Kalajuttuja

JärvelläKalastus on ehkä mahtavin harrastus ikinä, vaikka kalastusluvat joskus ärsyttävätkin. Toivoisin, että niitä varoja käytettäisiin alueiden ja kalakantojen hoitoon, sillä mä ainakin tietäisin yhden joen, jossa sekä kalakanta että kalastajien kota tarvitsisivat hiukan elvytystä.

Mä olen täällä Suomessa vaan muutaman viikon vuodessa, ja lupia olen tähän mennessä tarvinnut viisi. Viisi! Ensin kalastelin Hangossa ja Naantalissa, joten tarvitsin valtion kalastusluvan lisäksi luvat Etelä- ja Länsi-Suomen lääneihin. Nyt Lapissa piti pohjoisimpaan lääniin tietenkin ottaa oma lupansa. Purotaimenta tietyllä joella kalastettaessa tarvittiin lisäksi oma ja reilusti kalliimpi lupa siihen jokeen. Mutta se lupamaksu meni hukkaan saaliin osalta. Kalat olivat niin pieniä, että päästin kiltisti kaikki taimenet ja harjukset takaisin, vaikken normaalisti urheilukalastuksesta pidäkään.

Onneksi järvellä tulee kalaa haukipullia ja ahvenfileitä varten. Ensin uistimeen nappasi hauki, jolla oli iskukoukku poskessa. Sen jälkeen toinen hauki nappasi kiinni mun ongenkoukkuuni. On sitä ennenkin nähty hauen hyökkäävän ongessa olevaan ahveneen kiinni, mutta nyt se ahne kala söi pelkän madon. Siima oli kireänä kun parin kilon hauki veti kohoa mennessään, mutta onneksi haavi oli lähellä ja pian ahneella oli kakkainen loppu. Jatkoin ahventen onkimista kaikessa rauhassa kunnes seuraava hauki nappasi taas pelkän madon suuhunsa ja lähti viemään kohoa mukanaan. Tällä kertaa siima napsahti heti poikki ja taas on yhdellä hauella lävistus.

Lapin koira

WP_002750Rölli nauttii Lapissa olemisesta ehkä enemmän kuin kukaan muu. Mökillä Rölli saa olla enimmäkseen vapaana ja veneilemäänkin se on muutaman kerran päässyt. Poroja ei ole näkynyt, mutta sorsia, taveja, kettuja, oravia ja kuukkeleita riittää haukuttaviksi. Hillasuolla maantien vieressä Rölli joutui olemaan hihnassa, mutta kierrettyään hihnansa solmuun näreeseen se houdini keksi ensimmäisen kerran miten päästä irti valjaista.

Viime yönä kun mä nukuin teltassa parvekkeella ja Rölli mökin terassilla mun alapuolellani, mä harmittelin, etten ollut illalla tajunnut kerätä käpyjä ammusvarastoon. Olisin voinut kostaa kaikki ne yöt, jolloin mut on herätetty haukkumalla jotain todella tärkeää kuten naapurin kissaa.

Telttaretkellä

Muutama päivä ilman migreeniä ja mä olen kuin uusi ihminen. Energiaa on vaikka muille jakaa. Olen käynyt joka päivä soutaen kalassa, kerännyt juuri kypsyneitä hilloja ja maalannut muun muassa saunan ja vessan. Mitä mä seuraavaksi tekisin? Maali loppui, piru vieköön.

Olen viettänyt kesälomia pohjoisessa niin kauan kuin muistan, mutta näin hyttysvapaata kesää ei tule toista mieleen. Ihan mieletöntä. Lämpökään ei enää vaivaa kun sää muuttui epävakaiseksi, mutta mä keksin kyllä hyvän keinon hiostaviin öihin. Mökin yläkerrassa voi nousta lämpötilat nyt ihan vapaasti, mä tein itselleni sviitin pystyttämällä teltan terassille. En kastu ja nukun kuin pieni porsas raittiissa ilmassa.

Matkapäiväkirja

Suomi-lappi-suomi -sanakirja olisi tullut päivän retkellä tarpeeseen. Oltaisiin tiedetty, että hietatievan dyynialue tarkoittaa suomeksi ihan v*tusti hiekkaa. Ja leveä tie ei ole yhtä kuin vähemmän kuoppia. Mutta sellaisen asian opin, että iiro on lintu. Jos joskus pohditte onko joku Iiro lintu vai kala, niin lintuhan se.

Kaveria oli pistänyt paarma vasempaan lonkkaan, ja turvavyö painoi koko ajan. Ehdotin sille, että se siirtyisi auton takapenkille niin, että turvavyö kiinnitetään vasemmalle. ”Ja sanoisin, anteeksi rouva, voisitteko pysäyttää taksin, minun täytyy oksentaa”, se totesi. Joo, hiukan huono idea sillä tienpätkällä.

57 kilometriä ajettiin ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Sitten Chevyn tuulilasinpyyhkijät hullaantuivat ja tuulilasinpesunestettä roiskusi lasiin, vaikken koskenutkaan mihinkään namiskoihin. Pysäytin auton tien sivuun, sillä ajamisesta ei tullut siinä naurunremakassa mitään. Chevy päätti puhdistautua ennen sitä ensimmäistä vastaantulijaa.

Enontekiön Sanomissa (elämää valtakunnan huipulla) luki, että poliisi oli saanut Hetan kylällä jonkun kiinni luvatta ajamisesta. Sillä kertaa alkoholilla ei kuulemma ollut osuutta asiaan.

Terroriuhasta huolimatta meikäläiset päästettiin norjalaisten toimesta melko helposti rajan yli.

Terveisin,
Ulkomaankirjeenvaihtajanne Kautokeinosta

Kautokeino