Avautuminen

Yksi työkaveri oli ollut matkoilla Kiinassa ja kertoi järkyttyneensä siitä smogin ja lian määrästä. ”Ei paljon vähäpäästöiset autot Suomessa kiinnosta kun tietää miten paljon paskaa Kiinassa tuprutellaan ilmoille joka päivä.” Aamen! Mä olen aina sanonut, että arvostan vihreitä arvoja ja luonnon suojelemista, mutta siinä tulee hyvin äkkiä raja vastaan miten paljon suomalaisten teoilla on vaikutusta globaalissa mittakaavassa. Mä en todellakaan tarkoita sanomisillani sitä, että Suomessa voidaan elää kuin viimeistä päivää sen takia, että Kiinassakin eletään. Ei. Tarkoitan vaan sitä, että päästöjä pitää pyrkiä vähentämään järkevällä lainsäädännöllä ja investoinneilla tinkimättä kuitenkaan yritysten kannattavuudesta tai kilpailukyvystä. Ja ennen kaikkea ymmärtäen, etteivät suomalaiset yksinään pelasta koko maapalloa. Kansainvälisillä sopimuksilla ja projekteilla on hirvittävän paljon isompi merkitys kuin pienen Suomen pyrkimyksillä. Että kannattaako nyt repiä pelihousujaan jonkun yksittäisen espoolaisen autoilijan valinnoista?

Kuluneen kesän aikana mua on ärsyttänyt todella moni puheenaihe. Muun muassa tasa-arvoinen avioliittolaki, keinujen korkeus maasta ja Puistobluesin ja Porin Jazzin alkoholisäädökset. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis sinällään ärsytä, vaan se, että Suomi on takapajula, jossa todelliset juntit on äänestetty eduskuntaan. Jos mä ennen olin sitä mieltä, että meidän monipuoluejärjestelmä ja demokratia on hyvä asia, alan pikkuhiljaa kääntää kelkkaani. Tai itseasiassa olen jo vetänyt sillä kelkalla päin puuta. Mun mielestä meillä pitäisi olla joku diktaattori, joka määräisi asioista ja jengi saisi tyytyä siihen. Osa määräyksistä olisi varmaan täysin päinvastaisia mun ajatusmaailman kanssa, mutta ainakin valtiota johdettaisiin tehokkaasti eikä koko ajan jauhettaisi paskaa. Tai mitattaisi keinujen korkeuksia ja purettaisi lasten turvallisia leikkipaikkoja. Tai pilattaisi hyväksi havaittua toimintatapaa kesäfestareilla. Oi Kim Jong-un, missä olet?

Joskus lainsäätäjät ovat voineet ollakin hereillä, mutta sitten tulee joku muu taho, joka antaa täysin mielivaltaisia ohjeita ja määräyksiä. Kuten tulli, jonka mukaan pitää pystyä selittämään mihin tarkoitukseen viinalasti on tulossa. Lain mukaan se ei siis kuulu niille pätkääkään. Kohta alkaa valmiit vieraslistat kiertämään netissä ja jengi tulostaa niitä, että häihin/synttäreille/tupareihin/hautajaisiin on tulossa näin paljon väkeä, vaikka oikeasti ne kaikki 200 kossulaatikkoa on itselle. Tulli kun ei uskoisi, että kukaan ihminen voi juoda niin paljon viinaa. Vaikka suomalainen voi.

Mua ärsyttää se, ettei mun kavereilla tunnu olevan minkäänlaista lähdekritiikkiä tai muutenkaan järkeä terveyteen ja ruokavalioon liittyvissä asioissa. Sosiaalinen media pursuilee niiden jakamia linkkejä iltapäivälehtien uutisiin tai provosoiviin blogeihin, joissa saattaa kyllä olla totuuden siemen mukana, mutta se hukkuu siihen paatokseen ja perusteettomiin väitteisiin. Esimerkkinä sokerin pahuus. Sokeria dissataan ja selitetään, että erityisesti kaikki kevytjogurtit on suoraan saatanasta. ”Niissä voi olla nolla prosenttia rasvaa, mutta sokeria on lisätty niin paljon, että yhdestä jogurttipurkista saisi kottikärryllisen palasokeria.” Ja samaan hengenvetoon tilataan terdellä kuudes omenasiideri.

