Reissunaisen reppu: Monterrey, Meksiko 2008

Meksikossa mä lomailin vuonna 2008, vuosi Australian jälkeen. Menin sinne vierailemaan kahden Australiassa tutuksi tulleen tytön luo, joista toinen asui Monterreyssä ja toinen Mexico Cityssä. Mulla oli lennot Monterreyhin, joten sieltä mun seikkailuni alkoi.

Menomatkalla sain ensiksi jännittää matkalaukun kanssa. Mulle oli tehty Helsingistä lähtiessä selväksi, että Jenkeissä laukku pitää hakea ja viedä itse seuraavalle lennolle. Mutta ei mun laukkua Dallasissa näkynyt eikä kuulunut. Kyselin sen perään ja mulle tyrkättiin käteen kadonneen matkatavaran ilmoituslomake. Siinä oli tiukat aikarajat eli se ilmoitus olisi pitänyt tehdä viimeistään pari tuntia laskeutumisen jälkeen. Päätin ottaa katoamisilmoituspaperit mukaani ja toivoin sormet ristissä, että laukku tulisi mun kanssa Meksikoon. Ja tulihan se.

Seuraavaksi jännitti vähän tullin läpi kävely, sillä laukussa painoi useampi purkki poronlihaa. Halusin viedä sitä kaverini perheelle tuliaisiksi, vaikka tiesin, ettei sitä välttämättä saa läpi tullista. Tulli toimi sillä periaatteella, että kaikki tullin läpi menevät painavat vuorollaan nappia, ja siitä seurannut valon väri määräsi joutuuko tarkastukseen vai ei. Mä en uskonut värin olevan mikään satunnaisotanta, joten kun mun edessä oleva mies painoi nappia ja sai punaisen valon eli joutui tarkastukseen, mä lähdin vauhdilla kohti nappulaa. Seuraavana nappia painaessani sain vihreän valon eli reno pääsi turvallisesti perille asti.

Mun meksikolainen kaveri oli tapansa mukaan vähän myöhässä lentokentällä, mutta oli aivan mahtavaa nähdä entinen kämppäkaveri pitkästä aikaa. Lähdettiin sen pikkupösöllä ajamaan kohti sen kotia. Matkalla pysähdyttiin tankkaamaan; sadalla pesolla eli silloisella kurssilla noin kuudella eurolla sai reilut 13 litraa bensaa. ”Järjettömän kallista”, kaveri valitti.

Monterrey

Ensivaikutelma Monterreysta oli mahtava, ja kaverin perheessä vastaanotto oli lämmin: ”Mi casa es su casa”. Mä olin kuitenkin aika naatti ja illallisen jälkeen silmät ei pysyneet enää auki. Kunnon yöunet tekivät terää lähes 24 tunnin matkustamisen jälkeen.

Aamulla ohjelmassa oli kaupunkikierros sekä La Huastecan kauniit rinteet. Lämpöä Monterreyssä riitti, mittari kipusi varmasti yli 35 asteen, mutta mikäs sen mukavampaa. Iltapäivästä poikettiin yliopistolla, jossa kaveri oli opiskelemassa arkkitehdiksi. Sen piti viedä sinne jotain papereita, ja se pahoitteli mulle, että meidän turisteiluun tuli ylimääräinen stoppi. Yliopisto oli kuitenkin mulle mielenkiintoinen kohde, sillä oli kivaa nähdä missä kaveri oikeasti arkipäivinään pyörii.

Monterrey

Seuraavana päivänä turisteilu jatkui ja Monterreyn modernin taiteen museossa kierreltiin ihmettelemässä Loretta Luxin ja Tomás Sánchezin taideteoksia. Ruoka Meksikossa on tietenkin hyvää, mutta heti ensimmäinen tacoateria sai vedet kihoamaan silmiin. Pikkasen tulista! Miedommat enchiladas ja flautas maistuivat myös. Ja juomaksi tietysti Indiota. Illalla suunnattiin kuuntelemaan livemusiikkia jonnekin baariin. Mä ihmettelin hetken miksi bändi huomioi mut ja omisti kappaleen finlandesalle, mutta tajusin pian, että mun kaverilla oli sormensa pelissä ja bändin jäsenet oli sen tuttuja.

Monterrey oli tosi kiva kaupunki, mutta meidän oli pian aika jatkaa matkaa toisen kaverin luo Mexico Cityn smogin keskelle.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.