Saksalainen terveydenhuolto lyhyesti kuvattuna

Musta pilviIhan pikkasen taas tulee savu korvista. Laavaa ja tuhkaakin varmaan jo.

Saksalaiset on ihan perhanan ylpeitä terveydenhuollostaan, ja on se sen verran kallista, että olisi syytä ollakin.

Saksassa sairasvakutuus on pakollinen ja työnantaja vähentää sen suoraan palkasta. Ihmisillä on kaksi vaihtoehtoa, julkinen sairasvakuutus eli Krankenkasse tai sitten yksityinen. Mutta tällaset perusduunarit kuin minä kuuluvat tietysti siihen julkiseen.

Suomalaisen tyylisiä terveyskeskuksia ei ole vaan lääkäriä tarvittaessa varataan aika omalle lääkärille, Hausartzille. Joka valitaan siis ihan umpimähkään jostakin lähialueelta, ja jonka klinikka on joka tapauksessa jossakin vanhassa talossa yleensä parin muun lääkärin kanssa yhdessä.

Hausartzit määräävät sitten potilailleen kaikenlaisia yrttejä ja vitamiineja. Yrtit ja vitamiinit joutuu maksamaan itse apteekissa, mutta eriväriselle reseptilomakkeelle tulostetut reseptit eli ihan oikeat lääkereseptit Krankenkasse korvaa siten, että apteekissa niistä joutuu maksamaan vain viiden euron nimellisen korvauksen, oli lääkkeen hinta mikä tahansa. Lukuunottamatta tietenkään parasta migreenin täsmälääkettä, joka on kallis ja jota ei niin suurelta osin korvata.

Hausartzille mennään siis siten kuin Suomessa mentäisiin flunssan takia terveyskeskuksen päivystykseen. Jos lääkäriaikaa omalle lääkärille ei saa, voi mennä sairaalan päivystykseen istumaan vähintään kolmeksi tunniksi, huolimatta siitä onko syy päivystyskäyntiin esim. migreenikohtaus. Sairaalassa tavataan päivystävä lääkäri, joka sanoo, että suosittelee varaamaan ajan omalle Hausartzille, jolta saa lähetteen erikoislääkärille. Päivystävä lääkäri vielä ystävällisesti kirjoittaa Hausartzille kirjeen, jossa kuvailee päivystyskäynnin ja hoitosuosituksen.

Tarvittaessa potilas saa Hausartzilta lähetteen erikoislääkärille. Erikoislääkäri valitaan siten, että soitetaan kaikki sen alan erikoislääkärit omassa ja ehkä naapurikaupungissakin läpi. Monissa paikoissa jätetään viesti puhelinvastaajaan, sillä jopa vastaanottovirkailijat ovat kiireisiä eivätkä aina ehdi vastata puhelimeen. Kun lopulta saadaan joku vastaanottovirkailija puhelimella, sähköpostilla, vastaajaviestillä tai savumerkeillä kiinni, varataan aika sille erikoislääkärille, jolla on ensimmäinen vapaa aika kuukausien päästä ja joka ylipäätään vielä suostuu ottamaan vastaan uusia potilaita.

Jos erikoislääkärille ei millään löydy aikaa, ei hätää, aina voi ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön eli Krankenkasseen, joka auttaa mielellään. Siellä on palvelu, jonka ainoa tehtävä on varata ihmisille aikoja erikoislääkäriltä. Kun sinne kertoo mitä tarvitsee, kuluu pari viikkoa, ja sieltä tulee ilmoitus, että sinulle on varattu aika sille ja sille lääkärille sinä ja sinä päivänä. Ottamatta ollenkaan huomioon, että olit sanonut olevasi silloin työmatkalla. Kun kiität heitä ystävällisesti avusta ja sanot, että valitettavasti et voi ottaa aikaa vastaan, vastaavat he, että varatut ajat pitää peruttaa itse suoraan lääkärille. Ja sitten taas tavoittelet erikoislääkärin vastaanottovirkailijaa puhelimitse, sähköpostitse, vastaajaviesteillä ja savumerkeillä.

