Lahjoja ja lahjaperinteitä

Saksalainen kaveri kertoi, että niillä on suvun aikuisten kesken tapana arpoa ennen joulua kuka ostaa lahjan kenellekin ja maksimihinta sovitaan yhteisesti. Secret santaa ei kai varsinaisesti saksan kielessä tunneta, mutta sama ideahan siinä on.

Yksi aussikaveri sen sijaan kertoi, että ne ostivat pikkujouluihin jokainen pienen yllärilahjan, ja lahjat koottiin pöydälle lahjapapereihin käärittyinä. Jotkut yrittivät harhauttaa ja laittoivat lahjat ihan erimuotoisiin paketteihin, kuin mitä ne oikeasti olivat. Ensimmäinen lahjan valitsija arvottiin. Sen valittua ja avattua pakettinsa se sai valita seuraavan lahjan saajan. Toinen lahjan valinnut sai sitten päättää pitääkö omasta paketistaan tulleen lahjan vai vaihtaako sen aiemmin avattuun lahjaan. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat pakettinsa valinneet ja avanneet. Paras tilanne on tietysti viimeisellä lahjan valitsijalla, koska se saa valita itselleen ihan minkä tahansa aiemmista lahjoista, jos ei omalle kohdalle osunut lahja kelpaa.

Erään toisen saksalaisen kaverin perheessä on tapana tuoda lahjapöytään itselle käyttämättömäksi jääneitä esineitä, joita sitten vaihdellaan sukulaisten kesken. Niin monta esinettä saa valita kuin on lahjapöytään tuonut. Tämä idea tietysti toimii vain, jos lahjapöytään tuodaan esineitä, joilla ei itselle ole käyttöä, mutta jotka kuitenkin joku toinen haluaisi. Mun on silti tosi vaikea kuvitella minkälaisilla lahjoilla tästä oikeasti tulisi ihmisille hyvä mieli, vai vaihtaisiko krääsä vain kotia.

Meillä on viime vuosina ollut joululahjakielto, mutta tänä vuonna mä pääsin taas tekemään vähän paketteja. Rölli rakastaa joululahjoja. Se hakee oman lahjansa kuusen alta heti kun saa luvan. Röllin lempparipehmolelu on Ikeasta ostettu hiiri, mutta se on vuosien saatossa hiukan kärsinyt eikä hännästäkään ole enää paljon jäljellä. Se on kuitenkin yksi harvoja pehmoleluja, joka ylipäätään on pysynyt lähestulkoon ehjänä, joten tämä hiiri on Röllille tosi rakas. Tänä vuonna Röllin lahjapaketista löytyi herkkujen lisäksi uusi, harmaa hiiri tuolle valkoiselle kaveriksi. Ja pari herkkupalaa, tietenkin.

Hiili

Joulun tunnelmaa Lüneburgista

Mä oon taas kipeä! Sitä se antibioottikuuri tiesi, viimeisetkin vastustuskyvyn rippeet lähti ja flunssapöpö iski taas. No, mikäs tässä on lomalla lepäillessä. Pitäisi lähteä jouluksi pohjoiseen, mutta saa nähdä onko mulla tiedossa hiihtämisen sijasta pelkkää afterskitä.

Saksa on jäänyt taa, mutta mun piti vielä tulla mainitsemaan pari sanaa Lüneburgista. Kerrassaan hurmaava pieni joulumarkkinakaupunki! Lüneburgiin pääsee tosi kätevästi Hampurista junalla, ja näin joulumarkkinoiden aikaan se junamatka on hintansa väärti. Etenkin kun se ei normaalilla Hampurin julkisen liikenteen kausikortilla maksa mitään.

Me saatiin kavereiden kanssa koko päivä kulumaan Lüneburgissa. Shoppailumahdollisuudet oli siellä yllättävän hyvät, ja crepit ja wursti lehtikaalipedillä maistuivat glögin särpimiksi. Me hiljennyttiin hetken aikaa jopa kirkossa, kun ulkona seisoskellessa tuli vilu. Joulun tunnelma iski vihdoin meikäläiseenkin.

