Bruce Springsteenille Presidential Medal of Freedom

Springsteen Medal of Freedom

Katselin eilen illalla Facebookista livelähetystä Valkoisesta Talosta. Nykymaailma on ihana, kun tällaistakin tilaisuutta pääsi näin Saksasta käsin seuraamaan, kuin kärpäsenä katossa. Obama piti todella hauskan puheen ennen mitalienjakoseremoniaa, ja myös palkittujen henkilökohtaiset ylistyssanat oli osuvia. Ellen DeGeneresin vastaanottaessa mitalia mulle tuli vähän tippa linssiin, kun se itsekin liikuttui niin kovin. Mutta paras oli tietysti the Boss!

As a songwriter, a humanitarian, America’s rock and roll laureate, and New Jersey’s greatest ambassador, Bruce Springsteen is, quite simply, The Boss. Through stories about ordinary people, from Vietnam veterans to steel workers, his songs capture the pain and the promise of the American experience. With his legendary E Street Band, Bruce Springsteen leaves everything on stage in epic, communal live performances that have rocked audiences for decades. With empathy and honesty, he holds up a mirror to who we are, as Americans chasing our dreams, and as human beings trying to do the right thing. There’s a place for everyone in Bruce Springsteen’s America.

Pitäkää kiinni lentomatkustajan oikeuksistanne!

Sain äsken todella yllättävän sähköpostiviestin.

Muistatteko sen mun hiukan epäonnisen matkaanlähdön silloin elokuussa, kun olin menossa Springsteenin keikalle Zurichiin? Lyhyesti: Mun aamulento Eurowingsillä peruttiin ja mä jonotin tajuttoman ajan palvelutiskille, jossa mut näppärästi sijoitettiin iltapäivän Swiss Airin suoralle lennolle Zurichiin. Missasin siis lauantaipäivän Zurichissä, mutta en todellakaan missannut keikkaa, koska se oli vasta sunnuntaina. Reissu oli ihan mahtava, majoituin kaverin luona ja juhlittiin tuolla keikalla sen synttäreitä. Lisäksi muistelisin, että mun lennot maksoi vähemmän kuin keikkalippu eli se meno-paluu kustansi noin 80 euroa.

Koska mä satuin olemaan tietoinen lentomatkustajan oikeuksista korvauksiin viivästysten tai peruuntumisten kohdalla, ja mulla oli ehkä vähän tylsää toimistolla, kirjoitin reissun jälkeen lyhyen kirjeen Eurowingsille. Laitoin siihen vain, että noihin oikeuksiin vedoten pyytäisin hyvitystä yli 8 tuntia myöhästyneestä lennosta, tässä lentotiedot, yhteystietoni ja tilinumeroni.

Ajattelin silloin, että Eurowings ei mun kirjeelle korviaan lotkauta. Epäilin, etteivät ne vastaa ollenkaan, ja jos vastaisivat, ne varmaan vetoaisivat siihen tilalle annettuun Swiss Airin lentoon. Mun matkavakuutuskin olisi ehkä voinut korvata jotain, mutta rehellisesti sanottuna olin jo unohtanut koko jutun. Kunnes äsken avasin Eurowingsiltä tulleen sähköpostin. Siinä oltiin runoiltu pitkät pätkät kaikenlaista, mutta onneksi jaksoin lukea sen loppuun. Siellä lopussa nimittäin kiitos seisoi:

We will transfer the amount you mentioned (250,00 €) to the specified account within the next 10 days. We assure you that we will continue to work on our product and our processes to ensure future flights run smoothly from start to finish.

Ja näin musta on tullut matkabloggaaja, joka tienaa reissuillaan rahaa!

Cash

Hyvää synttäriä Bruce Springsteen!

