Bruce Springsteenin nimmari

Hyvää syntymäpäivää mulle. Ja nimipäivää. Ja jouluakin samantien. Vaikkei nyt ole mikään niistä. John Fogertyn nimikirjoituksella varustettu kirja sai vihdoin seuraa Springsteenistä. Mun kokoelma on valmis.

Hankin sen Fogertyn kirjan aikoinaan Fogertyn omasta shopista, ja olen harmitellut kun en ole vastaavia nimmarituotteita nähnyt Springsteenillä myynnissä. Mutta on niitä nimmaroituja kamoja markkinoilla paljonkin. En vaan oikein innostunut Ebaystä, koska mitä se aitoustodistus muka siellä todistaa. Mutta sitten keksin, että mähän voin hankkia sen nimmariversion kirjasta jonkun luotettavamman liikkeen kautta. Nyt on ainakin aito aitoustodistus.

Springsteen on Broadway Netflixissä

Mä en sitten koskaan päässyt sinne NYCiin Springsteenin Broadway -keikalle. Yritin ensin saada lippuja Ticketmasterin Verified Fanin kautta, mutta eipä se oikein onnistunut. Siinä oli hirveää säätöä, terkut vaan Suomen Ticketmasterille, joka oli ja on tästä koko asiasta pihalla kuin lumiukko. En voi uskoa, että mä olen ainoa, joka sitä muka heiltä edes kysyi! Pääsin kuitenkin rekisteröitymään Verified Faniksi kun sain amerikkalaisen kaverin puhelinnumeron käyttööni, mutta tuuri ei ollut mun puolellani, joten lippuja en päässyt sitä kautta ostamaan. Katselin niiden jälleenmyyntihintoja toki muualla, mutta yhdessä lentojen ja hotellin kanssa siitä olisi tullut tosi kallis keikka. Lopulta olin niin epätoivoinen, että yritin saada liput Omazen kautta, mutta viimeisin voitto sieltäkin pamahti Sveitsiin. Sen tyypin ilme oli kuitenkin sellainen, että pakko olla vaan onnellinen sen puolesta.

Marco S. was born to run to NYC to meet @springsteen at his Broadway show. Thanks for supporting @Stand4Heroes! #Omaze pic.twitter.com/t3U5uGF73d— Omaze (@omaze) 12. joulukuuta 2018

Jos ja kun pääsee v*tutuksestaan yli siinä tosiasiassa, että Broadwayn keikka jäi näkemättä, voi sen silti nähdä Suomessakin Netflixistä. Mä luulen, että tämän Youtuben trailerin reilut 400 000 katselukertaa on enimmäkseen mun koneelta, kun mä odottelin tätä itse keikkaa Netflixiin jo monta viikkoa.Ja NYT se on siellä.

Jos joku ei ole vielä katsonut Springsteen on Broadwaytä Netflixistä, niin en pilaa yllätystä kertomalla siitä ihan kaikkea etukäteen. Totean vaan, että olisi varmaan pitänyt olla paikan päällä, kun ei se oikein näin telkkarin välityksellä avaudu. Liian vähän musaa ja liikaa juttuja, joihin mun keskittymiskykyni ei ainakaan ensimmäisellä katselukerralla kunnolla riittänyt. Muuten koko konsepti on kyllä hyvinkin mielenkiintoinen. Intiimi konserttisali ja Bruce yksinään kertomassa elämästään.

Lueskelin, että ilmeisesti tämä on ollut melkoisen tuottoisa ”kiertue” Pomolle. Viikon tulo on ollut noin 2 miljoonaa taalaa, ja kun se show on pyörinyt Broadwayllä 52 viikkoa, tulee siitä kokonaistuloksi noin 100 miljoonaa. Josta ehkä about puolet menee Brucelle, koska se on yksin tämän shown tähti. Lisäksi se on päässyt joka keikalta kotiinsa Colts Neckiin eikä ole tarvinnut olla tien päällä, kuten konserttikiertueilla yleensä.Näissä summissa ei ole tietenkään mukana mitään krääsämyyntiä, soundtrackin tuloja eikä sitä 20 miljoonaa taalaa, jonka Netflix maksoi taltioinnin lisenssistä. Ihan hyvin äijältä, joka ”ei ole koskaan tehnyt päivääkään rehellistä työtä”, kuten Bruce itse heti konsertin alussa kertoo. Mä en yhtään ihmettele sitä, miksi Fogerty esiintyy koko ajan Vegasissa. Onhan tollanen pieni säännöllinen tulo varmaan ihan kiva eläkeläispapparaisille.