Sekä Hausartzilla että erikoislääkärillä käynnit noudattavat samaa kaavaa. Paikalle saavutaan noin vartti ennen omaa aikaa, jonka jälkeen odotetaan monta tuntia pääsyä lääkäriin. Tämä luonnollisesti aina oman työpäivän aikana, koska lääkäreiden vastaanotot on rajoitetusti avoinna. Molemmat lääkärit vastaanottavat myös hätätapauksia sovittujen aikojen ohessa, mutta tuolloin erikoislääkärin vastaanottovirkailija unohtaa kirjata hätätapauksen erikoislääkärin kalenteriin, ja odottamaan joutuu vielä pidempään.

Kun erikoislääkäri on tehnyt tutkimuksensa ja mielessään myös päätynyt johonkin diagnoosiin, sitä joko a) ei kerrota potilaalle tai b) se kerrotaan ja se kirjoitetaan kirjeelle, joka osoitetaan Hausartzille. Sitten potilas menee kotiinsa, varaa ajan Hausartzille, odottaa seuraavaa lääkäriaikaa parin viikon päästä, menee parin viikon päästä Hausartzin vastaanotolle, jotta Hausartz voi kirjoittaa reseptin erikoislääkärin diagnosoimaan vaivaan.

Sanomattakin on selvää, että mitään sähköisiä reseptejä tai tutkimusmääräyksiä ei tunneta, vaan kaikki printataan hauskoille lomakkeille printtereillä, jotka aina tekevät tenän. Apteekki sen sijaan ei koskaan varastoi mitään potilaan tarvitsemia lääkkeitä, vaan resepti viedään apteekkiin ja tilalle saadaan milli kertaa millin kokoinen muistilappu siitä, että lääkkeet voi noutaa myöhemmin samana päivänä tai sitten seuraavana. Kun lääkkeet on noudettu ja maksettu, siitä saa halutessaan kuitin, mutta se loppuunkäytetty resepti jää apteekkiin. Jos on tarve esimerkiksi matkustellessa todistaa omistavansa mukanaan kantavansa reseptilääkkeet, pitää varata aika erikoislääkärille ja hakea lääkärin allekirjoittama selvitys lääkityksestään matkalle mukaan.

Jos käy niin hyvä tuuri, että erikoislääkäri on erikoistunut kahteen eri alaan ja potilas tarvitsee molempien alojen konsultointia, pitää tietenkin varata aika jommalle kummalle alalle eikä se sama lääkäri voi samalla ajalla hoitaa molempien alojen ongelmia. Lääkkeitä se ei missään nimessä voi määrätä eri alojen vaivoihin samalla käynnillä.

Sekä Hausartzit että erikoislääkärit voivat kirjoittaa reseptejä vain yhdelle lääkepurkille samaa lääkettä kerrallaan. Jos potilaalla on lääkitys, joka jatkuu esimerkiksi vuoden, ja jota myydään 30 kappaleen pakkauksissa ja jota otetaan 2 päivässä, pitää resepti uusia kahden viikon välein. Reseptin uusiminen käy toki kätevästi soittamalla lääkäriin ja menemällä lääkärin vastaanotolle työaikana odottamaan sitä tenän tehneen printterin reseptiä, joka viedään apteekkiin, josta sitä ei saa samantien vaan josta se haetaan vähän myöhemmin.

Jos haluaa tehdä jonkin muutoksen esimerkiksi lääkkeen annostukseen, voisi puhelinaika lääkärille olla kätevä. Tällöin potilas soittaa lääkärin vastaanotolle ja pyytää puhelinaikaa. Potilasta ohjeistetaan, että saadakseen puhelinajan, potilaan tulee mennä käymään vastaanotolla aukioloaikana eli työpäivän aikana tökkäämässä vakuutuskortti sirulukijaan, jotta puhelinaika lääkärille voidaan varata ja veloitus tietysti lähettää Krankenkasseniin lääkärin vastaanotolta.

