Nooan arkki

Me ollaan kuin Nooan arkki siellä koulussa. Meitä on ryhmässä 2 suomalaista, 2 puolalaista, 2 italiaanoa ja 2 brassia. Ja yksi portugalilainen.

Jos mä aiemmin kuvittelin, että saksaa on haastavaa ymmärtää kurkkuäänteiden takia, niin mitäköhän se nyt on kun sitä yrittää puhua mun puolalaiset ja italialaiset kurssikaverit. Portugalilainen on ainoa, jonka puheesta saan edes vähän selvää. Kaikki muut vääntää niitä vokaaleja ihan hassusti, ja puolet konsonanteista häviää matkalla. Luulisi niitä Puolassa riittävän!

Niiden intensiivituntien jälkeen tämä normaali tahti tuntui ihan liian hitaalta ja mä sain kaikki tehtävät – oli pari tai ryhmä sitten mikä tahansa – valmiiksi parissa minsassa ja olin heti valmiina seuraavaan asiaan. Mutta ei, vaan sitten jankattiin sitä samaa asiaa vähän eri tavalla. Ja sitten käytiin jokaisen vastaus läpi yksitellen.

Ehdin hyvin tässä seuraavien päivien aikana samaan muun porukan kiinni akkusatiivin opiskelussa, kun nyt opetellaan kellonaikoja tätä tahtia. Kellonajat on sitä paitsi helppo, kerrankin joku asia on suomeksi kieliopillisesti sama kuin saksassa. Vartin yli viisi on vartin yli viisi ja puoli kolme on puoli kolme eikä mikään englannin puoli yli kaksi.

Ihminen on sitä mitä se syö

Charliesta ei tullut mulle kotia, mutta koti sentään lopulta löytyi. Annoin periksi muutamissa tärkeissä vaatimuksissa kuten uunissa ja vuodesohvassa, mutta onneksi työkaveri lupasi heti ilmapatjan pitkäaikaiseen lainaan. Uuninkin voisi jostain hankkia, mutta en pidä mitenkään mahdottomana sopeutua elämään ilman sitä. Eihän mulla olisi Hampurissa peurapaistejakaan, joita sinne uuniin laittaa. Muuten koti on mitä ihanin. Pieni ja moderni loistavalla sijainnilla.

Laitoin tässä whatsapp -frendeille uuden saksalaisen puhelinnumeron tiedoksi ja yhdeltä kamulta, jonka kanssa en ole vähään aikaan kuulumisia vaihtanut, tuli heti viesti:
– Ai kamala, onko susta tullut ulkomaalainen?
– Ei ihan vielä, espoolaisesta somerolaiseksi ensin ensi viikolla ja sit musta tulee hampurilainen.
– Hyvä ettei porilainen!

Ei nimi naapuria pahenna

Asuntoa etsiessä kannattaa aina tarkistaa löytyykö kerrostalon sukunimilistasta paljon ulkomaalaisia nimiä vai enimmäkseen paikallisia nimiä. Yleisesti ajatellaan, että ulkomaalaiset nimet ovat negatiivinen asia ja paikalliset hyvä. Mutta entä jos lista onkin tämän näköinen:

Nimilista

Olisi ollut hienolta kuulostava naapurusto.

”Joo, tossa yläkerrassa asuu Gibson ja seinänaapuri on Connery. Clooney asuu myös penthousessa, Martin ja Fonda tuossa vähän alempana.”

Harmi, ettei noista tullut mulle naapureja. Tämän talon kalustetusta asunnosta puuttui sellainen pienen pieni yksityiskohta kuin sänky.

Viikon vitsiksi on tässä pikku hiljaa muodostunut se, että kysyn mä potentiaalisilta vuokranantajilta mitä tahansa, vastaus on aina ei.

”Could this door be moved to the bedroom?”
”No.”
”Am I allowed to install curtains?”
”No.”
”Can I move the wardrobe on that wall?”
”No.”

Viimeisin asunto, jota kävin katsomassa, tuntee lempinimen Charlie. Olen sitä olohuoneen Charlie Chaplin -taulua netissä tuijottanut jo niin paljon, että oli korkea aika saada näyttö kyseiseen asuntoon. Mutta sekään ei ollut ihan täydellinen varustukseltaan.

”Can I have a microwave?”
”No.”

Koditon Hampurissa

Mulla ei taaskaan mene kaikki ihan niin kuin Strömsössä. Piti kuluttaa viikonloppu tehokkaasti asunnonetsintään, mutta esimerkiksi sunnuntaina asuntonäyttöjä oli pyöreä nolla. Kiinteistövälittäjiä ei todellakaan kiinnosta milloin mulla olisi aikaa. Sen lisäksi mä kuvittelin, että niiden työ olisi näyttää mulle niitä asuntoja edes jonain muuna päivänä kuin sunnuntaina, mutta väärässä olin siinäkin. Saan sähköpostilla kontaktit suoraan asuntojen omistajiin ja isännöitsijöihin, joiden kanssa sitten sovin näytöt itse. Mikäli saan ne joskus puhelimitse kiinni. Enkä todellakaan saa helposti järjestettyä useampaa näyttöä samalle suunnalle samana päivänä edes saman välitysfirman asuntoihin. Mistäköhän hyvästä mä maksan välittäjille sen parin kuukauden vuokran provisiona?

Tämä systeemi on kuulemma muuttumassa Saksassa lähiaikoina, enkä yhtään ihmettele miksi.

