Superkuu

Kauhea vouhotus yhdestä kuusta. Käsittääkseni se on silti se sama möllykkä, kuin aiemminkin. Mä ymmärtäisin tämän hypetyksen, jos maapallo olisi napannut yhtäkkiä jostain toisen kuun kiertoradalleen. Silloin mäkin raottaisin jo vähän verhoa.

Hampurissa ei oikeasti tarvinnut verhoja viime yönä raotella, pilvistä oli. Jos oli riittävän sinnikäs, niin ilmeisesti sitten sai ihan hyviä kuvia superkuusta:

superkuu

Meillä on näköjään täällä Hampurissa puumien lisäksi myös kiraffeja. En toisaalta yllättyisi yhtään, jos sellainen kävelisi Reeperbahnilla vastaan.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Maisema

Kiinteistövälittäjille Suomessa järvimaisema tuntuu tarkoittavan pikkasen eri asiaa miten mä sen tulkitsen. Jostain neljän talon välistä pilkistävä järvi ei mun mielestä ole järvimaisema, vaikka onhan se maisema siellä – talojen takana. Muutenkin koko sana maisema on hiukan suhteellinen käsite. Miten tämän jälkeen voi enää nauttia yhtään mistään, mitä ikkunasta näkyy?

maisema

maisema

maisema

maisema

Maisemanvaihdos on nyt joka tapauksessa edessä. Pakko alkaa tottua siihen ajatukseen.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Pitäkää kiinni lentomatkustajan oikeuksistanne!

Sain äsken todella yllättävän sähköpostiviestin.

Muistatteko sen mun hiukan epäonnisen matkaanlähdön silloin elokuussa, kun olin menossa Springsteenin keikalle Zurichiin? Lyhyesti: Mun aamulento Eurowingsillä peruttiin ja mä jonotin tajuttoman ajan palvelutiskille, jossa mut näppärästi sijoitettiin iltapäivän Swiss Airin suoralle lennolle Zurichiin. Missasin siis lauantaipäivän Zurichissä, mutta en todellakaan missannut keikkaa, koska se oli vasta sunnuntaina. Reissu oli ihan mahtava, majoituin kaverin luona ja juhlittiin tuolla keikalla sen synttäreitä. Lisäksi muistelisin, että mun lennot maksoi vähemmän kuin keikkalippu eli se meno-paluu kustansi noin 80 euroa.

Koska mä satuin olemaan tietoinen lentomatkustajan oikeuksista korvauksiin viivästysten tai peruuntumisten kohdalla, ja mulla oli ehkä vähän tylsää toimistolla, kirjoitin reissun jälkeen lyhyen kirjeen Eurowingsille. Laitoin siihen vain, että noihin oikeuksiin vedoten pyytäisin hyvitystä yli 8 tuntia myöhästyneestä lennosta, tässä lentotiedot, yhteystietoni ja tilinumeroni.

Ajattelin silloin, että Eurowings ei mun kirjeelle korviaan lotkauta. Epäilin, etteivät ne vastaa ollenkaan, ja jos vastaisivat, ne varmaan vetoaisivat siihen tilalle annettuun Swiss Airin lentoon. Mun matkavakuutuskin olisi ehkä voinut korvata jotain, mutta rehellisesti sanottuna olin jo unohtanut koko jutun. Kunnes äsken avasin Eurowingsiltä tulleen sähköpostin. Siinä oltiin runoiltu pitkät pätkät kaikenlaista, mutta onneksi jaksoin lukea sen loppuun. Siellä lopussa nimittäin kiitos seisoi:

We will transfer the amount you mentioned (250,00 €) to the specified account within the next 10 days. We assure you that we will continue to work on our product and our processes to ensure future flights run smoothly from start to finish.

Ja näin musta on tullut matkabloggaaja, joka tienaa reissuillaan rahaa!

Cash

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Hampurin konserttitalo on vihdoin valmis ja vain 700m€ yli budjetin

ElbphilharmonieMä missasin historiallisen hetken viime viikolla. Hampurin Elben filharmoniakonserttitalon ikkunoihin ilmestyi viikko sitten maanantai-iltana teksti: ”FERTIG” eli valmis. Mä en uskonut näkeväni tätä päivää. Enkä tietysti varsinaisesti nähnytkään.

Tämä konserttitalo on Hampurin oma Olkiluoto 3. Konserttitalon piti olla valmis vuonna 2010. Ja 2013. Ja 2014. Ja 2015. Mutta nyt se on vihdoin valmis! Tsemppiä vaan sinne Eurajoelle voimalatyömaalle, toivoa on..

