Jordanian muita kohteita

Tässä vielä pari mainittavaa vierailukohdetta Jordaniassa. Kuollut meri ei ole yksi niistä. Jos paskavedessä kelluminen on ihan välttämättä koettava, niin löytyy niitä legendaarisempiakin kohteita kuin Kuollut meri. Ganges esimerkiksi, tai Vantaanjoki.

Jerash, Mount Nebo ja Karak olivat kaikki mielenkiintoisia paikkoja. Jerash eli Gerasa on muinainen roomalainen kaupunki Jordanian pohjoisosassa, Syyrian suunnalla. Vaikuttavat rauniot antavat mainion väläyksen historiasta, mikäli sellainen kiinnostaa. Saman tekee tietysti Mooseksen hautapaikkana tunnettu Mount Nebo, josta avautuu näkymä pyhään laaksoon sään salliessa.

Mount Nebo

Agabassa turisteille avautuu erilainen Jordania. Tarjolla on vesiaktiviteetteja kuten sukellusta ja snorkalausta Punaisella merellä, rantaelämää ja halvempaa alkoholia. Ne agressiivisimmatkin maustemyyjät olivat siedettäviä, ja Punaisesta merestä löytynyt hylky tarjosi nähtävää veden alla huolimatta siitä, että se laiva oli siihen rantaan tarkoituksella upotettu tulipalon jälkeen. Me onnistuttiin veneretkellämme bongaamaan myös delfiinejä. Tykkäsin.

Beduiinileirillä

Petran lisäksi yksi Jordanian reissun ehdottomista kohokohdista oli jeeppisafari Wadi Rumin aavikolla ja beduiinien leirillä yöpyminen. Ne Petrassa pörränneet kajalia silmiinsä vetäneet beduiinit eivät kuulemmat olleet aitoja, ja sen merkittävimmän eron huomasi maallikkokin helposti. Oikeat beduiinit käyttäytyvät hyvin rauhallisesti eivätkä puhu juuri mitään.

Meidän ryhmään kuului uusiseelantilainen laivastotyyppi nimeltä Shiv. Se osti jo reissun alussa koristellun beduiiniveitsen, ja odotti beduiinien tapaamista mielenkiinnolla. Oppaamme Ayman kertoi, että beduiinit pitävät veistä asunsa etupuolella eivätkä koskaan ota sitä esiin – elleivät todella aio käyttää sitä. Yöllä leirinuotiolla istuessamme Shiv lähti hakemaan kylmälaukusta lisää olutta samaan aikaan kun beduiini lähti hakemaan lisää polttopuita. Shiv ja beduiini palasivat takaisin nuotiolle samaan aikaan ja vaikka nuotiota ympäröivillä patjoilla oli hyvin tilaa, oli hieman epäselvää kumpi istuu mihinkin. Shiv näytti beduiinille, että tämä istuisi ensin, ja beduiini näytti Shiville, että istu vaan. Ayman huusi Shiville: ”Sit down before he pulls out the knife!” ja Shiv tipahti patjalle välittömästi. Beduiinit eivät osallistuneet englanninkieliseen keskusteluun ollenkaan, mutta kun ihmettelin kaukaa kuuluvaa ulinaa, katsoi beduiini mua nuotion toiselta puolelta ja sanoi: ”Dog.”

Ayman valaisi meitä beduiinien vieraanvaraisuudesta, ja siitä miten nämä kommunikoivat hyvin vähällä puheella. Vieraat beduiinileirissä ovat turvassa, sillä beduiinit puolustavat vieraita kaikelta, myös poliisilta. Ruoka kokattiin maan alla perinteiseen tapaan ja etenkin lammas oli todella hyvää.

Katseltiin tähtiä ja Shiv bongasi ensimmäisenä taivaalta tähdenlennon.

beduiinileiri

Petra

Flunssa on jotenkin paljon helpompi kestää, jos kädessä on muki äidin lämmittämää hunajateetä ja kainalossa yksi karvainen lapinkoira kuin että esim. selässä olisi reppu ja edessä 25 kilsaa patikointia ympäri Petraa.

Petra oli juuri niin mahtava kuin kuvitella saattoi. Kun saavuttiin illalla Wadi Musaan, lähdettiin samantien taivaltamaan kohti Petraa ja aarrekammiota. Ihmisiä kulki sinne jonossa, salamavalot välkkyivät pimeässä ja jotkut sohivat taskulampuillaan toisia silmiin. Kalliosolan läpi kulkeva parin kilsan mittainen polku oli välillä kivikkoinen, joten mikään rauhallinen ja tylsä iltakävely ei ollut kyseessä. Ilmassa oli jännitystä, sillä lähes jokainen paikallaolija oli menossa Petraan ensimmäistä kertaa. Muistin Indiana Jonesista solassa olleen hiekan, ja kun hiekkainen kohta alkoi, tiesin olevani lähellä aarrekammiota. Ihmisiä oli jo kerääntynyt paikalle paljon ja keskellä aukiota paloi kynttilöitä paperipusseissa. Aarrekammio näytti pimeässä valtavalta.

