En olisi ikinä uskonut, että osaan olla näin päättämätön sählääjä, mitä juuri nyt Springsteenin konserttien suhteen.

Bruce Springsteen tuo The River -kiertueensa Eurooppaan ja mä olen ollut aivan sekaisin niiden konserttien kanssa. Ahdistus on taas palannut ja lääkkeiden kanssa on ongelmia, joten kaikkien tapahtuminen ja lomien suunnittelu on vaikeaa. On niin vaikea uskoa, että parin kuukauden päästä kaikki olisikin hyvin, kun tätä sirkusta on kestänyt jo lähes vuoden. Mä en kuitenkaan antaisi itselleni anteeksi, jos en edes yrittäisi mennä johonkin keikalle, joten pakko niitä lippuja oli tutkia.

Kiertue starttaa Euroopassa toukokuun puolessa välissä Barcelonasta, ja mä en osaa päättää ostaisinko liput sinne vai en, kun ne tulevat ensi viikolla myyntiin. Barcelonan keikka osuu lauantaille sellaisena viikonloppuna, jolloin Saksassa on maanantaikin vapaa, joten pitkä viikonloppu Barcelonassa olisi aika kiva. Mutta lähempääkin keikkoja löytyy.

Saksassa Springsteen konsertoi Münchenissä ja Berliinissä kesäkuussa. Niihin liput tulivat myyntiin eilen ja mä sekoilin niiden buukkaamisen kanssa ihan urakalla. Päätin joka tapauksessa ostaa liput Berliiniin, vaikka se keikka onkin sunnuntaina ja vaatii maanantain vapaaksi. Ensin varasin seisomapaikat lavan edestä ja olisin saanutkin ne, mutta sitten tajusin, että mä olen ainakin puoli metriä lyhempi kuin keskiverto saksalainen, joten ei mun mitään seisomapaikkoja täällä kannata ottaa. Pähkäilin istumapaikkojenkin kanssa aikani ja lopulta totesin, että pakko ostaa jotain, etten ainakaan jää ilman lippuja. Nyt on ainakin yksi keikka kalenterissa.

Suomen konserttia ei ole ainakaan vielä julkistettu, mutta mä toivon, että se sijoittuisi jonnekin kesä-heinäkuuhun, jolloin on Ullevinkin keikka. Mitä myöhemmin, sen parempi.

Tänään on taas vuorossa tennistä, joten ainakin mä tiedän mitä levyä kuuntelen Spotifyista matkalla tennishallille.

Bruce Springsteenin lyriikoiden kuuntelu jatkuu:

1. We Take Care of Our Own

From Chicago to New Orleans, from the muscle to the bone
From the shotgun shack to the Superdome
There ain’t no help, the cavalry stayed home
There ain’t no one hearing the bugle blowin’

Jotkut eivät pidä Springsteenin musasta juuri sen isänmaallisuuden takia. Siinä missä Born in the USA johti monia harhaan viestillään, We Take Care of Our Own ei jätä mitään arvailujen varaan. Aluksi mä en pitänyt tästä kappaleesta juuri sen takia, että eihän se Yhdysvaltain lippu mulle juuri mitään merkitse. Mutta konsertissa tässäkin biisissä päälle ryöpsähti sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne, että mä kuvittelin heti omaavani Yhdysvaltojen passin. Passia tai ei, nykyään tämäkin biisi osuu ja uppoaa. Mut on helppo aivopestä. New Orleans -kohta on erityisen koskettava, koska oletan sen tietysti viittavaan hurrikaani Katrinan aiheuttamaan tuhoon.

2. Down in the Hole

Sun comes every morning, but it is no friend
I get dressed and I go back again
The rain it keeps on falling, on twisted bones and dirt
I’m buried to my heart here in this hurt

9/11 terrori-iskuista kertovassa biisissä on julmia kohtia. Aurinko nousee joka aamu, mutta se ei ole ystävä. Elämä jatkuu, vaikka se mahdottomalta tuntuukin. Ja vaikka jäljellä on vain kaupungin tyhjä siluetti.

