Critical Mass -fillarointitapahtuma Hampurissa

Critical Mass HamburgKyllä mä tiesin, että Hampurissa on paljon pyöriä, mutta eilen illalla meni pää pyörälle tätä kulkuetta katsellessa. Se ei loppunut ollenkaan!

Critical Mass on joka kuun vika perjantai järjestettävä tai ilman järjestämistäkin tapahtuva fillarointipäivä, jolloin näköjään puoli Hampuria ottaa fillarinsa ja käy.

Tapahtuma on lähtöisin San Franciscosta ja nyt se on jo sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Sen kummempaa filosofiaa taustalla ei ole, vaikka toki siinä juhlistetaan fillareita valtaamassa ajoväyliä. Hampurissa ainakin juhlistettiin ja kunnolla, sillä musiikki pauhasi fillareiden mukana olevista kovaäänisistä ja neonvalot välkkyivät.

Tämä tapahtuma oli järjestetty yhteistyössä poliisin kanssa, sillä poliisimoottoripyörät kulkivat fillareiden matkassa. Sitä kuka määräsi reitin ja oliko se suunniteltu, en tiedä. Ilmeisesti nämä tapahtumat ovat usein tavallaan järjestettyjä sattumia, ja se, joka sattuu ajamaan kärjessä, määrää reitin. Jotta tällainen tapahtuma olisi onnistunut, pitää fillaristeja olla riittävä määrä, kriittinen massa, jolla voidaan syrjäyttää autot ajoväylällä. Siitä nimi Critical Mass.

Suomessakin on näköjään pari kertaa järjestetty kriittinen pyöräretki, mutta vaikea kuvitella suomalaisten lähtevän tähän yhtä isolla joukolla mukaan. Paitsi jos letka kulkee Someron kautta ja mukaan voi liittyä traktorilla.

– Sun koti on Hampurin parveke ja Hampuri ei nuku koskaan, vastasi kaveri kun laitoin sille viestin fillareista.

Sataman synttäreiden loppuhuipennus

Perinteiseen tapaan sataman synttäreiden houkuttelevin ohjelmanumero merimiesten laivojen lisäksi oli livemusiikki. Tänä vuonna Jolly Roger -lavalla oli jostain syystä pelkkiä psychobillybändejä, joka on ihan kiva psychon ystäville, mutta ei mulle. Hafenrockin lavalla oli perjantaina metallia ja lauantaina poppia, mutta sunnuntai oli varattu rockabillylle, joten me suunnattiin tietty Suomi-Saksa -pelin jälkeen sinne. Illan ylivoimaisesti parhaimman keikan veti Boppin’B.

BoppinB

Boppin’B näytti hirveän tutulta, mutta en ollut varma olenko mä ollut niiden keikalla Suomessa. No, nyt ainakin tykkäsin bändistä tosi paljon. Jopa Springsteenin I’m on Fire -cover saa multa pelkästään ylistystä. Se oli riittävän erilainen veto alkuperäiseen verrattuna. I’m on Fire oli muuten osuva biisi siihen väliin..

Yhtäkkiä Elben toiselta puolelta nousi horisonttiin iso, musta savupatsas. Bändikin noteerasi asian, mutta toistaiseksi keikka jatkui. Ihmiset jatkoivat jammailua mutta vähän väliä katseet kääntyivät savuun.

Savu

Melko pian Twitteristä löytyi uutinen, jonka mukaan kyseessä oli trukin kolaroinnista aiheutunut kemikaalionnettomuus varastoalueella. Tuossa vaiheessa ei vielä puhuttu savun myrkyllisyydestä mitään. Bileet päättyivät kuitenkin siihen, että kuuluttaja pyysi ihmisiä poistumaan rauhallisesti alueelta lähimpiä hätäpoistumisteitä käyttäen. Satama evakuoitiin ja ihmisiä sataman lähellä kehotettiin sulkemaan asunnoistaan ovet ja ikkunat. Kukaan ei ilmeisesti loukkaantunut palossa, vaikka 150 palomiestä hommiin joutuikin. Melkoinen lopetus huikeille 827-vuotissynttäreille!

