Leffassa: The Revenant – varo juonipaljastuksia

Hampurista löytyy pari englanninkielistä leffateatteria, Abaton ja Savoy. Tai eivät ne pelkästään englanninkielisiä ole, niissä vaan näytetään leffat useimmiten alkuperäisellä kielellä saksaksi tekstitettynä.

Abatonissa vika leffa saattaa alkaa vasta yhdeltätoista, ja se on jo liian myöhään meikäläiselle. Parasta siellä on se, että alkoholia voi ostaa baarista saliin ihan siinä missä popcorniakin, ja huonointa se, että sen salin penkeissä on liian pieni korkeusero ja jonkun kaali on aina edessä.

Abaton

Viime viikonloppuna mä pääsin vihdoin näkemään Leonardo DiCaprion uusimman leffan The Revenant. Mä en tiennyt siitä juuri mitään etukäteen, joten olin aika avoimin mielin. Ja avointa mieltä siinä tarvittiin. Leffa alkoi melkein yhtä hurjalla tavalla kuin Saving Private Ryan, paljon ihmisiä kuoli ja inkkarit ampui nuolia sotilaiden päähän oikein urakalla. Heti alusta asti alkoi jännitys, joka ei helpottanut missään vaiheessa elokuvaa. Hateful 8 on kuulemma kuvattu 60-luvun tyyliin sisältäen 15 minsan tauon keskellä leffaa, mutta mä olisin tarvinnut sitä taukoa tähänkin.

Revenant

Elokuvan pelottavin kohtaus oli heti leffan alkupuolella, kun DiCaprion hahmo Glass törmäsi metsän siimeksessä harmaakarhuun ja karhu raateli Glassia loputtomalta tuntuvan ajan. Mulla nousi vaistomaisesti käsi suun eteen noin sata kertaa leffan aikana, joten rakuutta ei puuttunut. Se karhukohtaus oli niin todellisen oloinen, että näen siitä painajaisia varmasti kauan. Enkä mene enää ikinä metsään. Tästä kohtauksesta alkoi Glassin tuskien taival, sillä vammat olivan niin pahannäköiset, että muut sotilaat hylkäsivät Glassin metsään. Leffan pahis, toinen sotilas nimeltä Fitzgerald, jäi palkkiota vastaan vahtimaan Glassia tämän pojan kanssa, mutta päätyi tappamaan pojan ja yrittämään Glassinkin murhaamista. Siinä miehessä vaan oli henki aika sitkeässä eikä Glass kuollut edes hautaan. Fitzgerald palasi takaisin sotilaiden leiriin uskoen Glassin kuolleen, mutta Glass oli jo aloittanut vaikean matkansa kohti leiriä – ja Fitzgeraldia.

DiCapriolla ei montaa vuorosanaa ollut, eikä se ähinä ja maassa raahautuminen mun mielestä mitään Oscaria vaadi. Paitsi ehkä sille jampalle, johon tämä koko elokuva perustuu. Gloden Globen DiCaprio tästä jo nappasi, ja sekä DiCaprio että Fitzgeraldia esittänyt Tom Hardy ovat molemmat Oscar-ehdokkaina. Hardyn suoritus sivuosassa oli musta parempi, mutta kaikkein eniten Oscarin ansaitsee se hevonen, joka kaatui kyljelleen kun sitä ammuttiin.

Leffa tuntui tosi pitkältä, ja koko ajan tilanne vain paheni ja paheni. Yhdessä vaiheessa Glass joutui sitä jäljittäneiden intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja pakeni hevosellaan inkkareita, kunnes molemmat, sekä Glass että hevonen, tippuivat rotkoon. Hevonen kuoli, mutta Glass ei, vieläkään. Intiaanit luulivat sen kuolleen, mutta Glass kaivoi itsensä kylmän talven keskellä kuolleen hevosen vatsan sisälle nukkumaan. Mä olen nähnyt ihan vastaavan kohtauksen jossakin muussa elokuvassa, mutta kertokaas mulle mikä se mahtaa olla?

Leffa kuvattiin enimmäkseen kylmässä Kanadassa ja maisemat oli sen mukaiset. Lumen keskellä virtaava joki näytti todella hyiseltä, mutta siellä ne tyypit kahlasivat menemään jopa tilanteissa, joissa olisi voinut välttää jokea. Mun mielestä kastuminen niissä pakkasissa olisi ollut kuolemantuomio, mutta onneksi ne sai nuotion syttymään tuon tuostakin. Ja nuotion saattoi sytyttää, vaikka intiaanit olivat ihan perässä. Glass joutui joen virran viemäksi paetessaan intiaaneja, ja siinä vähän liian epäuskottavaa oli se, että se ei hukkunut täydessä talvivarustuksessa karhuntalja päällään. Ruokaakin löytyi sattumalta koko ajan. DiCaprio söi leffassa muun muassa maksaa, vaikka on oikeasti kasvissyöjä. Ehkä toi olisi sitten sen Oscarin arvoista.

Tykkäsin siitä, kun pari kertaa leffan aikana kamera meni niin lähelle hahmoja, että niiden hengitys huurrutti kameran. Vikassa tappelukohtauksessa veritipat lensivät kameran linssiin. Se oli mun mielestä mielenkiintoinen ratkaisu ohjaajana toimineelta Iñárritulta.

Yleisvaikutelma leffasta oli todella raskas, suorastaan piinaava. Ja se karhu.. Mä en ikinä unohda sitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.