Supersiivous a la Vintagella

Siivousvälineiksi riittävät harja ja sakset, mutta myös teippiharjalle on siivouksen jälkeen käyttöä. Siivouskohde oli tällä kertaa parkettilattioiden, saunan ja muiden nurkkien sijaan Röllin villahousut.

Rölliä on ilo harjata, sillä se menee mielellään lattialle tassut kohti kattoa. Pieni nipistäminenkään ei haittaa. Hetkittäin se on silmät kiinni niin rentona, että koko koira tuntuu lähtevän harjan mukana liikkeelle. Tavallinen harja on Röllin suosikki, mutta kyllä furminaattoriakin saa käyttää. Korvien taakse ja takapuoleen tulee pehmeän karvan vuoksi helposti rastoja, ja ne mä saksin pois ihan suosiolla ennen harjaamista. Ne villahousut kasvavat kyllä nopeasti takaisin.

Harjauksen jälkeen Rölli pääsi joutui vielä suihkuun, joten nyt meillä ollaan siistejä, hyväntuoksuisia ja pehmeitä.

Rölli

Murteista ja meirän murresta

Kun mä törmäsin Hampurissa siihen argentiinalaiseen, joka opiskeli kansalaisopistossa suomea, mä jäin miettimään, että opetetaankohan sille siellä kirjakieltä vai yleiskieltä. Jos joku ulkomaanelävä nimittäin opettelee kirjakielen persoonapronominit, eihän se raukka ymmärrä Etelä-Suomessa vieraillessaan yhtään mitään.

Mä olen aina ihaillut sekä savolaista että eteläkarjalaista murretta, jotka molemmat vaikuttavat hyvin vahvoilta. Vahvalla tarkoitan sitä, että esimerkiksi uudelle seudulle muuttava lappeenrantalainen ei kovin helposti hylkää mietä ja sietä. Toki se on ihmisestäkin kiinni. Itse yritin Lappeenrannassa pitää kiinni omasta murteestani, vaikka opettelinkin reikäleivän ja ruisleivän sekä tuiman ja tulisen erot.

Mun yksi kaverini on varsinainen kameleontti, se ottaa kanssapuhujan murteesta heti kiinni ja nappaa siitä osan itselleen. Pidemmän aikaa jollakin alueella majailtuaan se puhuu paikallista murretta ihan sujuvasti. Se sanoo, ettei tee sitä tarkoituksella, mutta ei se ainakaan itseään estele niitä murresanoja omaan puheeseen napatessaan.

Olen parhaillaan käymässä Somerolla, joten meikäläisen murre voimistuu taas hetkeksi. Onneksi kaverit Hampurissa eivät sitä kuule, kun ei puhuta keskenämme suomea. Espoolaisilla oli tapana huomauttaa, että sitä on taas oltu viikonloppu maalla, kun mä olin sattunut käymään kotipuolessa.

Röllihän ymmärtää vain someroa. En saa sitä pysähtymään, jos sanon ”pysähdy”, ”seis”, tai ”stop”. Jos sille sen sijaan sanoo ”orota”, niin se pysähtyy ihan nätisti. Eilen opittiin, että jos Röllille sanoo ”suihku” tai ”pesu”, niin se menee mun sängyn alle piiloon.

Joku sanoi: "Orota!"

Joku sanoi: ”Orota!”

Istuttiin äsken ruokapöydässä ja juteltiin murteista. Mä ihmettelin Porin murretta, ja omaa ei-niin-positiivista mielikuvaani siitä. Mutsi, joka itse puhuu vahvaa someroa, sanoi: ”Entäs Salon murre sitte! Matti ot leippä!” Naurettiin niin kovin, että meinattiin molemmat tukehtua ruokaamme. Ei olisi pitänyt haukata sitä leippä juuri silloin.

Röllin treeniohjelma

Rölli on taas ollut lomareissulla Lapissa. Mun ollessa Suomessa se nappasi myyrän kesken meidän jalkapallopelin ja oli nyt innostunut siitä myyränmetsästyksestä ilmeisesti sen verran, että oli napannut mökin lähellä hypelleen varomattoman oravanpoikasen suuhunsa. Pelastusyrityksistä huolimatta oravanpoika menehtyi traagisesti saamiinsa vammoihin. Hyi Rölli!

Mua yritettiin lohduttaa sillä, että mökin lähistöllä pyöri vikkelä kärppä, joka olisi sen oravanpojan tappanut kuitenkin.

