Hipsteriravintola Klippkroog

Kaverilla oli synttärit ja se kutsui kymmenkunta ystävää Klippkroog -nimiseen ravintolaan Altonan lähelle. Nettisivujen perusteella ravintola vaikutti vähän liian hipsteriltä, ruokalistakin oli tosi lyhyt. Mutta yllättäen mä tykkäsin siitä hipsteri-metsuri -tyylistä, puisista pöydistä ja tunnelmallisista valoista. Nurkassa avokeittiössä häärivä kokki sopi punaisen ruutupaitansa, mustan partansa ja tatuointiensa kanssa siihen mestaan kuin nenä päähän.

Mä saavuin ravintolaan vähän etuajassa ja löysin meille varatun pöydän. Siellä istui mulle ennestään tuntematon saksalais-espanjalainen pariskunta. Ne osoittautuivat illan aikana aivan huikeiksi tyypeiksi. Ne olivat muuttaneet kaupungin ulkopuolelle ja intoilivat omasta puutarhastaan, jossa oli paljon erilaisia hedelmäpuita ja jossa ne aikoivat tänä kesänä kasvattaa paljon vihanneksia ja juureksia. Se nainen oli alkanut tehdä töissä 4 päiväistä työviikkoa ja kertoi rentoutuvansa puutarhahommissa sen yhden ylimääräisen vapaapäivän. Täytyy myöntää, että olin aika kateellinen siitä. Mäkin haluan 3-päiväsen viikonlopun, puutarhan ja espanjalaisen miehen.

Ruuan tullessa pöytään mulle selvisi, miksi kaveri oli halunnut järjestää synttärinsä juuri tässä hipsteriravintolassa. Jokaisen annoksessa oli jotain tosi erikoista, josta ei oikein maistelemalla meinannut saada selvää. Mä tilasin simppelin salaatin, mutta sekin yllätti. Siinä oli paahdettua omenaa, josta mä en ollut edes ihan varma oliko se omenaa, selleriä, vihreää parsaa ja kurkku-tilli-vinagrette, joka maistui huikean hyvälle. Miksei mun salaatit kotona ole koskaan tällaisia? Sen espanjalaisen miehen pitää ilmeisesti olla myös ruutupaitainen kokki.

Hipsterisalaatti

Ruokia maistellessamme ja erikoisia makuja ihmetellessämme synttäreillä mukana ollut aussikaveri kertoi, millaista oli ollut syödä pimeässä ravintolassa. Niitä löytyy vähän joka kaupungista, ja se oli kokeillut sellaista sekä Berliinissä että Pariisissa. Ne ravintolat ovat siis täysin pimeitä, ja tarjoilijat yleensä sokeita. Se demonstroi miten oli yrittänyt syödä siellä pimeässä ravintolassa haarukalla, mutta monta kertaa haarukka oli ollut tyhjä suuhun asti löytäessään. Se oli alkanut syödä ruokaa käsin. Viinilasia sai pöydältä hakea aika varovaisesti, kättä pöydällä liuttaen, ettei koko ruoka olisi pian uinut viinissä. Maut olivat pimeässä kuulemma aika erikoisia. Se oli ollut ihan varma, että sen tilaama yllätyspääruoka oli ankkaa, mutta se olikin nautaa. Näköaisti on syödessä yllättävän suuressa roolissa, kun siihen kerran on tottunut.

Klippkroogissa onneksi näkee sen kokin, jonka ruokia syö.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.