3. Pink Cadillac

They say Eve tempted Adam with an apple
But man I ain’t going for that
I know it was her pink Cadillac

Tämä ei olisi Brucen biisi, jos samettipenkkien kanssa samaan tekstiin ei mahtuisi raamatullisia viittauksia. Ties kuinka monta kertaa mä olen fiilistellut Pink Cadillacin kertosäettä edes huomaamatta miten paljon biisissä luomiskertomuksesta puhutaan. Koska kyseessä on Springsteen, Eeva ei kuitenkaan vietellyt Aatamia ompulla, vaan pinkillä Caddyllä. Tietty!

4. Queen of the Supermarket

With my shopping cart I move through the heart
Of a sea of fools so blissfully unaware
That they’re in the presence of something wonderful and rare

Tämä on ihanan simppeli kappale ruokaostoksilla käymisestä, mutta siinäkin on sanomaa. Supermarketissakin voi lymyillä jollekin ihmiselle aarre, jota muut eivät huomaa ollenkaan. Ja se tunne, minkä katseiden kohtaaminen ja toisen ihmisen hymy saa rakastuneessa ihmisessä aikaan.. Sukat pyörii jaloissa.

5. Brilliant Disguise

So when you look at me
You better look hard and look twice
Is that me baby
Or just a brilliant disguise

Välillä Springsteen on niin nerokas, että se huijaa ainakin meikäläistä ihan kympillä. Brilliant Disguisen alussa Springsteen on se, joka on hämillään siitä mitä näkee. Biisin lopussa näkökulma vaihtuu, eikä se usko enää itseensäkään. Kuka tässä huijaa ja ketä?

6. The River

Is a dream a lie if it don’t come true
Or is it something worse?

Tämä vetää lähes sanattomaksi. Käsi ylös, kuka ei osaa Riverin sanoja? Eikä yhtään kättä nouse.

7. Adam Raised a Cain

In the Bible Cain slew Abel
And East of Eden he was cast
You’re born into this life paying
For the sins of somebody else’s past
Daddy worked his whole life for nothing but the pain
Now he walks these empty rooms looking for something to blame
You inherit the sins, you inherit the flames
Adam raised a Cain

Ei välttämättä tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että isäsuhdetta tässä ruoditaan. Abel oli Adamin hyvä poika ja Cain se paha, joka tässä biisissä on Bruce itse. Isän odotukset voi pettää monella tapaa. Tulemalla maailman parhaimmaksi rokkariksi, on yksi.

8. High Hopes

Tell me something now, what’s the price
I want to buy some time and maybe live my life
I want to have a wife, I want to have some kids
I want to look in their eyes and know they’ll stand a chance

High hopes maalaa kuvan työmiehistä, jotka ahertavat päivästä toiseen elättääkseen perheensä. Sillä välin nainen kotona rukoilee, että jaksaisi hoitaa kaiken, kun mies ei ole koskaan paikalla. Tämä on nykyäänkin montaa ihmistä koskettava dilemma.

9. Hungry Heart

I met her in a Kingstown bar
We fell in love I knew it had to end
We took what we had and we ripped it apart
Now here I am down in Kingstown again

Ironisesti tyyppi päättyy juomaan samaan baariin, jossa naisen alunperin tapasi. Elämän kiertokulku.

10. Spirit in the Night

It’s about a mile down on the dark side of route eighty-eight
I got a bottle of rose so let’s try it

Mä olen aina kuvitellut, että bottle of rose viittaa Four Roses -viskiin. Kuulemma se onkin joku alahyllyn viini. Pöh. Mä aion jatkossakin kuvitella, että kyse on viskipullosta. Ainakin tässä biisissä humallutaan siihen malliin, etten tiedä saako sitä yhdellä viinipullolla aikaiseksi.

Sen kunniaksi, että Bruce Springsteenillä oli tänä vuonna synttärit, ajattelin listata herran parhaat säkeet, jotka meikäläiseen iskee.

