Nashvillestä kajahtaa

Saanko esitellä, countrymusiikin uusi tuttavuus JP Harris:

Tai ehkä mä olen taas vaan pahasti pihalla ja tämäkin tyyppi on jo kaikille muille tuttu, onhan tämä sinkkulohkaisu Give a Little Lovin’ jo bändin tokalta levyltä Home Is Where The Hurt Is.

Voi miksei Espoon ja Nashvillen välillä voi olla jotain pikasiirrintä, jolla voisi illalla töiden jälkeen suhauttaa livekeikalle kuuntelemaan vaikkapa hyvää countrya. Vaikka mä olin viime lauantaina kuuntelemassa melko hyvää livebändiä Suomen kamaralla, olisi aika mahtavaa asua Nashvillessa. Voisi iltaisin steppailla vaan Broadwaylla ja kuunnella kadulle kantautuvaa musaa ja pistäytyä sitten tuopposelle parhaimmalta kuulostavaan baariin. Mutta ei, kun ihmisen pitää asua Espoossa. Idiootti.

Lusikkalaatikosta löytyi ruumis Espoossa

Tein järkyttävän löydön lusikkalaatikosta. Joku kuollut ötökkä.

Yökötys

En tiedä oliko se kuollut vai näyttelikö se vaan kuollutta, mutta nyt se ainakin on ötököiden taivaassa. Lajitunnistus on vähän hankalaa siinä vaiheessa kun ötökkä ui Raidissa, mutta mä veikkaisin sen olevan vyöihrakuoriainen. Se on noin 5 mm pitkä, pitkulainen, enimmäkseen musta, mutta sillä on ruskea yläselkä. Tai mikä ikinä se osa kuoriaisesta onkaan.

Yritin muistella milloin mulla viimeksi oli täällä kämpässä alivuokralaisia. Onneksi on blogi:

– Viime vuoden heinäkuussa keittiössä vieraili joku pistiäinen. Hyvin lyhellä visiitillä.

– Viime vuoden tammikuussa mun keittiön kaapeissa oli jotain toukkia. Heitin tuolloin noin kolme muovikassillista ruokaa roskiin mukaanlukien säilykkeet. Niin paljon mä ötököitä inhoan. Pidin keittiön kaapit tyhjillään noin 3 kuukautta ja siivosin ne viikottain. Myrkytin koko keittiön ainakin viiteen kertaan. Sittemmin toivuin taistelutraumoista sen verran, että hankin kaappeihin uusia kuiva-aineita, jotka säilytän nykyään muovipurkeissa. Myös makaroonit ja hapankorput. Viime vuoden tammikuussa mun kylppärissä kävi myös pari sokeritoukkaa. RIP nekin.

Alankohan mä jopa tottua noihin yllättäviin vieraisiin, koska en heti heittänyt lusikoita roskiin saati polttanut lusikkalaatikkoa? Päätin, että julistan sodan vasta huomenna, nyt mulla ole tarpeeksi aseita. Voi olla, että edessä on uneton yö ja aamulla päätän muuttaa muualle. Tai sitten mä oikeasti hyväksyn sen, että noita ötököitä voi silloin tällöin ilmaantua johonkin, eikä se välttämättä tarkoita sitä, että ne on vallanneet koko talon.

Myönnän kuitenkin hermostuneeni sen verran googleteltuani ötöiden kuvia, että heitin lakanat pesuun ja tarkistin sängyn luteiden varalta. Koska loogistahan on, että lusikkalaatikosta löytynyt kuoriainen tarkoittaa luteita sängyssä. Viime aikojen uutisointi luteista Helsingissä on näköjään syöpynyt mun aivoihin. Tänk kaad mä asun Espoossa!