Olkiluoto kolmosen budjettiylitys hakee vertaistaan, mutta Hampurissa taistellaan vähintään hopeasta. Tämän julkisilla varoilla rakennetun tönön alkuperäinen budjetti oli 77 miljoonaa euroa, ja nyt vihdoin valmistuttuaan, se on kustantanut veronmaksajille rapeat 789 miljoonaa euroa.

Vuonna 2014 tehdyssä hallinnollisessa tutkimuksessa selvisi, että pelkät vessaharjat olivat maksaneet 300 euroa kappale, ja roskikset 957 euroa kappale. Mistä saksalaiset on edes löytäneet noin kalliita vessaharjoja? Onko ne käsintehty Billy Gibbonsin ja Dusty Hillin partakarvoista? Aion kyllä joskus mennä katsomaan minkälaiseen kullattuun pyttyyn sitä pääsee konsertin väliajalla pissaamaan.

Maanantaisessa avajaisseremoniassa kaupunginjohtaja Olaf Scholz päätti fiksusti keskittyä positiivisiin asioihin ja sanoi Hampurin saaneen niin mahtavan rakennuksen, että kaupunkia on vaikea kuvitella ilman sitä. Scholz on tavallaan oikeassa. Joka ainoa turisti tulee ihailemaan tätä rakennusta ja kuulemaan tästä fiaskosta, ikuisesti.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Kuokkavieras Kataja

Miten sattuikin, että mä olin käymässä Suomessa ja istuin telkkarin ääressä juuri silloin kun Kuokkavieras Katajan jaksossa vierailtiin kesäisellä Somerolla!

En ollut nähnyt muita Katajan seikkailuja, joten ohjelman kulku valkeni mulle vasta jakson alussa. Tyypit siis tupsahtivat Somerolle ilman pennin hyrrää, aikomuksenaan testata paikkakuntalaisten vieraanvaraisuutta parin vuorokauden ajan. Alkoi heti pelottaa, että joku pihi pappa osuu niiden tielle heti alkuun. Mutta ei, sai ne kolme nälkäistä miestä heti ensimmäisestä talosta yhden banaanin jaettavakseen. Miten vieraanvaraista!

Oikeasti olin oikein tyytyväinen siihen miten somerolaiset jaksossa esiintyivät. Monta tuttuakin oli eksynyt kuviin. Jussin Baarissa Kataja pääsi kokkaamaan ruokaa itselleen, ja Anita Hallapelto Helmestä lahjoitti kuvaajalle mekon naistentansseja varten. Kyyti tansseihin Ämyrille järjestyi näppärästi kylän parhaimpien nähtävyyksien kuten Baddingin kioskin ja Hiidenlinnan kautta. Cafe Rosesta miehet saivat aamupalaa, ja majoitus järjestyi sekä paikkakuntalaisten kotona että kaupunginjohtaja Sami Suikkasen pihamaalla.

Mä viestittelin yhdelle toiselle entiselle somerolaiselle ohjelman kulusta ja siinä vierailluista paikoista:

Kuokkavieras Kataja

P.S. Jakso löytyy vielä Ruudusta, jos jotakuta kiinnostaa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Murteista ja meirän murresta

Kun mä törmäsin Hampurissa siihen argentiinalaiseen, joka opiskeli kansalaisopistossa suomea, mä jäin miettimään, että opetetaankohan sille siellä kirjakieltä vai yleiskieltä. Jos joku ulkomaanelävä nimittäin opettelee kirjakielen persoonapronominit, eihän se raukka ymmärrä Etelä-Suomessa vieraillessaan yhtään mitään.

Mä olen aina ihaillut sekä savolaista että eteläkarjalaista murretta, jotka molemmat vaikuttavat hyvin vahvoilta. Vahvalla tarkoitan sitä, että esimerkiksi uudelle seudulle muuttava lappeenrantalainen ei kovin helposti hylkää mietä ja sietä. Toki se on ihmisestäkin kiinni. Itse yritin Lappeenrannassa pitää kiinni omasta murteestani, vaikka opettelinkin reikäleivän ja ruisleivän sekä tuiman ja tulisen erot.

Mun yksi kaverini on varsinainen kameleontti, se ottaa kanssapuhujan murteesta heti kiinni ja nappaa siitä osan itselleen. Pidemmän aikaa jollakin alueella majailtuaan se puhuu paikallista murretta ihan sujuvasti. Se sanoo, ettei tee sitä tarkoituksella, mutta ei se ainakaan itseään estele niitä murresanoja omaan puheeseen napatessaan.

