Mikä Saksassa on erilaista Suomeen verrattuna?

Mä rakastan Hampuria ja alan tykkäämään myös Saksasta päivä päivältä enemmän. Nehän on siis ihan eri asiat. Ennen tänne muuttoa en tiennyt Hampurista muuta kuin Irwinin biisin, mutta Saksasta ja saksalaisista mulla oli muutama ennakkokäsitys. Lähinnä negatiivinen sellainen, vaikka yksi mun parhaimmista kavereistani onkin saksalainen. Mutta se nyt pitää itsekin itseään erilaisena eikä edes tykkää asua Saksassa.

Saksa ei ole mulle kovin eksoottinen maa, eikä täällä ole läheskään niin paljon ihmeteltävää kuin Kiinassa, Ecuadorissa tai Australiassa. Mutta yllätyin ehkä hiukan siitä, miten erilaisia saksalaiset on suomalaisiin verrattuna, ja että Suomi on oikeasti kulttuurillisesti paljon lähempänä USAa kuin Saksaa. Tämä toki on vain mun mielipide ja perustuu hyvin tutkittuun mutu-tuntumaan. Tärkein lähde tähän empiiriseen tutkimukseen on formuloiden selostus, joka Saksassa on aneeminen ja tylsä. Suomalainen selostus kuulostaa paljon enemmän Nascar -kisalta, vaikka johdossa olisi Vettel. Suurimmat mun bongaamat kultuurierot täällä liittyy varmaankin naisten asemaan työelämässä, perhepolitiikkaan ja mitä näitä muita pikkujuttuja nyt on. Mutta ei niistä sen enempää, mä aion nyt listata paljon tärkeämpiä huomioita.

Sen tiskikaapin puuttumisen mä tiesin jo etukäteen, koska Suomessa vieraana ollessaan saksalaiset kaverit jonottivat pyyhkeiden kanssa tiskipöydän ääressä sillä välin kun mä pesin tiskejä. Mä kysyin mitä ne tekee samalla kun avasin tiskikaapin ja aloin huuhtelemaan sinne astioita. Voi sitä ihmetyksen määrää. Täällä mä olen nyt saanut tottua samaan eli pyyhkeisiin. Mä tosin jätän suosiolla tiskit pyyhkeiden päälle tiskipöydälle kuivamaan, ei kai niitä nyt hullukaan ala pyyhkiä kuivaksi. Paitsi tietysti saksalainen.

Toinen keittiöstä löytyvä hassu asia on kahvinkeittimen suodatin. Kahvinkeittimissä on valmiiksi kangassuodatin, joten suodantinpusseja ei tarvitse käyttää. Mun saksalainen kaveri kuitenkin kertoi käyttävänsä suodatinpussia sen kangassuodattimen kanssa. En ihan ymmärtänyt sitä pointtia.

Mulle oli uutta se, että täällä pidetään sisällä kenkiä. Onhan se Espanjassakin yleistä, mutta en tajunnut, että se on myös saksalaisten tapa. Suomalaiset ovat kukin Saksankodeissaan ratkaisseet ongelman saksalaisten vieraiden varalta laittamalla eteiseen kyltin, jossa lukee, että meillä otetaan kengät pois. Ja usein vieraille on tarjolla sisätossut. Ettei sentään tarvitse puolialastomana ihmisten kodeissa kulkea. Mä pyydän ihmisiä omaan suoraan tapaani ottamaan kengät pois, mikäli niin ei automaattisesti tapahdu. Poikkeuksen tietysti muodostaa raskaana oleva kaveri, joka ei masunsa takia kunnolla pysty kumartelemaan, ja saa pitää mun asunnossa vaikka kumisaappaita.

Eniten mä kuitenkin ihmettelen saksalaisia koiria. Sen lisäksi, että ihmiset ei todellakaan uhmaa liikennevaloja, myös koirat tottelee niitä. Ihan käsittämätöntä. Vai meneekö se niin, että luonnonvalinta on jo karsinut kaupunkikoirista ne, jotka eivät noudata liikennevaloja suojateiden kohdilla, ja evoluutio on tehnyt kaikista koirista kuuliaisia kansalaisia? Lähes kaikki koirat kulkevat myös ilman hihnaa, rodusta riippumatta. Useimmiten omistaja ajaa fillarilla ja koira hölkkää vieressä, pysähtyen nätisti kun risteys tulee eteen. Mun kokemus on samanlainen myös espanjalaisista koirista, mutta toisaalta se mun entinen kämppis oli kyllä alunperin Frankfurtista ja oli siten saksalaiskoira Barcelonassa. Maalaisen lapinkoiran omistajan näkövinkkelistä näin tottelevaiset koirat vaikuttavat kuitenkin vähän.. aivopestyiltä. Mikä koira se sellainen on, joka ei reagoi toisiin koiriin ollenkaan? Tai autoihin? Tai fillareihin?!

Ruoka on täällä tietty vähän erilaista. Yleinen konsensus expattien kesken tuntuu olevan, että saksalainen ruoka on pahaa, ainoana poikkeuksena kebabit. Mutta nekään eivät tietenkään ole alunperin saksalaisia. Mä en tykkää yhtään makkaroista, etenkään currylla maustettuna, mutta Schnitzelit sentään menee. Perunasalaattiinkin olen jo tottunut.

Kebabmesta

Kaupassa asiointi ylipäätään on erilaista. Kassoilla ei ole tilaa pakkailla ostoksia rauhassa, joten ostokset pitää joko viskoa takaisin kärryihin tai sitten todella nopeasti kassiin. Musta on tullut jo mestaripakkaaja. Itsepalvelukassoja löytyy lisäksi aika paljon. Suurimmassa osassa kaupoista hedelmät ja vihannekset punnitaan kätevästi kassalla, joten voitte kuvitella miten mä Suomessa kiikutin banaanit sun muut aina kassalle punnitsematta. Se vasta kätevää olikin.

Itsepalvelukassoja lukuunottamatta etenkin Hampuri tuntuu olevan Helsinkiä selvästi jäljessä monissa asioissa. Mä olen aiemminkin blogissa ihmetellyt käteisen käyttöä ja pankkien aataminaikaisia toimintatapoja, mutta viimeksi visiitillä ollut kaverikin sai huomata, ettei täällä tosiaankaan se luottokortti käy. Mulle on myös tullut hyvin tutuksi terveydenhuoltojärjestelmät ja niiden kankeus esimerkiksi reseptien uusimisen suhteen. Mistään sähköisistä resepteistä tai lähetteistä ei ole puhettakaan. Nämä on pikkujuttuja, mutta muistuttavat mua siitä, että nyt ollaan Saksassa eikä Suomessa. Saksankielessä tänäkin päivänä kovassa käytössä oleva teitittely osaltaan lisää sitä fiilistä, että saksalainen yhteiskunta on melko konservatiivinen ja vanhanaikainen. Onneksi mä en osaa vielä juuri yhtään saksaa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.