Reissunaisen reppu: Lynchburg & Nashville 2013

Mä julkaisen muutamia matkatarinoita vanhoista blogeista ihan vaan sen kunniaksi, että blogs.fi -sivusto on kokonaan kuollut ja kuopattu. Se toimi mun blogien kotina vuosia, joten ihan muutama juttu sinne tuli aikoinaan näpyteltyä.

Shotti Jackiä 


by Vintagella @ 2013-04-04 – 15:35:36 



Lähdettiin liikkeelle Atlantasta, kohti Jack Danielsin tislaamoa, ja ekana stoppina meillä oli Walmart. Ihmeteltiin kaupassa myytäviä aseita, joita näkyi joillakin ihmisillä ihan avoimesti kadullakin. Georgian ja Tennesseen osavaltioiden lain mukaan asetta saa kantaa mukana, kunhan se on näkyvissä eikä kätkettynä. Ilotulitteiden ampuminen ja myyminen sen sijaan on Georgiassa laitonta, joten heti osavaltion rajan toisella puolella Tennesseessä on suuret ilotulitemarketit.


Mr Jack DanielsJack Danielsin tislaamo sijaitsee Lynchburgissa Mooressa Tennesseessä. Historian siipien havinan tunsi tislaamolla hyvin. Brändin etiketin mukaan tämä Tennesseeviski on peräisin vuodelta 1866, mutta oikeasti yritys perustettiin vasta 1875. Tennesseessä kiellettiin tislaus vuonna 1910 ja tislaamo siirrettiin Birminghamiin Alabamaan, mutta erilainen vesi ja ilmasto johtivat laatuongelmiin, joten viskiä ei Birminghamista koskaan myyty. Pari vuosikymmentä myöhemmin Jack Daniels sai luvan jatkaa toimintaansa Tennesseessä. Moore on tänäkin päivänä ns. kuiva piirikunta, joten viskiä saa siellä valmistaa, mutta ei ostaa. Jack Danielsin tislaamo on saanut erikoisluvan myydä tietyn määrän viskiä vuodessa, todennäköisesti lähettämällä pari kuormaa viskiä päättävälle taholle ennen ratkaisevaa äänestystä. Paikallinen viskioppaamme Ron käski meidän ottaa kuvan Jasper Newton ”Jack” Danielin patsaasta eli enjoy our shot of Jack Daniels. Ei se maistelu onneksi ihan siihen sentään jäänyt!

Jack DanielsJack Danielsin tislaamossa on töissä noin 400 ihmistä, jotka saavat työnantajaltaan pullon valmista tuotetta kerran kuukaudessa. Viskinvalmistusprosessi itsessään oli erittäin kiehtova, aina tynnyreiden valmistuksesta hiilen läpi valutukseen. Jack Daniels valmistetaan kolmesta pääainesosasta; maissista, rukiista ja mallasohrasta. Se keitetään ensin kuparikattiloissa ja tiputetaan sitten hiljalleen sokerivaahterasta poltetun hiilen läpi. Tämä erikoinen vaihe prosessissa oli kaikkein kiinnostavin, sillä siihen kuluu pitkä aika, ja se on se, joka tekee Tennesseeviskistä bourbonista poikkeavan. Tämän jälkeen viski varastoidaan tammitynnyreihin ympäri Mooren piirikuntaa. Käytettyjen Jack Daniels tynnyreiden kauppa on oma bisnes sinänsä, sillä tynnyreitä käytetään maustamaan grillikastikkeita, joitakin skottiviskejä Skotlannissa, muutamia rommeja Barbadoksella ja Jamaikalla, ja myös Tabascoa McIlhennyn tehtaalla Louisianassa, jonne piti tietysti myöhemmin tällä samalla reissulla kurvata. Suomessakin myydään Jack Daniels -tynnyreistä tehtyjä savustuslastuja.

Hunajainen Jack Daniels on mun lemppari, mutta mukaan lähti pari muutakin pulloa. Jack Danielsilla ei tunneta vuosikertoja, vaan maistajat varmistavat viskin laadun ja valmiuden varastovuosien jälkeen. Osaa, joka viskistä haihtuu varastoinnin aikana, kutsutaan enkelten osaksi. 


Nashville 


by Vintagella @ 2013-04-06 – 06:18:58



Nashville ei ehkä ole se kaikkein rauhallisin kaupunki Yhdysvalloissa, mutta mut se hurmasi ensikulauksella. Bootseja, aseita ja cowboy-hattuja, mitä muuta sitä ihminen kaipaa? Jos kaipaisikin, niin aina on Coyote Ugly!