Nyt kun nuo Broadwayn keikat on ohi, niin ainakin mä jään odottelemaan innolla sitä jo aiemmin luvattua sooloalbumia. Huhutaan, että se on ollut valmiina jo pari vuotta, joten High Hopesin jälkeen on korkeat odotukset.

Alla vielä pieni piristys joulunviettoon; Pomo jammailee Asbury Parkin avajaisissa Tangiers Blues Bandin kanssa. Youtubesta löytyy muutama video lisää. Tuon minisetin mä olisin todella halunnut nähdä!

Hyvää joulua!

Bruce Springsteenin omat 5 lempparibiisiä

Bruce Springsteen vieraili kerran Stephen Colbertin showssa mainostamassa kirjaansa ja kertoi samalla miten E Street Band pystyy soittamaan lennosta minkä tahansa biisin, jonka Pomo päättää konsertissa esittää. Tätä keskustelua seurasi erittäin mielenkiintoinen kysymys: Mitkä ovat Springsteenin omat lempparibiisit? Springsteen luetteli ne ilman sen kummempia perusteluita, mutta mä jäin pohtimaan niitä biisejä vähän tarkemmin.

Ensimmäisenä oli tietenkin sanottava Born to Run, koska onhan se sen uuden kirjankin nimi. Lisäksi Born to Run -albumin merkitys koko Springsteenin uralle kahden ekan flopanneen levyn jälkeen oli erittäin merkittävä. Biisiä Springsteen on itse kuvaillut tarinaksi kahdesta ihmisestä, jotka yrittävät löytää tiensä kotiin. Siinä paljon sellaista teini-iän tai aikuisuudenkynnyksen uhmaa, jonka aika moni pikkukaupungista lähtöisin oleva ainakin tunnistaa. Halutaan paeta, uskotaan parempaan, ja ennen kaikkea tunnustetaan rakkautta. Tämä biisi osuu ja uppoaa kyllä teini-iän jälkeenkin, jos elämässä on tapahtumassa isompia mullistuksia.

Toisena mainittu Rising on hyvin samantyylinen kuin Born to Run, se oli Springsteenin vastaus 9/11 iskuihin. Albumia inspiroi kuulemma jonkun tuntemattoman lausahdus: ”We need you now.” Rising sopi aikoinaan myös hyvin Obaman vaalikampanjan tukikonserttiin. Viimeisimpien pressanvaalien jälkeen mulle tuli lähinnä mieleen Down in the Hole.. Risingissä on kuitenkin juuri sitä positiivisuutta ja uskoa tulevaisuuteen, joka leimaa koko Springsteenin uran alkuakin. Vaikeuksien kautta, kohti parempaa.

Thunder Road on Born to Runin eka raita ja ilmentää mun mielestä hyvin Springsteenin musiikista kuvastuvaa elämänfilosofiaa, jonka mukaan elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta niissä alamäissäkin on aina toivoa. Thunder Roadissa on ihan samanlaista nuoruuden vapauden kaipuuta kuin Born to Runissa. Tärkeintä on olla rohkea ja ottaa ne askeleet eteenpäin:

”…Except roll down the window and let the wind blow back your hair
Well the night’s busting open
These two lanes will take us anywhere
We got one last chance to make it real
To trade in these wings on some wheels
Climb in back – Heaven’s waiting on down the tracks”

Neljänneksi lempikappaleekseen Springsteen nimeää mun suurimmaksi yllätykseksi Nebraskan. Se Riveristäkin tuttu huuliharppu soi tässä kappaleessa heti alkuun niin melankolisesti, että suomalaiseen selkäytimeen koskee. Nebraskan lyriikka on itseasiassa tosi karua, tappajan näkökulmasta kirjoitettua, sillä biisi kertoo sarjamurhaaja Charlie Starkweatherin tarinan. Maailmassa on vaan paljon pahaa. Tämä on näistä viidestä biisistä erikoisin, hieman eri sarjaa kuin muut.