Miesten puolesta ottaa päähän nalkuttavat naiset. Kaupassa näkee usein sellaisia pariskuntia, jotka ovat hakemassa vähän kesämökille evästä eikä se ämmä vaikene hetkeksikään. ”Et sitten voinut eilen hakea niitä hiiliä kun pitää tänään poiketa sinne huoltoasemalle kun Kaisa ja lapset odottavat jo? Eilen olisi hyvin ollut aikaa. Tai vaikka viime viikolla. Unohtuu pian koko hiilet niinkuin viime vuonna. Viime vuonna sinä et hakenut…” En käsitä miksei ne ukot vaan jätä niitä kärryjä siihen ja lähde menemään. Onko mitään pahempaa, kuin kuunnella tollasta haukkumista ja nalkuttamista asioista, jotka on jo tapahtuneet ja joille ei enää mitään voi? Vaikka ollaan oltu yhdessä jo pitkään, ei sitä toista tarvitse kohdella kuin tiskirättiä. Vaikka se onkin mies.

Muutenkin, olisi niin paljon helpompaa, jos naisillakin olisi putkiaivot. Suhteen päätyttyä voisi vain hypätä seuraavaan eikä tarvitisi analysoida niitä kuluneiden vuosien tapahtumia, jokaista yksitellen, ja itkeä huonoa oloa puolta vuotta. Ei tarvitsisi hakea kirjastosta oppaita narsismista tai itsetunnosta. Voisi ostaa uuden moottoripyörän ja kävellä uuden brunetin kanssa käsikädessä kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä miettimättä pätkääkään mitä ihmiset ajattelee. Ja olla ajattelematta itsekään.

Ei mulla muuta tänään. Moi.

Taivaassa tavataan

Teki mieli pysäyttää pyörä tien varteen, heittää hanskat lepikkoon ja jatkaa matkaa kävellen. Niin kovin otti päähän. Viime kesänä ajattelin, etteivät tiet enää sen huonommassa kunnossa voi olla. No, voivat.

Ajamisesta häviää nautinto siinä vaiheessa kun kaikki keskittymiskyky menee kuoppien tuijotteluun, väistämiseen ja hidastamiseen, eikä siltikään tiedä milloin vastaan tulee sellainen monttu, että se oli sitten siinä. Lisäksi kaikki muut asiat kuten pihoista tielle kääntyvät autot, tietä ylittävät fasaanit ja ojien yli hyppivät peurat jäävät aivan liian vähälle tarkkailulle.

Ajaessa pitää aina huomioida tien kunto ja sovittaa vauhti siihen ja keliolosuhteisiin sopivaksi. Reitin valintakin tehdään tietysti sen mukaan, mitä kokemus teiden kunnosta kertoo. Mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä, että valittavana on joko huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia teitä. Että turvallista matkaa vaan kaikille motoristeille.

Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä

Taas toi naurettava suvivirsikeskustelu alkoi.

Meneekö jonkun lapsen elämä piloille kerran vuodessa laulettavasta suvivirrestä? Eniten huolestuttaa ne vanhemmat, jotka ajattelevat, että menee. Ne on varmaan sitä samaa porukkaa, jotka järjestää lapsen synttärikutsuille lohtulahjapusseja, ettei niille lapsille, joilla ei ole synttärit, tule paha mieli. (Niin oikeasti tehdään!)

Vetiveloonia

Paasto alkakoon

Miten voi kauppoja ja shoppailua vihaava ihminen tehdä tällaisen emämokan ja mennä kauppaan päivää ennen pyhää? Joka ainoa kauppakassi ja pesupallo oli Vantaalla kaivettu liikenteeseen ja kaupan parkkipaikalle oli jono jo ennen kello neljää. Jokaiseen vapautuvaan parkkipaikkaan jonotti noin neljä autoa.

Kun sinne kauppaan vihdoin pääsi sisälle, ei se tilanne paljon parantunut. Ihmiset tukkivat käytävät kärryineen tehden vähintään kuukaudeksi riittäviä ruokaosotoksia. Erityisen kätevää on se, että kaupat ovat tarjonneet perheiden pienimmille ihan ikiomat minikärryt. Koko perhe voi sitten työntää omia kärryjään niitä marraskuun ruokaostoksia kerätessään.