Laivoja sataman synttäreillä

Hampurin satama juhli viikonloppuna 827-vuotispäiväänsä ja sää oli mitä mahtavin laivojen bongailuun. Hampurilainen fregatti Brandenburg ja H.M.S. Duncan olivat vierekkäin laiturissa Cap San Diegon takana. Molemmat olivat mielenkiintoisia vierailukohteita, mutta Duncanilla pääsi näkemään paljon enemmän kuin Brandenburgin kannella. Duncan on Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmantorjuntahävittäjä ja sen aseistus ja kyvykkyys oli maallikon silmiin aika vaikuttavan oloista aina helikopteria myöden. Purjelaivoista venäläinen 3-mastoinen Mir sen sijaan oli melkoinen kaunotar söpöine kadetteineen. Me käytiin myös Elben risteilyllä ja katseltiin lastattavana olevia Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan suuntaavia rahtilaivoja.

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Laiva

Room Escape

RoomEscapeMun toinen ylläri kaverille oli Room Escape. Annoin kaverille vihjeeksi siitä ohjelmanumerosta Queenin Bohemian Rhapsodyn ja Gwen Stefanin Sweet Escapen, ja se keksi sen niistä samantien. Se on rantautunut Suomeenkin, joten se oli kuullut siitä aiemmin, ja mä olin innoissani kun kuulin sen olevan Hampurissakin.

Me mentiin kolmen muun kaverin kanssa Room Escapen englanninkieliseen versioon. Meitä oli siis yhteensä viisi, ja se oli ihan sopiva porukka siihen. Kuusi taisi olla siellä maksimi. Me jätettiin laukut ja kännykät huoneen ulkopuolelle säilöön ja sen jälkeen meidät lukittiin sinne huoneeseen. Aikaa paeta eli ratkaista kidnappaus oli 60 minuuttia. Huone oli siis olevinaan yhden kidnappaajan asunto, ja siellä meidän piti selvittää missä kidnappaaja pitää uhriaan. Eli löytää se avain ulos.

Oltiin kaikki ensikertalaisia tässä hommassa, joten saatiin pelin aikana aika paljon vihjeitä ohjaajalta telkkarin välityksellä. Mutta kyllä me aika monta vihjettä ratkaistiin itsekin. Useimmiten piti löytää koodeja, joilla avata numerolukkoja. Huoneesta paljastui ovi salahuoneeseen, joten siinä oli pieni lisähaaste. Lisäksi se vaati tiimityötä, koska välillä piti olla ihmisiä eri huoneissa samaan aikaan, jotta seuraava koodi ratkesi.

Me päästiin ulos viime sekunneilla, mutta ei oltaisi ikinä päästy ilman sitä ohjaajaa. Musta se auttoi meitä liikaakin, mutta ehkä se johtui siitä, että oltiin ensikertalaisia. Ilman vihjeitä oltaisiin todennäköisesti istuttu siinä ekassa huoneessa ja pyöritelty peukaloita jo ekan tai tokan lukon avaamisen jälkeen, kun ei oltaisi päästy pelissä eteenpäin.

Kuulemma joku tiimi oli joskus paennut puolessa tunnissa ilman vihjeitä, mutta se porukka oli harrastanut näitä vähän enemmänkin. Mä luulen, että mekin oltaisiin oltu paljon parempia tokalla kerralla, kun ymmärrettäisiin mitä vauhtia niitä vihjeitä pitää etsiä ja miten meidän tiimi toimii parhaiten. Siitä jäi siis aikamoinen into mennä kokeilemaan tätä uudelleen. Täällä Hampurin TeamEscapessa on 3 erilaista huonetta, mutta valitettavasti näitä samoja huoneita on muissakin kaupungeissa. Eri paikkaan meneminen ei siis automaattisesti tarkoita uutta haastetta. Toivon mukaan ne kuitenkin joskus vaihtavat niitä arvoituksia, jotta ihmiset voivat mennä uuden kierroksen.

Pimeä ravintola Hampurissa

Mulla on tällä viikolla tosiaan kaveri Suomesta kylässä täällä Hampurissa, ja mä olen järkännyt sille pari ylläriä. Niistä ensimmäinen oli pimeä ravintola nimeltä unsicht-Bar. Mua jännitti ennen ravintolaanlähtöä paljon enemmän kuin kaveria, mutta se ei tosiaan tiennyt mihin ollaan menossa. Se kyseli mitä se laittaa päälleen, ja mä sanoin että mekko on ihan hyvä. Vaikea sanoa mitä niillä muilla ihmisillä siellä on päällä..