Kotiseutumatkailua‏

Kaveri kysyi mua sunnuntaina seurakseen Ikeaan parvekekalusteita hankkimaan. Pankkitilin saldo kummitteli takaraivossa, mutta lupasin siitä huolimatta lähteä mukaan. Ihan vaan kaveriksi. ”Kaupat aukeavat kahdeltatoista”, kaveri vahvisti. Ikean pihalla oli monta muutakin potentiaalista asiakasta odottelemassa kauppojen avautumista – kahden aikaan iltapäivällä. Monelta muultakin oli näköjään mennyt helluntai ohi. Tehtiin sellainen jännä huomio, että Espoon Ikean nettisivujen mobiiliversiossa ei todellakaan mainittu helluntaita poikkeusaukiolojen kohdalla. Ei ihme, että ihmisiä parveili siellä ovella. Toivottavasti kukaan ei ollut tullut sinne pakettiautoineen tai peräkärryineen mistään Somerolta asti.

Me istuttiin hetki autossa ja pohdittiin, että shoppailu taisi olla tässä, minne sitten suunnattaisiin. Ehdotin Bodom-järveä, eikö siellä ole joku golf-kentän kahvila tai ravintola? Hurautettiin sinne kahville. Joutsenet uiskentelivat järvellä ja munkin olisi tehnyt mieli harrastuksen pariin. Ei golffaamaan, mutta kalastamaan.

Bodom

Sain kaverin ylipuhuttua sinne automuseoon, joten se oli meidän seuraava kohde. Miten mä en tiennyt sen olemassaolosta aiemmin! Mahtava paikka. Alakerran autot tekivät meikäläiseen vaikutuksen, mutta hauskin bongaus oli eräässä nurkassa komeillut autokoulun opetussimulaattori. Siinä oli oikein käsivaihteet ja kaikki.

Automuseo

Museon jälkeen oli jo seikkailuhenki sen verran hyvin päällä, että näpsäytettiin seuraava nähtävyys navigaattorista matkakohteeksi: Marketanpuisto.

Marketanpuisto

Lopuksi suunnattiin salaatille Haukilahden paviljonkiin, jossa oli muutama muukin saman idean saanut. Epäonnistunut shoppailureissu oli vaivihkaa vaihtunut todella onnistuneeksi kotiseutumatkailuksi ja mä näin sunnuntain aikana varmaan enemmän Espoota kuin viimeisen neljän vuoden aikana yhteensä. Ihana, kaunis Espoo.

Asuntobongausta

Olipas mielenkiintoinen ulkomaanmatka. Kävin Kauniaisissa. Onneksi tien toisella puolella oli Espoo, joten olisi äkkiä hypännyt sinne, jos rajavartijat olisivat tulleet vastaan. Kauniaisissa oli tiessä paljon töyssyjä. Eli gubbar. Jättekiva.

Käytiin frendin kanssa vähän asuntoja katsomassa. Ei sentään Kauniaisissa, mut siinä Espoon rajalla. Harvinaisen kivaa seutua. Ihan toista kuin meidän Vantaan seikkailut. Uutta kotia ei löytynyt, mut uusi harrastus kyllä. Pian uudelleen asuntonäyttöön.

Mulla on taas sellanen kevätpörriäisolo, että voisin muuttaa ihan mihin tahansa. Le-vo-ton-ta. Jos joku haluaa muuttoapua, niin mä voisin ainakin tulla kantamaan laatikoita. Ja sohvan. Ai että mä rakastan muuttamista.

Douche nozzle ja me Nuuksiossa

Terveiset taas Espoon metsistä, erityisesti kaikille fiksuille koiranomistajille.

Uhmattiin kaverin kanssa lauantaina räntäsadetta ja suunnattiin luontoon, mukana voileivät, juotavat ja vaihtosukat. Varustauduttiin ehkä hiukan liiankin lämpimillä vaatteilla, ja kumpparit olisivat voittaneet vaelluskengät, mutta muuten hyvä reissu. Laitoin Sports Trackerin päälle lähtiessä ja noin tunnin verran käveltyämme tajusin, ettei sijainti ollut käytössä. Lenkin pituus jäi siis epäselväksi, mutta aikaa kului kolmisen tuntia. Ihan hyvin tällä köhällä ja valuvalla nenällä.