Ensimmäisenä iltana olin autuaan tietämätön Nashville Predatorsien kotipelistä, joten päädyin porukan mukana paikkaan nimeltä Wild Horse Saloon. Niin seksikäs cowboy opetti rivitanssia, että koko tanssimuoto sai mun mielessäni ihan uuden ulottuvuuden. Parasta saluunan rivitanssissa oli kuitenkin Brothers Trouble -livebändin musiikki. Ei mitään askellusta vaan kunnon rokkia.


Harry FontanaNashville on siitä mahtava kaupunki, että livemusaa ja baareja todellakin riittää. Käveltiin vaan Broadwayllä ja kuunneltiin baareista kadulle kantautuvaa musaa. Ja sitten valittiin baari, jonne tungettiin sisälle. Rockabillybaarissa nimeltä Robert’s oli musaa mun makuun. Harry Fontana ja Tennessee Tone Boys soittivat Suomi-Tennessee -rockabillyä, joten mä kotiuduin Nashvilleen välittömästi.

BB Kingin bluesclubilla päästiin bluesin tunnelmaan ja syötiin myös todella herkullisia friteerattuja maustekurkkuviipaleita. Tennesseessä ruoka on hyvää, mutta sellaista mättöä, että jo parin päivän jälkeen alkaa tulla salaattia ja muita tuoreita vihanneksia ikävä. Kaikki on friteerattua tai paistettua. Pysähtyessämme eräälle grillille syömään, aussikaveri tilasi burgerin, johon se halusi väliin vain tomaattia ja salaattia. Se joutui odottelemaan sitä burgeriaan melkoisen tovin, ja meille tuotiin sillä välin pahoitteluksi pari korillista ylimääräisiä ribsejä pöytään. Se nauroi, että sori kaverit, ne varmaan just istutti sen mun tomaatin, joten tässä voi mennä hetki.

RCANashvillen parasta antia turistille päiväsaikaan tarjosivat sekä Country Music Hall of Fame että Studio B. Tässä historiallisessa RCA:n studiossa on äänitetty Dolly Partonin Jolene, Roy Orbisonin Only The Lonely ja suurin osa Elviksen biiseistä. Elviksellä oli tapana saapua studiolle sunnuntai-iltana, tervehtiä kaikkia paikallaolijoita ja kysellä kuulumisia, tilata ruokaa, laulaa gospelia pianon ääressä ja aloittaa varsinaiset äänitykset vasta joskus aamuneljän maissa. Vanhoja nauhoituksia kuunnellessa pystyi silmät suljettuaan helposti kuvittelemaan Elviksen sinne studiolle, siniseen tunnelmavalaistukseen mikrofonin ja soittimien keskelle.

Mä olisin varmaan jäänyt Nashvilleen loppuelämäkseni, jos seuraavana kaupunkina ei olisi ollut vuorossa Memphis. 


Nashvillestä kajahtaa

Saanko esitellä, countrymusiikin uusi tuttavuus JP Harris:

Tai ehkä mä olen taas vaan pahasti pihalla ja tämäkin tyyppi on jo kaikille muille tuttu, onhan tämä sinkkulohkaisu Give a Little Lovin’ jo bändin tokalta levyltä Home Is Where The Hurt Is.

Voi miksei Espoon ja Nashvillen välillä voi olla jotain pikasiirrintä, jolla voisi illalla töiden jälkeen suhauttaa livekeikalle kuuntelemaan vaikkapa hyvää countrya. Vaikka mä olin viime lauantaina kuuntelemassa melko hyvää livebändiä Suomen kamaralla, olisi aika mahtavaa asua Nashvillessa. Voisi iltaisin steppailla vaan Broadwaylla ja kuunnella kadulle kantautuvaa musaa ja pistäytyä sitten tuopposelle parhaimmalta kuulostavaan baariin. Mutta ei, kun ihmisen pitää asua Espoossa. Idiootti.

Hanskat naulaan

FontanaTämä tyttö pakkaa tänään ajoissa pillit pussiin ja lähtee fysioterapeutin kautta pitkälle ja ansaitulle joululomalle. Tosin joku neropatti keksi, että vartin yli viisi on hyvä aika palaverille, mutta osallistun siihen kotoa käsin. Puolella korvalla kuunnellen.

Korvasta ja kuuntelusta tuli mieleen, että näin eilen telkkarissa VoFin mainoksen, ja olin melko varma, että bongasin siitä Nashvillestä tutun Harry Fontanan. Ilmankos se juuri keikkaili Suomessa. VoFin tammikuussa starttaava kausi on siis katsomisen arvoinen.

Otin paljonkin kuvia tuolla kuvan keikalla Robertsissa, mutta kaikki otokset on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. On se nyt perhana kun pitää koko ajan ketkuttaa tai heilua. Kuvaajan.