Los Angeles & Las Vegas

Mä olen taas niin kiitollinen ihanista ystävistä ympäri maailmaa. Mun kaveri Los Angelesissa tosiaan majoitti mut ilmaiseksi asunnossaan Downtownilla, kyyditsi mua ympäri kaupunkia ja näytti parhaimpia paikkoja Venicen auringonlaskusta Griffith Observatoryn yölliseen maisemaan. Lisäksi mä kuulin vikana päivänä Losissa ollessani yhden Kuubasta tutun matkakumppanin muuttaneen kaupunkiin, joten ehdin tavata senkin illallisella.

Venice Beach

Los Angeles on valtavankokoinen kaupunki, jossa parhaiten pääsee liikkumaan omalla autolla tai uberilla. Tai kaverin Bemarilla. Mun yllätykseksi yksin matkustava nainen pystyi myös päiväsaikaan käyttämään metroa, vaikka asemilla jonkin verran kodittomia hengailikin. Kodittomien määrä pisti silmään Downtownin lisäksi myös Hollywoodissa, ja osa niistä käyttäytyi sen verran pelottavasti, etten voi sanoa tunteneeni oloani turvalliseksi ulkona juuri ollenkaan. Kaupunkiin juuri muuttanut kaveri valitti yksinäisyyttään ja kertoi pelkäävänsä kaupungilla liikkumista melkoisesti, vaikka olikin kotoisin suurkaupungin hälinästä Lontoosta. Mä esittelin nämä kaksi ystävääni toisilleen, joten toivottavasti toinen saa sitä kautta lisää tuttuja ja alkaa löytämään oman paikkansa uudessa kaupungissa.

Mä kiertelin nähtävyyksiä myös turistibussilla ja olin erityisen innoissani Capitol Recordsista (Ford Fairlanen legendaarinen kohtaus!) ja Walk of Famesta. Luulen, että Los Angelesin viehätys piilee sekä keskenään hyvin erilaisissa alueissa että Hollywoodissa ja sen tähdissä. Monet yrittivät tehdä vaikutusta namedroppingilla esimerkiksi kertomalla biletyksestään Steven Tylerin kanssa, ja Tom Sizemore asui kuulemma samassa talossa, jossa mun majapaikkani sijaitsi. Leffojen kuvauspaikkoja tuntui olevan joka puolella ja produktiot olivat myös suosittu puheenaihe. Mä tunsin itseni jostain syystä melko ulkopuoliseksi tämän kaiken keskellä. Vaikka mä olen kerran nähnyt Salkkareiden Karin Lappeenrannassa.

Positiivista Losissa oli ruoka. Esimerkiksi meksikolainen ja perulainen ruoka olivat niin autenttisia, kuin kuvitella saattaa, enkä mä edes ehtinyt syömään Koreatownissa, Chinatownissa tai Little Tokyossa.

Lengua

Las Vegas tuntui Los Angelesin jälkeen pursuavan energiaa, ja koska me pyörittiin lähinnä Stripillä, Las Vegas tuntui myös paljon pienemmältä ja ymmärrettävämmältä. Turisteja oli paljon enemmän, joten niihin kodittomiin ei kiinnittänyt niin paljon huomiota. Hard Rock Hotellissa meitä odotti ilmainen upgrade, joten olin superinnoissani jo pelkästä hotellihuoneesta. Yksi belgialaisista matkakumppaneista valitti hotellin tasoa, koska se oli tottunut majoittumaan viiden tähden hotelleissa. Mä nauroin, että mulle oma kylppäri on luksusta. Rokki soi ja mä tunsin tulleeni paikkaan, jossa viihtyisin hyvin.

Hard Rock Hotel Las Vegas

Se kuuluisa Strip, kasinot ja showt olivat niin mielenkiintoisia, että olisin viihtynyt Vegasissa paljon kauemminkin. Nyt ehdin vain muutamaan showhun, vähän shoppailemaan, vähän pelaamaan pokeria ja retkeilemään Grand Canyonille. En kuitenkaan usko, että tämä jäi mun viimeiseksi käynniksi Las Vegasissa!

Luvassa on vielä monta tarinaa reissun yksityiskohdista, erityisesti Vegasista. Mulla on matkanjälkeinen flunssa, joten kotona levätessä on ainakin aikaa kirjoitella postauksia. Pysykäähän linjoilla!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

2 vastausta artikkeliin ”Los Angeles & Las Vegas

  1. Hauska lukea Vegas kokemuksia, kun ollaan nähtävästi oltu siellä ainakin melkein samaan aikaan :)! Jään odottamaan innolla! Mekin saatiin muuten ilmainen upgrade The Miragessa :). Kannattaa matkustaa suurimpien sesonkiaikojen ulkopuolella.

    Kodittomien valtava määrä (myös täällä San Diegossa) pistää kyllä hiljaiseksi, vaikka siihenkin jotenkin turtuukin. En pidä heitä kuitenkaan suurena uhkana itselleni, vaikka hoitamattomat mielenterveysongelmat ja huumeet tekevätkin heistä toki arvaamattomia. Useimmiten kodittomien väkivalta tuntuu kohdistuvan toisiin kodittomiin.

    • Niinpä oltiin!!

      Mä majoituin Losissa ihan Skid Rown kulmilla ja siellä se kodittomien määrä tosiaan hyppäsi silmille, vaikka mä en tietenkään liikkunut ollenkaan niillä pahimmilla kaduilla, enkä ilman uberia yöaikaan. En mäkään pidä kaduilla rauhassa istuskelevia tai nukkuvia kerjäläisiä uhkana, mutta ne ihmiset, jotka puhuivat ja huusivat itsekseen sekä huitoivat käsilään agressiivisesti, olivat pelottavia. Ne oli jotenkin tosi epäihmismäisiä, niin kamalalta kuin se kuulostaakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.