Netflix-suositus: Trevor Noah – Son of Patricia

Eteläafrikkalainen kaveri vinkkasi mulle johannesburgilaisesta Trevor Noahista jo vuosia sitten, ja tällä hetkellä The Daily Show ja erityisesti sen osio Between The Scenes kuuluvat mun ehdottomiin lemppareihin Youtubessa. Daily Showssa Trevor Noahin terävä ja tavallaan viaton hahmo ruotii päivän polttavaa politiikkaa ja muita uutisia, ja Between The Scenes on Noahin tarinointia yleisön kanssa. Daily Shown lisäksi Noah tekee paljon stand up -keikkoja ja sen koko tyypin energiamäärä tuntuu ihan käsittämättömältä. Mä en tiedä mitä se vetää, mutta mä haluan sitä samaa.

Noahin Son of Patricia -show pureutuu erityisesti etnisyyteen ja rasismiin, joista puhutaan paljon myös Daily Showssa. Noahin isä on valkoihoinen sveitsiläinen ja äiti tummaihoinen xhosa, ja Noah on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Sowetossa, Etelä-Afrikassa, apartheidin aikaan. Melkoisen haastavat kortit siis tyypille jaettu pienenä, mutta Noahin mukaan monesta asiasta on äitiään kiittäminen. Tämä show ei kuitenkaan keskity Noahin äitiin tai lapsuuteen, vaan niistä voi lukea lisää Noahin kirjasta Born a Crime: Stories From a South African Childhood. Noah puhuu englannin ja xhosan lisäksi zulua, sothoa, afrikaansia, tswanaa, tsongaa ja saksaa. Noahin mielestä se, mitä kieltä ihminen puhuu, määritteleekin ihmistä enemmän kuin ihonväri. Vaikka Noah on itse värillinen, niin hän kokee olleensa kuin kameleontti ja pystyneensä puhumisellaan vaikuttamaan siihen, miten ihmiset hänet näkevät ja kokevat.

Noah on tarinankertoja ja sen erityinen lahjakkuus amerikkalaisessa maailmassa on se, että se on ulkopuolinen ja katsoo sitä ulkopuolisin silmin. Tässä showssa Noah kertoo siitä, miten ironista on, että amerikkalaiset kokevat tacojen olevan niin periamerikkalaista, että niitä pitäisi jokaisen turistin Jenkeissa syödä. Tai kuinka amerikkalaisten kaverien mielestä on lomaa lähteä telttailemaan alkeellisiin oloihin, tai mennä balilaisen ihmisen kotiin kokemaan autenttista balilaisuutta. Noah käyttää näistä termiä poverty porn tourism, köyhyyspornoturismi.

I think there should be a rule in America that says you can hate immigrants all you want, but if you do, you don’t get to eat their food. That’s a fair exchange for me. If you hate immigrants, no immigrant food. No Mexican food, no Caribbean food, no Dominican food, no Asian food, nothing. Only potatoes. I’m not even saying flavored potatoes. Just plain potatoes, no spice. Because, no immigrants, no spice. Don’t ever forget that. Both figuratively and literally, no spice. I know some people who would take that. I know there are some people right now who would be like, “Well, you know what Trevor? Take your immigrants, take your spice, and get the hell outta here.” You say that now because you’ve never lived a life without spice. But don’t ever forget, a life without spice was so hard, so hard that it made white people sail around the world to find it. This wasn’t regular sailing. It wasn’t a Disney cruise. These people lived at a time when they believed that if you went that way you would fall off the edge of the earth and die. And still, some man was eating some white lady’s cooking and was like, “I can’t do this shit anymore!”

Vahva katselusuositus tälle. Naurattaa, mutta pistää myös ajattelemaan.

Mikä muu nyt on Netflixissä in? Mitä sarjoja seuraatte?

Hail, Caesar!

Hail CaesarMä näin viime viikonloppuna sellaisen puolen Hampurista, johon en ollut vielä aiemmin törmännytkään. Suunnattiin saksalaisen kaverin kanssa Savoyn leffateatteriin Hail, Caesar! -leffaa katsomaan, ja sinne päästäksemme meidän piti kävellä rautatieaseman ympäristössä. Aseman seutu ei ole kovin kivaa aluetta, ja kun mun saksalainen kaveri sanoi, että sitä pelottaa, alkoi mullakin olla levoton olo. Syy siihen oli se, että siellä hengaili satoja maahanmuuttajia. Mä olinkin ihmetellyt missä ne kaikki on, kun en ole niitä katukuvassa pahemmin nähnyt.

