20th Rockabilly Allnighter

AllnighterJoku deejii on takuuvarmasti soittanut Gene Vincentin Hold me, hug me, rock me jossain rokkibileissä, koska sitä kuunnellessa tulee hurjia flashbackejä tahmeasta lattiasta, sitruunanmausta suussa ja hikisestä tunnelmasta iholla. Missäköhän se oli?? Noi tuntomerkit sopii kyllä ihan kaikki rokkibileisiin.

Tämän kuun lopussa päästään Hampurissakin kunnon rockabillyn ääreen kun koittaa Allnighterin aika. Olen aika innoissani Black Ravenin näkemisestä, johan siitä viime keikasta onkin jo liian kauan aikaa. Jake And The Lawlessmen kuulostaa myös sen verran hyvälle, että varmasti pistää Hampurin rokkaamaan.

Tänä viikonloppuna olisi ollut hyvää musaa Essenissä tarjolla, kun itse Furious saapui Liverpoolista Saksanmaalle. Mä jo tsekkailin junalippujen hintoja ja vähällä oli etten lähtenyt pienelle rundille. Paluumatkan hintalappu 150 euroa hiukan laimensi intoa. Pitää jatkossa olla vähän tarkempana ja ajoissa liikkeellä noiden Essenin ja Oberhausenin bileiden kanssa, siellä niitä näyttää riittävän. Ei ihme, että Foggy Mountain Rockerskin on sieltä samalta suunnalta, Bonnista, kotoisin.

Foggystä puheenollen, ne keikkailevat harvakseltaan, mutta valitettavasti Allnighterin kanssa samana iltana Berliinissä. Juuri tuolla Oberhausenissa olisi marraskuussa keikka, jossa Black Raven on messissä. Toivottavasti keikkakalenteriin tulee vähän päivityksiä jo ennen sitä, marraskuuhun on liian pitkä aika.

Onneksi pikkujoulukausi on vaan kerran vuodessa!

Henkkarit ranteessaJos lauantaina kirjoittelin valkoisesta kuolemanruudusta niin en oikein tiedä minkä värinen se eilinen kuolemanruutu sitten oli. Oli aikamoiset pikkujoulut meinaan. Pahoja kaatumisia ei onneksi sentään tullut.

Whistle Bait ja Foggy Mountain Rockers heittivät niin hyvät keikat, että menojalka todellakin vipatti ja kengän korkokin jäi jonnekin matkan varrelle. Mä en yleensä viihdy tanssilattialla, mutta nyt twistasin siihen malliin, että tänäänkin on vielä reidet kipeät. Baaritiskillä riitti ruuhkaa jopa niin paljon, että osa juomavaihtoehdoista loppui jo paljon ennen valomerkkiä. Parasta tuossa rokkiporukassa on ehkä se, että isosta viinamäärästä huolimatta juhlitaan kaikki kavereina. Siinäkään vaiheessa, kun järkkäri pisti DJ:n sammuttamaan musiikit, kukaan ei alkanut rähjäämään. Taksijono keskustassa olikin ihan toinen juttu.

Eilinen lumisade meni multa siis ohi, koska mä en edes kurkannut sälekaihtimien raoista pihalle. Mun luona majoittuneet frendit siivosivat illanvieton jäljet ja tänään viedessäni pulloja lasinkeräykseen ihmettelin, että juotiinko me tosiaan neljän naisen voimin 4 pulloa viiniä ja yksi cachaça ihan vaan alkuun. Baarissakin muistaakseni ehdittiin hakea useampi kierros. Mutta siltä se eilen ja tänään on tuntunutkin. Taksijonossa tosiaan ihmeteltiin sitä, miten joku tyttönen oli onnistunut juomaan itseltään jalat alta ja lähes tajun pois. Suututtaa sellanen. Yksi taksikin siitä hermostui ja lähti toiseen jonoon hakemaan kyytiläisiä, jotka eivät jumita jonon etupäässä kolmen ihmisen autettavana. Mä en ikimaailmassa saisi juotua itseäni siihen kuntoon (sikäli mikäli sen naikkosen kunto johtui vain alkoholista). Vaikka parhaani taas yritin.