Ennen kuin mä palaan Brasilian reissuun vielä uudelleen, niin tällainen tärkeä huomio tähän väliin: Bruce Springsteen, 67-vuotta tänään. Hieno juttu! Nyt jos koskaan Pomon pitäisi lähteä Yhdysvaltain presidenttikisaan, sitä varten on nimittäin painettu rintamerkit jo 80-luvulla valmiiksi:

Springsteen for president

Huhujen mukaan Springsteen on tänään Stephen Colbertin haastateltavana, mutta sitä odotellessa tässä pieni pätkä CBS Sunday Morningin uunituoreesta haastattelusta kirjan tiimoilta:

Ja ajankuluksi myös vähän huvia tietovisan muodossa:

Springsteen quiz

100% — You’re A Boss!
You really know your Springsteen! Maybe you were ”Born in the U.S.A.” or you were just ”Born to Run,” either way you fit in with both the Americana working class and the great Rock and Roll Hall of Famers!

Bruce Springsteenin kirja

Vanity Fair teki mahtavan jutun Bruce Springsteenistä ja Springsteenin vastajulkaistusta kirjasta Born To Run. Annie Leibovitzin kuvat ei jätä ketään kylmäksi (Pomo ja moottoripyörä!!), mutta mä uppouduin myös siihen haastatteluun aika pitkäksi aikaa. Kirja itsessään on ollut mulla ennakkotilauksessa jo kauan, tilasin sen kotiosoitteeseen Suomeen, kun tähän saksalaiseen postiin ei ole luottamista. Mä en halua, että yksikään naapuri saa tätä lähetystä näppeihinsä. Sen sijaan mä en malta odottaa, että saan lukea sen itse.

Born to Run on todellakin Springsteenin kirja, siinä ei ole takana haamukirjoittajaa. Joka sana on Springsteenin oma. Yksi kirjan tärkeimmistä pointeista on kuulemma se, että millainen tahansa ihminen on ollut tai missä se on ollut, menneisyys ei ikinä häviä minnekään. Springsteen taitaa iskeä sillä niitä kritisoijia, jotka eivät hyväksy sen työväenluokkabiisejä enää nyt, kun ne biisit ja niiden esittäminen on tuonut tekijälleen miljoonia. Mitä muka sellainen tyyppi, jolla on hevostila New Jerseyssä ja luksuskoteja Floridassa ja Losissa, tietää mitään mistään köyhyydestä? Springsteen käyttää tähän vertauskuvana autoa. Aina uudenlainen tyyppi kussakin elämänvaiheessa hyppää kyytiin, mutta ne vanhat minät eivät häviä minnekään. Ja tärkeää on, kuka istuu kuskinpenkillä.

“I always picture it as a car. All your selves are in it. And a new self can get in, but the old selves can’t ever get out. The important thing is, who’s got their hands on the wheel at any given moment?”

Springsteen kertoo kirjassaan avoimesti myös pimeästä puolesta itsessään. Masennuksesta, jota vastaan se on taistellut psykoterapialla ja lääkkeillä aina 80-luvulta asti. Vanity Fairin David Kamp nostaa kissan pöydälle ja kysyy onko Born to Run -biisi ehkä sisäinen monologi Brucen isästä, Doug Springsteenistä. Tätä ei ihan suoraan myönnetä, vaikka perheen elämä tuohon aikaan olikin oikeastaan juuri sellaista kuin biisissä kuvataan.

Kolme vuotta sitten Springsteen joutui kirurgiseen operaatioon, koska kärsi vasemman puolen tunnottomuudesta, joka esti kitaran soittamisen. Syynä oli vaurioitunut levy niskassa, jota operaatiossa korjattiin menemällä sisään kurkun kautta ja siirtämällä äänihuulia väliaikaisesti sivuun. Kolmeen kuukauteen ei saanut laulaa. Hieman hermoja raastavaa, mutta kaikki sujui hyvin, Springsteen kommentoi. Voin kuvitella, että se on ollut hieman hermoja raastavaa myös kirurgille. Taddadaa, tässä vaan teen päivätyötäni ja siirsin juuri Bruce Springsteenin äänihuulet sivuun..

