Saksalainen terveydenhuolto lyhyesti kuvattuna

Musta pilviIhan pikkasen taas tulee savu korvista. Laavaa ja tuhkaakin varmaan jo.

Saksalaiset on ihan perhanan ylpeitä terveydenhuollostaan, ja on se sen verran kallista, että olisi syytä ollakin.

Saksassa sairasvakutuus on pakollinen ja työnantaja vähentää sen suoraan palkasta. Ihmisillä on kaksi vaihtoehtoa, julkinen sairasvakuutus eli Krankenkasse tai sitten yksityinen. Mutta tällaset perusduunarit kuin minä kuuluvat tietysti siihen julkiseen.

Suomalaisen tyylisiä terveyskeskuksia ei ole vaan lääkäriä tarvittaessa varataan aika omalle lääkärille, Hausartzille. Joka valitaan siis ihan umpimähkään jostakin lähialueelta, ja jonka klinikka on joka tapauksessa jossakin vanhassa talossa yleensä parin muun lääkärin kanssa yhdessä.

Hausartzit määräävät sitten potilailleen kaikenlaisia yrttejä ja vitamiineja. Yrtit ja vitamiinit joutuu maksamaan itse apteekissa, mutta eriväriselle reseptilomakkeelle tulostetut reseptit eli ihan oikeat lääkereseptit Krankenkasse korvaa siten, että apteekissa niistä joutuu maksamaan vain viiden euron nimellisen korvauksen, oli lääkkeen hinta mikä tahansa. Lukuunottamatta tietenkään parasta migreenin täsmälääkettä, joka on kallis ja jota ei niin suurelta osin korvata.

Hausartzille mennään siis siten kuin Suomessa mentäisiin flunssan takia terveyskeskuksen päivystykseen. Jos lääkäriaikaa omalle lääkärille ei saa, voi mennä sairaalan päivystykseen istumaan vähintään kolmeksi tunniksi, huolimatta siitä onko syy päivystyskäyntiin esim. migreenikohtaus. Sairaalassa tavataan päivystävä lääkäri, joka sanoo, että suosittelee varaamaan ajan omalle Hausartzille, jolta saa lähetteen erikoislääkärille. Päivystävä lääkäri vielä ystävällisesti kirjoittaa Hausartzille kirjeen, jossa kuvailee päivystyskäynnin ja hoitosuosituksen.

Tarvittaessa potilas saa Hausartzilta lähetteen erikoislääkärille. Erikoislääkäri valitaan siten, että soitetaan kaikki sen alan erikoislääkärit omassa ja ehkä naapurikaupungissakin läpi. Monissa paikoissa jätetään viesti puhelinvastaajaan, sillä jopa vastaanottovirkailijat ovat kiireisiä eivätkä aina ehdi vastata puhelimeen. Kun lopulta saadaan joku vastaanottovirkailija puhelimella, sähköpostilla, vastaajaviestillä tai savumerkeillä kiinni, varataan aika sille erikoislääkärille, jolla on ensimmäinen vapaa aika kuukausien päästä ja joka ylipäätään vielä suostuu ottamaan vastaan uusia potilaita.

Jos erikoislääkärille ei millään löydy aikaa, ei hätää, aina voi ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön eli Krankenkasseen, joka auttaa mielellään. Siellä on palvelu, jonka ainoa tehtävä on varata ihmisille aikoja erikoislääkäriltä. Kun sinne kertoo mitä tarvitsee, kuluu pari viikkoa, ja sieltä tulee ilmoitus, että sinulle on varattu aika sille ja sille lääkärille sinä ja sinä päivänä. Ottamatta ollenkaan huomioon, että olit sanonut olevasi silloin työmatkalla. Kun kiität heitä ystävällisesti avusta ja sanot, että valitettavasti et voi ottaa aikaa vastaan, vastaavat he, että varatut ajat pitää peruttaa itse suoraan lääkärille. Ja sitten taas tavoittelet erikoislääkärin vastaanottovirkailijaa puhelimitse, sähköpostitse, vastaajaviesteillä ja savumerkeillä.

Sekä Hausartzilla että erikoislääkärillä käynnit noudattavat samaa kaavaa. Paikalle saavutaan noin vartti ennen omaa aikaa, jonka jälkeen odotetaan monta tuntia pääsyä lääkäriin. Tämä luonnollisesti aina oman työpäivän aikana, koska lääkäreiden vastaanotot on rajoitetusti avoinna. Molemmat lääkärit vastaanottavat myös hätätapauksia sovittujen aikojen ohessa, mutta tuolloin erikoislääkärin vastaanottovirkailija unohtaa kirjata hätätapauksen erikoislääkärin kalenteriin, ja odottamaan joutuu vielä pidempään.

Kun erikoislääkäri on tehnyt tutkimuksensa ja mielessään myös päätynyt johonkin diagnoosiin, sitä joko a) ei kerrota potilaalle tai b) se kerrotaan ja se kirjoitetaan kirjeelle, joka osoitetaan Hausartzille. Sitten potilas menee kotiinsa, varaa ajan Hausartzille, odottaa seuraavaa lääkäriaikaa parin viikon päästä, menee parin viikon päästä Hausartzin vastaanotolle, jotta Hausartz voi kirjoittaa reseptin erikoislääkärin diagnosoimaan vaivaan.