Olen parhaillaan käymässä Somerolla, joten meikäläisen murre voimistuu taas hetkeksi. Onneksi kaverit Hampurissa eivät sitä kuule, kun ei puhuta keskenämme suomea. Espoolaisilla oli tapana huomauttaa, että sitä on taas oltu viikonloppu maalla, kun mä olin sattunut käymään kotipuolessa.

Röllihän ymmärtää vain someroa. En saa sitä pysähtymään, jos sanon ”pysähdy”, ”seis”, tai ”stop”. Jos sille sen sijaan sanoo ”orota”, niin se pysähtyy ihan nätisti. Eilen opittiin, että jos Röllille sanoo ”suihku” tai ”pesu”, niin se menee mun sängyn alle piiloon.

Joku sanoi: "Orota!"

Joku sanoi: ”Orota!”

Istuttiin äsken ruokapöydässä ja juteltiin murteista. Mä ihmettelin Porin murretta, ja omaa ei-niin-positiivista mielikuvaani siitä. Mutsi, joka itse puhuu vahvaa someroa, sanoi: ”Entäs Salon murre sitte! Matti ot leippä!” Naurettiin niin kovin, että meinattiin molemmat tukehtua ruokaamme. Ei olisi pitänyt haukata sitä leippä juuri silloin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Rokkaavimmat kaupungit TOP6

Aloin muistelemaan kaikkia hyviä rokkikeikkoja eri puolilla maailmaa, ja sen seurauksena tässä pieni listaus mun suosikkikaupungeista siitä näkökulmasta, missä kaupungissa on parhaimmat rokkimeiningit.

1. Nashville

Nashville

Itseoikeutettu ykkönen on tietenkin Nashville, maailman musiikkipääkaupunki ja countryn kehto. Nashvillessä kotia pitävien muusikoiden ja livemusan lisäksi kaupungista löytyy muun muassa monia kuuluisia levytysstudioita, Country Music Hall of Fame ja radiokonserttisali Grand Ole Opry.

2. Las Vegas

Las Vegas

Las Vegas rokkaa, koska kaikki rokkaritkin on siellä.

3. Memphis

Memphis

Ei rokista voi edes puhua ilman Memphisiä. Beale streetillä soi blues, ja historian siipien havina on käsinkosketeltavaa sekä Gracelandissä että Sun Recordsilla.

4. Hampuri

Hampuri

Hampuri on hurmannut mut tapahtumillaan. Täältä löytyy kaikkea mun makuuni ja vähän enemmänkin. Mä en koskaan kyllästy katselemaan laivoja tai merimiehiä Elbellä, mutta ne on ne rokkikeikat Knustissa, Blues Clubilla ja Reeperbahnilla, jotka ovat saaneet mut viihtymään täällä. Ilman Hampuria ei myöskään olisi sitä Beatlesia, jonka musaa me tänä päivänä rakastetaan.

5. Barcelona

Barcelona

Mä inhoan Barcelonetaa, eikä La Ramblakaan ole vienyt mun sydäntäni, mutta jotenkin mä löysin Barcelonasta omat kulmani ja oman musiikkini. Nu Niles soittamassa Sala Apolossa, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee? Barcelonan oma big band on myös huikea.

6. Wien

Wien

Satumaiset häät ja joulunalusaika Wienissä saattavat ehkä vaikuttaa siihen, miksi mä olen ihastunut Wieniin. Myönnettäköön, että mun vierailut kaupungissa ovat olleet varsin mielenkiintoisia erityisesti matkaseuran ja paikallisten kavereiden vuoksi. Mutta minkäs sitä hyville reissuille voi. Soul Veranda ja Slapbacks ovat Itävallan parasta antia.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Uni ja todellisuus, menneisyys ja nykyisyys

Mä olen viime kuukausina kirjoittanut paljon unia muistiin ja jutellut niistä terapeutille. Melkein kaikki mun unet pohjautuvat lähipäivien tapahtumiin ja niissä heränneisiin tunteisiin. Mun unissa harvoin tapahtuu mitään outoa, jota en osaisi linkata nykyhetkeen. Nyt näin kuitenkin todella outoa unta enkä ymmärrä mistä se tuli tai mitä se tarkoitti. Lapsuus ja tulevaisuus olivat siinä ihan sulassa sovussa.