Haastattelija Kamp kysyy Springsteeniltä myös sitä, aikooko se ottaa politiikkaan kantaa näissä presidentinvaaleissa, kuten aiemmin Obamaa vahvasti tukiessaan. Munchenin keikalla Springsteen oli nostanut esiin fanin kyltin, jossa luki: ”FUCK TRUMP, WE WANNA DANCE WITH THE BOSS”. Springsteen vastasi, että artistilla on vain muutamia luoteja amnuttavanaan uskottavuuden kannalta, mutta jos tuntuu siltä, niin hän valmis laittamaan omat pari senttiä likoon. Nähtäväksi siis jää.

Springsteen Zurich 2016

Bruce Springsteen Zürichissä

Mulla oli pieni seikkailu Zürichiin mennessä, koska Eurowings perui lauantaiaamun lennon juuri sillä hetkellä, kun boardingin piti alkaa. Ihmiset lähtivät portilta juoksemaan kohti Lufthansan Eurowingsin lipunmyyntiä lähtöaulassa. Mä juoksin muiden mukana, jopa siinä kärkiporukassa, ja olin jonossa ehkä joku kahdeskymmenes.

Mun hyvästä sijoituksesta huolimatta siinä jonossa sai kököttää pitkälti toista tuntia. Ihan tajuttoman hidasta touhua. Mä ehdin moneen kertaan surffailemaan lentohintoja ja katselemaan vaihtoehtoja Zürichiin menolle. En uskaltanut varata mitään, koska tiesin Eurowingsin kuitenkin yrittävän hoitaa ihmisille vaihtoehtoisia yhteyksiä pelkän rahojen palautuksen sijasta. Mutta tuntui pahalta katsoa, kun vapaat paikat muiden lentoyhtiöiden koneissa hupenivat silmissä. Ehdin ehkä sataan kertaan miettiä pääsenköhän mä Zürichiin ollenkaan. Jotkut jonossa ottivat reklamaatiolomakkeen vastaan ja lähtivät suosiolla pois, mutta mä jäin sitkeästi jonottamaan toivoen, että en joutuisi maksamaan menolennosta yhtäkkiä neljääsataa euroa. Olisi ne 80 euron halpalennot tulleet siinä vaiheessa pikkasen kalliiksi.

Olin herännyt aamuyöstä ollakseni ajoissa kentällä sitä kello seiskan lentoa varten, joten jonotus ei ollut kovin kivaa. Viestitin kaverille, etten tulekaan ihan aamusta, vaan ilmoitan kun tiedän uuden lennon. Jotenkin mun sinne Zürichiin oli kuitenkin päästävä, tätä Bruce Springsteenin viimeistä Euroopan kiertueen keikkaa mä en aikoinut jättää välistä. Onneksi konsertti oli sunnuntai-iltana ja nyt oli vasta lauantai. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan siinä jonottaessa, välillä kiukutti ja välillä olin taas ihan positiivisella mielellä ja varma siitä, että kyllä asiat järjestyy. Pohdin pitkään mitä mä sanon kun tiskille vihdoin pääsen.

Kun mun vuoro vihdoin ja viimein koitti, mä hymyilin ja kysyin ystävällisesti mitä vaihtoehtoja mulla on päästä Springsteenin keikalle Zürichiin. Se nainen siinä Lufthansan tiskillä alkoi heti jutustelemaan mulle ja kertoi siskonsa olleen Berliinin keikalla. Se kysyi monelta konsertti alkaa ja mä sanoin että se on illalla. Unohdin vaan mainita, että sunnuntai-iltana… Se nainen totesi, että kyllähän mut pitää Zürichiin saada ja kysyi kelpaisiko Swiss Airin suora lento iltapäivällä vai katsooko hän aiempia lentoja jatkoyhteyksien kautta. Mitä enemmän lentoja, sitä enemmän pelottavia laskeutumisia ja sitä suurempi todennäköisyys, että joku lento taas perutaan, mä ajattelin ja vastasin sen Swissin kelpaavan mulle mainiosti. Nainen antoi 15 euron ruokakupongin ja alkoi käsin täyttämään jotain lomakkeita, joihin sen piti hakea kollegansa allekirjoituskin välillä. En enää ihmettele, miksi siinä jonossa kesti niin kauan.