Pimeän ravintolan tarkkaa ruokalistaa ei paljasteta etukäteen, ja ne tosiaan tarkistavat ensin mahdolliset allergiat tai ruoka-aineet, joita ei ehdottomasti lautaselleen halua. Menun voi valita kuudesta eri aiheesta: siipikarja, lammas, kasvisruoka, juusto, kala tai yllätys. Etukäteen luettava menu näytti esimerkiksi sen siipikarjan osalta tältä:

Menu

Mua houkutteli se yllätysmenu, mutta lopulta valittiin molemmat se lentäneet linnut. Juomaksi valittiin viiniä ja mä sanoin, että vesi otetaan mielellään kannussa. Kaveri ihmetteli vielä tässä vaiheessa, että minne me oikein ollaan menossa. Jätettiin takit naulakkoon ja siirryttiin odottamaan tarjoilijaamme Manuelia. Manuel kutsui meidät ovelle ja siirryttiin eteiseen. Se selitti muutamia sääntöjä, eli että pöydästä ei saa nousta kutsumatta sitä ensin ja vessaan pääsee kyllä. Sitten se käski mua ottamaan sen hartioista kiinni ja kaveri mun perään, ja ovi ravintolaan aukesi.

Se pimeys oli todellakin pimeää. Mulle oli heti alkuun tulossa paniikki. Manuel kehotti meitä sulkemaan silmät, jolloin pimeässä on ehkä helpompi olla. Pöytään päästyämme mä totesin istuvani seinän vieressä. Sain siitä seinästä jotenkin kummallisesti turvaa, ja rauhoutuin. Manuel toi meille viinilasit ja vesikannun, ja neuvoi miten vettä kaataessa kannattaa sormella kokeilla milloin lasi on täynnä. Se oli itse siis sokea, joten tämä kaikki oli sille arkipäivää ja meille vaan hetken jännittävä kokemus. Yhdessä vaiheessa Manuel törmäsi, todennäköisesti tahalleen, pöytään niin, että se kolahti. ”Sorry, I didn’t see it”, se sanoi.

Alkuruoka oli keittoa ja salaattia. Keitto oli todella hyvää, mutta salaatissa oli joku outo maku, josta mä en pitänyt. Tykkäsin mansikoista ja melonista, ne oli helppo erottaa sieltä. Mutta kalkkunaa luulin kanaksi, ja ne tahinilla maustetut kikherneet toivat sen oudon maun, jota mä luulin pimeässä kapriksiksi. Kukkakaalin rakenne tuntui todella oudolta ja epämiellyttävältä. Kyllä haarukalla pystyi syömään hyvin, mutta välillä suuhun osui tyhjä haarukka. Viinilasistani pidin hyvää huolta, enkä hukannut sitä kertaakaan.

Pääruoka oli kanaa, mutta mä olin aivan varma, että siinä oli myös useita paloja kesäkurpitsaa. Olen siitä vieläkin varma, vaikka jälkikäteen nähdyn menun mukaan siinä piti olla tomaattia. Kanelin maun kaveri maistoi tai haistoi annoksesta.

Jälkkäri meni meiltä kaikkein eniten pieleen, kaveri ihasteli wanhanajan vaniljan makua jäätelössä, joka oli sitruunajäätelöä. Mä maistoin jossain raparperin, ja luulin onnellisesti syöväni raparperipiirakkaa.

Lähes kolmen tunnin istuminen pimeässä alkoi väsyttämään ja me haukoteltiin kilpaa. Kutsuttiin Manuel viemään meidät ulos. Pimeässä syöminen oli kyllä mielenkiintoista, mutta myös sen verran ahdistavaa, etten mä sitä ehkä toiste halua kokea. Ulkona liikenteen melu tuntui erityisen kovalta ja kaveri huomasi ensimmäisen kerran, että liikennevalot piipittävät kovaäänisesti silloin kun vihreä valo palaa. Olisi vielä pelottavampaa kävellä ulkona liikenteen melussa ilman näköaistia.