Meidän lisäksi polkua oli kävellyt yksi henkilö koiran kanssa ja juuri kun juteltiin, että koira olisi kiva olla matkassa, juoksi kolme koiraa meidän luo. Yksi pieni terrieri valjaat päällä ja pari isompaa lintukoiraa ilman pantoja tai valjaita. Siinä ne vähän aikaa hyppivät ja pomppivat ja jatkoivat sitten villiä juoksua lähimaastossa. Pian huomattiin, että koirien omistajat kävelivät jonkun matkaa meidän takana. Nekin näkivät meidät, mutta eivät millään tavoin komentaneet koiriaan, jotka kävivät vähän väliä meidän luona. Kun myöhemmin pysähdyttiin, tulivat isommat koirat hyppimään mua vasten. Niiden omistaja tuli pian paikalle ja kutsui koiriaan, mutta ei pahoitellut koirien käytöstä. Douche nozzle.

(Mä opin Shiviltä uuden sanan, douche nozzlen. En tiedä miten sen voi kääntää suomeksi, kun ääliö on jo varattu.)

Asukaskokouksen aika

Asukaskokouksen aika taas. Paikalla jälleen kerran kyttääjä, valittaja ja natsi. Ja oli siellä mun lisäksi muutama naapurikin.

Viime vuoden ongelmat, vapaana kulkeva venäläinen kissa ja kuivaushuoneessa liian pitkään roikkuvat kalsarit, eivät enää nousseet esiin. Sen sijaan isännöitsijä oli yhtä nuiva kuin ennenkin. Kävi toteumat ja budjetit läpi sellaista vauhtia, etten ehtinyt kissaa sanoa. Omituiset tuplaantumiset budjetissa jäivät vaille selitystä, mutta mä oletan, että voin nyt hyvällä omalla tunnolla valittaa huoltoon ilmastointilaitteesta ja uunista. Uunin tiivisteet on rikki, mutta itseasiassa kokonaan uusi liesi oli kiva. Roskakatoksen maalamista ihmettelin myös, sillä mä en ainakaan ole kolhinut sitä autollani. Betoniaidasta en puhunut mitään. Mutta kuusi tonnia vaikuttaa melko kalliilta maalausurakalta. Voinko mä osallistua kilpailuun?

Mitään järkevää asiaa ei kenelläkään tälläkään kertaa ollut. Kissan sijaan suurin ongelma on koira. Tarkemmin sanottuna ulvovat ja haukkuvat koirat viereisen rapun asunnoissa. Kysyin haukkuvatko ne öisin. Ei, vaan päivällä, kun asunnonomistaja käy pissattamassa hoitokoiran. Ilmeisen suuri ongelma siis. Puolustin meidän rapun Nukaa, se on hiljaa, vaikka on lapinkoira.

Uusi asukas kommentoi, miten mahtavaa on, että kaikki tervehtivät. ”Tervetuloa Espooseen”, sanoin. ”Tervetuloa meidän rappuun, eivät varmasti tervehdi”, tokaisi mun lähin naapuri. No joo, on täällä pari omituista hiippariakin, mutta en mä tunne muutenkaan kuin muutaman naapurin nimeltä. Nukan ja ketä niitä muita nyt oli.

Sorlammen luontopolku suppuraisessa säässä

Espoossa on niin upeita maisemia, ettei mitään määrää. Suomessa muutenkin parasta on luonto, ja on käsittämätöntä, etteivät kaikki ihmiset kirmaa jatkuvasti tuolla pitkin metsiä, nauttimassa puhtaasta ja raikkaasta ilmasta sekä hienoista maisemista. Kyllä kannattaisi. Saappaat jalkaan, sadetakki ja eväät reppuun ja menoksi.

Lähdettiin matkaan Hakjärven rannalta. Polku Hakjärven suojelualueella kulki vanhojen metsien läpi kallioiden välissä ja jo lyhyellä matkalla huomasi, miten maasto vaihtui suosta lehtokorpeen ja vielä karumpaan havumetsään. Poikettiin kurkkimaan Sorlammen luontopolun varressa olevalle Hiidenpesälle ja kierrettiin sitten koko lampi. Ei paljon työasiat pyörineet mielessä tuolla retkellä, ja kun kolmen tunnin reissun jälkeen kotiuduin ja kävin lämpimässä suihkussa, oli olo aivan mahtava.

Hiidenpesä

Luola

Sorlampi

Sorlampi

Sorlampi

Tästä linkistä lisää infoa ihan ilmaiseksi.