Viides oli Springsteenille vaikein, ja siihen yleisö huuteli ehdotuksia. Badlands, Jungleland.. Springsteen heitti kuitenkin viidenneksi Racing in the Streets. Aika moni Springsteenin biiseistä sisältää ajelua kaupungin kaduilla, tytön hakemista kyytiin ja tunteita siitä hetkestä. Kun työ on helvettiä, niin ainoa keino paeta siitä, on ajella ympäriinsä. Masennus ja ahdistus ovat varjot tämän kappaleen taustalla. Nebraskaa lukuunottamatta näissä biiseissä on aina se toivo ja usko parempaan. Yhtä hyvin tähän olisi sopinut myös Hungry Heart.

Haastattelun lopussa Colbert toteaa, että kirjasta voi lukea miten tähän päivään on tultu, mutta mitä Bruce Springsteenin tulevaisuus mahtaa pitää sisällään:

Same old thing!

Keikkaa pukkaisi

Prizeolla on The Kristen Ann Carr Fundia tukeva hyväntekeväisyyskampanja, jossa kaikkien lahjoittajien kesken arvotaan matka Nyciin, liput tokaan riviin keikalle JA pääsy backstagelle tapaamaan Bruce Springsteeniä. Mä olen ihan pyytettömästikin lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta kyyyyllä mua saa vähän motivoida.

Pohdin tässä eräänä päivänä, että mä voittaisin mielummin tämän palkinnon kuin loton pääpotin. Ihan oikeasti. Lotossa ei ole yleensä kuin pari milliä jaossa, mutta Springsteenin tapaaminen olisi mulle paljon arvokkaampi palkinto. Pienen keskustelun jälkeen oli pakko myöntää, että Eurojackpotin päävoitolla ehkä pääsisi sinne Nyciin, keikalle ja varmaan jollain keinolla backstagellekin, joten kyllä mun olisi se pakko valita. Tai sitten ottaisin Eurojackpotin päävoiton ja lahjoittaisin ne rahat Prizeon kautta Kristen Ann Carrille. Mun tuurilla saisin varmaan jonkun kälysen t-paidan lohdutuspalkintona. ”Kiitos kun lahjoitit 90 miljoonaa, tässä sinulle lahja!”

Onko kukaan muu edes hurahtanut veikkaukseen hyväntekeväisyyteen Prizeon tai Omazen kautta? Mä väitän, että mun hymy olisi leveämpi kuin tämän jampan, jos vastaavan skaban voittaisin. Mä en ole vielä voittanut edes mahdollisuutta *ostaa* lippuja Brucen Broadwayn keikoille, vaikka olen alusta asti ollut mukana Ticketmasterin Verified Fan -arvonnoissa. ”You’re on the waitlist.” Miten paljon sitä hyvää tuuria vaaditaan, että tonne keikalle pääsisi?

Toinen keikka, johon mä mieluusti käyttäisin yhden lottovoiton, on John Fogertyn ja ZZTopin yhteisesiintyminen. Onko parempaa ideaa koskaan edes kuultu? Fogerty keikkaili taas Vegasissa, mutta julkaisi sitten tuon Blues & Bayous -kiertueen yhdessä ZZTopin kanssa. Houkuttelee, sinne sentään saisi lippuja.

Pitäisikö anoa ESTA valmiiksi passiin, jos tuleekin äkkilähtö keikalle?

Bruce Springsteenille Presidential Medal of Freedom

Springsteen Medal of Freedom

Katselin eilen illalla Facebookista livelähetystä Valkoisesta Talosta. Nykymaailma on ihana, kun tällaistakin tilaisuutta pääsi näin Saksasta käsin seuraamaan, kuin kärpäsenä katossa. Obama piti todella hauskan puheen ennen mitalienjakoseremoniaa, ja myös palkittujen henkilökohtaiset ylistyssanat oli osuvia. Ellen DeGeneresin vastaanottaessa mitalia mulle tuli vähän tippa linssiin, kun se itsekin liikuttui niin kovin. Mutta paras oli tietysti the Boss!