Menu

Katufestarit Osterstraßella

OsterstrassenfestEtelä-Suomessa oli kuulemma viikonloppuna maa paikka paikoin valkoisena. Voin kertoa, että lunta ja rakeita tuli Hampurissakin. Tänä viikonloppuna oli keväisen Osterstraßenfestin aika, mutta ilma oli kaikkea muuta kuin keväinen. Mä olin sopinut treffaavani siellä kavereita, joten varustauduin kevättakin lisäksi villatakilla, farkuilla, talvisaappailla, paksulla huivilla ja jopa sormikkailla. Mutta silti mä jäädyin pystyyn. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tarjolla oli kaikenlaisia jäisiä drinksuja mojitoista alkaen. Ainakin meidän jengissä olisi ollut enemmän kysyntää glühweinille!

Hampurissa on monia eri katufestareita, mutta tänä vuonna Osterstraßenfest sattui kyllä tosi huonoon keliin. Ihmisiä oli siitä huolimatta paljon liikenteessä ja tunnelma ihan mukava. Parasta siellä oli tosi kivat bändit. Siellä oli kaksi eri lavaa riittävän kaukana toisistaan, ja niissä soitti jo lähes puoliltapäivin alkaen erilaisia kokoonpanoja bilebändeistä rokkiin. Etukäteen bändien kuvauksia luettuani päätin tsekata ainakin Lazy Sundayn, enkä pettynyt niiden musanmaun suhteen. ZZToppia, Queeniä ja muuta sellaista.

Me pyörittiin Osterstraßenfestissä pienellä porukalla, johon kuului mun lisäkseni yksi saksalainen, yksi puolalainen ja yksi espanjalainen. Yksi intialainenkin oli tulossa messiin, mutta se viipyi ja viipyi. Odoteltiin sitä Astra-kojun luona melkein tunti. Kyllähän siinä tietty ajan kulumaan sai, mutta mä repesin ihan totaalisesti sille kun espanjalainen alkoi valittaa siitä, että intialaiset on aina myöhässä. Se on kuulemma niin epäkunnioittavaa ja suoraan sanottuna töykeää antaa toisten odottaa itseään. Olen ihan samaa mieltä Jose..

Hipsteriravintola Klippkroog

Kaverilla oli synttärit ja se kutsui kymmenkunta ystävää Klippkroog -nimiseen ravintolaan Altonan lähelle. Nettisivujen perusteella ravintola vaikutti vähän liian hipsteriltä, ruokalistakin oli tosi lyhyt. Mutta yllättäen mä tykkäsin siitä hipsteri-metsuri -tyylistä, puisista pöydistä ja tunnelmallisista valoista. Nurkassa avokeittiössä häärivä kokki sopi punaisen ruutupaitansa, mustan partansa ja tatuointiensa kanssa siihen mestaan kuin nenä päähän.

Mä saavuin ravintolaan vähän etuajassa ja löysin meille varatun pöydän. Siellä istui mulle ennestään tuntematon saksalais-espanjalainen pariskunta. Ne osoittautuivat illan aikana aivan huikeiksi tyypeiksi. Ne olivat muuttaneet kaupungin ulkopuolelle ja intoilivat omasta puutarhastaan, jossa oli paljon erilaisia hedelmäpuita ja jossa ne aikoivat tänä kesänä kasvattaa paljon vihanneksia ja juureksia. Se nainen oli alkanut tehdä töissä 4 päiväistä työviikkoa ja kertoi rentoutuvansa puutarhahommissa sen yhden ylimääräisen vapaapäivän. Täytyy myöntää, että olin aika kateellinen siitä. Mäkin haluan 3-päiväsen viikonlopun, puutarhan ja espanjalaisen miehen.

Ruuan tullessa pöytään mulle selvisi, miksi kaveri oli halunnut järjestää synttärinsä juuri tässä hipsteriravintolassa. Jokaisen annoksessa oli jotain tosi erikoista, josta ei oikein maistelemalla meinannut saada selvää. Mä tilasin simppelin salaatin, mutta sekin yllätti. Siinä oli paahdettua omenaa, josta mä en ollut edes ihan varma oliko se omenaa, selleriä, vihreää parsaa ja kurkku-tilli-vinagrette, joka maistui huikean hyvälle. Miksei mun salaatit kotona ole koskaan tällaisia? Sen espanjalaisen miehen pitää ilmeisesti olla myös ruutupaitainen kokki.