Ihan turhia tekstejä ne eivät nimittäin ole, käsinkirjoitettu sivu Born to Run -biisin tekstiä myytiin New Yorkissa huutokaupassa vaatimattomaan parinsadantuhannen dollarin hintaan muutama vuosi sitten. Miettikää, tyyppi tienaisi 200 000 taalaa vaan raapustamalla jotain paperille. No, nämä on näitä rahan arvon kummallisuuksia. Asiat ovat juuri sen hintaisia, mitä joku on niistä valmis maksamaan. Kyllä mäkin olisin maksanut 200k Born to Runista, jos mulla olisi sen verran ylimääräistä. Jää vähän vajaaksi.

Mä olen jo pitkään halunnut kirjoittaa omia ajatuksia ylös Springsteenin musiikkiin liittyen. Pomon biiseissä on niin paljon sanomaa, ja usein ne on kuin peilikuvia omista sen hetken fiiliksistä. Tässä muutamia poimintoja biiseistä, joita kuuntelin ihan satunnaisessa järjestyksessä:

1. Thunder Road

There were ghosts in the eyes of all the boys you sent away
They haunt this dusty beach road
In the skeleton frames of burned-out Chevrolets

Onko olemassa voimakkaampaa mielikuvaa kuin poltettujen Chevrolettien luurankomaiset rungot? Tähän biisiin on pitänyt palata yhä uudestaan ja uudestaan tuon yhden virkkeen takia.

2. I’m on Fire

Sometimes it’s like someone took a knife, baby
Edgy and dull
And cut a six-inch valley
Through the middle of my soul

Mä jäin kerran miettimään, miten veitsi voi olla sekä terävä että tylsä. Mutta koko biisi on kahdesta suunnasta repivää tunnetta täynnä, joten tuo terävä ja tylsä veitsi kuvaa sitä mitä parhaiten. Terävä veitsi on vaarallinen, koska se viiltää syvälle, mutta tylsä veitsi sen sijaan sattuu enemmän. Molempi pahempi.

3. No Surrender

Well, we busted out of class
Had to get away from those fools
We learned more from a three-minute record, baby
Than we ever learned in school

Tämä on aina pistänyt mun korvaan oudolla tavalla, koska pidän Springsteeniä paljon enemmän intellektuellina kuin pelkästään kapinoivana rokkarina. Toisaalta koulu ei ole yhtä kuin oppiminen tai osaaminen. Varmaan jokaisen mielestä koulussa opeteltiin ulkoa asioita, joita ei koskaan tulla tarvitsemaan. Siellä opetettiin myös sellaisia ulkoaopeteltavia asioita, joista olisi hyötyä tänäkin päivänä, jos koko luokka ei olisi huijannut opettajaa matikankokeissa käyttämällä kertotaulukyniä..

4. Human Touch

So you been broken and you been hurt?
Show me somebody who ain’t
Yeah, I know I ain’t nobody’s bargain
But hell, a little touch-up and a little paint…

Niinpä, kukapa ei olisi polttanut näppejään rakkaudessa. Silti jokainen tarvitsee joskus ihmiskosketusta. Tämä on muuten sellainen biisi, että sen koko sanoma tulee ilmi jo otsikosta. Yleensä biiseissä on vähän enemmän sisältöä, mutta tässä se on vaan ja ainoastaan Human Touch.

5. Badlands

Poor man wanna be rich
Rich man wanna be king
And a king ain’t satisfied
Till he rules everything

Ihmiset haluaa aina vain enemmän ja enemmän eikä kukaan ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Badlands on kertomus siitä tyytymättömyydestä, mutta samaan aikaan uskosta siihen, että parempaa voi saavuttaa, jos on valmis tavoittelemaan unelmiaan. Unelmien tavoittelussa pelottaa sekä se, ettei niitä saavuta, että se, että ne saavuttaa.

