Taivaassa tavataan

Teki mieli pysäyttää pyörä tien varteen, heittää hanskat lepikkoon ja jatkaa matkaa kävellen. Niin kovin otti päähän. Viime kesänä ajattelin, etteivät tiet enää sen huonommassa kunnossa voi olla. No, voivat.

Ajamisesta häviää nautinto siinä vaiheessa kun kaikki keskittymiskyky menee kuoppien tuijotteluun, väistämiseen ja hidastamiseen, eikä siltikään tiedä milloin vastaan tulee sellainen monttu, että se oli sitten siinä. Lisäksi kaikki muut asiat kuten pihoista tielle kääntyvät autot, tietä ylittävät fasaanit ja ojien yli hyppivät peurat jäävät aivan liian vähälle tarkkailulle.

Ajaessa pitää aina huomioida tien kunto ja sovittaa vauhti siihen ja keliolosuhteisiin sopivaksi. Reitin valintakin tehdään tietysti sen mukaan, mitä kokemus teiden kunnosta kertoo. Mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä, että valittavana on joko huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia teitä. Että turvallista matkaa vaan kaikille motoristeille.

Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä

Taas toi naurettava suvivirsikeskustelu alkoi.

Meneekö jonkun lapsen elämä piloille kerran vuodessa laulettavasta suvivirrestä? Eniten huolestuttaa ne vanhemmat, jotka ajattelevat, että menee. Ne on varmaan sitä samaa porukkaa, jotka järjestää lapsen synttärikutsuille lohtulahjapusseja, ettei niille lapsille, joilla ei ole synttärit, tule paha mieli. (Niin oikeasti tehdään!)

Vetiveloonia

Paasto alkakoon

Miten voi kauppoja ja shoppailua vihaava ihminen tehdä tällaisen emämokan ja mennä kauppaan päivää ennen pyhää? Joka ainoa kauppakassi ja pesupallo oli Vantaalla kaivettu liikenteeseen ja kaupan parkkipaikalle oli jono jo ennen kello neljää. Jokaiseen vapautuvaan parkkipaikkaan jonotti noin neljä autoa.

Kun sinne kauppaan vihdoin pääsi sisälle, ei se tilanne paljon parantunut. Ihmiset tukkivat käytävät kärryineen tehden vähintään kuukaudeksi riittäviä ruokaosotoksia. Erityisen kätevää on se, että kaupat ovat tarjonneet perheiden pienimmille ihan ikiomat minikärryt. Koko perhe voi sitten työntää omia kärryjään niitä marraskuun ruokaostoksia kerätessään.

Kaikki kassat olivat miehitettyjä, mutta silti jokaiseen oli pitkä jono. Jonotin kiltisti niiden kukkuraisten kärrysaattueiden takana enkä näyttänyt yhtään niin vittuuntuneelta kuin eräs mies, jolla oli kainalossaan pelkkä sixpack.

Takaisin autolle selvittyäni sainkin sitten jonottaa kaupan risteyksessä muutamien punaisten valojen verran pois päästäkseni.

En varmaan ikinä enää mene kauppaan.

Tuppervaaran kakkakupu

Tupperware eli meikäläisittäin Tuppervaara on juuri se muovikippofirma. Mä olen tykännyt joistakin Tuppervaaran purkeista, ja viime aikoina mun keittiötä on ilostuttanut sipulileikkuri. Kyyneleiltä on vältytty, kun sipulit voi vaan pikaisesti kuoria, leikata pariin osaan ja heittää leikkurin pienennettäväksi. Nerokkaan tuotteen idea on naru, jota ulosvedettäessä terä pyörii. Naru palautuu salamana takaisin kanteen ja vain parin vetäisyn jälkeen sipuli on pienitty.

Mun sipulileikkuri kuitenkin otti ja hajosi. Käytin sitä normaaliin tapaan kun sen reunasta lohkesi parin sentin palanen jättäen purkkiin reiän. Se ei käyttöä estänyt, mutta pelkäsin terävää kohtaa purkissa. Ennen kuin teloisin sillä sormeni, ajattelin kysyä Tuppervaaralta sen kuuluisan takuunsa mukaisesti uutta leikkuria.

Tietenkin mun sipulileikkurin vika olikin kuulemma sellainen, jota ei korvata. Väittivät, että se oli tippunut tai lyöty jonnekin, jonka takia se oli hajonnut. Harmi vaan, että se hajosi tosiaan aivan normaalissa käytössä, palanen purkista irtosi mun käsiini kun olin avannut kannen.

Se, että sipulileikkuri maksaa uutena noin 45 euroa, ei ole maailmanloppu. Mutta mua vituttaa, kun firmalla on tollanen maine kestävyydestä ja laadusta ja ne asiat todellakin muistetaan mainita noin sataan kertaan kutsujen aikana.

Kerroin kaverille, etten saanut uutta kippoa hajonneen tilalle, vaikka en ollut paiskanut entistä (vielä) minnekään. Se kertoi, että oli saanut kakkukuvun katkenneen kantohihnan tilalle heti uuden ilmaiseksi. Sekosi vaan sanoissaan tuota kertoessaan ja puhui kakkakuvusta. Meidän seurassa ollut miespuolinen henkilö ihmetteli mihin Tuppervaaran kakkakupua käytetään. Mä sanoin, että otan sellaisen aina mukaan, siitä kantohihnasta kantaen, kun lähden Röllin kanssa lenkille.