As a songwriter, a humanitarian, America’s rock and roll laureate, and New Jersey’s greatest ambassador, Bruce Springsteen is, quite simply, The Boss. Through stories about ordinary people, from Vietnam veterans to steel workers, his songs capture the pain and the promise of the American experience. With his legendary E Street Band, Bruce Springsteen leaves everything on stage in epic, communal live performances that have rocked audiences for decades. With empathy and honesty, he holds up a mirror to who we are, as Americans chasing our dreams, and as human beings trying to do the right thing. There’s a place for everyone in Bruce Springsteen’s America.

Pitäkää kiinni lentomatkustajan oikeuksistanne!

Sain äsken todella yllättävän sähköpostiviestin.

Muistatteko sen mun hiukan epäonnisen matkaanlähdön silloin elokuussa, kun olin menossa Springsteenin keikalle Zurichiin? Lyhyesti: Mun aamulento Eurowingsillä peruttiin ja mä jonotin tajuttoman ajan palvelutiskille, jossa mut näppärästi sijoitettiin iltapäivän Swiss Airin suoralle lennolle Zurichiin. Missasin siis lauantaipäivän Zurichissä, mutta en todellakaan missannut keikkaa, koska se oli vasta sunnuntaina. Reissu oli ihan mahtava, majoituin kaverin luona ja juhlittiin tuolla keikalla sen synttäreitä. Lisäksi muistelisin, että mun lennot maksoi vähemmän kuin keikkalippu eli se meno-paluu kustansi noin 80 euroa.

Koska mä satuin olemaan tietoinen lentomatkustajan oikeuksista korvauksiin viivästysten tai peruuntumisten kohdalla, ja mulla oli ehkä vähän tylsää toimistolla, kirjoitin reissun jälkeen lyhyen kirjeen Eurowingsille. Laitoin siihen vain, että noihin oikeuksiin vedoten pyytäisin hyvitystä yli 8 tuntia myöhästyneestä lennosta, tässä lentotiedot, yhteystietoni ja tilinumeroni.

Ajattelin silloin, että Eurowings ei mun kirjeelle korviaan lotkauta. Epäilin, etteivät ne vastaa ollenkaan, ja jos vastaisivat, ne varmaan vetoaisivat siihen tilalle annettuun Swiss Airin lentoon. Mun matkavakuutuskin olisi ehkä voinut korvata jotain, mutta rehellisesti sanottuna olin jo unohtanut koko jutun. Kunnes äsken avasin Eurowingsiltä tulleen sähköpostin. Siinä oltiin runoiltu pitkät pätkät kaikenlaista, mutta onneksi jaksoin lukea sen loppuun. Siellä lopussa nimittäin kiitos seisoi:

We will transfer the amount you mentioned (250,00 €) to the specified account within the next 10 days. We assure you that we will continue to work on our product and our processes to ensure future flights run smoothly from start to finish.

Ja näin musta on tullut matkabloggaaja, joka tienaa reissuillaan rahaa!

Cash

Hyvää synttäriä Bruce Springsteen!

Ennen kuin mä palaan Brasilian reissuun vielä uudelleen, niin tällainen tärkeä huomio tähän väliin: Bruce Springsteen, 67-vuotta tänään. Hieno juttu! Nyt jos koskaan Pomon pitäisi lähteä Yhdysvaltain presidenttikisaan, sitä varten on nimittäin painettu rintamerkit jo 80-luvulla valmiiksi:

Springsteen for president

Huhujen mukaan Springsteen on tänään Stephen Colbertin haastateltavana, mutta sitä odotellessa tässä pieni pätkä CBS Sunday Morningin uunituoreesta haastattelusta kirjan tiimoilta:

Ja ajankuluksi myös vähän huvia tietovisan muodossa:

Springsteen quiz

100% — You’re A Boss!
You really know your Springsteen! Maybe you were ”Born in the U.S.A.” or you were just ”Born to Run,” either way you fit in with both the Americana working class and the great Rock and Roll Hall of Famers!