Lüneburg

Lüneburg

Lüneburg

Lüneburg

Reissunaisen reppu: Etelä-Afrikka 2008

Mulla on ollut tapana viettää joulut joko pohjoisen pakkasissa tai kaukomatkoilla. Vuonna 2008 oli vuorossa joulu Johannesburgissa.

Menomatka meni vähän turhan jännittäväksi kun ensimmäinen lento Helsingistä Pariisiin oli tunnin myöhässä ja lyhensi reilua vaihtoaikaa Pariisissa minimiin. Pelkäsin todella myöhästyväni jatkolennolta ja lyhyellä lomalla se olisi tylsää. Kaikeksi onneksi ehdin kuin ehdinkin Air Francen koneeseen puoli tuntia terminaaleissa pingottuani. Yölento sujui hyvin, enimmäkseen nukkuessa. Keskipaikka ei ole mun suosikki, mutta vierustoverit olivat mukavia eivätkä turhan suurikokoisia, joten tilaa oli riittävästi. Itse asiassa epäilen käytävällä istuvan olleen Air Francen oma air marshal. Sain Zimbabwen yllä lentäessämme kuulla alhaalla maanpinnalla siintävistä näkymistä, muun muassa timanttikaivoksista ja eläinten juomapaikoista, joten reitti oli sille tuttu. Sillä oli Air Francen laukku käsimatkatavarana eikä mitään muita matkatavaroita. Kun mä kysyin siltä onko se työmatkalla, se sanoi lentävänsä työkseen. Kun mä harmittelin sitä keskipaikan penkkiä, se sanoi että voi nousta ylös koska vaan ja päästää mut pois, koska hän ei voi nukkua lennoilla.

Mun Saksasta kotoisin oleva kaveri oli Johannesburgissa vastassa. Se kyseli mua ennen tulleilta ihmisiltä miltä lennolta ne ovat tulossa, koska pelkäsi myöhästyneensä ja kadottaneensa mut jonnekin. Tosiasiassa olin vain odottanut laukkuani, joka kuin ihmeen kaupalla sekin oli ehtinyt jatkolennolle.

Kuumuus iski kasvoille heti lentokentältä autolle mennessä, mutta ensimmäinen asia, johon todella kiinnitin huomiota, oli punainen maaperä. Ihan niin kuin luontodokumenteissa! Katselin vasemmanpuoleista liikennettä ja maisemia kun ajettiin kaverin kotiin Boksburgiin.

Koska mä olin perillä aamulla, alkoi tiukka ohjelma heti ensimmäisenä päivänä safarilla. Bongasin ensimmäiset seeprat enkä edes yrittänyt peittää innostustani. Muut olivat ehkä hieman pettyneitä siihen, ettei auton renkaita järsiviä leijonia näkynyt, mutta mulle seeprat, antiloopit ja värikkäät linnut olivat jo hieno kokemus. Seuraavana päivänä safari jatkui Lion & Rhino Parkissa, sekä historiallisesti merkittävässä luolassa Cradle of Humankindissa. Carnivoressa sain syödä niin paljon kuin jaksoin kaikkia aikaisemmin näkemiäni eläimiä ja vähän muitakin 170 randilla. Lihansyöjän taivas.

Seepra

Johannesburgin keskustassa on pari pilvenpiirtäjää, jotka ovat varmaan maailman kalleimmat Johnny Walkerin mainostelineet. Tapasin pari vuorikiipeilijää, joista toinen työkseen kiipeili korkeisiin paikkoihin asentamaan mainoksia. Se kyseinen pilvenpiirtäjä on mainosteline siksi, että se on edelleen tyhjillään. En tiedä onko se edes valmistunut ennen kuin se on hylätty, mutta se on seutuna niin huonoa, ettei se houkuttele edes yrityksiä.

