Elämää Saksassa 2010-luvulla

Joskus tuntuu, että mä olen palannut takaisin kivikaudelle.

Yritin tässä taannoin varata lääkärille puhelinaikaa, kun ei sille muutakaan aikaa seuraavaan pariin kuukauteen saanut. En meinannut millään ymmärtää, että mun pitää mennä sinne vastaanotolle ensin, jotta se puhelinaika voidaan varata. Ne tosiaan halusivat mun menevän paikanpäälle näyttämään mun vakuutuskorttia. Kysyin voinko skannata ja lähettää sähköpostilla sen kortin kuvan, mutta ei se käynyt.

Lähdin siis töistä keskellä päivää, koska vastaanottohan oli sinä päivänä auki vaan klo 9-10, maksoin 7,60 junalipuista ja kökötin 45 minsaa junassa sinne vastaanotolle päästäkseni. Paikanpäällä mulle sitten selvisi, että jotta mulle voidaan antaa puhelinaika, se sirullinen kortti pitää tosiaan fyysisesti törkätä sellaseen kortinlukijaan. Eri kätevää.

Puhelinajan jälkeen sitten parin päivän päästä pitää tietenkin työajalla mennä sinne vastaanotolle hakemaan ne lääkärin määräämät reseptit, koska mitään elektronisia reseptejähän täällä ei tunneta. Toisaalta apteekeista voi kyllä tilata ostoksia netissä, joten en ole ihan varma miten se sopii tähän kuvioon. Tai ehkä mun kohdalle on vaan osunut ne kaikki vanhanaikaiset lääkäriasemat. Noh, kun pari tuntia suhaa junalla sinne sun tänne, niin ehtii se suurin v*tutus tästäkin aiheesta laantua.

Muutama muu asia, joita jaksan ihmetellä on puhelimet ja puhelinvastaajat. Täällä käytetään tälläkin hetkellä puhelinvastaajia paljon enemmän, mitä Suomessa on koskaan käytetty. Ihan joka asiasta pitäisi jättää viesti vastaajaan, esimerikiksi nyt vaikka kampaajalle soitettaessa. Musta sellanen on jotenkin vaikeaa, mielummin laitan whatsapp -viestin ja kysyn sillä vapaita aikoja.

Pöytäpuhelimiakin täältä löytyy varmaan kaikkien toimistoista. Mullakin on sellainen! Ja hauskinta on se, että joku on siihen joskus onnistunut soittamaankin, vaikka mä en ainakaan tiedä sen numeroa.

Sekin on musta mielenkiintoista, että yrityskeskittymässä puhelinvaihde on todella kiireinen, kun taas jossain Technopoliksessa tuskin sellaista palvelua pahemmin ostetaan. Miksi pihi saksalainen haluaa maksaa sellaisesta palvelusta, mä pohdin ainakin oman pomoni kohdalla. Siinä kun aulapalveluhenkilö kertoo kuka on linjoilla, saa ehkä pari sekuntia aikaa valmistautua puheluun, mutta ihan samalla tavalla siihen voi valmistautua kännykkään vastatessa, jos ja kun soittajan nimi näkyy puhelimen näytössä. Ehkä se on sitten vaan Maslowin hierarkiassa joku vähän ylempi asia, jonka puhelinvaihdepalvelusta saa irti. Mun tarvehierarkia ei selvästikään ylety sinne asti.

Käteisen käytössä musta on sen sijaan tullut jo aika hyvä. Tässä yhtenä päivänä mä todistin ruokakaupan jonossa, miten joku amerikkalainen tyttö yritti maksaa ostoksia ihan tavallisella luottokortilla, olisiko se ollut Visa tai MasterCard. Ei onnistunut. Veikkaan, että sekin tyttö oppii parin kauppareissun jälkeen käteisen käytön.