Bruce Springsteenin kirja

Vanity Fair teki mahtavan jutun Bruce Springsteenistä ja Springsteenin vastajulkaistusta kirjasta Born To Run. Annie Leibovitzin kuvat ei jätä ketään kylmäksi (Pomo ja moottoripyörä!!), mutta mä uppouduin myös siihen haastatteluun aika pitkäksi aikaa. Kirja itsessään on ollut mulla ennakkotilauksessa jo kauan, tilasin sen kotiosoitteeseen Suomeen, kun tähän saksalaiseen postiin ei ole luottamista. Mä en halua, että yksikään naapuri saa tätä lähetystä näppeihinsä. Sen sijaan mä en malta odottaa, että saan lukea sen itse.

Born to Run on todellakin Springsteenin kirja, siinä ei ole takana haamukirjoittajaa. Joka sana on Springsteenin oma. Yksi kirjan tärkeimmistä pointeista on kuulemma se, että millainen tahansa ihminen on ollut tai missä se on ollut, menneisyys ei ikinä häviä minnekään. Springsteen taitaa iskeä sillä niitä kritisoijia, jotka eivät hyväksy sen työväenluokkabiisejä enää nyt, kun ne biisit ja niiden esittäminen on tuonut tekijälleen miljoonia. Mitä muka sellainen tyyppi, jolla on hevostila New Jerseyssä ja luksuskoteja Floridassa ja Losissa, tietää mitään mistään köyhyydestä? Springsteen käyttää tähän vertauskuvana autoa. Aina uudenlainen tyyppi kussakin elämänvaiheessa hyppää kyytiin, mutta ne vanhat minät eivät häviä minnekään. Ja tärkeää on, kuka istuu kuskinpenkillä.

“I always picture it as a car. All your selves are in it. And a new self can get in, but the old selves can’t ever get out. The important thing is, who’s got their hands on the wheel at any given moment?”

Springsteen kertoo kirjassaan avoimesti myös pimeästä puolesta itsessään. Masennuksesta, jota vastaan se on taistellut psykoterapialla ja lääkkeillä aina 80-luvulta asti. Vanity Fairin David Kamp nostaa kissan pöydälle ja kysyy onko Born to Run -biisi ehkä sisäinen monologi Brucen isästä, Doug Springsteenistä. Tätä ei ihan suoraan myönnetä, vaikka perheen elämä tuohon aikaan olikin oikeastaan juuri sellaista kuin biisissä kuvataan.

Kolme vuotta sitten Springsteen joutui kirurgiseen operaatioon, koska kärsi vasemman puolen tunnottomuudesta, joka esti kitaran soittamisen. Syynä oli vaurioitunut levy niskassa, jota operaatiossa korjattiin menemällä sisään kurkun kautta ja siirtämällä äänihuulia väliaikaisesti sivuun. Kolmeen kuukauteen ei saanut laulaa. Hieman hermoja raastavaa, mutta kaikki sujui hyvin, Springsteen kommentoi. Voin kuvitella, että se on ollut hieman hermoja raastavaa myös kirurgille. Taddadaa, tässä vaan teen päivätyötäni ja siirsin juuri Bruce Springsteenin äänihuulet sivuun..

Haastattelija Kamp kysyy Springsteeniltä myös sitä, aikooko se ottaa politiikkaan kantaa näissä presidentinvaaleissa, kuten aiemmin Obamaa vahvasti tukiessaan. Munchenin keikalla Springsteen oli nostanut esiin fanin kyltin, jossa luki: ”FUCK TRUMP, WE WANNA DANCE WITH THE BOSS”. Springsteen vastasi, että artistilla on vain muutamia luoteja amnuttavanaan uskottavuuden kannalta, mutta jos tuntuu siltä, niin hän valmis laittamaan omat pari senttiä likoon. Nähtäväksi siis jää.