Me ajettiin kauppakeskukseen Sandtoniin ja käveltiin siellä Nelson Mandela Squarelle. Arki Joburgissa on ajelua aitojen sisältä aitojen sisälle, jotta voi sitten muutaman metrin kävellä turvallisesti. Mua ei varsinaisesti pelottanut, mutta oudolta se tuntui. Joburgissa ihmishengellä ei ole mitään arvoa. Joku tyyppi voidaan ampua liikennevaloissa autoonsa vaan siksi, että sen auto voidaan varastaa. Juna-radan rakentamisesta ei tullut mitään kun ne raaka-aineet varastettiin sitä mukaa, kun sitä rataa yritettiin rakentaa.

Mandela sai aikaan suuria muutoksia Apartheidin jälkeen, mutta mun vieraillessa Etelä-Afrikassa ensimmäistä kertaa, oli maassa vielä paljon jännitteitä värillisten ja valkoisten välillä. Yritykset saivat pisteitä ja jonkinlaista etua tummaihoisten palkkaamisesta, ja mitä korkeampaan positioon, sen paremmat pisteet. Se aiheutti luonnollisesti eripuraa, koska koulutuksella tai pätevyydellä ei ollut edelleenkään mitään merkitystä, vain ihonvärillä. Maan johtohahmoihin jo silloin kuulunut Zuma on surullisenkuuluisa esimerkki siitä, mikä korkeastikoulutettuja ihmisiä hiertää. Kun korkeassa asemassa oleva poliitikko laukoo jotain asioita, ihmiset kuuntelevat. Mutta siitä huolimatta aidsilta ei voi suojautua suihkussakäymisellä.

Mandela

Tiistaiaamuna herätys oli kello neljä, ja suuntana taas lentokenttä. Vielä ei ollut aika suunnata kotiin vaan lyhyelle visiitille Kapkaupunkiin eli Cape Towniin vanhoja ystäviä tervehtimään. Vuokra-auton saaminen Cape Townissa osoittautui yllättävän suureksi haasteeksi, mutta onni oli meidän puolellamme ja pieni Kia Picanto järjestyi kuin järjestyikin lopulta kahdeksi päiväksi. Paikallisia kavereita oli mahtavaa nähdä. Mutta niiltä opin, että edes päiväsaikaan turvallisenoloisessa Cape Townissa ei todellakaan pysähdytä yöllä punaisiin valoihin. Vaara oli läsnä sielläkin, paikallistenkin elämässä, mutta niille se oli arkipäivää.

Ekana päivänä Cape Townissa suunnattiin kohti Hyväntoivonniemeä. Matkalla poikettiin Boulders Beachillä bongaamassa söpöjä pingviinejä. Itse Hyväntoivonniemi sijaitsee kansallispuistossa, jonne pitää maksaa pieni pääsymaksu, mutta ne maisemat ovat kyllä sen arvoiset. Kaksi kirkkaansinistä valtamerta kohtaa tuulisessa niemenkärjessä. On vaikea laittaa kaikkia mun näkemiä paikkoja minkäänlaiseen järjestykseen, mutta Cape Point meni ehdottomasti kärkikahinoihin niistä paikoista, jotka salpaa hengen ja vetää sanattomaksi. Niin mielettömän kaunista.

Hyväntoivonniemi

Jouluaattoaamuna mentiin Stellenboschin viinitiloille, koska sumuinen ja pilvinen sää ei ollut omiaan Pöytävuorelle kapuamiselle. Taas seurasi siis paljon istumista autossa hökkelikylien vilistäessä ohi. Tulevat jalkapallon MM-kisat 2010 näkyivät jo monissa yhteyksissä, stadionkin oli jo puolivalmis. Viinitilavisiitti oli kiva, mutta valitettavasti meidän täytyi sen jälkeen hyvästellä Cape Town ystävineen ja palata takaisin Joburgiin. Jouluaatto hurahti siis ohi nopeasti. Seuraavana aamuna oli sitten varsinainen joulu. Meidät oli kutsuttu kaverin ystäväperheen luo puutarhajuhliin, joten sen päivän otimme todella rennosti, ilman mitään nähtävyyksiä tai turistihömpötyksiä. Ruoka on pääosassa myös eteläafrikkalaisessa joulussa, ja buffettityylinen pöytä notkui kaikista herkuista.