– Miksei Rölli voinut sitä kärppää pyydystää?
– Kärpät on liian nopeita Röllille.

En usko! Jos koirat oppii ennustamaan epileptisen kohtauksen tai varoittamaan liian alhaisesta verensokerista, niin kyllä niiden pitäisi yksi kärppä oppia pyydystämään.

Mä piirrän Röllille kaksi kuvaa, joista toisessa on orava ja sen päällä rasti, ja toisessa kärppä ja ruokakuppi. Sitten aletaan kananappuloiden kanssa harjoitella.

Lisäksi Röllin pitää aloittaa tiiviimpi lenkkeily ja vaikka agility, jotta Rölli notkistuu ja nopeutuu. Kuntoa voidaan treenata myös triatlonissa, jossa Rölli juoksee ensin kymmenen kertaa mökin ympäri. Sitten se kiirehtii rantaan, pukee pelastusliivit ja lykkää veneen vesille, hyppää sen kyytiin ja alkaa airo suussa soutamaan. Parinsadan metrin soudun jälkeen on aika parkkeerata vene laituriin, hypätä veneestä veteen ja uida koiraa pieni lenkki järvellä. Ja siinä matkalla ei saa metsästää yhtä ainutta sorsanpoikasta, tai tulee sakkokierros järven ympäri.

Kyllä kärppä sitten saisi kyytiä, ja oravanpoikasilla olisi paremmat oltavat.

Rölli metsässä

Voin kyllä kuvitella miten noi treenit sujuisi oikeasti. Rölli haukkuisi sekä oravan että kärpän kuvat kananappuloiden toivossa. Mökin ympäri se juoksisi ehkä pari kertaa mun perässä, kunnes jäisi rappusille odottamaan, että mä kierrän mökin yksinäni. Veneeseen se hyppäisi niin innoissaan, että pelastusliivit unohtuisivat laiturille. Airo tippuisi heti järveen ja ”nouda” käsky ei ainakaan siinä tilanteessa toimisi. Vene keikkuisi ja Rölli vain tuijottaisi vuoroin mua ja vuoroin airoa, ja sen ilme olisi kysyvä: Siis tuonneko mun muka pitäisi hypätä? Uimisessa kävisi niin kuin silloin, kun mä kerran yritin houkutella Rölliä uimaan vähän kauemmas rannasta. Astuin järven pohjaan, tai siihen minkä luulin pohjaksi, ja upposin reittä myöten mutaan niin, että crocsi hävisi. Rölli seisoi vieressä varpaat harallaan tassut tukevasti mudan päällä niin, että vesi ylettyi sitä vatsaan asti.

Suomen kesästä nauttimassa

Ihanan lämmin ilma täällä Suomessa! Tekisi mieli vaan löhöillä Röllin tavoin simmut kiinni nurtsilla.

Rölli

Kerrankin, siis KERRANKIN, kuulin espanjalaisen kollegani valittavan Suomessa sitä, että on liian kuuma. Mä sanoin, että vihdoinkin joku uskoo mua. Aina ulkomailla ihmetellään, jos suomalainen palelee, kun ”mehän ollaan totuttu kylmyyteen”. Eikä kukaan koskaan usko, että Suomessakin on oikeasti lämmin. Tähän keskusteluun talvesta Suomeen lentänyt ja varsin optimistisesti jopa shortsit mukaan pakannut aussi totesi, että niin, nautitaan nyt kun tätä lämpöä kestää korkeintaan se viikko. Tohon oli helppo heittää, että niinpä, viime vuonnahan kesä oli muistaakseni maanantaina.

Antaa sataa vaan!

Mä olen ihmetellyt, että minne ihmeeseen mun migreenini katosi. Ei sillä, että sitä olisi ikävä. Kunhan vaan mietin, että miten se yhtäkkiä helpotti kun reilu viikko sitten särky oli jokapäiväistä, eikä mitään ihan pientä. Kävin perjantaina lääkärissä ja kävelin kuuden reseptin kanssa ulos. Mietin voiko se mun migreeni tietää, että mä en ihan hevillä aio sitä katsella.

Eilen kuitenkin keksin mistä kiikastaa. Se on tämä keli! Sen pari-kolme viikkoa kun mun päätä särki putkeen, mä sanoin kavereille, että se on tämä kevät ja aurinko. Kirkkaus sattui tosi pahasti silmiin, vaikka olisin ollut sisällä verhot kiinni. Nyt kun päänsärky on -ainakin hetken- poissa, löytyy syy varmaan taas taivaalta. Mustista pilvistä ja vesisateesta. Jotain hyvää tässäkin.