Täällä muuten tuli uusi viiden euron kolikko liikenteeseen tänään. Niissä on jotain erityistä teknologiaa, jonka vuoksi niiden väärentäminen on vaikeampaa. Ne eivät korvaa viiden euron seteliä, mutta niitä voi kyllä käyttää normaalisti Saksassa. Lisää mynttejä mun kolikkokukkarooni, jei!

myntti

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

7 vastausta artikkeliin ”Elämää Saksassa 2010-luvulla

  1. Hei, taitaa tuo ongelma tai ongelmat olla juurikin kaupungeissa täällä Saksassa. Olen asunut jo yli 10v täällä ”maalla” eli Thüringenissä, eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia. Kun soitan lääkärilleni saan puhua samantien tai sanovat koska voin soittaa. Tai kampaaja vastaa itse puhelimeen. Taitaa olla erilaisia käytäntöjä kuitenkin paikkakohtaisesti täälläkin. Eikä aina niin kivojaan juttuja. Joka kontakti lääkärille pitää mennä sen sairasvakuutuskortin kautta, ilman sitä kuittaamista mitään ei tehdä. Näin ne vaatii noi virastot ja noitahan on täällä vaikka kuinka, suomesse vaan yksi..Kela. Appi tilaa lääkkeensä nettiapteekin kautta, on edullisempaa ja reseptin lähettää sinne. Itse tilaan kaikkki muut paitsi en reseptilääkkeet. Monenlaisia mielipiteitä tässäkin.
    Et ole vielä tehnyt pankkisopimusta siellä? Saat kortin ja rahaakin saa nostettua muutamista ruokakaupoista, Rewe ja Edeka ainakin täällä sellaisia, näppärää, ei tarvi mennä pankkiin, eikä automaateille. Mulla harvoin on taas käteistä pussissa. Kortilla maksan aina. Mutta tietty saksalaisella pankkikortilla, noissa isommissa käy noi Visat jne.

    Hampurin kokoisessa kaupungissa on jo ihan erilailla ihmisiä kuin meillä täällä ja se vaikuttaa miten siellä käyttäydytään virastoissa jne. Minulle onneksi riittää nämä maaseudut, kaupunkeihin pääsee kyllä helpolla. Inottavaa vaan kun aikaa tuhlaantuu turhien asioiden kanssa ja asiat tehdään niin vaikeesti. Monessa asiassa voisi kyllä tehdä toisin Hampurissakin 🙂 Kaikkea kivaa sinne sinulle!! 🙂

    • Saksalaisella pankkikortilla mäkin enimmäkseen asioin, mutta ihan joka paikassa ei käy mikään kortti. Kerran yhdessä pienessä liikkeessä ne käyttivät iphonen luottokorttimaksuohjelmaa, ja siihen taas en ole aiemmin Suomessa törmännyt, mutta UK:ssa kyllä. Täällä Hampurissa ei edes Ikeassa käy Visa, tai ylipäätään mikään ulkomaalainen luottokortti, mikä on aika hullu juttu!

      Mielenkiintoinen kyllä toi nettiapteekki. Reseptilääkkeitä en ehkä uskaltaisi tilata, etenkään jos resepti pitää postittaa, koska se uusiminen oli sen verran hankalaa taas tällä kertaa. Täällä reseptejä saa vaan yhteen lääkepakettiin kerrallaan, vaikka siinä paketissa olisi 30 kappaletta ja niitä pitäisi ottaa 1 per päivä puolen vuoden ajan. Ainoa vaihtoehto -joka mulle on kerrottu- on juosta kerran kuukaudessa siellä lääkärin vastaanotolla sen vakuutuskortin kanssa. (Suomessa jopa Kela-korvattavia lääkkeitä saa ohjeistusta ylittävän määrän kunhan resepti riittää, mutta silloin Kela-korvaus pitää anoa jälkikäteen.) Yritin kyllä ehdottaa, että lääkäri kirjoittaisi kerralla pari reseptiä ja mä kävisin eri aikaan eri apteekeissa hakemassa lääkkeet, mutta ei se oikein innostunut. Ehkä se ei halunnut sairaskassasta ongelmia itselleen. Saksalaiseen mentaliteettiin vaikuttaisi tosin kuuluvan se, että jos säännöt on kankeat, niin ei näillä ole kauheasti intoa tai mielikuvistusta kiertää niitä. Onhan sellaisia tyyppejä paljon Suomessakin, ja sielläkin paljon joustavammin hoituu asiat maalla kuin kaupungissa. Mun pitää nyt vaan jatkossa itse yrittää muistaa varata aina seuraava lääkäriaika silloin kun olen käymässä siellä vastaanotolla.

      Kiitos kommentista ja hyvää keväänjatkoa!

  2. 5 €:n kolikon saat tilauksesta 19,95 €:lla. Jos huvittaa, niin sillä toki voi maksaa 5€:n ostokset. Saaja on ikuisesti kiitollinen keräilylantista.

