoihin, vaikka mä olen varmaan tarjonnut linkkiä tuohon haastikseen jo joskus aiemminkin. Mutta muistakaa, että a huge duck will f*ck you up!

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Laitoin Radio Sun Classicsille eilen positiivista palautetta, koska nehän soittaa parempaa musiikkia kuin mä osaisin edes toivoa kun en kerran muista biisien nimiä. Sain heti vastauksen, että lomien jälkeen luvassa on lisää ylläreitä Brucelta. Meikäläisen kanavasurffailut loppui muuten nyt.

Miten kivaa muuten on saada palautteeseen vastaus! Tämä oli ehkä toinen kerta ikinä. Kerran sain Silja Linelta vastauksen positiiviseen palautteeseen. Kuinka monta positiivista palautetta mä muuten mahdan olla antanut elämäni aikana, ehkä kaksi? No pyydettäessä toki useinkin. Mutta silloin pyrin antamaan rakentavaa palautetta, en pelkästään positiivista. Sitähän varten ne sitä pyytävät, jotta voivat kehittää palvelujaan.

Finnairin asiakaspalvelukin yllätti erittäin positiivisesti tässä männäviikolla. Riehuin kun en jostain syystä saanutkaan varattua palkintolentoa juuri siihen koneeseen, johon halusin, ja jossa sen palkintolentopaikan juuri hetkeä aiemmin näin. Mun huonosta asenteesta huolimatta ne Finskillä päättivät jostain täysin käsittämättömästä syystä auttaa mua lentobuukkauksen kanssa eikä mun tarvinnut jäädä rannalle ruikuttamaan. Se lento olisi maksanut mulle 400 euroa, jos en olisi saanut varattua sitä pisteillä. Huokaisin helpotuksesta luuriin niin syvään, että se Finnairin aspa alkoi nauramaan. Tiesi jo varmasti pelastaneensa mun matkan, mutta kyllä mä muistin sitä kiittääkin. Joskus metsä vastaa jopa kiltimmin kuin sinne huudetaan.

Päivän biisi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mä en ole vieläkään saanut menneen talven Lumiaa yhdistymään mun auton soittimeen niin, että voisin kuunnella Spotifyita autossa. CD:n vaihtajaongelman ratkaisin sentään sillä, että tallensin kaikki hyvät cd-levyt läppärille ja siirsin ne sellaisenaan muistitikulle, joka mun menopelissä yhdistyy soittimeen ilman mitään kommervenkkejä. Kun oma musavalikoima alkaa siitä huolimatta lopulta kyllästyttämään, niin ainakin pk-seudulla Radio Sun Classics tarjoaa ihan hyvän vaihtoehdon. Mä olen joskus aikamoinen kanavasurffailija, mutta yhä useammin radion näpelöinti pysähtyy juuri Sunin kohdalla, koska sieltä sattuu tulemaan niin hyvä biisi.

Tänä aamuna Sunilla soi joku Springsteenin biisi, jonka nimeä en saanut millään päähäni. Vaikka kuinka kuuntelin lyriikoita, en millään keksinyt mistä biisistä on kyse tai edes sitä millä levyllä kyseinen biisi on. Tietenkään en myöskään tajunnut hakea Lumiasta Shazamia juuri sillä hetkellä.

Nyt se aamulla kuultu kappale alkoi soimaan mun päässäni, mutta vaikka olin aiemmin sitä kuunnellessa yrittänyt painaa sanoja mieleen, en saanut yhtään lausetta päähäni. Muistin, että biisissä mainittiin Joe, ja sen surumielinen rytmi oli kyllä kirkkaasti mielessä. Mutta ei mun hyräilyt paljon biisin etsinnässä auta ja arvatkaa vaan kuinka moneen Springsteenin biisiin liittyy Joe! Kiitti vaan Grushecky.

Ehdin kuunnella aika monta hyvää biisiä ja lueskella useita lyriikoita ennen kuin lopulta osuin oikeaan ja löysin etsimäni sanat:

She just said, ”Joe, I gotta go
We had it once, we ain’t got it anymore”
She packed her bags, left me behind
She bought a ticket on the Central Line
Nights as I sleep, I hear that whistle whining
I feel her kiss in the misty rain
And I feel like I’m a rider on a downbound train

Sehän se oli, Downbound Train!