Hipsterisalaatti

Ruokia maistellessamme ja erikoisia makuja ihmetellessämme synttäreillä mukana ollut aussikaveri kertoi, millaista oli ollut syödä pimeässä ravintolassa. Niitä löytyy vähän joka kaupungista, ja se oli kokeillut sellaista sekä Berliinissä että Pariisissa. Ne ravintolat ovat siis täysin pimeitä, ja tarjoilijat yleensä sokeita. Se demonstroi miten oli yrittänyt syödä siellä pimeässä ravintolassa haarukalla, mutta monta kertaa haarukka oli ollut tyhjä suuhun asti löytäessään. Se oli alkanut syödä ruokaa käsin. Viinilasia sai pöydältä hakea aika varovaisesti, kättä pöydällä liuttaen, ettei koko ruoka olisi pian uinut viinissä. Maut olivat pimeässä kuulemma aika erikoisia. Se oli ollut ihan varma, että sen tilaama yllätyspääruoka oli ankkaa, mutta se olikin nautaa. Näköaisti on syödessä yllättävän suuressa roolissa, kun siihen kerran on tottunut.

Klippkroogissa onneksi näkee sen kokin, jonka ruokia syö.

Varmimmat kevään merkit

Miten mä en muistanut viime keväältä, että Hampurissa on näin paljon kirsikkapuita? Niitä on vähän siellä sun täällä. Alla oleva kuva on jo reilun viikon vanha, joten kukintakausi ei kun paranee. Muutamien viikkojen päästä on sitten Cherry Blossom Festivalin aika. Silloin Hampurin japanilainen yhteisö juhlii kirsikkapuiden kukinnan päättymistä ampumalla ilotulitteita Alsterin yllä.

kirsikkapuu

Toinen yhtä varma kevään merkki Hampurissa on keväisen DOMin eli tivolin aika. Sen mä sentään muistan viime vuodelta, olin jo silloin niin vaikuttunut koko paikasta. DOM rantautuu Hampuriin Feldstraßen ja St Paulin nurkille neljä kertaa vuodessa, mutta musta se on kivoin keväisin. Hattara tuoksuu, aurinko paistaa ja kaikista vempeleistä kuuluu erilainen musiikki. Kauhujentalossa soi X-Filesin tunnari ja mustekalassa ysärihitit. Tämän vuoden uutuuslaite oli tukkijoki. Mä olin tällä kertaa liikkeellä varsinaisen kulinaristiporukan kanssa, joten kierreltiin kojulta toiselle maistelemassa erilaisia herkkuja possunvatsasta ja valkosipulisienistä suklaakuorrutettuihin mansikoihin ja nutellatäytettyihin lettuihin. Ihan kivaa tällä kertaa keskittyä juomien sijasta ruokiin. Tai lisäksi.

DOM

Kolmas kevään merkki on se, että mä roikuin taas 11. kerroksen kaiteella ikkunoita pesten. Miespuolinen kaveri kirjoitteli samanlaisesta ohjelmasta Turun suunnalla:

ikkunanpesu

Kiva kalaravintola Hampurissa

Mä sain perjantain yllättävän viestin Facebookissa. Eräs korealainen tuttavapariskunta ilmoitti, että he ovat Hampurissa ja kysyi lähtisinkö heidän kanssaan illalliselle. No tottahan toki! Ne pyysivät mua valitsemaan ravintolan, mutta olivat edellisenä iltana syöneet pihvit. Ajattelin heti kalaravintolaa, ja tein varauksen Shifferbörseen.

Olin tavannut nämä korealaiset muutamaa vuotta aiemmin Jenkeissä. Vähän noloa, mutta mä en tänä päivänäkään tiedä kummankaan nimeä. Ei niiden koreankielinen nimi Facessa kerro mulle yhtään mitään, ja mä en yhtään muista miten niiden nimet lausuttiin silloin kun Jenkeissä nähtiin. 😀

KalaravintolaShifferbörse sijaitsee helposti saavutettavassa paikassa rautatieaseman nurkilla. Se on yli 100 vuotta vanha ravintola ja heti oven suussa kököttävä iso ankkuri ja katosta riippuvat laivojen pienoismallit tuovat kyllä oikeanlaisen kalaravintolafiiliksen. Kuulin, että ravintolaa on joskus jopa käytetty jossain leffoissa lavasteena. Pystyin hyvin kuvittelemaan Jack Sparrown sinne, melkein odotin sen kävelevän jostain kulman takaa.