Oltiin molemmat ekaa kertaa Savoyssa ja mä olin lippuja varatessa ihmetellyt miksi leffateatterin paikat oli eri hintaisia. Olin ostanut meille kalliimmat liput, ja nyt mulle selvisi miksi ne oli kalliimmat. Ne 12 euron arvoiset paikat oli sellaisia, että tuoleihin istuessa ne menivät automaattisesti lepoasentoon. Niistä nousi jaloille oma tuki, joten siinä oman takin alla ollessa tuntui siltä, kuin olisi sohvalla peiton alla löhöillyt. Kannatti seikkailla pelottavan alueen läpi Savoyhin.

En tiennyt leffasta etukäteen juuri muuta kuin sen, että se on komedia, jossa näyttelee George Clooney ja Scarlett Johansson. Kävi ilmi, että siinä oli paljon muitakin tuttuja näyttelijöitä, jotka tupsahtivat valkokankaalle aina vähän yllättäen.

Mä en oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen kyseisestä leffasta. En oikein tajunnut koko elokuvaa. Mä tykkäsin siitä 50-luvun meiningistä ja erityisesti niistä autoista, mutta se koko leffan juoni oli ihan älytön. Tai juonesta pysyi kyllä kärryillä, mutta niistä kaikista hahmoista ei. Nauroin ääneen monta kertaa erityisesti Channing Tatumille. Myös Clooney onnistui olemaan täysin uskottava idiootti. Jos joku kysyisi kannattaako kyseinen leffa katsoa, niin en silti varmaan suosittelisi. Ei se ole komedia sillä tavalla, miten komediat perinteisesti käsitetään. Ehkä siinä piilee koko sen nerokkuus?

Onko joku muu nähnyt kyseisen leffan? Mitä tykkäsitte?

Leffassa: The Revenant – varo juonipaljastuksia

Hampurista löytyy pari englanninkielistä leffateatteria, Abaton ja Savoy. Tai eivät ne pelkästään englanninkielisiä ole, niissä vaan näytetään leffat useimmiten alkuperäisellä kielellä saksaksi tekstitettynä.

Abatonissa vika leffa saattaa alkaa vasta yhdeltätoista, ja se on jo liian myöhään meikäläiselle. Parasta siellä on se, että alkoholia voi ostaa baarista saliin ihan siinä missä popcorniakin, ja huonointa se, että sen salin penkeissä on liian pieni korkeusero ja jonkun kaali on aina edessä.

Abaton

Viime viikonloppuna mä pääsin vihdoin näkemään Leonardo DiCaprion uusimman leffan The Revenant. Mä en tiennyt siitä juuri mitään etukäteen, joten olin aika avoimin mielin. Ja avointa mieltä siinä tarvittiin. Leffa alkoi melkein yhtä hurjalla tavalla kuin Saving Private Ryan, paljon ihmisiä kuoli ja inkkarit ampui nuolia sotilaiden päähän oikein urakalla. Heti alusta asti alkoi jännitys, joka ei helpottanut missään vaiheessa elokuvaa. Hateful 8 on kuulemma kuvattu 60-luvun tyyliin sisältäen 15 minsan tauon keskellä leffaa, mutta mä olisin tarvinnut sitä taukoa tähänkin.

Revenant

Elokuvan pelottavin kohtaus oli heti leffan alkupuolella, kun DiCaprion hahmo Glass törmäsi metsän siimeksessä harmaakarhuun ja karhu raateli Glassia loputtomalta tuntuvan ajan. Mulla nousi vaistomaisesti käsi suun eteen noin sata kertaa leffan aikana, joten rakuutta ei puuttunut. Se karhukohtaus oli niin todellisen oloinen, että näen siitä painajaisia varmasti kauan. Enkä mene enää ikinä metsään. Tästä kohtauksesta alkoi Glassin tuskien taival, sillä vammat olivan niin pahannäköiset, että muut sotilaat hylkäsivät Glassin metsään. Leffan pahis, toinen sotilas nimeltä Fitzgerald, jäi palkkiota vastaan vahtimaan Glassia tämän pojan kanssa, mutta päätyi tappamaan pojan ja yrittämään Glassinkin murhaamista. Siinä miehessä vaan oli henki aika sitkeässä eikä Glass kuollut edes hautaan. Fitzgerald palasi takaisin sotilaiden leiriin uskoen Glassin kuolleen, mutta Glass oli jo aloittanut vaikean matkansa kohti leiriä – ja Fitzgeraldia.