Olen tietysti käynyt läpi myös kaikki yksityiset ilmoitukset ja sitä kautta löytyi tänään ensimmäinen edes varavaihtoehdoksi kelpaava asunto. Siellä oli jopa uuni, joka ei ole kalustetuissa asunnoissa ollenkaan itsestäänselvyys. Mutta se asunto on lähes maantasalla, ja se on taas mun listallani pitkä miinus.

Nostin budjettiani nähdäkseni löytyisikö isommalla summalla yhtään järkevämpiä asuntoja ja päädyin sisäpuolelta siistiin, moderniin ja tilavaan asuntoon – Reeberbahnille. En sitten vuokrannut sitäkään. *huokaus* Huomenna pyörähdän toimistolla ja jatkan sitten asunnonetsintää. Pitäkää mulle peukkuja!

Terveiset pahvilaatikoiden keskeltä

Muuttopäivä ei ole ihan vielä tiedossa, mutta mä olen varmuuden vuoksi jo aloittanut pakkaamisen. Jos mä viime viikolla kutsuin mun kodin tilannetta kaaokseksi, niin mikäköhän se on nyt? Espoolainen Hiroshima?

Olen ollut viime päivät aivan loistavalla tuulella tavaroiden lajittelun suhteen. Toisin sanoen valmis luopumaan kaikesta. Tällä hetkellä mukaan lähtevien vaatteiden määrä on vielä vajaa matkalaukullinen kun myyntiin on kertynyt 4 pahvilaatikollista, kierrätykseen neljä isoa kassillista ja roskiin tai rievuiksi pari pienempää kassillista vaatteita tai muuta kamaa. Hyvältä näyttää.

Olen melko varma, että mun haaveammatti pienenä oli lahjapaketinkäärijä. Niin siistiä on pyörittää koriste-esineitä suojamuovien tai -paperien sisälle ja teippailla kaikkea. Ensimmäinen rulla loppui jo.

Mä aioin jättää kaiken kantamisen muuttofirman huoleksi, mutta pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että vien paljon tavaraa varastoon jo etukäteen. ”Nämä kannan ainakin itse, koska ne voi hajota. Ja taulut. Ja pöydän lasit. Ja telkkarin.” Kontrollifriikkeys ja perfektionismi eivät millään toimi ulkoistamisen kanssa.

Mä rakastan muuttamista ja pakkaamista näköjään niin paljon, että se kiilaa tällä hetkellä jopa uuden asunnon etsinnän edelle. Harmi, että töissä on niin kiire, etten ehdi surffailla työajallakaan. Nimimerkillä uusi koti olisi kiva.

Ulkomaille muuttajan muistilista

Mä tein itselleni listan, mutta olen varma, että tämä sopii ihan jokaiselle ulkomaille muuttajalle:

1. Varmista, että kaikki Springsteenin cd:t on tallennettu läppärille. Varmuuskopio läppäri ja pakkaa ulkoinen kovalevy mukaan.

2. Irtisano V8:n ja Aku Ankan tilaukset.

3. Tilaa Somero -lehti ulkomaille.

4. Yritä keksiä miten Elviksen muotokuvan saa irti makkarin ovesta.

5. Korjauta radioskabasta voittamasi kaiutin.

6. Tarkista minne Hampurista pääsee suorilla lennoilla.

7. Teetä Röllin ja kummipojan digikuvista paperiversioita uuden kodin sisustamista varten.

8. Hamstraa matkalaukkuun lempiruokaasi, Jalostajan hernekeittoa. Ja paljon salmiakkia.

Toivottavasti tästä on kaikille muuttajille paljon apua.

Muutosta

Muistatteko kun mä noin puoli vuotta sitten kerroin pohdiskelevani Saksaan muuttoa? Joo, en mäkään. Mutta silloin kesäkuussa se päätös tehtiin ja nyt, vaivaiset 6 kuukautta myöhemmin, olen allekirjoittanut uuden työsopimuksen ja irtisanonut asuntoni Suomessa. Meidän HR:llä on lähes yhtä pitkät toimitusajat kuin tehtaalla.

Mä rakastan asioiden suunnittelua, joten olen joutunut vähän jarruttelemaan tässä syksyn mittaan, etten olisi järjestänyt kaikkia asioita ennen kuin on nimet paperissa. Tämän kuun lopussa pääsen paikan päälle etsimään asuntoa, joten vihdoin saan pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan. Mä niin tykkään muuttamisesta!

Tässä vielä vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin:

– Helmi- tai maaliskuussa.
– Hampuriin.
– En ole.
– En puhu.

Pohdintaa

There are only two things that can make a female great white shark swim across the ocean; food and sex. South African females seem to think that Australian great whites are hot.

Noin sanoi käheä-ääninen luontodokumentin kertoja telkkarissa. Paras luontodokkari, jonka olen nähnyt aikoihin. Ja ainoa.

Olen tässä pohdiskellut sitä Saksaan muuttamista. Siis sen jälkeen kun jo ilmoitin pomolle, että totta kai mä muutan sinne.

Siinä on pari asiaa, jotka vähän tökkii. Ensimmäinen häiritsevä asia on se, etten mä tosiaan osaa sanaakaan saksaa. Mutta kielitaidon puute ei ole ennenkään estänyt mua muuttamasta minnekään. Lähinnä mietin vain sitä miten paljon mua kiinnostaa opetella uutena kielenä juuri saksaa. Toinen asia, joka vähän tökkii, on se, ettei Saksassa ole yhtä paljon kuumia ausseja kuin esimerkiksi Australiassa.

Jos mun vaihtoehdot ovat Saksa tai ei mikään, niin tämä on mulle ihan no brainer.

Kun lintu istuu puun oksalla, se ei pelkää oksan katkeamista, koska se luottaa omaan kykyynsä lentää.