Hyysäysyhteiskunta

Suomessa yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan ja kansanedustajat pohtivat jatkuvasti uusia tärkeitä lakeja ja asetuksia. Tähän mennessä eduskunta on saanut aikaiseksi esimerkiksi avoliittolain, joka suojelee eron sattuessa parisuhteen heikompaa osapuolta, joka ei tajua omista asioistaan muuten huolehtia. Mä aina luulin, että sitoutumista varten on avioliitto, mutta olin tietenkin väärässä. Suomessa valtio kyllä huolehtii, että puolisoon sitoudutaan, tahdot sitä taikka et.

Suomessa viiniä ei saa ruokakaupasta eikä mietoja alkoholijuomia saa ostaa kuin tiettynä aikoina, jotta alkoholistien aamu ei alkaisi oluella. Eräs ministeri haluaisi lisäksi rajoittaa ravintoloiden aukioloaikoja, sillä onhan meidän alkoholinkäyttö nyt jollain tapaa saatava kuriin. Korkea verotuskaan ei auta, kun viinaa roudataan Tallinnasta.

Oikeusministeriö sen sijaan pohtii parhaillaan lakimuutosta seksuaaliseen häirintään liittyen. Lakimuutos koskisi paljastavaa pukeutumista ja alastomuutta eli mökkiuinti voi olla kohta rikos. Samoin todennäköisesti alasti syntyminen.

Eräs kansanedustaja haluaisi, että kynsien tai ripsien pidennyksien tekeminen asetettaisiin luvanvaraiseksi. Mun mielestä monen muunkin asian pitäisi olla luvanvarainen ja vaatia vähintään parin vuoden koulutuksen. Ainakin lemmikkieläimen pidon ja lapsen hankinnan. Kun kerran hyysätään niin hyysätään kunnolla.

Suomen omien lakien lisäksi meitä ohjaavat EU-direktiivit, jotka Suomi mallioppilaana ratifioi valovuosia ennen muita. Lisäksi Suomen oma edustaja oli allekirjoittamassa ympäristölle tuikitärkeää rikkidirektiiviä. Suomi todennäköisesti itse ehdotti, että luodaan tälläinen tiukka päästörajoitus koskemaan nimenomaan pohjoisen merialueita.

Suomen pitäisi ottaa rikkidirektiivistä mallia ja vetäistä nimi paperiin huomattavasti tiukempaan päästösopimukseen myös ilmansaasteiden osalta. Maapallon ilman puhdistuisi ainakin 0,00000001 prosenttia, jos Suomessa suljettaisiin loputkin tehtaat ja lopetettaisiin yksityisautoilu. Mutta kun ei kukaan leiki meidän kanssa! Onko sopimus sopimus, jos sen allekirjoittaa vain yksi maa?

Jättipakkaus

Hopea ToffeeMä kuvittelin, että olen kasvanut aikuiseksi kun en enää uskalla katsoa CSI:tä ja eikä karkkipussi enää tyhjene kerralla. Hopea Toffee -pussia tuijottaessani tajusin, että ei mun tarvitse ollenkaan olla huolissani karkkien syömättömyydestä. Se kun ei ole mun vikani, ettei edes yhtä pussia jaksa syödä yhteen menoon. Kuka on tehnyt noista karkkipusseista noin hervottoman kokoisia?! Kunnon perhepakkaus.

Kaupassa on kaikki muukin pakattu jättimäisiin perhepakkauksiin. Mulla on pakastimen yksi lokero täynnä leipää, joita mä en ole jaksanut syödä tuoreena. Ne kaksi muuta lokeroa on täynnä valmiita ruokia, joita en ole jaksanut kokkailtuani syödä ja joista en enää edes tiedä minä vuonna ne on tehty. Esimerkiksi broilerin koipireisiä pitää ostaa kerralla vähintään kolme, ja mulle, jolla on vaikeuksia syödä samaa ruokaa jo kaksi kertaa peräkkäin, se on liikaa. Kananmunien pienin pakkaus on useimmiten 6 kpl, ja mä en aina ehdi syömään niitä siinä ajassa, jonka ne pakkauksen päivämäärän mukaan kestävät. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Huomatkaa, että mä en edes valita hinnoista. Olen täysin tietoinen siitä, että perhepakkaukset ovat halvempia kuin pienemmät pakkaukset. Hintaa suurempi ongelma mulle on ruuan pilaantuminen ja poisheittäminen. Vihannesosasto onkin mun lemppari, koska siellä voin punnita erikseen yhden avokadon, yhden sitruunan tai yhden banaanin. Tai viinirypäleen, mustikan ja herneen. Paitsi että nykyään nekin on pakattu käteviin kilon rasioihin!

Sorvin ääressä

Päivä alkoi hauskalla palaverilla.

”The line keeps cutting you off and we can only hear about a third of what you’re saying.”
”No, that’s the crap filter.”

Muuten oli ristiriitaiset fiilikset töihin paluusta. Toisaalta odotin, että pääsen purkamaan kännykkäänkin tulvinutta sähköpostisumaa ja jatkamaan haastavia projekteja, mutta toisaalta ärsytti edelleen viime aikojen tapahtumat ja työkaverin kärsimä vääryys. Aina kun sitä miettii, alkaa verenpaine nousta ja kahvia hakiessa korot lyö kipinää. Pomo on pomo ja voi palkata kenet haluaa, mutta on pelottavaa, että se uusi henkilö voi sattua osumaan kenen tahansa vanhan työntekijän pallille. Sellaisen, joka ei kuulu hyvä veli -järjestelmään.

Huonekasvi voi muuten hyvin. Se on varmaan saanut säännöllisesti vettä, vaikken viitsinyt pyytää ketään kastelemaan sitä.