Kaikki kassat olivat miehitettyjä, mutta silti jokaiseen oli pitkä jono. Jonotin kiltisti niiden kukkuraisten kärrysaattueiden takana enkä näyttänyt yhtään niin vittuuntuneelta kuin eräs mies, jolla oli kainalossaan pelkkä sixpack.

Takaisin autolle selvittyäni sainkin sitten jonottaa kaupan risteyksessä muutamien punaisten valojen verran pois päästäkseni.

En varmaan ikinä enää mene kauppaan.

Tuppervaaran kakkakupu

Tupperware eli meikäläisittäin Tuppervaara on juuri se muovikippofirma. Mä olen tykännyt joistakin Tuppervaaran purkeista, ja viime aikoina mun keittiötä on ilostuttanut sipulileikkuri. Kyyneleiltä on vältytty, kun sipulit voi vaan pikaisesti kuoria, leikata pariin osaan ja heittää leikkurin pienennettäväksi. Nerokkaan tuotteen idea on naru, jota ulosvedettäessä terä pyörii. Naru palautuu salamana takaisin kanteen ja vain parin vetäisyn jälkeen sipuli on pienitty.

Mun sipulileikkuri kuitenkin otti ja hajosi. Käytin sitä normaaliin tapaan kun sen reunasta lohkesi parin sentin palanen jättäen purkkiin reiän. Se ei käyttöä estänyt, mutta pelkäsin terävää kohtaa purkissa. Ennen kuin teloisin sillä sormeni, ajattelin kysyä Tuppervaaralta sen kuuluisan takuunsa mukaisesti uutta leikkuria.

Tietenkin mun sipulileikkurin vika olikin kuulemma sellainen, jota ei korvata. Väittivät, että se oli tippunut tai lyöty jonnekin, jonka takia se oli hajonnut. Harmi vaan, että se hajosi tosiaan aivan normaalissa käytössä, palanen purkista irtosi mun käsiini kun olin avannut kannen.

Se, että sipulileikkuri maksaa uutena noin 45 euroa, ei ole maailmanloppu. Mutta mua vituttaa, kun firmalla on tollanen maine kestävyydestä ja laadusta ja ne asiat todellakin muistetaan mainita noin sataan kertaan kutsujen aikana.

Kerroin kaverille, etten saanut uutta kippoa hajonneen tilalle, vaikka en ollut paiskanut entistä (vielä) minnekään. Se kertoi, että oli saanut kakkukuvun katkenneen kantohihnan tilalle heti uuden ilmaiseksi. Sekosi vaan sanoissaan tuota kertoessaan ja puhui kakkakuvusta. Meidän seurassa ollut miespuolinen henkilö ihmetteli mihin Tuppervaaran kakkakupua käytetään. Mä sanoin, että otan sellaisen aina mukaan, siitä kantohihnasta kantaen, kun lähden Röllin kanssa lenkille.

Hyysäysyhteiskunta

Suomessa yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan ja kansanedustajat pohtivat jatkuvasti uusia tärkeitä lakeja ja asetuksia. Tähän mennessä eduskunta on saanut aikaiseksi esimerkiksi avoliittolain, joka suojelee eron sattuessa parisuhteen heikompaa osapuolta, joka ei tajua omista asioistaan muuten huolehtia. Mä aina luulin, että sitoutumista varten on avioliitto, mutta olin tietenkin väärässä. Suomessa valtio kyllä huolehtii, että puolisoon sitoudutaan, tahdot sitä taikka et.

Suomessa viiniä ei saa ruokakaupasta eikä mietoja alkoholijuomia saa ostaa kuin tiettynä aikoina, jotta alkoholistien aamu ei alkaisi oluella. Eräs ministeri haluaisi lisäksi rajoittaa ravintoloiden aukioloaikoja, sillä onhan meidän alkoholinkäyttö nyt jollain tapaa saatava kuriin. Korkea verotuskaan ei auta, kun viinaa roudataan Tallinnasta.

Oikeusministeriö sen sijaan pohtii parhaillaan lakimuutosta seksuaaliseen häirintään liittyen. Lakimuutos koskisi paljastavaa pukeutumista ja alastomuutta eli mökkiuinti voi olla kohta rikos. Samoin todennäköisesti alasti syntyminen.

