Saksassa CV:ssä pitää olla valokuva

CVYksi saksalainen kaveri päivitti juuri CV:nsä työn hakemista varten ja kävi sen takia valokuvaamossa kuvaussessiossa, joka maksoi lähes 70 euroa ja sisälsi kuvaukset kahdella eri asukokonaisuudella. Mä ihmettelin sitä koko kuvaushommaa jo silloin, mutta kun perjantai-iltapvnä bongasin työpaikkailmoituksen, jota en voinut itse jättää huomioimatta, jouduin mäkin saksalaisen CV-kuvauksen uhriksi.

Mun bongaaman ilmoituksen vika hakupäivä oli maanantai, eli mulle tuli hiukan kiire hakemukseni kanssa. Pohdin onko se kuva nyt niin pakollinen, mutta en mä kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että kuvan puuttumisen takia koko CV:tä ei luettaisi. Maassa maan tavalla jne. Soittelin sitten perjantai-iltana valokuvaamoja läpi vain kuullakseni, että suurin osa ei ollut lauantaisin auki saati että niillä olisi ollut aikoja seuraavaan pariin viikkoon. En todellakaan ollut käsittänyt minkälainen kulttuuri sen yhden pienen kuvan takana oli; monissa paikoissa kuvaussessioon kuului lisäksi erillinen meikkaus ja kampaus. Ja edelleen, kyse ei ollut mistään kihlajaiskuvasta tai hääkuvasta, vaan kuvasta työhakemuksen liitteeksi.

Lopulta löysin valokuvaamon, joka oli auki myös lauantaina. Pienen epäröinnin jälkeen kuvaaja tarjosi mulle aikaa kello yhdeltä passikuvaan. Siinä puhelussa sattui nimittäin pieni väärinkäsitys, sillä mä pyysin CV-kuvausta, ja se kuvaaja kysyi tarkoitinko passikuvaa, johon mä vastasin, että jotain sinnepäin, passikuvaa hymyllä. Marssin sitten lauantaina paikanpäälle täysin tietoisena siitä, että mulle ei oltu varattu aikaa CV:n kuvaa varten, mutta päätin esittää, etten ymmärrä koko CV:n kuvauskulttuuria.

Mun onneksi kuvaaja oli todella mukava tyyppi, ja mun ymmärtämättömyys meni täydestä. Kun se tajusi minkälaisen kuvan haluan, se valisti mua, että yleensä näihin kuvauksiin varataan enemmän aikaa. Koska mä olin valmis kuin partiopoika, se kuitenkin suostui kuvauksiin, joten ei muuta kuin studioon.

Mä olin jännittänyt sitä koko hommaa aamupäivän, koska en erityisemmin tykkää olla valokuvattavana. Se kuvaaja tuntui todella osaavan asiansa, laittoi valaistuksen kuntoon ja testaili mistä suunnasta meikäläisestä saisi parhaimman kuvan. Meikkaaja kävi laittamassa mulle vähän puuteria otsaan, ja sitten alkoi mallina olo. Se oli yllättävän kivutonta.

Normaalisti kuvien saamiseen menisi kuulemma pari viikkoa, mutta kuvaaja oli kuitenkin ihana ja ymmärsi mun todella tarvitsevan sen kuvan heti. Kun mä pääsin kuvaamosta kotiin, odotti sähköpostissa linkki kuviin. Onnistuneita kuvia oli useita, joten valinta oli vaikea. Lopulta oli pakko valita yksi, sillä kuvaaja oli luvannut muokata kuvan vielä lauantain aikana valmiiksi. Mun valittua kuvan tupsahti se pian valmiina mun sähköpostiini. Kerrassaan loistavaa palvelua ymmärtämättömälle asiakkaalle.

Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun mä leikin tyhmää ulkomaalaisuuden varjolla sen takia, että siitä on mulle jotain hyötyä.

Mun koko kuvaussessio ja sen tuloksena valittu yksi kuva kustansi 39 euroa, joka oli musta varsin kohtuullinen siihen nähden, mitä olin netissä vastaavia katsellut. Mä en edelleenkään ymmärrä miksi kukaan maksaisi jopa 150 euroa monen tunnin kuvauksista yhtä ainoaa työhakemuskuvaa varten. Ei se kuva sitä työpaikkaa tuo. Tai vaikea ainakin uskoa, että toisi. Kyllä mä ymmärrän, että kuvan on syytä olla hyvä, mutta rajansa kaikella. Ei mun naamasta ainakaan saa edes tonnilla parempaa kuvaa kuin toi 39 euron otos.

Sitten ei muuta kuin jännätään miten hakemuksen kanssa käy. Paikka, jota hain, on varsin haastava, joten on mahdollista, etten kuule siitä koskaan yhtään mitään. Mutta nyt mulla ainakin on CV:ssä kuva siltä varalta, jos joskus tulee muitakin mielenkiintoisia työpaikkailmoituksia vastaan.

Typerät saksalaiset ceeveet.

4 vastausta artikkeliin ”Saksassa CV:ssä pitää olla valokuva

  1. Tosi kiinnostava aihe ja tarina! Hain nimittäin jokin aika sitten huvikseni yhtä työpaikkaa englanninkielisestä maailmasta, ja muistin toki edellisistä hakukerroista, että CV:ssä tai työhakemuksessa ei saa missään nimessä olla kuvaa. Sama pätee ainakin USA:han että Britteihin. Oli silti pakko googlata, että asia on yhä niin kuin ennenkin, ja kyllä se on; laittamalla kuvan hakupapereihin varmistaa hyvin todennäköisesti sen, että ne hylätään siltä istumalta. Ja Suomessa aina korostetaan, että kuvatonta hakemusta ei edes silmäillä läpi. Saksan kuviot tuntuvat siis olevan lähempänä Suomenkin tapoja, vaikka tuossa panostamisessa ja kuvien hinnassa on toki valtava ero (sen lisäksi, että kuva tulee CV:hen eikä hakemukseen). Pidetään peukut pystyssä työpaikan suhteen! Onnistuneesta kuvasta on tosiaan joka tapauksessa hyötyä jatkossakin.

    • Nämä on pieniä, mutta tärkeitä juttuja töitä hakiessa. Suomessa, Ausseissa tai Espanjassa mulla ei ole koskaan ollut kuvaa CV:ssä tai hakemuksessa, joten tämä oli mulle ihan uusi juttu. On sille kuvalle tosiaan käyttöä muutenkin, Linkkarissa nyt ainakin. Mä pyysin lisäksi yhtä saksalaista kaveria, joka sattuu olemaan HR-päällikkö, vilkaisemaan mun CV:n läpi. CV-sparraus on aina hyödyllistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.