InterNations

Osallistuin eilen elämäni ekaan InterNations -tapahtumaan. En vielä oikein tiedä mitä mieltä olen koko organisaatiosta ja sen toiminnasta, koska kyseessä on maksullinen, vaikkakin edullinen, järjestö. InterNations toimii ympäri maailmaa, ja ideana on saattaa yhteen samoista asioista kiinnostuneita ulkomaalaisia. Nettisivuilla pystyy siis jäsenmaksun maksamisen jälkeen klikkaamaan itsensä eri aihepiirin ryhmiin tyyliin elokuvat, kävelyretket, kulttuuri, konsertit, ammattillinen verkostoituminen tai vaikka naisverkosto. Kukin ryhmä järkkää omia tapahtumiaan vetäjän aktiivisuudesta riippuen.

Mä olin jo aiemmin tällä viikolla menossa isoon illanviettoon InterNations -porukan kesken, mutta se olisi ollut keskiviikkona, jolloin olin vähän heikossa hapessa. Torstaina yhden ryhmän vetäjä kyseli onko naisväellä kiinnostusta drinksuille, ja meitä oli useampikin, joka sanoi, että torstai ei käy, mutta perjantai olisi parempi. Tapahtuma siirrettiin sitten perjantaille, joten mä päätin mennä paikalle.

Tapahtumapaikalla haahuilin hetken ympäriinsä kunnes ensimmäinen nainen tuli kysymyään olenko osallistumassa InterNations -tapahtumaan. Se sattui olemaan amerikkalainen 53-vuotias investointipankin johtaja. Amerikkalainen oli aika hauska tapaus, se kertoi olevansa parhaillaan eroamassa aviomiehestään, joka on pummi, jota hän on elättänyt vuosikymmeniä. Se kertoi kirjoittavansa erosta näytelmää ja päästiin juonessa kolmanteen näytökseen asti ennen kuin muita alkoi tulla paikalle. Meidän lisäksi sinne kerääntyi ihan kiva porukka Bulgariasta, Brasiliasta, Azerbaijanista, Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Italiasta. Venäläinen osasi paljon suomea, koska oli ehtinyt asua Tikkurilassa vuosia sitten. Brassi, joka sattui olemaan mun kanssa samalla alalla, oli kiertänyt maailmaa ja asunut Jenkeissä, E-Afrikassa ja Kiinassakin. Juteltavaa näiden mimmien kanssa kyllä riitti.

Bulgarialainen kertoi mulle vitsin. Se sanoi, että suomalainen tyyppi oli puhelinpalaverissa amerikkalaisen myyjän kanssa tarkoituksenaan neuvotella jatkosopimuksesta. Ensin jenkki selitti Superbowl -viikonlopun kohokohtia suomalaisen nyökytellessä luurin toisessa päässä. Sitten mentiin itse sopimukseen, joka ei ollut muuttunut ehdoiltaan. Amerikkalainen kävi ne läpi yksitellen suomalaisen kuunnellessa sujuvasti. Seuraavaksi alkoi hintaneuvottelu. Amerikkalainen aloitti kertomalla oman näkemyksensä asiaan ja kysyi mitä suomalainen on asiasta mieltä. Hiljaisuus. Amerikkalainen ajatteli, ettei neuvottelusta tule mitään ja asiakas on varmasti karkaamassa kilpailijalle. Se päätti laskea hintaa samantien 15 prosenttia. Suomalainen ei sanonut mitään. Amerikkalainen perusteli pitkään tuotteen jo hyväksi havaittuja puolia ja pitkää asiakkuussuhdetta, jota ei pitäisi unohtaa. Kun suomalainen ei edelleenkään sanonut mitään, amerikkalainen laski hintaa 50 prosenttia ja sanoi, että sen alemmaksi ei vaan voi mennä, koska heille ei jää itselleen mitään katetta. Suomalainen rykäisi ja sanoi: ”I have been thinking, is it more correct to say I agree or I am agreeing?”

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.