Istuttiin paikoillemme aarrekammion oikealle sivulle kuuntelemaan musiikkia ja paikallisen oppaan kertomusta Petrasta. Eteemme istui joukko lapsia, jotka kertoivat olevansa kymmenvuotiaita ja luokkaretkellä paikallisesta kansainvälisestä koulusta. Nautimme teetä ja istuimme vain hiljaa ihmetellen kaikkea. Lapset sytyttivät vahingossa yhden kynttilän paperipussin palamaan.

Esityksen jälkeen oli aika palata takaisin hotellille samaa reittiä solan läpi. Kävelin yhtä matkaa brittiläisen Graemen kanssa ja juteltiin matkalla muun muassa arkeologiasta. Lähellä pääporttia näimme polun varressa hysteerisen lapsen, joka kertoi kadottaneensa luokkakaverinsa. Poika itki ja valitti, että mahaan sattuu. Rauhoiteltiin lasta ja yritettiin saada poika kävelemään meidän kanssa kohti pääporttia. Pian poika alkoi valittaa vatsaansa entistä kovemmin, joten pyysin Graemea menemään edeltä etsimään opettajaa ja jäin itse pojan seuraksi. Kuulin, miten pojan vatsaa kouristi. Graeme ja opettaja tulivat pian paikalle, mutta opettajan asenne oli pöyristyttävä. Ihmetteli mikä pojalla muka oli ongelmana. Ikimuistoinen luokkaretki sillä lapsella.

PetraSeuraavana aamuna herätys oli kello viisi, sillä matkanjärjestäjämme Ayman kertoi ironista kyllä inhoavansa turisteja ja haluavansa viedä meidät Petraan ennen muita. Aamun valjetessa Petraan johtava sola näytti ihan erilaiselta kuin edellisiltana pimeässä. Polkukin oli tasainen, kunhan vain käveli oikeassa kohdassa. Polun sivuilla kohoavat kallionseinämät olivat sata metriä korkeat ja niissä näkyi myös kallioon kaiverrettu vesijohtojärjestelmä. Aarrekammioon saapuminen oli paljon vaikuttavampaa päivänvalossa.

Meillä oli tosiaan Petrassa piiiiiitkä patikkaretki, josta mä jaksoin tukkoisen nenäni kanssa ehkä puolet. En ole ennen nenällä patikoinutkaan. Ja sen jälkeen piti vielä jaksaa kävellä solan läpi takaisin pääportille ja siitä loiva ylämäki hotellille. Huh. Kyytiä tarjottiin kyllä kesken patikoinnin moneen otteeseen: ”Camel? Horse? Donkey? Ferrari?”

Tamburiinimies Ammanissa

Megaflunssa iski heti loman alkupäivinä, joten meikäläisellä ei riittänyt energiaa kuulumisten kirjoitteluun. Parin päivän kurkkukipuilun ja kuumeilun jälkeen kävin apteekissa ensimmäisen kerran, selitin ongelmani ja sain mukaani Strepsilsejä ja Otriviniä. Kurkkukipu ja tukkoinen nenä muuttuivat pian järjettömäksi niiskutukseksi ja pää oli niin tukossa kuin olla voi. Pöllyävä hiekka ei yhtään auttanut tilannetta. Hengitysongelmien ja korvien jatkuvan lukkiutumisen vuoksi aloin olla huolissani loppuviikon lentokyvystä. Normaalistihan mä osaan lentää. Kähinän pahennuttua diagnosoin itse itseltäni ylähengitystieinfektion ja toisen apteekkikäynnin jälkeen lääkepussista löytyi antibiootit, allergialääkkeet ja Vicksiä. Nyt alkaa jo pikku hiljaa happi kulkea. Ja paluulennotkin sujuivat hyvin.

Tässä pieni vilaus videon muodossa lomatunnelmiin, kerron vähän enemmän lomasta lähipäivinä. Mainitsin jo aiemmin, että liikenne Ammanissa on nopeaa, mutta ihan näin hulluksi mä en sitä osannut arvata:

Terkut Ammanista

Vitsit täällä on hauskaa. Täggäsin itseni just Facebookissa johonkin arabiankieliseen paikkaan. Toivottavasti se on hotelli, ostoskeskus tai vaikka kuntosali. Mut ei mielellään mikään hierontapiste.

Lentokentällä Hgissä oli taas mielenkiintoista meininkiä.

– Pertti! Sehän on lähtenyt jo se lento! Miten tuolla lukee 12:20? Ja tuossa on toinen. Miten tuossa lukee 2A? Onko se portti nyt se? Pitäisikö se Pertti käydä tsekkaamassa kun nuo sanoivat, että se lähtisi portilta 17 eikä 19. Ja tuossa lukee Frankfurt.

Miten paljon hämmennystä voi vyölaukkuturisteissa aiheuttaa a) kaksi lentoa Malagaan, b) saapuvien lentojen aikataulu ja c) portinvaihto?