DiCapriolla ei montaa vuorosanaa ollut, eikä se ähinä ja maassa raahautuminen mun mielestä mitään Oscaria vaadi. Paitsi ehkä sille jampalle, johon tämä koko elokuva perustuu. Gloden Globen DiCaprio tästä jo nappasi, ja sekä DiCaprio että Fitzgeraldia esittänyt Tom Hardy ovat molemmat Oscar-ehdokkaina. Hardyn suoritus sivuosassa oli musta parempi, mutta kaikkein eniten Oscarin ansaitsee se hevonen, joka kaatui kyljelleen kun sitä ammuttiin.

Leffa tuntui tosi pitkältä, ja koko ajan tilanne vain paheni ja paheni. Yhdessä vaiheessa Glass joutui sitä jäljittäneiden intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja pakeni hevosellaan inkkareita, kunnes molemmat, sekä Glass että hevonen, tippuivat rotkoon. Hevonen kuoli, mutta Glass ei, vieläkään. Intiaanit luulivat sen kuolleen, mutta Glass kaivoi itsensä kylmän talven keskellä kuolleen hevosen vatsan sisälle nukkumaan. Mä olen nähnyt ihan vastaavan kohtauksen jossakin muussa elokuvassa, mutta kertokaas mulle mikä se mahtaa olla?

Leffa kuvattiin enimmäkseen kylmässä Kanadassa ja maisemat oli sen mukaiset. Lumen keskellä virtaava joki näytti todella hyiseltä, mutta siellä ne tyypit kahlasivat menemään jopa tilanteissa, joissa olisi voinut välttää jokea. Mun mielestä kastuminen niissä pakkasissa olisi ollut kuolemantuomio, mutta onneksi ne sai nuotion syttymään tuon tuostakin. Ja nuotion saattoi sytyttää, vaikka intiaanit olivat ihan perässä. Glass joutui joen virran viemäksi paetessaan intiaaneja, ja siinä vähän liian epäuskottavaa oli se, että se ei hukkunut täydessä talvivarustuksessa karhuntalja päällään. Ruokaakin löytyi sattumalta koko ajan. DiCaprio söi leffassa muun muassa maksaa, vaikka on oikeasti kasvissyöjä. Ehkä toi olisi sitten sen Oscarin arvoista.

Tykkäsin siitä, kun pari kertaa leffan aikana kamera meni niin lähelle hahmoja, että niiden hengitys huurrutti kameran. Vikassa tappelukohtauksessa veritipat lensivät kameran linssiin. Se oli mun mielestä mielenkiintoinen ratkaisu ohjaajana toimineelta Iñárritulta.

Yleisvaikutelma leffasta oli todella raskas, suorastaan piinaava. Ja se karhu.. Mä en ikinä unohda sitä.

Mistä leffasta nämä repliikit ovat?

1. What kind of music do you usually have here?
Oh, we got both kinds. We got country and western.

2. Excuse me, did I hear the f-word out of you? You say ”fuck” again and I’ll bang you right to fuck. Now get the fuck out of here.

3. Were you born a fat, slimy, scumbag puke piece o’ shit, Private Pyle, or did you have to work on it?

4. Pullover!
No, it’s a cardigan but thanks for noticing.

5. So, are you as good in bed as you are on that dance floor?
You know, Connie, if you’re as good in bed as you are on the dance floor, then you’re one lousy fuck.
Then how come they always send me flowers the next morning?
I dunno. Maybe they thought you was dead.

6. Like a glove!

7. Have you got the nerve to tell me you don’t want to marry my son for his money?
It’s true.
Then what do you want to marry him for?
I want to marry him for your money.

8. Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast?

9. Vittu meni sämpylää nenään.

10.Taittuu.
Ei taitu!
Taittuu.