Pizzaa ja Pokemonien metsästystä

Mulle olisi tullut Poke-stopista jotain ihan muuta mieleen kuin Pokemonit, mutta kaverin lasten opastuksella mäkin pääsin lauantaina sisälle Pokemonien ihmeelliseen maailmaan. Jännä miten tollaset tietokoneista innostuneet poitsut saa ulkoilmaan ja kävelemään jopa kymmeniä kilometrejä päivässä kun tiedossa on Pokemonien metsästystä. Lisäksi pojat sai helposti lähtemään mukaan ajelulle eikä hautausmaalla tai Someron keskustassa Baddingin pysäkillä poikkeaminen ollut muuta kuin toivottua takapenkin suunnalta.

Joku vertasi Hesarissa Pokemonien metsästystä sienien keräämiseen ja piti virtuaalitodellisuutta ihan tyhmänä vaihtoehtona. Mun mielestä ne ei ole ollenkaan toisiaan poissulkevia aktiviteetteja, ja jos Pokemonilla saa ihmiset Suomessakin möyrimään ulos koloistaan ja juttelemaan kaupungilla toisilleen niinkuin peliä pelatessa pakostikin käy, se on vaan ja ainoastaan positiivinen asia. Jos olette eri mieltä, niin näyttäkää mulle se sieni, jolla jonkun 11-vuotiaan pojan saa hautausmaalle. Tai Somerolle!

Pokemon Go nousi uutisotsikoihin heti oikeastaan sen potentiaalisen vaarallisuuden vuoksi. Lapset voivat kuulemma juosta auton alle kun katse on kännykässä. Mun parin päivän Pokemon -kokemuksen perusteella sanoisin, että sen kanssa ei tarvitse juosta minnekään, mutta peli kieltämättä vie huomion pois liikenteestä. Saksassa katse kännykässä kävely on ehkä vähemmän vaarallista, kun suojateitä kunnioitetaan niin paljon, mutta Suomen autoilukulttuurissa se pelottaa enemmän. Toivottavasti mitään ei käy.

Pokemonien metsästäjille tuli Somerolla nälkä, joten mentiin Rantatupaan pizzalle. Poikien isä oli viime kerralla uhonnut Rantatuvan pizzan olevan niin hyvää, että voisi syödä ihan minkälaisen pizzan hyvänsä. Pojat muistivat tämän ja päättivät valita isälleen yllätyspizzan. Toinen pojista halusi itselleen pepperonipizzan eli rastitti neljä rastia pepperonin kohdalle, mutta iskän pizzaa valitessaan pojille meinasi tulla pieni tenkkapoo, koska isä olisi kuulemma tykännyt kaikista lihavaihtoehdoista. Pojat päätyivät kasvispizzaan, johon valittiin parsa, kananmuna, sipuli ja jalopeno. Se kuulosti vähän erikoiselta ensi alkuun, mutta oli kuulemma oikeasti hyvää. Hyvältä se ainakin näytti.

Rantatuvan parsapizza

Yhtä hyvää pizzaa Hampurista ei saa, mutta onkohan täällä Pokemoneja? Tämä on paras Pokemon, jonka olen tähän mennessä saanut:

Paras Pokemon

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Yksi vastaus artikkeliin ”Pizzaa ja Pokemonien metsästystä

  1. Just tätä lukiessa Isompi sanoi kävelleensä kahden päivän aikana ainakin 20 kilometriä niiden ötököiden perässä. Ja olen just samaa mieltä: ylös, ulos ja metsästämään. Paljon parempi vaihtoehto kuin homehtua peliohjain kädessä sängyn pohjalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.