Jenkkiautoja silmänkantamattomiin

Mulle sattui edellisviikolla ihan hyvään väliin yllättävä työmatka Suomeen. Venytin nimittäin tietysti lentoja taas viikonlopun yli niin, että pystyin menemään sekä Kiikalan Burnout Partyyn että Forssan Pick Nickiin. Molempina päivinä mulla oli kummipoika matkassa, joten siirtyminen paikasta toiseen tapahtui Harrikan sijaan autolla. Täytyy sanoa, että itselle ei ole kyllä kertynyt yhtään kilometrejä moottoripyörällä tänä kesänä. Mä en tosin ota siitä asiasta mitään stressiä, tärkeintä on viettää aikaa kummipoitsun kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja kiitos työmatkojen, sitä aikaa on nyt runsaasti.

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Kuvat on Pick Nickistä, mutta molemmissa tapahtumissa mä en voinut kuin ihmetellä tätä suomalaista meininkiä alkoholin anniskelualueiden suhteen. Kiikalassa kiihdytysradan sivussa oli pieni tienpätkä, jolta löytyi makkara- ja muutama muu myyntikoju. Jos sen sijaan olisit halunnut nauttia makkaran kanssa oluen, löytyi juomat paljon sivummalla olevalta aidatulta anniskelualueelta, jonka portilla pari järkkäriä seisoi valvomassa menoa. Oluen kanssa ei tietenkään ollut mitään asiaa ulos karsinasta, ja tuskin lasten kanssa olisi ollut edes sallittua mennä anniskelualueen sisälle. Pick Nickissä mä sitten tipahdin totaalisesti törmätessäni tähän:

IMG_1212

Oluen vienti ulos ANKARASTI KIELLETTY! Soo soo!

Me ollaan jotenkin niin totuttu tähän hyysäykseen ja näihin sääntöihin, että omassa pienessä mielessä ne tuntuu jopa osittain järkeenkäyviltä. Että onhan se hyvä, ettei lapset näe humalaisia oluttölkit kädessä ympärillään. Mutta oikeasti?! Eipä ole lapset Saksassakaan yhtään kieroonkasvaneita sen takia, että oluttölkit kädessä saa kävellä ympäriinsä erilaisissa tapahtumissa ja katsomoissa. Miltä me muka niitä lapsia kuvitellaan suojelevamme? Kyllä ne se juopon mallin näkee ihan kotosalla, jos niikseen tulee. Vai oliko näihin sääntöihin joku ihan muu syy kuin lapset? En nimittäin jaksa uskoa sitäkään, että juoppoja pelastetaan kadotukselta sillä, että niiden pitää kivassa kesäisessä yleisötapahtumassa juoda olutta karsinassa.

Kuuba osa 1: Kaunista kyytiä Havannassa

Quinta AvenidaEka yö Havannassa meni vähän niin ja näin. Olisin tietysti voinut vaikka nukkuakin. Mutta kyllä siitä väsymyksestä selvittiin kun saatiin selville, että G Adventures oli vaihtanut meidän aloitushotellin Plazasta aka torakanpesästä viiden tähden Quinta Avenidaan. Sen altaalla kelpasi köllötellä. Mä en edes muista, että olisin koskaan ennen majoittunut viiden tähden hotellissa. Olkoonkin, että Kuubassa viisi tähteä on oikeasti noin kolme. Mutta kuka niitä laskee.

AutotMulla oli Havannassa tavoitteena kolme asiaa: Toimittaa tuliaiset kaverin kaverin kaverin kaverille, kaupunkikierros amerikkalaisella autolla ja visiitti La Bodeguita del Medioon. Ensimmäinen noista onnistui pienen seikkailun jälkeen hyvin, toisessa oli vaan kysymys siitä mikä auto valitaan, ja kolmas jäikin sitten viimeiselle hetkelle ennen paluulentoa. Pääsin myös Havannassa tutustumaan viiden tähden ja ei niin tähdellisen hotellin lisäksi casa particulares -majoitukseen, joka oli oikein siisti koti vain muutaman korttelin päässä Capitolista.

ChevyEn tiedä mitään mahtavampaa kuin cruisailla ympäri Havannaa vanhalla avoautolla aurinkoisessa ja lämpimässä säässä Elvistä kuunnellen. Ensimmäinen mun näkemäni auto Havannassa oli suureksi yllätykseksi Lada, ja niitä näkyikin liikenteessä tosi paljon. Mutta -57 tai vanhempia Chevroletteja, Fordeja, Chryslereitä ja Caddyjäkin pyöri onneksi joka paikassa. Kyselin tietysti ensimmäiseksi miten autot pidetään kunnossa, kun niihin ei saa Jenkeistä tilattua varaosia. Meidän kuski kertoi tilaavansa osat Italiaan, josta ne toimitetaan sille Kuubaan. Kuubassa on isot pimeät markkinat kaikelle mahdolliselle, mutta erityisesti autonosille. Ja farkuille.

Ranskalaismies teki meikäläiseen vaikutuksen makuuhuoneessa

Taulu

Mä olen katsellut mun makkarissa olevaa taulua hetken jos toisenkin pää kallellaan ja miettinyt, että se on kyllä tosi kiva. Seepiansävyisessä taulussa on vanha amerikkalainen auto ja kuubamainen fiilis. Taiteilija on yllättäen ranskalainen, nimeltänsä Alain Bertrand. Tsekkasin herran nettisivut ja Kuubaa sekä amerikan tyyliä löytyy sieltä enemmänkin, mahtavalla taustamusalla varustettuna.

Olisi kiva päästä joskus näkemään Bertnardin alkuperäisteoksia näyttelyssä. Bertnardin hyperrealismi viehättää, koska siinä on jotain poikkeuksellista. Nämä ovat kuvia, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi otettu 50- tai 60-luvulla, mutta sen lisäksi niissä on jotain enemmän. Aiheet ovat melkein identtiset taulusta toiseen. Joku taidemaalari vangitsee taideteoksiinsa tunteita kuten pelon tai vihan, mutta Bertrand selkeästi pitää taulujensa aiheista ja se on tässä olennaista. Taulut ovat Bertrandin luomaa fantasiaa.

Mahtoikohan toi taulu jotenkin alitajuisesti vaikuttaa mun seuraavan lomakohteen valintaan? Aion vihdoinkin suunnata Kuubaan, jonne olen suunnitellut reissua jo monen monta kertaa aiemmin. Ensi kuussa lennän Havannaan, josta mun Kuuban seikkailuni alkaa. Siihen asti jatkan tuon taulun katselua ja Kuubasta haaveilua.

P.S. Eikö ole hyvä otsikko? Eikö tolla pääsisi jo Ilta-Pulun toimittajaksi?