Shifferbörsestä saa toki muutakin ruokaa kuin kalaa, mutta me tilattiin kaikki erilaiset kala-annokset, jotain turskan, punakampelan ja lohen väliltä. Kastikkeet oli Dijon-kastiketta, valkoviinikastiketta ja tartarikastiketta. Lisukkeina oli salaattia, paistettua perunaa pekonilla ja saksalaisille hyvin tyypillistä pinaattimuhennosta. Mä olin juuri edellisenä iltana saksalaiselta kaverilta oppinut, mistä sen pinaattimuhennoksen hyvä maku tulee; muskottipähkinäjauheesta!

KalaravintolaMun annos oli ainakin todella hyvää, ja hyvin se ruoka näytti muillekin kelpaavan. Ravintolan hinnat oli mun mielestäni ihan sopivat, about 15-20 euroa per pääruoka. Palvelusta sen sijaan napsahtaa sille tarjoilijalle pitkä miinus. Tilausta tehdessä mä arvoin kahden annoksen välillä, ja kysyin kumpaa tarjoilija suosittelisi. Se ei osannut vastata oikein mitään. Selitti suurinpiirtein samoja asioita, joita mä olin jo ruokalistasta lukenut. Mulle olisi kelvannut sellainen tyypillinen kehu kummasta tahansa vaihtoehdosta. Laskua meidän piti pyytää pariinkin kertaan, vaikkei sillä tarjoilijalla ollut mikään kiire edes. Pikkujuttuja, mutta mua ottaa aivoon kun joku suhtautuu työhönsä noin tympeästi ja hoitaa sen niin huonosti, että jopa mä osaisin paremmin. Enkä mä tiedä yhtään mitään mistään ravintola-alasta.

Tyhmästä palvelusta huolimatta mä rohkenen kyllä suositella Shifferbörseä. Eiköhän se tarjoilija pian keksi jotain muuta tekemistä elämässään.

Mikä Hampurissa on parasta?

Mä olen ehkä yhtä yllättynyt kuin kaveritkin siitä, miten hyvin mä olen kotiutunut saksalaiseen kaupunkiin. En olisi ikinä uskonut. Mulla on nyt vuosi täällä asumista takana, joten ajattelin kertoa teille minkä takia mä rakastan juuri Hampuria, ja mikä Hampurissa on niin ihanaa.

MerimiesSatama

Landungsbrücken tuli mulle tutuksi heti ensimmäisinä päivinä ja niitä maisemia mä katselen lähes joka päivä junalla töihin mennessäni. Siellä on todella kiva hengailla nätillä ilmalla, nähtävää riittää molemmin puolin Elbeä ja myös Elbeltä käsin. Kesäaikaan Landungsbrücken vilisee turisteja, ja joskus myös merimiehiä. Lähellä Landungsbrückeä on sunnuntaiaamuisin kalamarkkinat, Fischmarkt, joka on mielenkiintoinen kokemus sinänsä. Landungsbrückeltä voi bongata myös rakenteilla olevan Elbphilharmonien, joka on on lasinen konserttisali Hafencityn puolella. Elbphilharmonie on hampurilaisten keskuudessa iso vitsi, joka ei tosin naurata ketään. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2007 kuluarviolla €241 miljoonaa, mutta tällä hetkellä arvioidaan, että se voidaan ehkä avata ensi vuoden alussa, jolloin rahaa on kulunut €789 miljoonaa.

Tapahtumat

Viime vuoden aikana mulle tuli tutuksi esimerkiksi neljänä kuukautena vuodessa järjestettävä DOM tivoli, sataman synttärit eli Hafengeburtstag toukokuussa, kesäkuun Hamburg Harley Days ja vanhojen autojen Stadtpark Revival syyskuussa. Kesäaikaan vaikutti siltä, että joka viikko Hampurissa tapahtui jotain. Queen Mary 2 vierailee täällä taas kesällä ja siellä voi vierailla muutamana päivänä kesä-, heinä- ja elokuussa. Urheilutapahtumiakin riittää aina ATP tenniksestä Polo Derbyyn ja St Paulin jalkkismatseihin sekä triathlonista, maratonista, pyöräilystä ja regatasta zombien runiin. Mun kaveri treenaa triathloniin, mutta mä ajattelin treenata Reeperbahnin festareihin.