Mä en tänä päivänäkään voi käsittää, miten mun saksalainen kaverini pystyi asumaan Johannesburgissa niinkin monta vuotta. Mulle Johannesburg olisi yhtä kuin vankila. Kiva siellä ja vähän turvallisemmassa Cape Townissa on käydä, mutta miten siellä voisi asua, kun ei edes ulos lenkille voi lähteä?

Hollantilainen Secret Santa

Tuliaiset ja joululahjat tuottivat mulle hieman päänvaivaa ennen matkaa, vaikkei mun kovin montaa lahjaa tarvinnut hankkia. Mä vaan tunnetusti olen surkea keksimään hyviä lahjoja. Se 30-vuotislahja sentään onnistui täydellisesti ja lahjan saaja arvasi heti mihin Nomination -korun eri killuttimet viittasivat. Mun antama Secret Santa -lahja sen sijaan oli taas tylsästi alkoholia, suklaata ja Las Vegas -aiheinen shottilasi. Mutta ei mennyt Secret Santa munkaan lahjan antajalta ihan putkeen.

Se oli etukäteen udellut mitä kaikkea mun joululahjatoivelistalta voisi löytyä, joten vuoden 2016 -kalenteri oli ihan nappivalinta. Myös kalenterin aihe, Paolo Coelhon kootut lainaukset, oli tosi kiva idea. Harmi vaan, että toteutus ei ehkä ollut paras mahdollinen:

Kalenteri

Rauhallista joulua!

Ajastin muutamat postaukset joululoman ajaksi siltä varalta, että joku kaipaa luettavaa joulun pyhinä. Nyt haluan toivottaa hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Palaan blogiin livenä sitten loman jälkeen, jos United suo.

Lumiukko

Tee-se-itse joulukalenteri

Itsetehty joulukalenteriKaveri oli saanut lahjaksi aivan ihanan itsetehdyn joulukalenterin, joka koostui kullanvärisessä henkarissa roikkuvista karkeista ja lahjapussukoista. Aloin heti ideoida vastaavaa kalenteria kummipojalle. Mähän en sitä enää ehdi Suomeen postittaa, mutta jos mummi innostuu askartelemaan, voisi pikkupoitsun joulukalenteriin laittaa ainakin suklaata, pikkuautoja ja tarroja. Jotenkin tuntuu kuitenkin helpommalta keksiä kalenterintäytettä tytölle.. Onneksi mulla on täällä ihana kaveri, joka vauvavatsansa kanssa varmasti tykkää kaikesta pienestä ja punaisesta! Ei muuta kuin lähimpään Tigeriin ostamaan joulukalenteriaineksia.

Voin muuten kertoa, että koko Hampurista ei löydy kullanväristä henkaria. Kaikki mahdolliset sisustusliikkeet, krääsäkaupat ja jopa vaatekaupat on käyty läpi. Mähän olisin pokkana ostanut sellaisen henkarin vaikka vaatekaupasta, jos sellainen olisi silmiin osunut. Eräs söpö helmin koristeltu henkari jäi mieleen, mutta päätin kuitenkin toteuttaa kalenterin ihan vaan narun avulla. Toimii se näinkin.

Suklaan, karkkitankojen ja joulukoristeiden lisäksi tästä joulukalenterista löytyy mm. vauvan vaaleanpunaiset villasukat, pari nättiä teepussia, punainen kynsilakka, pieni pehmonalle, pieni tuoksusaippua ja hajuvesinäyte. Sen hajuveden kanssa kävi muuten ihan hullu tuuri. Yritin etsiä mahdollisimman pientä hajuvesipulloa paikalliselta Stockalta eli Karlstadista, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Jatkaessani kullanvärisen henkarin metsästystä eräs nainen käveli kaupassa vastaan pienten hajuvesinäytepullojen kera ja antoi mun valita siitä joulunpunaisen Escadan mukaani. Täydellistä.