Hössöttävät suomalaiset on jotenkin söpöjä. Mutta silti ihan kiva, etten ollut menossa Malagaan.

Mun lennot Ammaniin meni hyvin, pienestä turbulenssista huolimatta. Ekalla lennolla istuin vietnamilaisen opiskelijan vieressä ja tokalla lennolla pari brittiä oli tulossa Jordaniaan samanlaiselle tourille kuin mäkin. Laskeutuminen oli yöllä henkeäsalpaavan kaunis, taivas oli täysin pilvetön ja sekä Tel Avivin että Ammanin valot olivat upeita.

Koska saavuin perille yöllä, olin buukannut noudon kentältä. Tyyppi oli vastassa mukanaan lappu, jossa luki mun koko nimeni. Se nauroi, ettei tiennyt odottaako hän yhtä vai kahta ihmistä. Kyyti hotelliin oli nopea, ohitettiin muun muassa hälytysajossa ollut ambulanssi. Lentokentän lähellä oli Ikea, joskin sen nimi luki arabiaksi. Ja Ikean lähellä oli kameliparkki, jossa pollet nukkuivat loimet selässään.

Vähiin jääneiden yöunien jälkeen kävin aamupalalla, joka näytti siltä, että se on seisonut vähintään viikon auringossa. Aamukahvin jälkeen kysyin respasta karttaa, mutta ei täällä ilmeisesti harrasteta sellaisia. Ei muuta kuin pihalle. Taksit tööttäilivät, mutta muuten sain kävellä rauhassa. Näyteikkunoissa komeili viimeisin kaapumuoti. Löysin lähikaupan, jossa tätä turistia kusetettiin ensimmäisen kerran. Mutta sainpahan vettä. Päivän tavoite saavutettu.

 

 

Seitsemän merkkiä ja seitsemän ihmettä

Iltalehdessä oli artikkeli seitsemästä merkistä, joista tietää, että on aika ottaa loparit. Mulla täyttyi niistä yhdeksän. Mutta muuten työmotivaatio on hivenen palannut. Organisaatio alkaa pikku hiljaa selviämään ja työmääräkin on jollain tasolla hallinnassa. Ja, viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, lomaan on enää reilu viikko.

Katsottiin kaverin kanssa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki mun tulevaa Jordanian matkaa fiilistellen. Tai mä fiilistelin, se harmitteli, ettei pääse lähtemään mukaan. Petra on yksi NewOpenWorld Corporationin uusista maailman seitsemästä ihmeestä, ja tulee parin viikon päästä olemaan neljäs meikäläisen näkemistä ihmeistä siltä listalta. Jos ei ihmeitä tapahdu.

Colosseumissa on tietenkin tullut poikettua, Taj Mahalissa mä vierailin pari vuotta sitten ja Kiinanmuurille kiipesin niin kovassa krapulassa, että se ei kyllä unohdu ikinä. Tuota listaa tarkasteltuani eniten ihmetyttää, etten vielä ole käynyt Macchu Picchulla tai Chichén Itzássa.

I haven’t been everywhere but it’s on my list.

Pidä huivistasi kiinni!

JordaniaSain tänään päähäni suunnitella lomamatkan, joten mä myös varasin ja maksoin sen tänään. En mä yhtään nopea ole liikkeissäni.

Olin kyllä pohtinut tuota kohdetta jo aiemmin. Pari muuta olisi ollut etusijalla, mutta ajan ja rahan ollessa rajallisia, päädyin sitten tähän vähän yllättävämpään vaihtoehtoon. Meitsi lähtee beduiinileirille maaliskuussa. Toivottavasti aavikolla ei ole kylmä.

Kilroylla sattui taas olemaan tarjous mun lempparimatkanjärjestäjän eli G Adventuresin matkoista. Tarkistin kyllä, että Finskillä olisi Jordaniaan suorat lennot, joiden hintakaan ei ollut paha. Valitettavasti mä en vaan jaksa kökkiä viikkoa missään hotellissa. Seikkailumatkalle siis. Lennoissa jouduin vähän tinkimään mukavuudesta, mutta valitsin sentään Turkish Airlanesin ja yöllisen odottelun Istanbulin kentällä sijaan vähän lyhyemmät stopit Frankfurtissa. Kokonaismatka-aika on silti siedettävä eikä jetlagistakaan tule olemaan haittaa.

Beduiinileirin lisäksi pääsen reissulla muun muassa Kuolleelle merelle, Punaiselle merelle ja Petraan. *kamera lataukseen* Harmi, että joudun vielä jonkun aikaa odottelemaan lomaa ja sitä ennen on muitakin reissuja.

Kun olin maksanut matkan ja laskenut, että tilille jäi vielä juuri ja juuri tarpeeksi rahaa vuokraan, tajusin, että mätkytkin on menossa maksuun alkuviikosta. Goddammit.

Laitoin äsken Kilroylle passini numeron. Se alkaa kirjaimilla PA, ja mä alan kohta ottamaan sen vittuiluna. Aina kun sitä jonnekin tarvitaan, olen ihan peeaa.