Pieni stoppi Lissabonissa

Mä en saanut Ben Granfeltin keikan jälkeen unta, vaikka mulla olisi ollut hiukan aikaa nukkua ennen lähtöä kentälle. Lento lähti kuudelta, ja kolmelta aamuyöstä mä luovutin sen nukkumisyrityksen ja suuntasin kentälle. Koneessa sitten kuorsasin kuin Rölli. Havahduin jossain vaiheessa sen verran, että söin aamupalan, joka mun pöydälle oli jätetty. Ja sitten jatkoin unia. Se lento Lissaboniin kesti valitettavasti vain 3 tuntia, joten en mä ihan täysissä voimissani ollut kaupunkiin saavuttuani. Onneksi kuitenkin jaksoin lähteä turistikierrokselle, sillä 9 tunnin vaihdolla oli runsaasti aikaa turisteiluun.

Ihmiset Lissabonissa on tosi ystävällisiä, puhuu niille sitten englantia, espanjaa tai obrigadoa. Obrigado kun oli ainoa sana portugalia, jonka mä osasin. Kaupunkiin pääsee kentältä tosi kätevästi ja edullisesti metrolla, ja siellä metrolinjan toisessa päässä oleva El Corte Ingles on varmasti isoin El Corte Ingles, jossa mä olen koskaan ollut. Kiersin kaupunkia hop-on-hop-off -bussilla ja söin lounaaksi paikallista peruspöperöä eli kalaa ja perunaa. Kyllä tällainen lyhytkin kaupunkikierros aina lentokentällä kököttämisen voittaa. Mun oli kuitenkin jätettävä tutustuminen tähän ja suunnattava takaisin lentokentälle. TAPin A330 odotti siellä, valmiina viemään mut ensimmäistä kertaa elämässäni Brasiliaan!

El Corte Ingles Lissabon

Lissabon

Lissabon

Lissabon