Kun mä vihdoin sain tarvittavat paperit käsiini, kävin Swiss Airin tiskiltä hakemassa boarding passin ja päätin lähteä kotiin nukkumaan hetkeksi. Se aamuöinen herätys vähän painoi silmäluomia. Kun myöhemmin palasin lounaalle kentälle, totesin ruokakuponkien olevan hyvinkin riittäviä, koska mun lounas kustansi vain 7,50€. Swiss Air lähti ajallaan ja mä pääsin vihdoin Zürichiin.

Lauantai-ilta kului nopeasti kaverin kanssa kuulumisia vaihtaessa, ja sunnuntaina vuorossa oli paljon kävelyä ympäri kaupunkia sekä vihdoin se konsertti stadionilla.

Bruce Springsteen

Meillä oli liput seisomapaikoille kentälle, ja meininki oli tosi kiva sateenuhasta huolimatta. Kukaan ei töninyt eikä heilunut humalassa, vaikka oluttarjoilu pelasi. Zürichissä oli onneksi Berliiniä alhaisemmat desibelit, ja ilman korvatulppiakin olisi pärjännyt hyvin.

Mä olin ennen keikkaa ehkä vähän toivonut kuulevani Point Blankin, Youngstownin tai Downbound Trainin, mutta eihän Pomo sellaiseen melankoliseen tunnelmaan sortunut. Keikan aikana mä tosin myös unohdin, että olin ylipäätään toivonut kyseisiä biisejä. Ihan sama mitä sieltä tulee, mulle kelpaa kaikki. Kiertueen helmi oli tietysti kiva kuulla, mutta Riverin aikana alkoi sataa tihuttaa vettä. Mulla oli kertakäyttösadetakki, sillä sateenvarjoja ei saanut koko alueelle viedä.

Mä en tiedä mikä tossa tihkusateessa ja sadetakissa on, mutta jotenkin se sadetakin huppu päässä mulle tulee sellainen fiilis, kuin Fogertyn Puistobluesin keikalla aikoinaan. Ihan kuin olisin jollakin yksityisellä keikalla, eikä yleisössä olisi ketään muita. Jos huonompi keikkafiilis joskus yllättää, ehkä mun pitäisi kokeilla ravihevosilta tuttuja silmälappuja pään sivuille.

Joka keikalta jää aina yksi biisi päällimmäisenä mieleen, ja tällä kertaa se oli Mary’s Place.

I got seven pictures of Buddha
The prophet’s on my tongue
Eleven angels of mercy
Sighin’ over that black hole in the sun
My heart’s dark but it’s risin’
I’m pullin’ all the faith I can see
From that black hole on the horizon
I hear your voice calling me

Let it rain, let it rain, let it rain
Let it rain, let it rain, let it rain, let it rain
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do we get this thing started
Meet me at Mary’s place

Familiar faces around me
Laughter fills the air
Your loving grace surrounds me
Everybody’s here
Furniture’s out on the front porch
Music’s up loud
I dream of you in my arms
I lose myself in the crowd

Let it rain, let it rain, let it rain
Let it rain, let it rain, let it rain, let it rain
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do you live broken-hearted
Meet me at Mary’s place

I got a picture of you in my locket
I keep it close to my heart
A light shining in my breast
Leading me through the dark
Seven days, seven candles
In my window light your way
Your favorite record’s on the turntable
I drop the needle and pray
Band’s countin’ out midnight
Floor’s rumblin’ loud
Singer’s callin’ up daylight
And waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd

Turn it up, turn it up, turn it up
Turn it up, turn it up, turn it up, turn it up

Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do we get this thing started
Meet me at Mary’s place

Mary’s Place on sellainen bilebiisi, että tunnelma kohoaa väkisinkin. Se toimii lisäksi erityisen hyvin sadekelissä. Mutta mitäköhän se Mary’s Place tarkoittaa? Onkohan se taivas? Sinänsä se olisi osuvaa, koska kyllä tanssiessakin voi fiilis kohota taivaisiin.