Mustista puheenollen, Rölli oli kuulemma taas vaihteeksi neuvolassa. Sen korvaa kutitti edelleen, kortisonikuurin jälkeenkin. Eläinlääkäri putsasi sieltä töhnää vaikka kuinka kauan. Punkkeja ei enää näkynyt, ja hiiva-arvot olivat hiukan koholla, mutta tulehdus siellä selkeästi oli. Rölliltä ajettiin karvat korvan ympäriltä ja se sai taas lisää lääkkeitä ja puhdistusaineita kotiin. Voi pientä.

Rölli oli ollut pitkän aikaa eläinlääkärin vastaanottohuoneessa eikä tajunnut, että siellä huoneessa oli kissa. Porukat olivat huomanneet sen aiemmin, mutta puhuivat siitä sanalla katti, niin Rölli ei ymmärtänyt mistä on puhe. Kissa-sanan se kyllä tunnistaa, sen verran meillä on naapurin kissoja haukuttu. Vihdoin Röllikin oli sitten huomannut kissan: ”VUF!” Kissa nosti hiukan päätään ja jatkoi sitten kaikessa rauhassa etutassunsa nuolemista. Se oli eläinlääkärin oma kissa, joten sitä ei yksi lapinkoira paljon hetkauttanut.

Rölli Gustafsson Lapin lumihangilla

Rölli Gustafsson Lapin lumihangilla

Rölli, suuri metsästäjä-kalastaja

Korvapipi

Muistatteko kun kerroin reilu kuukausi sitten Röllin kärsivän korvapunkista? Ensiksi toisesta korvasta tuli paljon mustaa möhnää, ja sitten toisesta. Punkkilääkkeen vahvistuskin oli jo annettu, mutta Röllin korvaa kutitti aina vaan. Se piti päätä ihan vinossa, joten oli pakko käyttää Rölliä uudemman kerran eläinlääkärissä.

Rölli oli jo niin tottunut sen korvan hoitoon, että oli ihan paikallaan kun eläinlääkäri katsoi sinne. Varsinaista tulehdusta ei korvassa ollut, vaikka ehdittiin jo pelätä, että sitä oltiin hoidettu vähän liikaakin. Mutta hiiva-arvot olivat sen verran koholla, että Rölli sai kortisonikuurin sisäisesti syötäväksi, koska eläinlääkäri arveli, ettei se putsaus ja lääkintä enää ulkoisesti auta.

Saalis

Kortisoni on siitä jännä aine, että se lisää ruokahalua ja janoa. Rölli, joka ei normaalisti juo vettä juuri yhtään, litkii vesikupin tyhjäksi vähän väliä. Ja ruokaa se vinkuu kuulemma koko ajan keittiössä, vaikka olisi syönyt ihan reilunkokoiset ateriat. Mökillä ollessa Rölli ei normaalisti välitä kuukkelin leipälautasesta ulkona, mutta nyt se oli ensin haukkunut kovin lautasen luona ja sitten kantanut sen suussaan sisälle. Yhtenä päivänä Rölli metsästi lumihangesta pienen metsämyyrän ja söi sen. Seuraavaksi se varmaan menee ahvenpilkille. Olen aika varma, että se suunnittelee sitä jo.

Kalastajakoira

Puuhommia

Mä olin jo monta kuukautta aiemmin ilmoittanut iskälle, että pääsiäislomalla mä haluan puuhommiin. Se on rentouttavinta mitä tiedän. Nautin suunnattomasti sekä raittiista ilmasta, puun tuoksusta, että myös hiestä ja kipeistä lihaksista, joka siitä seuraa. Suunnattiin siis päiväksi mökille.

Iskä kaatoi pari isoa kuusta ja mä ja mun kaverit Rölli mukaan lukien raahattiin kaikki tukit pinoon ja halottiin puita samantien kuivamaan. Rölli kunnostautui erityisesti risujen kuskaamisessa, mutta se avusti myös reippaasti silloin, kun joku muu yritti kantaa risukuormaa kohti nuotiota. Aina siellä risukasassa oli joku musta lapinkoira mukana. Kun mä raahasin pieniä tukkeja metsästä liinan avulla, oli se sama musta lapinkoira liinan toisessa päässä kiinni. Rölliä ahkerampaa koiraa saa hakea!

Rölli