Kroatian helmi Dubrovnik

Tästä reissusta on jo pitkä aika, mutta vieläköhän mä muistaisin, missä sitä tuli viimeksi seikkailtua.

Yleensä lomat sujuu niin, että viimeistään paluulennolla iskee flunssa, joten ensimmäinen viikko tai kaksi loman jälkeen olisi oikeastikin loman tarpeessa. Tämä loma oli erilainen. Olin kipeänä jo ensimmäiset päivät kohteessa. Epäilen ekan päivän lounastani fetasalaattia, mutta toki saattaa olla, että olin napannut jonkun noroviruksen jo koti-Suomesta.

Se oli mun kolmas oksennustautini puolen vuoden sisällä, joten suolakeksien hamstraamisesta oli jo tullut rutiini ja mulla sattui olemaan huoneessa ihan riittävästi eväitä ja vettä. Ja onneksi mä en majoittunut missään hostellissa, vaan kahden tähden hotellissa, jonka huoneeseen kuului oma kylppäri. Kannatti maksaa siitäkin luksusesta.

Olin pitkästä aikaa reissussa yksin ja ilman G Adventuresia, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni Aurinkomatkoja. Siihen oli syynä lähinnä äkkilähdön hinta. Mutta en sanoisi, että tämä jää välttämättä mun viimeiseksi aurinkomatkakseni. Olin oikein tyytyväinen reissun retkiin, lentoihin, hotelliin ja lentokenttäkuljetuksiin. Lisäksi olin yllättynyt miten moderni ja toimiva appi Aurinkomatkoilla oli. Sen karttaa pystyi käyttämään offlinessa ja oppaat vastasivat chatissa näppärästi mun kyselyihin siitä monelta mun pitää bussipysäkille retkiä varten suunnata. Jestas, ehkä musta tulee vanhemmiten joku pakettimatkalainen.

Olin valinnut kohteekseni Dubrovnikin, koska halusin käväistä Montenegrossa ja Bosniassa siinä samalla. Ja ihan hyvä, että olin noita retkiä suunnitellut. Dubrovnik sinänsä oli melko pieni paikka, jos ja kun ei tykkää löhötä auringossa seitsemää päivää viikossa 24/7. Tai edes viittä, kun pari päivää menee kylppärissä. Shoppailumahdollisuudet Dubrovnikissa on olemattomat, ja sitä samaa ylihintaista turistikrääsää löytyy joka kaupasta. Mutta kaunis kaupunki Dubrovnik kyllä on, ja erityisesti merenelävät mainioita ravintolassa kuin ravintolassa. Fetasalaatista en ole ihan niin varma.

Kroata Dubrovnik

Suomalaisia saapui mun kanssa samalla lennolla koko koneellinen, ja muistaakseni niitä lentoja Helsingistä taisi olla useampia päivässä. Kaupungilla ei siis päässyt eroon muista suomalaisista. Ilmeisesti Kroatia on uusi Kanariffa. Jo menomatkalla koneessa mä bongasin erään pariskunnan, joka näytti siltä, että loma kuluu varmasti enimmäkseen omalla terdellä viinaa kitaten. Niin se oli myös mennyt, koska paluumatkalla pariskunnasta vain toinen selvisi takaisin Suomeen. Diabeetikko oli viety ambulanssilla sairaalaan, jonne se jäi sen toisen puoliskon palatessa kotimaahan. Melko onnistunut loma siis niilläkin.

Mä majoituin Dubronikissa Lapadin alueella ja se oli ihan nappivalinta. Sieltä pääsi kulkemaan vanhaan kaupunkiin kätevästi ja edullisesti paikallisbussilla, ja Lapadin kauniit rannat taas oli kiva kiertää kävellen. Sen alueen ravintoloista mä tykästyin erityisesti meksikolaiseen Chihuahuaan ja Pantaruliin, jonne tosin kannattaa tehdä pöytävaraus. Vanhassa kaupungissa suosittelisin sellasta mestaa kuin Poco Loco. Ei hullumpi. Mitään superedullista ravintolaruoka ei Dubrovnikissa paikalliseen hintatasoon nähden ollut, mutta palvelulle antaisin kaikissa paikoissa täydet pisteet. Ihanan virkistävää verrattuna esimerkiksi Espanjan tai Saksan isoihin kaupunkeihin, jossa ei turisteja juuri arvosteta.

Kroatia Pantarul

Dubrovnikin vanhassa kaupungissa kiertelemisen ohessa oli ihan kiva lähteä välillä katselemaan maisemia hiukan ylempää. Mä en lähtenyt urheilemaan vaan hyppäsin köysijunaan, joka oli yllättävän uudennäköinen vimpain. Huipulla sitten hiukan reippailin ja sen jälkeen istuskelin maisemaravintolassa. Viereisessä pöydässä, vielä paremmalla maisemapaikalla, istui neljä aasialaista, jotka näpyttelivät kännyköitään etunojassa koko ajan. Toivoin, että ne olivat saaneet wifin käyttöönsä ensimmäistä kertaa elämässään sen sijaan, että se kännykkä nenän edessä mahdollisesti oli niiden normaali matkailumoodi. Itse kullekin tekisi välillä hyvää olla hetken aikaa erossa puhelimesta, mutta joillekin vielä enemmän kuin toisille.

Kroatia Lokrum

Seuraavaksi mä otin sitten suunnaksi Lokrumin saaren, koska se näytti kivan vehreältä paikalta tuolta ylhäältä käsin. Ja kivaa oli vaihteeksi myös risteillä merellä kaupungin siluettia katsellen. Lasipohjavene kuulostaa jotenkin tosi hasardille kulkupelille, mutta perille silläkin päästiin. Yhtään kalaa tai mitään muutakaan vedenelävää ei näykynyt, kirkkaasta vedestä huolimatta, joten se paatti oli vähän turha valinta siinä mielessä.

Jos ravintoloissa oli erinomaista palvelua, niin ei mun kahden tähden hotelli hävinnyt niille yhtään, päinvastoin. Retkille piti opaschatin mukaan olla pysäkillä valmiina lähtemään jo klo 7 aamulla, joten se tarkoitti sitä, etten ehtinyt kahdeksalta alkavalle aamupalalle. Mutta kun kysyin respasta olisiko mun mahdollista saada jotain pientä evästä aamulla mukaani, yllätyin kun ne ilmoittivat heti, että onnistuu tietenkin. Ja aamulla kun bussipysäkillä eväskassia tutkin, odotin siellä olevan jonkun kämäsen kolmioleivän. Mutta sieltä löytyi pari sämpylää, keitetty kanamuna tuorekelmuun käärittynä, pari hedelmää, vettä ja trippimehu. Hymyilin erityisesti sille kanamunakäärölle. Kyllä näillä eväillä jaksaa bussissa istuskella.

Retkistä lisää myöhemmin!

Kroatia