6. Downbound Train

I had a job, I had a girl
I had something going, mister, in this world
I got laid off down at the lumber yard
Our love went bad. Times got hard
Now I work down at the carwash
Where all it ever does is rain
Don’t you feel like you’re a rider on a downbound train?

She just said ”Joe, I gotta go. We had it once. We ain’t got it any more.”
She packed her bags left me behind
She bought a ticket on the Central Line
Nights as I sleep, I hear that whistle whining
I feel her kiss in the misty rain
And I feel like I’m a rider on a downbound train

Last night I heard your voice
You were crying, crying. You were so alone
You said your love had never died
You were waiting for me at home
Put on my jacket, I ran through the woods
I ran ’till I thought my chest would explode
There in the clearing, beyond the highway
In the moonlight, our wedding house shone

I rushed through the yard. I burst through the front door
My head pounding hard, up the stairs I climbed
The room was dark. Our bed was empty
Then I heard that long whistle whine
And I dropped to my knees, hung my head, and cried
Now I swing a sledge hammer on a railroad gang
Knocking down them cross ties, working in the rain
Now don’t it feel like you’re a rider on a downbound train?

Joo, mun piti ottaa tähän vain pieni pätkä kyseisestä biisistä. Mutta mikä pätkä? Se koko biisi on tarina, jota ei voi jättää kesken. Se kertoo erosta, jota kumpikaan ei halua, mutta joka kuitenkin vääjäämättä tapahtuu. Niin kuin juna, joka kulkee alamäkeen.

7. Cover Me

This whole world is out there just trying to score
I’ve seen enough; I don’t want to see any more
Cover me, come on and cover me

Joskus on juuri tällainen olo, tekee vaan mieli kääriytyä murun kainaloon, suojaan kovalta ja lumituiskuiselta maailmalta. Tämä on ehdottomasti yksi seksikkäimpiä Springsteenin biisejä, ja mä en ehkä halua kirjoittaa koko maailmalle sitä, mitä ajatuksia tämä mussa herättää.

8. My Hometown

Last night me and Kate, we laid in bed
Talking about getting out
Packing up our bags maybe heading south
I’m thirty-five, we got a boy of our own now
Last night I sat him up behind the wheel, and said
”Son take a good look around
This is your hometown.”

Tässä biisissä Springsteen kuvaa lapsuuttaan Civil Rights Movementin keskellä laman iskiessä kaupunkiin. Biisin alussa Springsteenin isä puhuu omalle pojalleen ja lopussa Springsteen itse omalleen. Kaikki ympärillä muuttuu ja vaikka vikassa säkeistössä on aikomus pakata ja lähteä, niin ei kuitenkaan käy. Se elämä ja ne opetukset, joita itse on opittu vanhemmilta, siirtyy väistämättä omille lapsille.

9. Dancing in the Dark

Stay on the streets of this town
And they’ll be carving you up all right

Kivasta rytmistään huolimatta tämäkin on varsin surumielinen biisi. Poimin siitä tuon yhden lauseen, joka mun mielestä kiteyttää koko kappaleen sanoman. Se kertoo nimenomaan siitä tylsyydestä, minkä vain samoissa kuvioissa pyöriminen ja paikallaan pysyminen voi aiheuttaa. Se on tunne, mikä syö sisältä.

10. Born to Run

Just wrap your legs round these velvet rims
And strap your hands across my engines
Together we could break this trap
Well run till we drop, baby well never go back

Mikä näissä Born to Runin sanoissa sitten on kahdensadantuhannen dollarin arvoista? Ainakin se, että se oli Springsteenin viimeinen mahdollisuus lyödä läpi. Kaikki tai ei mitään -tyylinen sanoitus on itseasiassa varsin eeppinen kaikki tai ei mitään -tilanteeseen. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että mun lempparikohta tässä biisissä kuvaa joko Harley Davidsonia tai jotain muuta, mikä on jalkojen välissä. Tai molempia, koska ”mun moottorit” on siinä monikossa. Tämä on todellakin Springsteeniä parhaimmillaan!