Springsteen Zurich 2016

Bruce Springsteen Zürichissä

Mulla oli pieni seikkailu Zürichiin mennessä, koska Eurowings perui lauantaiaamun lennon juuri sillä hetkellä, kun boardingin piti alkaa. Ihmiset lähtivät portilta juoksemaan kohti Lufthansan Eurowingsin lipunmyyntiä lähtöaulassa. Mä juoksin muiden mukana, jopa siinä kärkiporukassa, ja olin jonossa ehkä joku kahdeskymmenes.

Mun hyvästä sijoituksesta huolimatta siinä jonossa sai kököttää pitkälti toista tuntia. Ihan tajuttoman hidasta touhua. Mä ehdin moneen kertaan surffailemaan lentohintoja ja katselemaan vaihtoehtoja Zürichiin menolle. En uskaltanut varata mitään, koska tiesin Eurowingsin kuitenkin yrittävän hoitaa ihmisille vaihtoehtoisia yhteyksiä pelkän rahojen palautuksen sijasta. Mutta tuntui pahalta katsoa, kun vapaat paikat muiden lentoyhtiöiden koneissa hupenivat silmissä. Ehdin ehkä sataan kertaan miettiä pääsenköhän mä Zürichiin ollenkaan. Jotkut jonossa ottivat reklamaatiolomakkeen vastaan ja lähtivät suosiolla pois, mutta mä jäin sitkeästi jonottamaan toivoen, että en joutuisi maksamaan menolennosta yhtäkkiä neljääsataa euroa. Olisi ne 80 euron halpalennot tulleet siinä vaiheessa pikkasen kalliiksi.

Olin herännyt aamuyöstä ollakseni ajoissa kentällä sitä kello seiskan lentoa varten, joten jonotus ei ollut kovin kivaa. Viestitin kaverille, etten tulekaan ihan aamusta, vaan ilmoitan kun tiedän uuden lennon. Jotenkin mun sinne Zürichiin oli kuitenkin päästävä, tätä Bruce Springsteenin viimeistä Euroopan kiertueen keikkaa mä en aikoinut jättää välistä. Onneksi konsertti oli sunnuntai-iltana ja nyt oli vasta lauantai. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan siinä jonottaessa, välillä kiukutti ja välillä olin taas ihan positiivisella mielellä ja varma siitä, että kyllä asiat järjestyy. Pohdin pitkään mitä mä sanon kun tiskille vihdoin pääsen.

Kun mun vuoro vihdoin ja viimein koitti, mä hymyilin ja kysyin ystävällisesti mitä vaihtoehtoja mulla on päästä Springsteenin keikalle Zürichiin. Se nainen siinä Lufthansan tiskillä alkoi heti jutustelemaan mulle ja kertoi siskonsa olleen Berliinin keikalla. Se kysyi monelta konsertti alkaa ja mä sanoin että se on illalla. Unohdin vaan mainita, että sunnuntai-iltana… Se nainen totesi, että kyllähän mut pitää Zürichiin saada ja kysyi kelpaisiko Swiss Airin suora lento iltapäivällä vai katsooko hän aiempia lentoja jatkoyhteyksien kautta. Mitä enemmän lentoja, sitä enemmän pelottavia laskeutumisia ja sitä suurempi todennäköisyys, että joku lento taas perutaan, mä ajattelin ja vastasin sen Swissin kelpaavan mulle mainiosti. Nainen antoi 15 euron ruokakupongin ja alkoi käsin täyttämään jotain lomakkeita, joihin sen piti hakea kollegansa allekirjoituskin välillä. En enää ihmettele, miksi siinä jonossa kesti niin kauan.

Kun mä vihdoin sain tarvittavat paperit käsiini, kävin Swiss Airin tiskiltä hakemassa boarding passin ja päätin lähteä kotiin nukkumaan hetkeksi. Se aamuöinen herätys vähän painoi silmäluomia. Kun myöhemmin palasin lounaalle kentälle, totesin ruokakuponkien olevan hyvinkin riittäviä, koska mun lounas kustansi vain 7,50€. Swiss Air lähti ajallaan ja mä pääsin vihdoin Zürichiin.

Lauantai-ilta kului nopeasti kaverin kanssa kuulumisia vaihtaessa, ja sunnuntaina vuorossa oli paljon kävelyä ympäri kaupunkia sekä vihdoin se konsertti stadionilla.