Sanomattakin on selvää, että mitään sähköisiä reseptejä tai tutkimusmääräyksiä ei tunneta, vaan kaikki printataan hauskoille lomakkeille printtereillä, jotka aina tekevät tenän. Apteekki sen sijaan ei koskaan varastoi mitään potilaan tarvitsemia lääkkeitä, vaan resepti viedään apteekkiin ja tilalle saadaan milli kertaa millin kokoinen muistilappu siitä, että lääkkeet voi noutaa myöhemmin samana päivänä tai sitten seuraavana. Kun lääkkeet on noudettu ja maksettu, siitä saa halutessaan kuitin, mutta se loppuunkäytetty resepti jää apteekkiin. Jos on tarve esimerkiksi matkustellessa todistaa omistavansa mukanaan kantavansa reseptilääkkeet, pitää varata aika erikoislääkärille ja hakea lääkärin allekirjoittama selvitys lääkityksestään matkalle mukaan.

Jos käy niin hyvä tuuri, että erikoislääkäri on erikoistunut kahteen eri alaan ja potilas tarvitsee molempien alojen konsultointia, pitää tietenkin varata aika jommalle kummalle alalle eikä se sama lääkäri voi samalla ajalla hoitaa molempien alojen ongelmia. Lääkkeitä se ei missään nimessä voi määrätä eri alojen vaivoihin samalla käynnillä.

Sekä Hausartzit että erikoislääkärit voivat kirjoittaa reseptejä vain yhdelle lääkepurkille samaa lääkettä kerrallaan. Jos potilaalla on lääkitys, joka jatkuu esimerkiksi vuoden, ja jota myydään 30 kappaleen pakkauksissa ja jota otetaan 2 päivässä, pitää resepti uusia kahden viikon välein. Reseptin uusiminen käy toki kätevästi soittamalla lääkäriin ja menemällä lääkärin vastaanotolle työaikana odottamaan sitä tenän tehneen printterin reseptiä, joka viedään apteekkiin, josta sitä ei saa samantien vaan josta se haetaan vähän myöhemmin.

Jos haluaa tehdä jonkin muutoksen esimerkiksi lääkkeen annostukseen, voisi puhelinaika lääkärille olla kätevä. Tällöin potilas soittaa lääkärin vastaanotolle ja pyytää puhelinaikaa. Potilasta ohjeistetaan, että saadakseen puhelinajan, potilaan tulee mennä käymään vastaanotolla aukioloaikana eli työpäivän aikana tökkäämässä vakuutuskortti sirulukijaan, jotta puhelinaika lääkärille voidaan varata ja veloitus tietysti lähettää Krankenkasseniin lääkärin vastaanotolta.

Tämän enempää mä en nyt tällä erää jaksa tästä aiheesta kirjoittaa. Ranne on kipeä enkä halua mitään jännetuppitulehdusta, jonka takia pitäisi mennä Hausartzille.

P.S. Jos joku muu Saksassa asuva nyt kommentoi, että noh noh, ihan hyvä systeemihän tämä on ja hoitoa saa, niin tervetuloa vaan Hampuriin. Voitte ihan vapaasti hoitaa mun puolesta kaikki puhelut ja lääkäri- ja apteekkikäynnit, teidän työajallanne. Mua harmittaa, etten mä ole laskenut niitä päiviä, joita mulla on kulunut lääkäreihin soittaessa ja jonottaessa tässä vuoden sisään. Ja hauskaahan tässä on se, että nyt koko rumba alkaa alusta, kun viime vuoden diagnoosi peruttiin ja lähete uudelle erikoislääkärille lykättiin kouraan. Seuraava vapaa aika sen alan erikoislääkärille onkin sentään jo kuulemma syyskuussa..

P.P.S. Tämä on ihan tositarina. Mä ottaisin jopa Saksan terveydenhuoltoa mielummin ecuadorilaisen terveydenhuollon, jossa silitetään sairaalasängyssä makaavan potilaan kättä ja kysytään, että milloinkas teidän lentonne Suomeen on.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

2 vastausta artikkeliin ”Saksalainen terveydenhuolto lyhyesti kuvattuna

  1. Oi, en usko, että kenelläkään on pokkaa kommentoida, että ”noh noh, ihan hyvä systeemihän tämä on ja hoitoa saa”, sillä tämä tarinahan oli ihan uskomaton, ja paheni vain koko ajan! Herranjestas, oikeesti! Tarina ei voisikaan olla muuta kuin totta, sillä näin älytöntä ei kukaan voi keksiä edes fiktiiviseen romaaniin. Millä ihmeen perusteella tuollaisella terveydenhoitojärjestelmällä voi ylpeillä? Ei kyllä mene minulla jakeluun. En keksi itse tähän hätään muuta selitystä kuin sen, että kun tottuu johonkin, eikä tiedä paremmasta, voi erehtyä luulemaan oman maansa systeemeitä hyviksi. Olen kuullut mm. brittien vakuuttavan, kuinka Englannissa ei ole lainkaan niin vanhanaikaista kuin yleisesti luullaan, mutta kyllä siellä vain on – suomalaisen näkökulmasta ainakin, ja sama pätee tänne Irlantiin. Terveydenhuollosta en tiedä, toivottavasti ei koskaan tarvitsisikaan. Visa sentään on yhä käynyt maksuvälineeksi kaikkialla toisin kuin sulla siellä. Kirjoitustesi valossa on kyllä aikamoinen takapajula tuo Hampuri. Joudut ehkä keksimään jonkin postaussarjan siitä, mikä kaikki Hampurissa on edistyksellistä (mikäli mikään on) kaiken tämän erikoisen hulluuden vastapainoksi. :) Tsemppiä joka tapauksessa tuohon lääkäriralliin ja -ruljanssiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.