Huumoripitoinen small talk

Huumori on aika vaikea laji, kuten Sinebrychoff sen juuri osoitti. Mutta mekkogaten sijaan mä mietin nyt huumoria kansainvälisessä ympäristössä ja vieraalla kielellä. Otetaan esimerkkinä tuo edellisiltainen verkostoitumistapahtuma. Small talk ei pelkästään sekään ole aina helppoa, mutta kun siihen lisää vielä huumorin, ollaan melkoisen haasteen edessä. On aika vaikea heittää hauskaa läppää sellaisten ihmisten kanssa, joista juuri kukaan ei puhu äidinkielenään englantia ja joiden tausta on keskenään täysin erilainen.

Mä onnistuin pariin kertaan vahingossa naurattamaan juttelutovereita. Olin juttelemassa slovakialaisen, romanialaisen, nigerialaisen ja albanialaisen kanssa kun meitä kohti käveli pitkä kaveri, jolla oli pitkät hiukset ja karvainen naama. Kukaan meistä ei voinut olla huomaamatta sitä tyyppiä, ja nigerialainen totesi neutraalisti, että tänne tulee näköjään vieläkin lisää porukkaa. Se tyyppi käveli mun vierestä (kun siitähän se polku meni) ja mä vilkaisin sen nimilappua. Meillä kaikilla oli siis nimilaput, joissa luki etunimi ja maa. Slovakialainen huomasi mun tsekanneen sen lapun ja kysyi multa näinkö mä mitä siinä luki. ”En nähnyt, sen lappu oli väärin päin. Ehkä se oli aussi”, mä vastasin. Se yksinkertainen heitto osui ja upposi ainakin slovakialaiseen.

Kansallisuuksista ja stereotypioista saisi aikaan paljonkin juttuja, mutta se on vaarallinen aihe. Varminta onkin vitsailla omasta taustastaan, silloin ei kovin helposti voi loukata kanssakeskustelijoita. Eräs itävaltalainen sanoi olleensa kerran juhannuksen aikaan Helsingissä, joka oli autio. Ihmiset olivat mökeillään ryyppäämässä. Se kertoi kuulleensa traditiosta, jossa veikataan aina ennen juhannusta kuinka moni sen viikonlopun aikana kuolee. Tunnistin kyllä tuon tradition, hyvin on suomalaiset valistaneet tätäkin ulkomaanelävää. Kerroin sitten itävaltalaiselle toisesta veikkauksesta, jota Suomessa juhannuksena pelataan:

”Two Finnish guys go into the sauna, each with a litre of Vodka. They each drink the vodka, and then one guy goes outside. The other guy has to guess who went outside.”

Mun pomolla on tapana kertoa ulkomaalaisille tätä vitsiä suomalaisten juroudesta:

Two Finnish guys hadn’t seen each other for ages, so they decided to get together for ”one” beer. At the end of the first pint the first one says ”How have you been?” and the other one just grunts in reply. At the end of the second pint the first one asks ”So how’s your family?” and again the other one just grunts in reply. After three pints the first one asks ”How’s work going?” The other one turns and shouts: ”Perkele! Did we come here to talk or drink?!”

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

2 vastausta artikkeliin ”Huumoripitoinen small talk

  1. Witz komm heraus! Ihmettelen suuresti tuota legendaa suomalaisten juroudesta, kun tunnen koko joukon Saksassa asuvia puheliaita ulkosuomalaisia. Voisiko olla niin, että Suomeen jäivät jurot, kun puheliaammat kyllästyivät heihin ja muuttivat muille maille. Olisi ehkä parempi, että pomosi keksisi paremmat vitsit. Näin Reinin varren viinimaitten perspektiivistä katsottuna eivät hampurilaisilla oluenkittaajilla ole juuri hilpeitten ihmisten maine. Kannattaa kokeilla muita seurustelujuomia.

    • Aika hyvä teoria. Tai sitten vaan Saksassa suomalaiset ei vaikuta ollenkaan juroilta, sehän on ihan vain siitä kiinni mihin niitä vertaa.. Se oli mun suomalainen pomo, joka tota vitsiä kertoo, mutta muuten toi kuvaus ei niin hilpeästä oluenkittaajasta osuu kyllä mun hampurilaiseen pomoon kuin nenä päähän. Paitsi että se siemailee korkeintaan viiniä, eikä sekään tunnu tehoavan. Lentäisin pyllylleni, jos se joskus yrittäisi kertoa vastaavaa vitsiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.