Mulla oli pienenä tapana hyppiä pituutta meidän takapihalla, kalliolta hiekalle, ja tässä unessa mä näytin sen pituushyppypaikan mun veljen lapsille, joista nuorempikin oli unessa kasvanut siihen ikään, että juoksu sujui. Elettiin siis tulevaisuutta. Pituushyppypaikka oli unessa vain hiukan ruohottunut, mutta mä onnistuin tekemään siihen pehmeän hiekkakasan, vaikka tosiasiassa se paikka ei ole enää hiekkaa nähnytkään. Mä muistelin lapsuuttani veljenpojalle, joka siinä unessa noin 5-6-vuotiaana hyppäsi pituutta ja intoili omasta ennätyksestään. Sitten mä olin lapsi, otin vauhtia ja ponnistin pitkän hypyn hiekalle.

Samalla hetkellä talon nurkan takaa tassutteli esiin oranssi kissa, jonka mä tietysti tunnistin vanhaksi kissakseni, Oskuksi. Mä sain kissan pienenä naapurin navetasta ja se eli koko elämänsä eli 8 vuotta mun kanssani. Se oli persoonallinen kollikissa, joka ei tunkenut ihmisten syliin vaan valitsi tarkasti kuka sitä sai silittää. Unessa se tuli puskemaan mua jalkoihin ja mä nostin kissan syliin. Mun siitä rakkaasta kissasta näkemäni unet voi laskea yhden käden sormilla, ja aina kun näin on tapahtunut, mulla on ollut herättyäni hyvin vahva ja erittäin outo tunne. Sellainen, että olipa kivaa, kun se kissa kävi mua moikkaamassa pitkästä aikaa.

Otin aamulla kynän kauniiseen käteen ja kirjoitin unen heti muistiin, mutta en mä sitä olisi unohtanut muutenkaan. Se jäi pyörimään mun mieleen koko päiväksi.

Mulle tulee parin vuoden välein levoton olo, ja nytkin olen jo jonkun aikaa pohtinut muuttoa. Olen sekä katsellut uusia asuntoja Hampurista että miettinyt Suomeen paluuta. Tunnen oloni kotoisaksi nykyisessä kodissani ja järki sanoi, ettei kannata hylätä lattialämmitystä talven edellä, mutta joku levottomuus sai mut kuitenkin kaipaamaan muuttoa ja muutosta. Hampuria mä rakastan täydestä sydämestäni, mutta umpikuja töissä johti siihen, että ratkaisua oli haettava muualta. Tämän unen näkemisen jälkeen sain käsiini uuden työsopimuksen, joka tarkoittaa reilua palkankorotusta ja uusia haasteita vanhassa työpaikassa. Lisäksi se tarkoittaa uutta lokaatiota eli muuttoa takaisin Suomeen, mutta uuteen kaupunkiin.

Mä olen toisaalta innoissani tulevista haasteista, ja erityisesti muutosta. Olen katsellut sisustusohjelmia netistä enkä malta odottaa, että pääsen kaivamaan autotallista pahveihin käärityn ecuadorilaisen tauluni. Mun paksu musta-oranssi matto on odottaa aukirullausta, ja lasinen sohvapöytä uudelleenkokoamista. Mä en malta odottaa, että saan tehtyä itselleni uuden kodin jonnekin.

Toisaalta mua hirvittää se tilanne, kun olen purkanut muuttolaatikot, täyttänyt jääkaapin ja istun teemuki kädessä, villasukat jalassa, uudella sohvalla uudessa kodissani. Mitäs sitten? Minne mä menen? Ketä mä näen? Mun kaverit on täällä. Hampuri on mun kaupunki. Mä en voi sitten enää hypätä bussiin ja mennä tyttöjen leffailtaan Savoyhin. Mä en voi kävellä treffeille Schanzeen tai mennä illalliselle Zwickiin. Kukaan ei enää pelaa mun kanssa tennistä.

Melko ristiriitaisin fiiliksin siis kohti tulevaa. Mä otan tämän väliaikaisena ratkaisuna, joka selvittää umpisolmun töissä ja sitä kautta toivon mukaan myös rauhoittaa muutenkin. Mä en tiedä missä mä olen kahden vuoden tai viiden vuoden kuluttua, mutta ei se haittaa. Mä voin aina palata Hampuriin. Ja mulla on vielä parisen kuukautta aikaa nauttia kaupungista ja kavereiden seurasta täällä. Ja joulumarkkinoista. Tärkeintä on tehdä se muutos.

House

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone