Hamburger DOM

DOMHampurissa oli taas tivolin aika, ja siellä me yhden suomalaisen kanssa ihmeteltiin paikallista meininkiä. Baareja ja ruokakiskoja (=kiska yksikössä, mikäli suomen kieli aiheuttaa jollekin muullekin hämmennystä) oli tivolilaitteiden seassa tosi paljon, ja alueelle vapaa pääsy. Alkoholia sai siis luonnollisesti ostaa mistä tahansa, eikä niiden mukien kanssa tarvinnut pysyä millään aidatulla alueella. Mitään aidattuja alueita ei edes ole. Toki baarien edessä on pöytiä ja tuoleja asiakkaiden iloksi, mutta ei se tarkoita sitä, että niiden mukien kanssa pitäisi istua perse penkissä. Jos haluat, voi kävellä ympäriinsä juoman kanssa, eikä kukaan kuole siihen.

Hampurin DOM on nasta paikka jopa aikuisille, ja se näyttää olevan suosittu mesta viettää aikaa vaikka työkavereiden kanssa töiden jälkeen. Tuleeko kenellekään Suomessa mieleen lähteä Lintsille afterworkille? Mun ei ole tarkoitus nyt aloittaa mitään hirmuista vertailua siitä miten paska Suomi on verrattuna ah niin ihanaan Saksaan. Ei. Suomi on oikeasti monessa suhteessa paljon parempi ja järkevämpi maa. Mutta inan verran vähemmän hyysäystä, niin se olisi ihan ylivertainen.

Me oikeasti pohdittiin sitä, miksi suomalaisissa huvipuistoissa on vain pari kämäistä hampurilaisravintolaa siellä täällä, eikä alueelle voi vain mennä kävelemään ja viettämään aikaa aikuisten kesken. Tai voi, mutta ei se kovin kivaa ole. Miksi Domissa on ihan erilainen tunnelma ja biljoona eri myyntikojua, joissa kauppa käy? Tulee mieleen myös saksalaiset joulumarkkinat, joissa Glühwein virtaa ja ihmisillä on kivaa. Mä en muista milloin viimeksi olen käynyt Suomessa missään markkinoilla, mutta ei siellä kävellä terästetyn glögin kanssa anniskelualueelta yhtään mihinkään. Mitä jos Suomessa voisikin kävellä torilla ja maistella eri myyntikojuista paikallisten tuottajien tuotteita, kuten leipää, juustoja tai *rumpujen pärinää* panimotuotteita? Tosi vaarallinen ajatus. Eihän Suomessa nyt tuollaiseen voida mennä. Vai voidaanko?

Tasapuolisuuden nimissä DOM ansaitsee myös vähän mutta sitäkin kovempaa kritiikkiä. Siellä on nimittäin vieläkin se poniratsastusaktiviteetti, jossa ponit kiertävät pienen pientä ympyrää päivästä toiseen. Mulle tuli taas tippa linssiin siinä kohtaa, kun kävelin muki kädessä ohi. Esimerkiksi shettiksiä on käytetty kautta aikain kaivoksissa raskaissa töissä, eikä työnteko ole poneille ollenkaan vierasta, mutta meidän pitäisi olla vähän sivistyneempiä ihmisiä nykyään. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että joku hullu ja sairas ja ahne ihminen järjestää moisen aktiviteetin. Mutta mä en käsitä miksi kukaan vie lapsensa ratsastamaan niillä poneilla DOMissa.

Hipsteriravintola Klippkroog

Kaverilla oli synttärit ja se kutsui kymmenkunta ystävää Klippkroog -nimiseen ravintolaan Altonan lähelle. Nettisivujen perusteella ravintola vaikutti vähän liian hipsteriltä, ruokalistakin oli tosi lyhyt. Mutta yllättäen mä tykkäsin siitä hipsteri-metsuri -tyylistä, puisista pöydistä ja tunnelmallisista valoista. Nurkassa avokeittiössä häärivä kokki sopi punaisen ruutupaitansa, mustan partansa ja tatuointiensa kanssa siihen mestaan kuin nenä päähän.

Mä saavuin ravintolaan vähän etuajassa ja löysin meille varatun pöydän. Siellä istui mulle ennestään tuntematon saksalais-espanjalainen pariskunta. Ne osoittautuivat illan aikana aivan huikeiksi tyypeiksi. Ne olivat muuttaneet kaupungin ulkopuolelle ja intoilivat omasta puutarhastaan, jossa oli paljon erilaisia hedelmäpuita ja jossa ne aikoivat tänä kesänä kasvattaa paljon vihanneksia ja juureksia. Se nainen oli alkanut tehdä töissä 4 päiväistä työviikkoa ja kertoi rentoutuvansa puutarhahommissa sen yhden ylimääräisen vapaapäivän. Täytyy myöntää, että olin aika kateellinen siitä. Mäkin haluan 3-päiväsen viikonlopun, puutarhan ja espanjalaisen miehen.

Ruuan tullessa pöytään mulle selvisi, miksi kaveri oli halunnut järjestää synttärinsä juuri tässä hipsteriravintolassa. Jokaisen annoksessa oli jotain tosi erikoista, josta ei oikein maistelemalla meinannut saada selvää. Mä tilasin simppelin salaatin, mutta sekin yllätti. Siinä oli paahdettua omenaa, josta mä en ollut edes ihan varma oliko se omenaa, selleriä, vihreää parsaa ja kurkku-tilli-vinagrette, joka maistui huikean hyvälle. Miksei mun salaatit kotona ole koskaan tällaisia? Sen espanjalaisen miehen pitää ilmeisesti olla myös ruutupaitainen kokki.

Hipsterisalaatti

Ruokia maistellessamme ja erikoisia makuja ihmetellessämme synttäreillä mukana ollut aussikaveri kertoi, millaista oli ollut syödä pimeässä ravintolassa. Niitä löytyy vähän joka kaupungista, ja se oli kokeillut sellaista sekä Berliinissä että Pariisissa. Ne ravintolat ovat siis täysin pimeitä, ja tarjoilijat yleensä sokeita. Se demonstroi miten oli yrittänyt syödä siellä pimeässä ravintolassa haarukalla, mutta monta kertaa haarukka oli ollut tyhjä suuhun asti löytäessään. Se oli alkanut syödä ruokaa käsin. Viinilasia sai pöydältä hakea aika varovaisesti, kättä pöydällä liuttaen, ettei koko ruoka olisi pian uinut viinissä. Maut olivat pimeässä kuulemma aika erikoisia. Se oli ollut ihan varma, että sen tilaama yllätyspääruoka oli ankkaa, mutta se olikin nautaa. Näköaisti on syödessä yllättävän suuressa roolissa, kun siihen kerran on tottunut.

Klippkroogissa onneksi näkee sen kokin, jonka ruokia syö.

Kiva kalaravintola Hampurissa

Mä sain perjantain yllättävän viestin Facebookissa. Eräs korealainen tuttavapariskunta ilmoitti, että he ovat Hampurissa ja kysyi lähtisinkö heidän kanssaan illalliselle. No tottahan toki! Ne pyysivät mua valitsemaan ravintolan, mutta olivat edellisenä iltana syöneet pihvit. Ajattelin heti kalaravintolaa, ja tein varauksen Shifferbörseen.

Olin tavannut nämä korealaiset muutamaa vuotta aiemmin Jenkeissä. Vähän noloa, mutta mä en tänä päivänäkään tiedä kummankaan nimeä. Ei niiden koreankielinen nimi Facessa kerro mulle yhtään mitään, ja mä en yhtään muista miten niiden nimet lausuttiin silloin kun Jenkeissä nähtiin. 😀

KalaravintolaShifferbörse sijaitsee helposti saavutettavassa paikassa rautatieaseman nurkilla. Se on yli 100 vuotta vanha ravintola ja heti oven suussa kököttävä iso ankkuri ja katosta riippuvat laivojen pienoismallit tuovat kyllä oikeanlaisen kalaravintolafiiliksen. Kuulin, että ravintolaa on joskus jopa käytetty jossain leffoissa lavasteena. Pystyin hyvin kuvittelemaan Jack Sparrown sinne, melkein odotin sen kävelevän jostain kulman takaa.

Shifferbörsestä saa toki muutakin ruokaa kuin kalaa, mutta me tilattiin kaikki erilaiset kala-annokset, jotain turskan, punakampelan ja lohen väliltä. Kastikkeet oli Dijon-kastiketta, valkoviinikastiketta ja tartarikastiketta. Lisukkeina oli salaattia, paistettua perunaa pekonilla ja saksalaisille hyvin tyypillistä pinaattimuhennosta. Mä olin juuri edellisenä iltana saksalaiselta kaverilta oppinut, mistä sen pinaattimuhennoksen hyvä maku tulee; muskottipähkinäjauheesta!

KalaravintolaMun annos oli ainakin todella hyvää, ja hyvin se ruoka näytti muillekin kelpaavan. Ravintolan hinnat oli mun mielestäni ihan sopivat, about 15-20 euroa per pääruoka. Palvelusta sen sijaan napsahtaa sille tarjoilijalle pitkä miinus. Tilausta tehdessä mä arvoin kahden annoksen välillä, ja kysyin kumpaa tarjoilija suosittelisi. Se ei osannut vastata oikein mitään. Selitti suurinpiirtein samoja asioita, joita mä olin jo ruokalistasta lukenut. Mulle olisi kelvannut sellainen tyypillinen kehu kummasta tahansa vaihtoehdosta. Laskua meidän piti pyytää pariinkin kertaan, vaikkei sillä tarjoilijalla ollut mikään kiire edes. Pikkujuttuja, mutta mua ottaa aivoon kun joku suhtautuu työhönsä noin tympeästi ja hoitaa sen niin huonosti, että jopa mä osaisin paremmin. Enkä mä tiedä yhtään mitään mistään ravintola-alasta.

Tyhmästä palvelusta huolimatta mä rohkenen kyllä suositella Shifferbörseä. Eiköhän se tarjoilija pian keksi jotain muuta tekemistä elämässään.

Loistava ravintola Hampurissa

Arvaatteko kuvasta minkä maalainen ravintola oli kysessä?

Brasilialainen ravintola

Me suunnattiin kaverin kanssa Ditmar-Koel-Straßelle, jossa muun muassa Suomen ja Ruotsin merimieskirkot sijaitsevat. Mä olen muutaman kerran tallustellut sillä kadulla ja ihaillut niitä etnisiä ravintoloita. Sieltä löytyy muun muassa italialainen, espanjalainen, brasiliainen ja portugalilainen ravintola. Kaveri ehdotti pihviä illalliseksi, joten suunnattiin brassiravintola Panthera Rodizioon.

Ravintolan edessä parveili lauma ihmisiä, ja mä säikähdin, että olisiko meillä sittenkin pitänyt olla varaus. Sisätiloissa rafla paljastui kuitenkin tosi isoksi, joten tilaa oli reilusti suuresta asiakasmäärästä huolimatta.

Tarjoilija suositteli buffettia, ja sen kaikki muutkin tuntuivat valinneet. Ensin haettiin alkupalat buffetista: salaattia, vihanneksia, mereneläviä, oliiveja, juustoja, makkaroita ja montaa muuta. Alkupalojen jälkeen alkoi pöytään tarjoilu. Sinne tuotiin jos jonkinmoista lihaa vartaissa, joista tarjoilijat sitä leikkasivat. Tämä oli buffetti mun mieleen. Mä tykkäsin eniten lampaasta, kaveri naudanlihasta. Juuri kun mä mietin pitääkö meidän pelkkää lihaa syödä, alkoi lisukkeiden tarjoilu. Perunaa, sieniä, valkosipulilla maustettua kesäkurpitsaa, porkkanaa ja vartaassa grillattua ananasta tarjottiin ainakin. Todella hyvää ruokaa! Ruokailijoita viihdytti myös hauska bändi.

Brasilialainen ravintola

Mä olin todella ähky pääruuan jälkeen, mutta pakko oli kurkata mitä jälkkäripöydässä oli tarjolla. Tiramisua ja kaikenlaisia muita kakkuja! Kookoshyytelö oli mun mieleen, koska se ei ollut läheskään niin makea, mitä kuvittelin. Jälkkäripöydän vieressä oli myös kaunis allas kaloille.

Brasilialainen ravintola

Tämä koko illallisbuffetti kustansi tippeineen ja juomineen tasan 30€ per nenä.

Hampurin helle

HelleNo nyt täällä on taas lämmin, vähän yli 30 astetta. Onneksi tänään sai taas istua viileässä toimistossa. Sain viikonloppuna jo ihan tarpeeksi aurinkoa.

Lauantaina suunnattiin brassikavereiden kanssa biitsille. Eihän me mitään vuokra-autoa oltu tajuttu varata, ja muutama muukin oli ilmeisesti saanut saman idean. Piti siis hypätä junaan. Jäätiin pois asemalla nimeltä Timmendorfer Strand, ja se osoittautui aika isoksi biitsiksi. Odotin jotain vanhaa, pientä kylää, jossa olisi pari kaunista villaa. Sen sijaan päädyttiin johonkin miljonääriäitien lomakohteeseen, jossa esiteltiin Maserateja ja Porscheja sekä siemailtiin sadan euron skumppaa terdellä.

Sunnuntaina suuntasin jazz-piknikille Planten un Blomen -puistoon. Ihana puisto ja ihana big band. Sain uuden intialaisen ystävän, jonka kanssa juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä; intialaisten järjestetyistä avioliitoista, Saksan veroista, sairasvakuutuksesta ja perhepolitiikasta, lentoturmatutkinnan parhaimmista ja hulluimmista jaksoista, lentopelosta, matkustelusta sekä tietysti intialaisesta ruuasta. Se lupasi näyttää mulle miten kokataan hyvää intialaista ruokaa, koska kaikki mun tuntemat intialaiset raflat täällä on kuulemma etelä-intialaisia, jotka yrittää kokata pohjosi-intialaista ruokaa ja epäonnistuvat surkeasti. Mun mielestä nekin on jo hyviä, joten ei ole vissiin standardit ihan kohdallaan. Tai sitten toi oli niin ovela treffikutsu, etten mä tajunnut koko asiaa.

Miniature Wunderland

Kaveri tuli Hampuriin kesälomareissulle ja me palloiltiin päivä turisteina ympäri kaupunkia. Se ei ollut koskaan kuullut Miniature Wunderlandista, joten vein sen sinne pienoismalleja ihastelemaan. Tykkään itse eniten siitä lentokentästä, voisin katsella niiden koneiden laskeutumista ja nousua vaikka kuinka kauan. Hampuri pienoiskoossa on myös mielenkiintoinen, mutta Scandinavia on ehkä silti kaikkein hauskin osasto.

Ruotsin Kirunassa tyypit leikkivät kamelilla lumihangessa:

Kameli

Joku raukka Ruotsissa oli pudonnut talon katolta pää edellä lumikuorman mukana:

Ruotsalainen

Hampurin viimeinen merirosvo ja Internationales Maritimes Museum

PaattiSadepäivänä Hampurissa on hyvä suunnata kansainväliseen merenkulkumuseoon. Ne raput on meinaan hyvää treeniä sisätiloissa. Yhdeksän kerrosta plus kaikki välikerrokset siihen päälle. Museossa on ihan pikkasen nähtävää sellaiselle, joka sattuu tykkäämään laivojen pienoismalleista. Mun oli pää melkoisen pyörällä viidennensadanseitsemänkymmenenkolmannen pienoismallin jälkeen.

VesikkoMuseo itsessään on tylsähkö muille paitsi pienoismallifaneille. Katseltavia laivoja ja luettavia tekstejä riitti, mutta ei siellä sitten paljon muuta ollutkaan. Interaktiivisin osio taisi olla sukellusveneosastolla kuulunut metallinkalskeinen ääni, joka toi ahtaanpaikankammoiselle mieleen upoksissa olevan sukellusveneen. Pienenä yksityiskohtana bongasin sukellusvenepienoismallien joukosta Suomenlinnan Vesikon.

LegolaivaVähän erilaisempi pienoimalli oli miljoonasta legosta tehty Queen Mary 2. Laivan ympärillä olleet pelastusveneet, trukit ja kontit olivat kivoja pieniä yksityiskohtia. Kaikkien näiden laivojen pienoismallien lisäksi museosta löytyi myös Hampurin satama-alueen ja Bremerhavenin pienoismallit sekä paljon kaikkea muuta mereen liittyvää sälää, esimerkiksi 5MW offshore tuuliturbiinin pienoismalli sekä aseita ja uniformuja.

StörtebekerKlaus Störtebeker oli Saksan Robin Hood -maineinen merirosvo, joka teloitettiin Hampurissa 1400-luvulla. Teloituspaikalla oli myöhemmin rakennustyömaa, josta vuonna 1878 löytyi naulalla lävistetty kallo. Tuon 1400-luvulta peräisin olevan kallon uskottiin kuuluneen legendaariselle Störtebekerille. Kallo oli esillä Hampurin Maritime Museossa vuoteen 2010 asti, jolloin se varastettiin. Kallon varastanut (meri)museorosvo palautti kallon seuraavana vuonna. Störtebeker ei muuten ole kyseisen merirosvon oikea nimi, vaan tarkoittaa ”tyhjentää mukin yhdellä kulauksella”. Ja muki oli siis aikoinaan 4 litran tuoppi. Hyvä nimi merirosvolle – ja oluelle. Nyt tuo kallo, Hampurin oma Mona Lisa, joka siis ehkä kuului tai sitten ei kuulunut henkilölle, jonka nimi ei oikeasti ollut Störtebeker, komeilee taas museossa.

BallinStadt

BallinStadtTein mä pääsiäisenä jotain hyödyllistäkin, kävin nimittäin museossa. Hampuri ei välttämättä loista museotarjonnallaan ja mun tsägällä se kaikkein kiinnostavin museo eli Maritime Museum oli maanantaina suljettu. Suuntasin sitten junalla vaihtoehtoon bee. Se olikin loistava valinta, koska turisteja ei ollut yhtään. Hetken jopa epäilin tämänkin museon olevan kiinni, niin yksin mä siellä käyskentelin.

BallinStadt on museo, joka kertoo 5 miljoonasta siirtolaisesta, jotka Hampurin kautta lähtivät uuteen maailmaan. Albert Ballin oli siis herra, joka aikoinaan johti HAPAGia. Museo esitteli siirtolaisten tarinoita siitä, miksi he päättivät lähteä, sekä mitä laivamatka maksoi ja millainen kokemus se oli. Suurin osa kertomuksista ja teksteistä oli onneksi myös englanniksi. Museoon oli rekonstroitu laivahyttejä ja joka puolella oli paljon vanhoja matkalaukkuja, joista tuli kyllä oikeanlainen tunnelma. Mä kävelin museossa tekstejä lueskellen ja nauhoituksia kuunnellen jopa niin hartaasti, että säikähdin puolikuoliaaksi kun autenttisen kokoinen leikkihevonen alkoi liikuttaa päätään mun osuessa kohdalle.

PehmolelupolleMuseon vikassa osassa oli monen monta tietokonetta, jossa oli eri maiden Ancestry -sivustoja, joilla pystyi etsimään siirtolaiseksi lähteneitä sukulaisiaan. Siellä oli tietysti myös Nach Amerika -ravintola, joka tarjoili aiheeseen liittyvää ruokaa, sekä matkamuistomyymälä, josta sai ostaa esimerkiksi pehmolelupolleja muistoksi siitä puolikuoliaaksi pelottelevasta hevosesta.

Vineyard

”Ich möchte bitte ein Glas Wein” sai vähän kertausta tällä viikolla, kun treffasin vanhan tutun Vineyard -nimisessä paikassa Osterstraßella. Viinivalikoimat oli aika laajat, mutta mä en vielä tunne saksalaisia viinejä ollenkaan, joten pysyttelin tutussa ja turvallisessa uusiseelantilaisessa Sauvignon Blancissa. Wild Rockin Elevation oli kirpsakan hedelmäinen, eikä ollut hinnalla pilattu. Pitää poiketa Vineyardissa joskus toistekin.

Kivaa löytää täältä koko ajan enemmän paikkoja, joissa viihtyy.

Mun somerolaisesta kantabaarista sen sijaan kantautui erittäin surullisia uutisia tänne Hampuriin asti. Niin se voi elämä päättyä, täysin yllättäen.