Pienten tavaroiden lisäksi mä askartelin pieniin kortteihin jouluisia lauseita, ja laitoin ne isompien paperien sisälle rullalle. Mä en ole mikään askartelun lahja maailmalle, mutta valmiiden lahjapussukoiden kanssa tämän kalenterin tekeminen oli helppoa kuin mikä.

Jos joku nyt innostui ideasta, niin hyvin ehtii vielä!

Joulunalusaikaa

Pohjoisessa on jo kuulemma lunta ja eteläiseenkin Suomeen sitä saattaa tulla lähiaikoina.

Kelkal

Täällä Hampurissa on sen sijaan sateista ja lämmintä. Käytiin kaverin kanssa viikonloppuna merimieskirkon suomalaisilla joulumarkkinoilla ja todettiin, että glögi oli hyvää, mutta sellainen +5 olisi ihan maksimi lämpötila glögin juomiseen. Ei oikein tunnu joulunalusajalta, kun ohuen takin alle ei tarvitse edes villatakkia.

Mä olin onnellinen saadessani ostaa yhdeksällä eurolla poronkäristystä. Myyjäisissä oli vaikka mitä kivaa tarjolla, mutta ihmisiä tungeksi pöytien ääressä niin paljon, että mä suunnistin suoraan kirkon kellariin supermarkettiin. Siellä kori täyttyi nopeasti muun muassa puurosta ja salmiakista. Kassalla naurettiin, että ei oikeastaan ole ollut ikävä suomalaisia hintoja.

Rauhallista joulua

Joulu tuntuu joululta silloin kun ulkona on puoli metriä lunta ja 25 astetta pakkasta. Kylmyydestä huolimatta sukset käynnistyvät päivittäin kun mä ja Rölli tehdään pieni hiihtolenkki kelkan jäljissä. Pallonheitto on toinen meidän lempparilaji. Mä heitän oranssin pallon lumihankeen ja Rölli hyppää noin 3 metriä sivuun putoamispaikasta, pyörii kuin väkkärä ja ihmettelee minne se pallo meni. Sitten mä kävelen pallon jättämän aukon kohdalle, nostan pallon lumesta ja heitän sen uudelleen.

Joulu

Jouluryysis ja jonotus

Jouluruuhkat on vallanneet kaupat. Joulunalusaika on kamalin aika vuodesta. On pimeää ja märkää, ja joka paikassa kauheat jonot.

Mun huuto.net -urakka on jatkunut ja sain viime viikollakin kiikuttaa pari pakettia postiin. Pääsin eroon mm. tyllihameista, jotka vievät ison pahvilaatikon verran tilaa vaatekaapissa. Kerran olin viemässä postiin vähän pienempää kirjettä, jonka painosta olin hiukan epävarma. Postissa jonotusnumeron otettuani totesin, että ei kai sen niin tarkkaa ole paljonko mun kirjeen postimaksu on. Lätkin siihen kukkarostani niin paljon merkkejä kuin löysin, ja tiputin sen sinne laatikkoon. Todennäköisesti meni vähän ylihintaan, mutta ajallisesti voitin aika paljon.

Viimeksi kun uutisoitiin jostain suomalaisten hullusta jonottamisesta, mitä lie ämpäreitä taas jaeltu ilmaiseksi, mä totesin, että aikamoinen tarjous pitäisi olla, jotta mä lähtisin jonottamaan. Tai tarjous ei riittäisi, kuten jo yllä todettu. Mä ennemmin maksan enemmän kuin jonotan.

Mutta kyllä joskus vielä koittaa päivä, jolloin meikäläinen astuu kiltisti jonon jatkoksi. Mitä siellä jonon toisessa päässä pitää olla, jotta se ihme tapahtuu, onkin sitten toinen juttu. Tai vaikka pitkä juttu, jos Poliisin pojan tyyliin ajatellaan.