Kaverilla oli syntymäpäivä maanantaina, joten juhlittiin keikalla sitä ja mä bailasin enemmän kuin Springsteenin keikoilla koskaan. Kun illalla vielä käveltiin kaverin kämpille neljän pysäkin matka täpötäysien junien sijasta, oli päivän aktiivisuuskiintiö ylitetty tuplasti.

Seuraavana aamuna oli ihanaa herätä onnellisena edellisen illan keikasta. Kaveri käveli kankeanoloisesti olkkariin ja sanoi, että hänestä tosiaan tuntuu siltä, että hän olisi vanhentunut vuodella yön aikana. Sitä ne synttärit ja Springsteen teettää.

On se kumma miten itse vaan vanhenee, mutta Pomo ei ollenkaan!

Bruce Springsteen

Bruce Springsteen Berliinin Olympiastadionilla

Puitteet ainakin oli kohdallaan; täysi tupa eli about 60 000 ihmistä ja lämmin, aurinkoinen keli. Olin polttanut naamani jo päivällä jokiristeilyllä, joten lievästä auringonpistoksesta kärsien vetäydyin suosiolla varjoon alatasanteelle. Toinen syy siihen alkukeikan sijaintiin vessojen lähellä oli Burger Kingin kanahampurilainen. Mä en ollut ihan parhaassa vedossa tällä keikalle, mutta onneksi Pomo oli!

Bruce Springsteen Berliinissä

Konsertti alkoi ajallaan Adam Raised the Cainin jylhällä soundilla, ja se volyymi vähän yllätti meidät, vaikka istuttiin takakaarteessa. Musa pauhasi niin järjettömän lujaa, ettei siitä oikeastaan saanut edes mitään selvää enää. Jotkut lähtivät samantien pois, kun korvat ei kestäneet sitä 300 desibeliä. Onneksi mulla oli korvatulpat mukana. Ja Imodiumit.

Toka biisi Badlands kuuluu myös mun lemppareihin. Sen kertosäkeen kohdalla pitää aina lyödä kädellä kaksi kertaa tahtia, se tulee jotenkin selkärangasta. Out in the Street jatkoi vauhdikasta meininkiä, ja neljäs biisi oli Sherry Darling. Mä en ennen tykännyt siitä biisistä kovin paljon, mutta nyt tykkään. Sillä biisillä taisin voittaa pari vuotta sitten sen kaiuttimen radioskabasta.

Ne hikinauhat ranteissa on muuten ihan oikeaan käyttöön eivätkä mitkään koristeet, sen verran Pomo keikan aikana hikoili. Ensin kastui musta t-paita ja sitten paidan päällä ollut harmaa liivi. Välispiikkejä ei kuultu juuri yhtään, vaan Springsteen antoi musiikin puhua puolestaan. Kerran Pomo kiitteli yleisöä saksaksi, fantastisch. Jopa mä ymmärsin. Turvamiehet saivat sydämentykytyksiä päätähden hypättyä yleisön sekaan, ja kameramies tippui kärryiltä eikä screenille näkynyt kunnolla missä Pomo vipelsi. Muuten kameran kuvakulmat olivat kohdallaan ja Springsteenin olemus näkyi isolle näytölle juuri niin legendaarisena kuin se vaan voi.

Springsteen

Muutaman mulle vähemmän mieluisan biisin jälkeen kajahti ilmoille Spirit in the Night. Yksi pyörätuolissa alatasanteelle parkkeerannut fani oli siitä biisistä niin innoissaan, että mä jäin katsomaan nouseeko se kohta kävelemään tuolistaan. Mutta sitten seuraava biisi Candy’s Room vei mun huomion. Se nimittäin oli fanitoive ja toiveensa tueksi oli kyseinen fani väsännyt pienen pahvilaatikkopienoismallin bändistä karkkihuoneessa.