Tämän enempää mä en nyt tällä erää jaksa tästä aiheesta kirjoittaa. Ranne on kipeä enkä halua mitään jännetuppitulehdusta, jonka takia pitäisi mennä Hausartzille.

P.S. Jos joku muu Saksassa asuva nyt kommentoi, että noh noh, ihan hyvä systeemihän tämä on ja hoitoa saa, niin tervetuloa vaan Hampuriin. Voitte ihan vapaasti hoitaa mun puolesta kaikki puhelut ja lääkäri- ja apteekkikäynnit, teidän työajallanne. Mua harmittaa, etten mä ole laskenut niitä päiviä, joita mulla on kulunut lääkäreihin soittaessa ja jonottaessa tässä vuoden sisään. Ja hauskaahan tässä on se, että nyt koko rumba alkaa alusta, kun viime vuoden diagnoosi peruttiin ja lähete uudelle erikoislääkärille lykättiin kouraan. Seuraava vapaa aika sen alan erikoislääkärille onkin sentään jo kuulemma syyskuussa..

P.P.S. Tämä on ihan tositarina. Mä ottaisin jopa Saksan terveydenhuoltoa mielummin ecuadorilaisen terveydenhuollon, jossa silitetään sairaalasängyssä makaavan potilaan kättä ja kysytään, että milloinkas teidän lentonne Suomeen on.

Toimistohommia

Mä alan ymmärtämään saksalaisia päivä päivältä enemmän. Enkä pelkästään kielen vuoksi, vaan muutenkin.

Repesin ihan totaalisesti nauramaan yhtenä päivänä kun mua pyydettiin faksaamaan yksi lomake töissä. Laitoin sen vastaanottajalle sähköpostilla ja ilmoitin pahoitteluni siitä, etten mä osaa käyttää faksia. Sulkakynä ja savumerkit vielä menee, mutta faksi on jo niin korkeaa teknologiaa, etten mä tollaseen pysty.

Kun halusin vaihtaa pankkiin osoitetietoni, sieltä tuli sähköpostilla lomake, joka mun olisi pitänyt viedä niiden konttoriin henkilökohtaisesti. Se lomake oli vähän samantapainen, jollainen pankissa aikoinaan täytettiin kun haluttiin nostaa pankkikirjalta rahaa. Itseasiassa mulla on samannäköisiä lomakkeita nyt kotona iso nippu, koska sain ne pankista, mutta en tiedä mitä niillä kuuluu tehdä. Paitsi viedä ne henkilökohtaisesti konttoriin. Ehkä niillä voi vaihtaa sen osoitteen?

Lisäksi mä olen viime aikoina saanut oppia vähän lisää tästä jo tutuksi tulleesta saksalaisesta hierarkiasta. Mun kielikoulusta tuli lasku ja pomo toi sen mun pöydälle pyytäen samalla tarkistamaan sen summan. Tarkistin, vaikka mähän olin jo ilmoittanut sen summan pomolle sähköpostilla. Vein sen lapun takaisin sen pöydälle ja sanoin, että summa on ok. Hetken päästä se toi sen takaisin mun pöydälle ja siinä oli päällä post it -lappu, jossa luki että ole hyvä ja lähetä tämä talousosastolle. Nousin siis pöytäni äärestä ja menin pomon huoneeseen hakemaan sen pöydältä kirjekuoren, johon tungin sen laskun, jonka sitten laitoin pomon huoneen lähtevien postien laatikkoon assarin noudettavaksi.

Ei varmaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, jolloin mun paikkani organisaatiossa tehdään selväksi. Onneksi mä voin tarvittaessa lähetellä niillä pankin antamilla lappusilla savumerkkejä sitä mukaa kun savu nousee korvista. Vai pitäiskö opetella faksaamaan?

