Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa

Shettis

Sain päivän naurut tosta yllä olevasta Fb-päivityksestä. Jos Rölli joskus karkaa, niin ruoka-aikana sekin viimeistään olisi takaisin kotona!

Mulla oli pienenä tollanen shettis, ja eräänä aamuna tallin omistaja soitti mulle ja pyysi mua pikaisesti tallille. Kävi ilmi, että poni oli karannut yöllä karsinastaan heinäkasaan ja syönyt itsensä ähkyyn. Se makasi siellä heinäkasassa pitkin pituuttaan syvästi huokaillen, ja sen maha oli kuin ilmapallo. ”Ilmapallo” tai vaan ”Pallo” oli myös ne nimet, joilla naapurin huonokuuloinen mummo sitä kutsui, kun ei koskaan kuullut oikein sen nimeä.

Mä en ikinä unohda sitä näkyä, pallomahaa huokailemassa siellä heinäkasassa. Voitte itsekin kuvitella sen fiiliksen ruuan jälkeen, kun on tullut syötyä vähän liikaa. Tai itseasiassa syöminen olisi pitänyt lopettaa jo noin pari tuntia aikaisemmin. Poneilla ja hevosilla se on vaan siinä mielessä eri asia, että ne voi helposti kuolla siihen ähkyyn. Me selvittiin onneksi tuolloin säikähdyksellä, ja monen tunnin Ilmapallon talutuksella.

Toinen hölmö heppa siellä samassa tallissa oli yksi jokipojista. Jokipojat oli 3 oria, jotka kesällä laidunsivat joen varressa. Tämä yksi sankari ei sentään syönyt itseään ähkyyn, mutta sille kävi aitalankojen kanssa hassu tapaus. Toisin kuin Fb-päivityksen poni, se karkasi laitumeltaan vahingossa. Se oli piehtaroinut maassa niin, että oli vahingossa pienimpänä orina pyörähtänyt sähkölankojen alitse laitumen ulkopuolelle. Sen sijaan, että se olisi lähtenyt nauttimaan vapaudesta, sille iski paniikki, koska se oli eri puolella aitaa kuin kaverit!

2 vastausta artikkeliin ”Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa

  1. Hevoset tuovat yllätyksiä. Jonakin kesäyönä oli eräs naapurin oriista kai vieraillut salaa isävainaan vanhan lauhkean tamman laitumella. Isän yllätykseksi tamma sai lehtolapsen, josta tulikin hyvin tempperamentikas tamma päin vastoin kuin emonsa. Kerran se potkaisi isää pohkeeseen, niin että tämä lensi piikkilanka-aidan yli, kun ei huvittanut lähteä töihin. Ei isästäkään sitten ollut pitkään aikaan työhönlähtijäksi vaikka onneksi luita ei taittunutkaan. Rupesin pelkäämään hevosia, mutta ei tuo pahemmin häiritse arkipäivänä. Onhan keksitty autot, bussit, ratikat, junat ja lentokoneet.

    • Mäkin kerran lensin pöpelikköön, kun kaverin poni potkaisi mua molemmilla takajaloillaan. Jäi kavionkokoiset mustelmat käteen ja jalkaan. En mennyt kovin lähelle sitä ponia sen jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.