Ai teillä on sota? Ota banaani‏

Jengi vetää niin överiksi. Docventures on taas asian ytimessä ja kohta on puolella Suomea lihaton lokakuu. Ja sitten ihmiset unohtavat asian ja palaavat vanhoihin tuttuihin tottumuksiinsa, päivittäiseen liharuokaan… No joo, lihattoman lokakuun idea on kai herätellä niitäkin, jotka eivät tiedosta syövänsä paljon lihaa. Ja kampanjana se saa enemmän huomiota kuin esim. soijarouhe jauhelihan sijasta jatkuvasssa käytössä.

Samalla tavoin Armanin ristiretket saavat jengin ihan hysteeriseksi, ainakin twitterin perusteella. OMG! Intiassa on köyhiä! Normaalin ihmisen pitäisi tiedostaa nämä asiat muutenkin. Arman on hyvä tyyppi ja tykkään sen heittäytymisestä ja tavasta esittää asiat. Mutta sen puheesta, sekä etenkin sen faneista, tulee välillä mieleen, että elääkö ihmiset ihan pumpulissa.

Hyvä ystäväni julkaisi vähän aikaa sitten Facebookissa kommentin, jossa se vastusti pakolaiskiintiön kasvattamista, koska sen rahan voisi käyttää paremminkin, esimerkiksi synnytysosaston säilyttämiseen Salon sairaalassa. Synnäristä ollaan samaa mieltä, mutta mun päähäni ei millään mahtunut ajatus, jonka mukaan juuri nämä kaksi asiaa jotenkin liittyisivät toisiinsa. Ja miten Suomi voisi olla ottamatta Syyriasta pakolaisia. Kaverin pointti oli, että Suomelle tulisi halvemmaksi auttaa pakolaisia siellä omassa maassaan.

Mulla on näköjään tänään tällänen päivä, että MÄ tiedän. Mä tiedän kaiken.

Koska mulla on se ainoa oikea mielipide joka asiaan, kävin tässä ottamassa kantaa rasistikeskusteluun eräässä blogissa, jossa kerrottiin miten suomalaista äitiä ja tämän tummaihoista vauvaa oli kohdeltu bussissa. Kirjoitin, että musta tuntuu pahalta, jos mies huutaa naiselle tai lapselle. Jokuhan veti tästä herneen suoraan aivolohkoonsa, koska mä olin ilmeisesti sanonut, että miehiä ei voi kohdella rasistisesti ja ne aina miehiä, jotka huutaa.

Netin keskusteluissa on aina tämä sama ongelma. Sitä sanoo jotain, ja se ymmärretään ihan kirjaimellisesti. Ei ole äänensävyjä, eikä myöskään pieniä merkityksellisiä sanoja, jotka puheessa tekisivät pointista ehkä hieman pehmeämmän. Dialogi on jyrkempää. Nyökyttely jää pois. Tulee väärinkäsityksiä.

Jos nyt luette tätä tekstiä (te kaikki kaksi) vähän tarkemmin, niin huomaatte, ettei tässä mitään kovin jyrkkää mielipidettä ollutkaan. Pidän a) Docventuresista ja b) Armanista ja molempien aiheet ja asiat on hyviä. Niistä sikiää hyvää keskustelua. Eikä ole väärin innostua asiasta. Ja vaikka innostuu, ei välttämättä kuule siitä ensimmäistä kertaa. Mun kaveri ei itseasiassa vastusta pakolaisten auttamista millään tavalla. Enkä mä ole rasisti.

Mutta mä tiedän kaiken.