I’m what I am and I’m gonna keep rockin’ that way

Cola mit KickPurskahdin tänään itkuun kesken työpäivän. Tiesin melkein etukäteen, että niin tulee käymään. Koska niin kävi eilenkin. Viime päivinä on kasautunut niin monta vitutusta aiheuttavaa asiaa harteille ja sen lisäksi mulla on liian monta pomoa ja vuorokaudessa ihan liian vähän tunteja. Tai ainakin työaikaa, koska sitähän vähennettiin silloin kun viimeksi pyysin palkankorotusta.

Lounaalla kävin hakemassa kaupasta suklaata ja löysin vahingossa turkinpippureitakin. Sitten kun vielä bongasin Cola mit Kick, niin mun eväät oli korissa. Epäterveellinen ruoka, paljon parempi mieli. Nyt päässä soi Matchboxin Rockabilly Rebel ja fiilis on sellanen, että voisin juosta potkimaan paria peltiroskista.

Saksalainen pankki osoitti äsken palvelualttiutensa ja vastassa oli vain saksankielinen asiakaspalvelu. Eikä siis meikäläisellä mitään mahdollisuutta saada asiaa selvitettyä kun tulkiksi kelpaavat työkaveritkin olivat jo lähteneet kotiin. Muuten ihan kiva, mutta vuokra olisi pitänyt maksaa.

Suomalainen pankin asiakaspalvelu sen sijaan sai mut hymyilemään.

Tiesin jo etukäteen, että jos maksan vuokran DE -tilille suomalaisesta pankista, saan sen ”satunnaisen” tekstiviestitarkistuksen, jonka perusteella pitää valita oikea koodi avainlukulistasta. Mutta mun tekstaritarkistusnumerona oli suomalainen numero ja se puhelin tietysti pois päältä ja kotona. Yritin vaihtaa tarkistusnumeroksi saksalaisen numeroni, mutta siitähän lähti vahvistuspyyntö siihen Suomi-numeroon. Noh, ei muuta kuin rohkeasti vuokraa maksamaan.

Ei yllättänyt yhtään, että se tökkäsi samantien siihen ”satunnaiseen” tekstaritarkistukseen. Muistaakseni riehuin siitä pankille jo silloin kun ne pakottivat mut ottamaan sen ominaisuuden käyttöön. Ja nyt olin sitten ihan kiehumispisteessä kuin soitin suomalaisenkin pankin asiakaspalveluun. Tai oikeastaan räjähdyspisteessä siinä vaiheessa, kun mut oli tiputettu linjoilta juuri silloin, kun puheluun oltiin vastaamassa ja jouduin aloittamaan jonotuksen alusta.

Puhelimeen vastannut aspa oli ihana. Se tajusi samantien mikä on tilanne ja mitä pitää tehdä. Se sanoi kysyvänsä pari varmistuskysymystä ennen kuin voi poistaa sen vanhan numeron tekstarivarmistuksesta. Sotun, osoitteen ja luottokorttien merkit muistin, mutta tilien määrän arvasin. Samalla kun se näppäili pois sitä vanhaa numeroa, mä näin nettipankissa sen poistuvan ja pystyin lisäämään sinne uuden. Uuteen tuli tekstarilla avainlukulistan numero, jolla vahvistin puhelinnumeron, johon sain sitten laskun hyväksyntään tarvittavan avainlukulistan toisen numeron.

Mutta se oli hauskaa, kun se aspa puhelimessa tarkisti ensin olenko parhaillaan nettipankissa. Kun vastasin myöntävästi sitä laskua maksaessani, se alkoi antamaan ohjeita miten mun pitää mennä omiin tietoihin ja sieltä valita se uusi puhelinnumero laskujen vahvistusnumeroksi ja.. ”Joo mä tein sen jo ja maksoin sen laskun, kiitos hei!”

Sitten oli vuokra maksettu ja nyt mä voin rauhassa odotella sitä saksalaisesta pankista postilla kirjeitse kotiin tulevaa vahvistuskoodia, jolla vahvistetaan nettipankkiin kaikkien laskujen maksujen SMS-tarkistuksia varten lisätty puhelinnumero.