Reissunaisen reppu: Mexico City, San Miguel de Allende, Teotihuacán ja trooppinen myrsky nimeltä Dolly

Ostettiin kaverin kanssa halpalentoyhtiö Vuelingin lennot Monterreystä Mexico Cityyn, jossa meidän yhteinen kaverini oli meitä vastassa uudella katumaasturillaan. Se ajoi meidät kentältä kotiinsa, ja autotalliin ajaessa meitä tervehti vartija. Huomasin kaverini olevan melko varakkaasta perheestä, mutta en siinä vaiheessa yhdistänyt sen äidin puolelta saamaansa sukunimeä Calderónia yhtään mihinkään.

Mulla oli alkamassa nuha, joten kaverin isä antoi mulle ison kasan luontaistuotteita ja selitti miten ne auttavat. Mä todella toivoin, että ne auttaisivat, eikä flunssa pilaisi mun lomaani.

Pohdittiin minne suunnattaisiin road tripille ja kaverit antoivat vaihtoehdoiksi muun muassa Acapulcon, San Miguel de Allenden pikkukaupungin tai Teotihuacánin rauniot. Vaikka Ankkapulcon biitsi olisi ollut mahtavaa nähdä, mua kiinnosti se intiaaninen muinaiskaupunki enemmän.

Teotihuacan

Teotihuacánin muinaiskaupunki kysymysmerkkeineen oli loman yksi ehdottomista kohokohdista. Auringon pyramidin huipulle kiivetessään ei voi olla ihmettelemättä koko paikan salaperäisyyttä ja sitä, miten vähän siellä aikoinaan kukoistaneesta kultuurista tiedetään. Varmaa ovat vain ihmisuhrit. Kaupunki oli ollut iso ja siellä asui monia eri kansoja, myös mayoja. Kaupunki hylättiin, ja siitäkin on tutkijoilla vain monia eri teorioita kuivuudesta sisällissotaan ja kulkutauteihin.

Meillä oli myös aikaa lähteä parin päivän retkelle San Miguel de Allendeen, kauniiden plazojen ja katedraalien keskelle. Sinne päätettiin mennä bussilla, joka mun yllätykseksi oli mallia luksus. Pehmeät penkit sai kokonaan makuuasentoon. Matka sujui rattoisasti Skipboa pelaten ja välillä torkkuen. San Miguelissä löydettiin ihana bed & breakfast -majoitus kaupungin värikkäiltä kujilta ja kahviloissa istuskellessa huomasin, että kylässä oli melko paljon nuoria amerikkalaisia matkailijoita, jotka kertoivat tulleensa espanjankurssille. Kursseja mainostettiinkin lähes joka talossa. Olisin itsekin voinut jäädä hengailemaan sinne pariksi kuukaudeksi.

San Miguel de Allende

Mexico Cityssä vierailtiin argeologisessa museossa, joka oli erittäin mielenkiintoinen vierailukohde. Enimmäkseen liikuttiin kaupungin ruuhkassa kaverin omalla autolla, mutta keskustassa jätettiin auto parkkiin ja suunnattiin kävellen Zócaloon eli Plaza de la Constituciónille. Siellä sijaitsee Metropolitan katedraali, josta mun arkkitehtikaverini intoili. Siinä on kuulemma monia eri tyylisuuntauksia ja koko valtava katedraali on vinossa, koska se on osittain vajonnut maan sisään.

Mexico City

Yhtenä päivänä kaveri järjesti mulle yllätyksen ja pääsin audienssille Meksikon presidentin Felipe Calderónin residenssiin Los Pinosiin. Saatiin sinne talolle kyyti kaverin äidiltä, mutta kun meidän audienssi tuli päätökseen ja oli aika lähteä taksilla kotiin, tuli meille pieni ongelma. Meillä ei ollut turvallisimman taksiyhtiön numeroa. Mexico Cityssä ei todellakaan saa ottaa taksia lennosta. Tytöt kertoivat aina käyttävänsä yhtä tiettyä taksiyhtiötä, joka rekisteröi kaikki tilaukset ja on sitä kautta jollain tapaa luotettavampi kuin muut. Lopulta saatiin numero ja tilattua oikeanlainen taksi. Taksissa tytöt pitivät puhelinlinjaa läheisiinsä auki ja seurasivat silmä tarkkana sitä missä mennään. Oli jotenkin todella hullua, että paikalliset pelkäsivät omassa maassaan taksissa noin paljon. Toisaalta, taksikuski joka hakee kyytiinsä pari tyttöstä Los Pinosista, saattaa arvella kuskaavansa jollekin melko kallisarvoista lastia. Kidnappaukset ja kiristykset olivat juuri se syy, miksi taksia pelättiin niin paljon. Päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin, ja oli aika palata Vuelingin siivin Monterreyhin.

Trooppinen myrsky Dolly iski Meksikon ja USAn rannikolle sillä seurauksella, että Monterreyn kansainvälinen lentokenttä oli suljettu päivää ennen mun kotiinpaluuta. Sateet olivat rajuja, ja huonon viemäröinnin seurauksena osassa kaupunkia tulvi. Me asuttiin ylempänä rinteessä, joten siellä ei ollut mitään hätää. Sinänsä myös meikäläiseltä hyvä ajoitus olla flunssassa petipotilaana. Ulos oli turha lähteä, sillä jopa koulut ja työpaikat olivat kiinni.

Valitettavasti lentokenttä avattiin kuitenkin pian ja oli kotiinpaluun aika. Sitä ennen tämän toisen kaverin isä, joka ei uskonut luontaistuotteisiin, vei mut kuitenkin lääkäriin, josta mulle hankittiin sellaiset tropit, ettei flunssa tuntunut enää missään. Flunssasta huolimatta Meksikosta jäi oikein hyvä fiilis, oli hienoa nähdä lyhyessä ajassa noikin paljon paikallisten oppaiden avulla ja päästä kunnolla tutustumaan siihen kulttuuriin, joka on aina jollakin tapaa viehättänyt.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.