Shoppailu

Keskustan ostoskadut kuten meikäläiselle sopivat Mönckebergstraße ja Spitalerstraße sekä ikkunaostoksille sopivampi Neuer Wall kokoavat kauppoja kivasti yhteen, mutta silloin harvoin kuin mä shoppailen, suuntaan yleensä ostoskeskukseen. Europa Passage keskustassa ei ole muuten kovin hyvä liikkeiden valikoiman suhteen, mutta siellä on Harley Davidson Store. Mundsburgin pysäkin lähellä oleva Hamburger Meile on se, jonne mä suunnistan silloin, kun on pakko ostaa jotain. On niitä kai paljon muitakin, ainakin Gänsemarkt & Gänsemarkt Passage, Hansenviertel, Jungfernstieg ja Hampurin ulkopuolella olevat outletit. Ja Ikea & Ikean lihapullat.

Yöelämä

Kaikki tietävät Reeperbahnin, mutta muut mielenkiintoiset menomestat ovat Schanze ja Feldstraße. Joillakin on kuulemma tapana lähteä viettämään iltaa Sternschanzeen ja jatkaa aamuyöstä vielä Reeperbahnille, jos menojalka vipattaa, mutta mähän en sellasesta tiedä mitään. Mä tykkään livemusasta ja siihen sopivia paikkoja ovat esimerkiksi Mojo Club, Fabrik, Molotow, Bluesclub, Knust, Rock Cafe, Markthalle ja Große Freiheit 36. Tänä vuonna Hampurissa konsertoivat mm. Bryan Adams, Scorpions ja ZZTop. Arvatkaa mille keikalle mulla on liput?

Puistot, kanaalit ja sillat

Puistoista mä olen kirjoittanut aiemminkin. Stadtpark ja Planten und Blomen on mun lemppareita, mutta pieniä puistoja on joka puolella. Außenalster ja Binnenalster muodostavat ton kaupungin keskellä olevan lätäkön, Alsterin. Sen lisäksi Hampurissa on paljon kanaaleja ja niitä ylittäviä siltoja, kuulemma enemmän kuin Amsterdamissa, Venetsiassa ja Lontoossa yhteensä. Mä aloittaisin heti suppauksen, jos joku lähtisi mulle oppaaksi. Olen nimittäin ihan varma, että eksyisin niihin kanaaleihin samantien.

Liikkuminen

Pyöräily on Hampurissa todella suosittua ja kaupungin omia fillareita saa vuokrata edullisesti. Julkinen liikenne on täällä ihan parasta, junat ja bussit kulkevat todella tiiviiseen tahtiin ja moniin eri suuntiin. Silloin kun kuskit eivät ole lakossa.

Ruoka & juoma

Saksalainen ruoka ei ole tehnyt muhun erityistä vaikutusta, koska kuka tahansa osaa tehdä hyvää schnitzeliä ja perunasalaattia. Mutta ruuan hintataso on se, joka todella pistää silmään näin suomalaiselle. Lounasta saa helposti alle neljällä eurolla eikä esimerkiksi kebabit kustanna paljoa enempää. Viinihän on todella halpaa. Uusiseelantilaista Sauvignon Blancia löytyy kahdeksalla eurolla ja se on puolet siitä, mitä maksaisin vastaavasta Suomessa. Pieniä viinikauppoja on paljon ja esimerkiksi Osterstraßen Vineyard ja Große Elbstraßen Weinland Waterfront ovat kivoja viiniravintoloita.

Historia, nähtävyydet ja kaupunginosat

Hampuri on kokenut kovia historiassa, Störtebeckeristä puhumattakaan, ja Hampurin historia on täynnä mielenkiintoisia tarinoita. Nähtävyyksiä riittää yllättävän paljon, ja Rathaus-kaupungintalo, Mikaelinkirkko sekä Elben tunneli ovat varmaan niistä tunnetuimmat. Täällä ei ole Chinatownia tai Little Italyä, mutta yksi Portugiesenviertel siinä Landunsbrücken takana riittää oikein hyvin. Siellä on paljon hyviä ravintoloita. HafenCity on erikoinen ja näkemisen arvoinen kaupunginosa Elben varrella. Yksi osa HafenCityä on punatiilisten varastorakennusten muodostama varastokaupunki. Blankenesessä oleva Treppenviertel sen sijaan on kaupunginosa, jossa on hienoja taloja ja paljon, paljon rappusia.

Ihmiset

Mä en tietenkään viihtyisi täällä, jos en tykkäisi hampurilaisista.