Naisen asema eri kulttuureissa

LiljojaTäytyy sanoa, että ihmisten tapaaminen eri kulttuureista on joskus todella avartavaa. Viime päivinä esiin on noussut naisen asema.

Oltiin yhden suomalaisen ja yhden etiopialaisen naisen kanssa edellisviikolla tenniksen jälkeen vähän kahvilassa parantamassa maailmaa. Etiopialainen kysyi meiltä suomalaisilta, että miten me koetaan tämä saksalainen kulttuuri työyhteisössä ja sen ulkopuolella näin naisen näkökulmasta. Oltiin molemmat samoilla linjoilla siitä, että saksalainen yhteiskunta on melko hierarkinen ja vanhanaikainen, ja naisen asema on selvästi miestä heikompi. Täällä oletetaan, että nainen hoitaa kodin ja lapset, ja se näkyy hyvin monessa paikassa, esimerkiksi vaikka ruokakaupassa. Sen leuka loksahti auki, koska sen mielestä täällä on niin hyvä tasa-arvo ja nainen voi päästä samaan asemaan kuin mies, jos niin haluaa. Täällä on jopa Angela Merkel!

Miten ihmiset voi ajatella samasta asiasta niin eri tavalla? Me tullaan eri maista ja katsotaan asioita pelkästään senkin vuoksi eri tavalla. Ihan sama kuin jos huoneen keskellä olisi roskakori ja sen ympärillä seisoisi neljä ihmistä. Yksi heittäisi paperitollon kohti roskista, mutta se meneekin vähän yli. Sen ihmisen mielestä se paperitollo lensi roskiksen taakse. Mutta siellä vastapäätä seisova ihminen näkee sen paperitollon roskiksen edessä. Molemmat ovat oikeassa ja silti paperitollo ja roskis kököttävät paikoillaan juuri siinä, missä ne ovat. Näkökulma vaan on eri.

Etiopialainen kertoi, että sen eräs naispuolinen tuttu on Marokosta, ja sillä on ollut töissä vähän ongelmia. Marokkolainen kuulemma valittaa usein sitä, että afrikkalaiset naiset tyhmiä ja sen vuoksi hänellekin käy aina huonosti. Etiopialainen tietenkin otti siitä pienen herneen omaan sieraimeensa, koska hänkin on afrikkalainen nainen, mutta ei pidä itseään sen vuoksi vähempiarvoisena kuin kuka tahansa muu. Jos ei arvosta itseään (naisena), niin miksi kukaan muukaan arvostaisi?

Sunnuntaina meillä oli ihanien naisten kanssa brunssi. Kaikkein mielenkiintoisin keskustelu oli erään intialaisen kanssa, sillä se kertoi miten etuoikeutettu hän tuntee olevansa, kun hänen vanhempansa ovat antaneet hänen opiskella ja tulla Saksaan. Elämä Intiassa on naisen silmin hiukan eri, mitä meillä Suomessa. Se sanoi, että lain mukaan lapset perivät vanhempansa tasavertaisesti, mutta käytännössä koko omaisuus menee pojalle. Naisen pitää löytää hyvä aviomies pitämään huolta itsestään, eikä järjestetyt avioliitot ole nykyäänkään harvinaisia. Naiset eivät voi liikkua ulkona yksin, etenkään illalla, ja jos johonkin haluaa mennä, pitää pyytää veli mukaan saattamaan. Jos jossakin on sellainen harvinaisuus kuin tanssiravintola, vain miehet voivat mennä sinne ja tanssia keskenään. Naisilla ei ole sinne mitään asiaa. Nainen on Intiassa niin eriarvoisessa asemassa, että sitä on suomalaisen vaikea edes ymmärtää.

Brunssilla ollut australialainen kertoi, että hänellä on töissä meneillään projekti Etiopiaan ja heillä kävi etiopialaisia vieraita. Etiopiassa naiset otetaan aikaisin pois koulusta, jos ne pääsevät sinne lainkaan, koska naisia tarvitaan hoitamaan koti ja ruumiiliset työt. Näillä etiopialaisilla miehillä oli siis hivenen vaikeuksia kuunnella projektijohtajaa, joka sattui olemaan nainen. Ne naiset, jotka etiopiassa korkeasti kouluttautuvat, suuntaavat usein ulkomaille parempien töiden perässä, aivan kuten mun etiopialainen tenniskaverini. Muutos naisen asemassa maassa on sen vuoksi entistä hitaampaa.

Olen kuullut näistä asioista, naisten asemasta Intiasta ja vähäisestä koulutuksesta Etiopiassa, monta kertaa aiemminkin, mutta se koskettaa enemmän, kun joku kaveri kertoo omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Ensimmäinen tunne mun mielessäni ei ollut ylpeys siitä, mikä tilanne Suomessa on, vaan häpeä. Hävettää, että meillä on ihmisiä, erityisesti naisia, jotka valittavat elämäntilanteestaan ja eivät kouluttaudu, vaikka siihen annetaan kaikki avaimet.