Bruce Springsteen

Meillä oli liput seisomapaikoille kentälle, ja meininki oli tosi kiva sateenuhasta huolimatta. Kukaan ei töninyt eikä heilunut humalassa, vaikka oluttarjoilu pelasi. Zürichissä oli onneksi Berliiniä alhaisemmat desibelit, ja ilman korvatulppiakin olisi pärjännyt hyvin.

Mä olin ennen keikkaa ehkä vähän toivonut kuulevani Point Blankin, Youngstownin tai Downbound Trainin, mutta eihän Pomo sellaiseen melankoliseen tunnelmaan sortunut. Keikan aikana mä tosin myös unohdin, että olin ylipäätään toivonut kyseisiä biisejä. Ihan sama mitä sieltä tulee, mulle kelpaa kaikki. Kiertueen helmi oli tietysti kiva kuulla, mutta Riverin aikana alkoi sataa tihuttaa vettä. Mulla oli kertakäyttösadetakki, sillä sateenvarjoja ei saanut koko alueelle viedä.

Mä en tiedä mikä tossa tihkusateessa ja sadetakissa on, mutta jotenkin se sadetakin huppu päässä mulle tulee sellainen fiilis, kuin Fogertyn Puistobluesin keikalla aikoinaan. Ihan kuin olisin jollakin yksityisellä keikalla, eikä yleisössä olisi ketään muita. Jos huonompi keikkafiilis joskus yllättää, ehkä mun pitäisi kokeilla ravihevosilta tuttuja silmälappuja pään sivuille.

Joka keikalta jää aina yksi biisi päällimmäisenä mieleen, ja tällä kertaa se oli Mary’s Place.

I got seven pictures of Buddha
The prophet’s on my tongue
Eleven angels of mercy
Sighin’ over that black hole in the sun
My heart’s dark but it’s risin’
I’m pullin’ all the faith I can see
From that black hole on the horizon
I hear your voice calling me

Let it rain, let it rain, let it rain
Let it rain, let it rain, let it rain, let it rain
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do we get this thing started
Meet me at Mary’s place

Familiar faces around me
Laughter fills the air
Your loving grace surrounds me
Everybody’s here
Furniture’s out on the front porch
Music’s up loud
I dream of you in my arms
I lose myself in the crowd

Let it rain, let it rain, let it rain
Let it rain, let it rain, let it rain, let it rain
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do you live broken-hearted
Meet me at Mary’s place

I got a picture of you in my locket
I keep it close to my heart
A light shining in my breast
Leading me through the dark
Seven days, seven candles
In my window light your way
Your favorite record’s on the turntable
I drop the needle and pray
Band’s countin’ out midnight
Floor’s rumblin’ loud
Singer’s callin’ up daylight
And waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd

Turn it up, turn it up, turn it up
Turn it up, turn it up, turn it up, turn it up

Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do we get this thing started
Meet me at Mary’s place

Mary’s Place on sellainen bilebiisi, että tunnelma kohoaa väkisinkin. Se toimii lisäksi erityisen hyvin sadekelissä. Mutta mitäköhän se Mary’s Place tarkoittaa? Onkohan se taivas? Sinänsä se olisi osuvaa, koska kyllä tanssiessakin voi fiilis kohota taivaisiin.

Kaverilla oli syntymäpäivä maanantaina, joten juhlittiin keikalla sitä ja mä bailasin enemmän kuin Springsteenin keikoilla koskaan. Kun illalla vielä käveltiin kaverin kämpille neljän pysäkin matka täpötäysien junien sijasta, oli päivän aktiivisuuskiintiö ylitetty tuplasti.

Seuraavana aamuna oli ihanaa herätä onnellisena edellisen illan keikasta. Kaveri käveli kankeanoloisesti olkkariin ja sanoi, että hänestä tosiaan tuntuu siltä, että hän olisi vanhentunut vuodella yön aikana. Sitä ne synttärit ja Springsteen teettää.

On se kumma miten itse vaan vanhenee, mutta Pomo ei ollenkaan!

Bruce Springsteen