Hungry Heart iski yleisöön ja siinä vaiheessa koko stadioni näytti jammailevan. Death to my Hometown ja My Hometown tulivat osuvasti peräkkäin, ja mulle tuli Somero mieleen. En tiedä kummasta.

Huuliharppu kun kaivetaan esiin, tietää se usein sitä, että River saattaa olla vuorossa. Tällä kiertueella sitä tietenkään voi jättää välistä, se kun on koko kiertueen nimi. Mahtavaltahan se kuulosti, niinkuin aina. Waiting on a Sunny Day oli taas tuttuun tapaan se biisi, kun joku lapsi pääsee lavalle laulamaan kertosäkeen. Yksi onnellinen pieni poika katsomosta löytyi, vaikka mä en nähnyt lapsia missään. Saksalaisen kaverin mukaan konsertit eivät ole lasten paikka Saksassa. Näillä desibeleillä en ihmettele.

Springsteen Berliinissä

Rising on sellanen biisi, joka herää henkiin keikoilla, mutta ei kuulosta levyltä kuunneltuna yhtään niin hyvältä. Born in the USA taas iski yleisöön kuten olettaa saattaa. Muutenkin yleisö Berliinissä muistutti suomalaista rokkenroll –kansaa hyvin paljon. Tunteella mukana, mutta ei mitään ylitsepursuavaa riehumista. Konserttipaitoja näkyi paljon eri kiertueilta, ja uudetkin paidat tekivät kauppansa 35 euron hintaan.

Kaikista hyvistä biiseistä puuttuivat esimerkiksi Youngstown, Downbound Train ja Point Blank, mutta ne on kaikki melko melankolisia. En mä niitä oikeastaan jäänyt kaipaamaan, mulle riitti ihan tämä esitetty setti. Viimeisin ja 33. biisi tässä konsertissa olikin Thunder Road, mutta vikoista rokeista Seven Days to Rock oli se, joka jäi soimaan päähän. Kyllä sen voimin kelpaa suunnata takaisin työmaalle tiistaina. Lähdettiin kävelemään junalle ihmisvirran mukana, mutta ei siellä mitään tunkua sen kummemmin syntynyt. Berliiniä voin suositella konserttikaupunkina oikein lämpimästi, kätevä kulku stadikalle ja kiva kaupunki aurinkoisella kelillä noin muutenkin. Jos siis artistina on Springsteen ja miksaaja joku muu kuin se 300 desibelin mies.

Zürich kutsuu kesällä

Springsteen River TourNyt mä en enää ihmettele, miksi Pomo veti silloin juuri Helsingissä sen yli 4 tunnin keikkansa. Mulle tuli Eventimistä sähköpostimainos parista Springsteenin konsertista ja esimerkiksi Müncheniin ja Zürichiin saa vielä lippuja! Mitä ihmettä?!

Berliinin konsertti on sentään jo loppuunmyyty eli ihan hyvä, että olin ajoissa sen suhteen. Nyt vaan alkoi kummasti Zürich houkuttelemaan. Mullahan on siellä rokista tykkäävä kaverikin, jota en onnistunut näkemään viime Sveitsin lomallani. Ja lennot Zürichiin on näköjään alle 100€. Ja mulla on alekoodi Eventimin lippuihin..

Mä tunnen itseni jo sen verran hyvin, että jos mä jotain alan tällä tavalla pohtimaan, se on yhtä kuin päätetty mun mielessäni. Ihan turha enää pyristellä vastaan.

Laitoin viestin mun sveitsiläiselle kaverille ja se sanoi, että hänellä sattuu muuten olemaan synttärit siitä konsertista seuraavana päivänä. Joka sattuu myös olemaan vapaapäivä Sveitsissä. Kyllä nyt on meikäläisillä planeetat oikeanlaisessa asennossa!