Sadepäivän brunssi ja kevyttä keskustelua naisten kesken

BrunssiSadepäivä ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta, kun on viettänyt koko aamupäivän ihanien leidien kanssa brunssilla. En tiedä mistä naiset yleensä brunssilla keskustelee, mutta meidän jutustelu alkoi Etiopian vesijärjestelmän sunnittelusta, siirtyi sujuvasti luonnonvarojen yksityistämiseen ja siitä Queenslandin massiiviseen tulvaan vuonna 2011.

Mä muistin kuulleeni siitä Australian tulvasta uutisista, mutta oletin sen johtuneen sateista – en vesien yksityistämisestä. Tälläkin hetkellä patoja hallitsevia yhtiöitä vastaan on menossa oikeusjuttuja, sillä Brisbanessa joen pinta nousi rajusti silloinkin kun ei satanut. Sen sijaan, että ihmisiä olisi sateiden alettua kehoitettu käyttämään mahdollisimman paljon vettä ja sen kustannukset olisi katettu vesiyhtiöiden puolesta, alueella oli edelleen voimassa normaalit vedenkäyttörajoitukset. Sateet kuitenkin nostivat vedenpintaa patoaltaissa, mutta yhtiöt eivät halunneet hävitä rahaa. Lopulta vedenpinnan noustessa liikaa, oli padon rakenteiden kestävyyden vuoksi juoksutus padoilta aloitettava. Se pahensi tulvia huomattavasti.

Seuraavaksi keskusteltiin tietenkin ajankohtaisista aiheista eli Donald Trumpista, Bernie Sandersista, Yhdysvaltain politiikasta, ilmastomuutoksesta sekä aselaeista.

Yhdysvalloilla on melko hyvät suhteet Australiaan ja Australiaa käytetään siellä usein esimerkkinä siitä, miten joitakin asioita pitäisi hoitaa. Aselait ovat Australiassa melko tiukkoja Port Arthurin takia, ja aseista aiheutuneet kuolemat kääntyivät lakimuutoksen jälkeen selvästi laskuun. Jollakin oudolla logiikalla moni amerikkalainen on sen sijaan sitä mieltä, että massamurhat ja ampumiset vähenevät, jos ihmiset saavat kantaa asetta esimerikiksi kouluissa puolustaakseen itseään. Tilastot tietenkin näyttävät, että mitä enemän aseita, sen enemmän ampumisia.

Obama tehnyt hienoja muutoksia ilmastopolitiikassa ja haluaa seurata Howardin esimerkkiä myös aselain tiukennuksessa, mutta Trump on toista maata. Trump puolustaa vahvasti ihmisten perustuslaillista oikeutta omistajaa ja kantaa mukanaan asetta. Me ajatellaan Euroopassa ehkä helposti, että Trump on koominen hahmo, josta ei voi tulla Yhdysvaltojen presidenttiä, mutta on pelottavaa miten moni uskoo Trumpin puheita ja on sen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Harmi, ettei äänioikeuteen ole vaadita älykkyystestiä.

Lisää tällaisia brunsseja. Miesten kanssa töitä tehdessä tulee joskus ikävä älyllistä keskustelua.

Räpsyttimet

Nyt on räpsyt taas kesäkunnossa. Ostin Grouponista lahjakortin ripsien pidennyksiin jo ajat sitten, ja vaikka varasin ajan heti ekana päivänä, venyi se monen viikon päähän ostoajankohdasta. Enpä mä niillä räpsyillä mitään olisi pääsiäisenä tehnytkään, hieronut vaan ripset irti unihiekkojen mukana kuumetta potiessa.

Uuteen kauneushoitolaan on aina pelottavaa mennä. Laatu vaihtelee melkoisesti eikä koskaan voi tietää, millainen paikka on kyseessä. Liimautuuko silmät kiinni vai ei. Puhelimeen vastannut virolainen nainen kuulosti varsin kiireiseltä, eikä se nytkään asiakaspalvelutaidoillaan vakuuttanut.

Silmät kiinni hoitopöydällä makoillessa voi höristellä korviaan kun vantaalaiset naiset juoruilevat asioitaan kynsihoidon aikana. Keskikaljasta käheä ääni selittää miten raskas päivä duunissa on ollut kun kaksi ihmistä joutuu tekemään neljän ihmiset työt ja miten ihanaa on kohta päästä vappukynsillä himaan ottamaan pari bisseä. Toinen ääni vastaa puhelimeen ja sanoo lapselleen, että ulos ei ole asiaa ennen kuin läksyt on tehty ja selkäsaunan saa, jos ei ole kotona äidin sinne tullessa.

Onneksi mä torkahdin hetkeksi.

Ripset on hienot eikä niissä näytä olevan hirveästi ylimääräistä liimaa. Pian nähdään onko tarpeeksi eli milloin pitää mennä huoltoon. Oisko sellanen 2000 kilsaa sopiva huoltoväli?