Eräs kansanedustaja haluaisi, että kynsien tai ripsien pidennyksien tekeminen asetettaisiin luvanvaraiseksi. Mun mielestä monen muunkin asian pitäisi olla luvanvarainen ja vaatia vähintään parin vuoden koulutuksen. Ainakin lemmikkieläimen pidon ja lapsen hankinnan. Kun kerran hyysätään niin hyysätään kunnolla.

Suomen omien lakien lisäksi meitä ohjaavat EU-direktiivit, jotka Suomi mallioppilaana ratifioi valovuosia ennen muita. Lisäksi Suomen oma edustaja oli allekirjoittamassa ympäristölle tuikitärkeää rikkidirektiiviä. Suomi todennäköisesti itse ehdotti, että luodaan tälläinen tiukka päästörajoitus koskemaan nimenomaan pohjoisen merialueita.

Suomen pitäisi ottaa rikkidirektiivistä mallia ja vetäistä nimi paperiin huomattavasti tiukempaan päästösopimukseen myös ilmansaasteiden osalta. Maapallon ilman puhdistuisi ainakin 0,00000001 prosenttia, jos Suomessa suljettaisiin loputkin tehtaat ja lopetettaisiin yksityisautoilu. Mutta kun ei kukaan leiki meidän kanssa! Onko sopimus sopimus, jos sen allekirjoittaa vain yksi maa?

Jättipakkaus

Hopea ToffeeMä kuvittelin, että olen kasvanut aikuiseksi kun en enää uskalla katsoa CSI:tä ja eikä karkkipussi enää tyhjene kerralla. Hopea Toffee -pussia tuijottaessani tajusin, että ei mun tarvitse ollenkaan olla huolissani karkkien syömättömyydestä. Se kun ei ole mun vikani, ettei edes yhtä pussia jaksa syödä yhteen menoon. Kuka on tehnyt noista karkkipusseista noin hervottoman kokoisia?! Kunnon perhepakkaus.

Kaupassa on kaikki muukin pakattu jättimäisiin perhepakkauksiin. Mulla on pakastimen yksi lokero täynnä leipää, joita mä en ole jaksanut syödä tuoreena. Ne kaksi muuta lokeroa on täynnä valmiita ruokia, joita en ole jaksanut kokkailtuani syödä ja joista en enää edes tiedä minä vuonna ne on tehty. Esimerkiksi broilerin koipireisiä pitää ostaa kerralla vähintään kolme, ja mulle, jolla on vaikeuksia syödä samaa ruokaa jo kaksi kertaa peräkkäin, se on liikaa. Kananmunien pienin pakkaus on useimmiten 6 kpl, ja mä en aina ehdi syömään niitä siinä ajassa, jonka ne pakkauksen päivämäärän mukaan kestävät. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Huomatkaa, että mä en edes valita hinnoista. Olen täysin tietoinen siitä, että perhepakkaukset ovat halvempia kuin pienemmät pakkaukset. Hintaa suurempi ongelma mulle on ruuan pilaantuminen ja poisheittäminen. Vihannesosasto onkin mun lemppari, koska siellä voin punnita erikseen yhden avokadon, yhden sitruunan tai yhden banaanin. Tai viinirypäleen, mustikan ja herneen. Paitsi että nykyään nekin on pakattu käteviin kilon rasioihin!

Sorvin ääressä

Päivä alkoi hauskalla palaverilla.

”The line keeps cutting you off and we can only hear about a third of what you’re saying.”
”No, that’s the crap filter.”

Muuten oli ristiriitaiset fiilikset töihin paluusta. Toisaalta odotin, että pääsen purkamaan kännykkäänkin tulvinutta sähköpostisumaa ja jatkamaan haastavia projekteja, mutta toisaalta ärsytti edelleen viime aikojen tapahtumat ja työkaverin kärsimä vääryys. Aina kun sitä miettii, alkaa verenpaine nousta ja kahvia hakiessa korot lyö kipinää. Pomo on pomo ja voi palkata kenet haluaa, mutta on pelottavaa, että se uusi henkilö voi sattua osumaan kenen tahansa vanhan työntekijän pallille. Sellaisen, joka ei kuulu hyvä veli -järjestelmään.

Huonekasvi voi muuten hyvin. Se on varmaan saanut säännöllisesti vettä, vaikken viitsinyt pyytää ketään kastelemaan sitä.