Bruce Springsteen: The River Tour 2016

SpringsteenEn olisi ikinä uskonut, että osaan olla näin päättämätön sählääjä, mitä juuri nyt Springsteenin konserttien suhteen.

Bruce Springsteen tuo The River -kiertueensa Eurooppaan ja mä olen ollut aivan sekaisin niiden konserttien kanssa. Ahdistus on taas palannut ja lääkkeiden kanssa on ongelmia, joten kaikkien tapahtuminen ja lomien suunnittelu on vaikeaa. On niin vaikea uskoa, että parin kuukauden päästä kaikki olisikin hyvin, kun tätä sirkusta on kestänyt jo lähes vuoden. Mä en kuitenkaan antaisi itselleni anteeksi, jos en edes yrittäisi mennä johonkin keikalle, joten pakko niitä lippuja oli tutkia.

Kiertue starttaa Euroopassa toukokuun puolessa välissä Barcelonasta, ja mä en osaa päättää ostaisinko liput sinne vai en, kun ne tulevat ensi viikolla myyntiin. Barcelonan keikka osuu lauantaille sellaisena viikonloppuna, jolloin Saksassa on maanantaikin vapaa, joten pitkä viikonloppu Barcelonassa olisi aika kiva. Mutta lähempääkin keikkoja löytyy.

Saksassa Springsteen konsertoi Münchenissä ja Berliinissä kesäkuussa. Niihin liput tulivat myyntiin eilen ja mä sekoilin niiden buukkaamisen kanssa ihan urakalla. Päätin joka tapauksessa ostaa liput Berliiniin, vaikka se keikka onkin sunnuntaina ja vaatii maanantain vapaaksi. Ensin varasin seisomapaikat lavan edestä ja olisin saanutkin ne, mutta sitten tajusin, että mä olen ainakin puoli metriä lyhempi kuin keskiverto saksalainen, joten ei mun mitään seisomapaikkoja täällä kannata ottaa. Pähkäilin istumapaikkojenkin kanssa aikani ja lopulta totesin, että pakko ostaa jotain, etten ainakaan jää ilman lippuja. Nyt on ainakin yksi keikka kalenterissa.

Suomen konserttia ei ole ainakaan vielä julkistettu, mutta mä toivon, että se sijoittuisi jonnekin kesä-heinäkuuhun, jolloin on Ullevinkin keikka. Mitä myöhemmin, sen parempi.

Tänään on taas vuorossa tennistä, joten ainakin mä tiedän mitä levyä kuuntelen Spotifyista matkalla tennishallille.

Springsteenin lyriikat osa 2

Bruce Springsteenin lyriikoiden kuuntelu jatkuu:

1. We Take Care of Our Own

From Chicago to New Orleans, from the muscle to the bone
From the shotgun shack to the Superdome
There ain’t no help, the cavalry stayed home
There ain’t no one hearing the bugle blowin’

Jotkut eivät pidä Springsteenin musasta juuri sen isänmaallisuuden takia. Siinä missä Born in the USA johti monia harhaan viestillään, We Take Care of Our Own ei jätä mitään arvailujen varaan. Aluksi mä en pitänyt tästä kappaleesta juuri sen takia, että eihän se Yhdysvaltain lippu mulle juuri mitään merkitse. Mutta konsertissa tässäkin biisissä päälle ryöpsähti sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne, että mä kuvittelin heti omaavani Yhdysvaltojen passin. Passia tai ei, nykyään tämäkin biisi osuu ja uppoaa. Mut on helppo aivopestä. New Orleans -kohta on erityisen koskettava, koska oletan sen tietysti viittavaan hurrikaani Katrinan aiheuttamaan tuhoon.

2. Down in the Hole

Sun comes every morning, but it is no friend
I get dressed and I go back again
The rain it keeps on falling, on twisted bones and dirt
I’m buried to my heart here in this hurt

9/11 terrori-iskuista kertovassa biisissä on julmia kohtia. Aurinko nousee joka aamu, mutta se ei ole ystävä. Elämä jatkuu, vaikka se mahdottomalta tuntuukin. Ja vaikka jäljellä on vain kaupungin tyhjä siluetti.

3. Pink Cadillac

They say Eve tempted Adam with an apple
But man I ain’t going for that
I know it was her pink Cadillac

Tämä ei olisi Brucen biisi, jos samettipenkkien kanssa samaan tekstiin ei mahtuisi raamatullisia viittauksia. Ties kuinka monta kertaa mä olen fiilistellut Pink Cadillacin kertosäettä edes huomaamatta miten paljon biisissä luomiskertomuksesta puhutaan. Koska kyseessä on Springsteen, Eeva ei kuitenkaan vietellyt Aatamia ompulla, vaan pinkillä Caddyllä. Tietty!

4. Queen of the Supermarket

With my shopping cart I move through the heart
Of a sea of fools so blissfully unaware
That they’re in the presence of something wonderful and rare

Tämä on ihanan simppeli kappale ruokaostoksilla käymisestä, mutta siinäkin on sanomaa. Supermarketissakin voi lymyillä jollekin ihmiselle aarre, jota muut eivät huomaa ollenkaan. Ja se tunne, minkä katseiden kohtaaminen ja toisen ihmisen hymy saa rakastuneessa ihmisessä aikaan.. Sukat pyörii jaloissa.

5. Brilliant Disguise

So when you look at me
You better look hard and look twice
Is that me baby
Or just a brilliant disguise

Välillä Springsteen on niin nerokas, että se huijaa ainakin meikäläistä ihan kympillä. Brilliant Disguisen alussa Springsteen on se, joka on hämillään siitä mitä näkee. Biisin lopussa näkökulma vaihtuu, eikä se usko enää itseensäkään. Kuka tässä huijaa ja ketä?

6. The River

Is a dream a lie if it don’t come true
Or is it something worse?

Tämä vetää lähes sanattomaksi. Käsi ylös, kuka ei osaa Riverin sanoja? Eikä yhtään kättä nouse.

7. Adam Raised a Cain

In the Bible Cain slew Abel
And East of Eden he was cast
You’re born into this life paying
For the sins of somebody else’s past
Daddy worked his whole life for nothing but the pain
Now he walks these empty rooms looking for something to blame
You inherit the sins, you inherit the flames
Adam raised a Cain

Ei välttämättä tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että isäsuhdetta tässä ruoditaan. Abel oli Adamin hyvä poika ja Cain se paha, joka tässä biisissä on Bruce itse. Isän odotukset voi pettää monella tapaa. Tulemalla maailman parhaimmaksi rokkariksi, on yksi.

8. High Hopes

Tell me something now, what’s the price
I want to buy some time and maybe live my life
I want to have a wife, I want to have some kids
I want to look in their eyes and know they’ll stand a chance

High hopes maalaa kuvan työmiehistä, jotka ahertavat päivästä toiseen elättääkseen perheensä. Sillä välin nainen kotona rukoilee, että jaksaisi hoitaa kaiken, kun mies ei ole koskaan paikalla. Tämä on nykyäänkin montaa ihmistä koskettava dilemma.

9. Hungry Heart

I met her in a Kingstown bar
We fell in love I knew it had to end
We took what we had and we ripped it apart
Now here I am down in Kingstown again

Ironisesti tyyppi päättyy juomaan samaan baariin, jossa naisen alunperin tapasi. Elämän kiertokulku.

10. Spirit in the Night

It’s about a mile down on the dark side of route eighty-eight
I got a bottle of rose so let’s try it

Mä olen aina kuvitellut, että bottle of rose viittaa Four Roses -viskiin. Kuulemma se onkin joku alahyllyn viini. Pöh. Mä aion jatkossakin kuvitella, että kyse on viskipullosta. Ainakin tässä biisissä humallutaan siihen malliin, etten tiedä saako sitä yhdellä viinipullolla aikaiseksi.