Kuuba osa 2: Cubano, joka osasi yhden sanan suomea

Havannassa meidän porukka siis kokoontui yhteen. Meitä oli iso ryhmä, paikallisen oppaan ja kuskin sekä meikäläisen lisäksi 2 suomalaista, 3 e-afrikkalaista, 6 brittiä, sveitsiläinen, italialainen ja norjalainen. Briteistäkin 4 oli kotoisin Pakistanista ja yksi Jenkeistä, joten oltiin ihan sopivan sekalainen seurakunta.

MaaseutuHavannasta me suunnattiin tupakkaplantaasin kautta Viñalesin pikkukaupunkiin Pinar del Rio -provinssissa. Eli pöndelle. Mä olin etukäteen odottanut patikkaretkeä ja perhemajoitusta Viñalesista eniten koko reissusta, joten hymy oli koko ajan korvissa asti, vaikka meidän maaseuturetken aikana lämpötila kohosi lähemmäs neljääkymmentä astetta ja sen patikkamatkan välietapeiksi kelpasi mikä tahansa varjo, joka vastaan tuli.

Varjossa istuskellessa ja piña coladaa juodessa kuultiin paikalliselta oppaalta tarinoita mm. kasveista ympärillämme. Se opas kysyi mistä mä olen kotoisin ja ilmoitti sitten osaavansa yhden sanan suomea. ”Anoppi”, se sanoi virnuillen. Kävi ilmi, että se asui yhdessä vaimonsa, anoppinsa ja parin tyttärensä kanssa, joten vaikka perheeseen oli tullut telkkari, ei jalkapalloa edelleenkään paljon näkynyt kun kuubalaiset ja brasilialaiset telenovelat olivat enemmän perheen naisten mieleen.

Musta oli ihanaa päästä puhumaan espanjaa ja se alkoi sujua yllättävän hyvin jo parin päivän sisällä. Meidän oma opas Andy tosin puhui erittäin hyvää englantia brittiaksentilla, ja yllätti siten kaikki kertomalla, ettei koskaan ole edes käynyt Kuuban ulkopuolella. Kuubalaisille se ei ole niin helppoa. Ne tarvitsevat joko virallisen kutsukirjeen, tai sitten niillä pitää olla yli 6000 dollarin edestä omaisuutta Kuubassa. Siihen aika harvalla on sillä 30 dollarin kuukausipalkallaan varaa. Lisäksi, hintojen ollessa myös melko korkeita, joutuu moni tekemään useampaa työtä pelkästään elääkseen.

CasaViñalesissa mä pääsin majoittumaan aivan ihanan Indiran kodissa ja kyselemään siltäkin paikallisesta elämänmenosta. Mulle tuli hirmuisen paha mieli siitä, että meikäläiset saavat passin ja pääsevät matkustamaan ihan minne mieli tekee, mutta Kuubassa ihmiset ovat oman elämänsä vankeja. Ei sillä, että kukaan olisi valittanut sen elämän olevan huonoa, mutta kaikki mun tapaamani paikalliset olivat kuitenkin tekemisissä turistien kanssa ja tiesivät paljon muun maailman menosta. Kuubalaisia asuu paljon Miamissa, Venäjällä ja muuallakin maailmassa, mutta mikään itsestäänselvä vaihtoehto se lähteminen ei niille ole, päinvastoin. Kuuban valtio saattaa tarjota esimerkiksi vaihto-oppilaspaikan Venäjällä, mutta Kuubaan on palattava. Alkoi entistä enemmän ärsyttämään ne hyväosaiset suomalaiset, jotka kuvittelevat olevansa huono-osaisia, vaikka elämässä on mitkä tahansa kortit tarjolla. Ja erityisesti ne, jotka koko ajan valittavat kaikesta. Kun Suomessa on aina niin helvetin huonosti asiat. Kuubalaiset, kaiken sen sääntelyn ja kontrollin keskellä, ovat iloisia ja nauttivat elämästä. Musiikista, rommista, sikareista ja auringonpaisteesta.

Me saatiin tutustua Viñalesissa myös salsan ja ukkosmyrskyn pyörteisiin, ja heterogeenisuudesta huolimatta meidän porukka alkoi hiljalleen nivoutua yhteen.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.