    • Mun näkemien uutisten mukaan näitä uuden mallisia vitosen keräilykolikoita myydään 250 000 kappaletta tosiaan about kolminkertaiseen hintaan, mutta 2 miljoonaa tavallista vitosen kolikkoa lasketaan liikkeelle keskuspankin toimesta. Vai olenko mä taas käsittänyt jotain todella väärin? Ei olisi ensimmäinen kerta.

      Yhtenä päivänä pienessä puodissa Fazerin karkkeja ostaessani ja käteisellä maksaessani myyjä kysyi olisiko mulla kympin lisäksi vielä viittätoista senttiä. Vastasin, että toki ja annoin sille 40 senttiä. Se oli vähän että öö, hän kyllä tarkoitti viittätoista. Mä totesin, että oho, ja annoin sille vielä 10 senttiä lisää. Se luovutti, ja antoi mulle viiden euron setelin ja 35 senttiä takaisin. 😀 Mä en tiedä mitä mun aivoissa tapahtui, kyllä mä numerot vielä vähän aikaa sitten osasin! Kotimatkalla kyllä mietin, että ihan selvästi se sanoi sen 15. Hävettää vieläkin sen verran, etten ehkä mene siihen puotiin vähään aikaan. Damnit.

  3. Paljastuipa Saksasta yllättäviä puolia itselleni; nuohan saavat jopa Irlannin näyttämään uudenaikaiselta, vaikka olen päivitellyt täällä monien asioiden toimivuutta tai lähinnä toimimattomuutta. Täytyy alkaa arvostaa ainakin sitä, että olen pärjännyt Visalla (en edes luotto- vaan debit-ominaisuudella) joka ikisessä käymässäni paikassa. Pöytäpuhelimista en täällä tiedä, mutta puhelinkioskeja on pääkadutkin täynnä, ja ne toimivat kortin lisäksi myös kolikoilla. Lääkäriaikoja sun muita en halua edes ajatella. Sinä tunnut joka tapauksessa sopeutuneen hyvin hampurilaiseen elämään. Se ei ole itsestäänselvyys, sillä suomalaisena sitä on tottunut niin moniin hyviin juttuihin, että ainakin minulle tulee pienenä shokkina kaikki ”huononnukset”. Esim. sellainen tuntuu uskomattomalta, että rikkinäistä/toimimatonta tuotetta ei saa palautettua kuittia vastaan, vaikka tuotteella on 14 päivän palautusoikeus. Ja että sitä ennen on ehtinyt ravata kaupasta kauppaan ja luukusta luukulle juuri niin kuin sinä teit vastaanotolle menon kanssa.

    • Mä myös luulin, että Saksa on tosi edistynyt kaikella tapaa. On se monella, mutta ei kaikella. Ei täällä sentään ihan joka kulmassa puhelinkoppeja ole!

      Helposti sitä alkaa itse kukin valittamaan arkipäiväisistä asioista. Mä kerran Ecuadorissa vannoin, etten enää ikinä valita Suomen julkisesta liikenteestä, kun jouduin hyppäämään bussin kyytiin vauhdissa ja katselemaan niitä ristejä siellä tien varsilla. Mut ei varmaan mennyt montaa kuukautta, kun alkoi Espoossa jo julkinen liikenne ärsyttää. Ja pian joku viiden minsan myöhästyminen aikataulusta oli jo ihan katastrofi. Ecuadorissa ei aina edes ollut aikatauluja; busseja tuli ja busseja meni.

      Aina kaikkea vertaa johonkin, ja kun paljon matkustelee ja asuu ulkomailla, sijoittuu Suomi aika monessa vertailussa korkealle. Toki Suomessa ja suomalaisissa on ihan riittävästi niitä huonojakin puolia. Joskus vaan tuntuu siltä, että kaikki suomalaiset ei ymmärrä miten hyvin meillä on Suomessa asiat, vertaa sitä ihan mihin tahansa. Se on yksi suomalaisten huono puoli!

  4. Amerikkalaisella luottokortilla maksaessa törmää ongelmiin monessa muussakin Euroopan maassa. Täällä kun ei oikein ole päästy noihin pin-koodeihin, ja Euroopassa usein sellainen vaaditaan, jotta maksu hyväksytään.

    Mä tunnistan osan noista jutuita Luxemburgista, mutta sentään lääkäri toimi huomattavasti kätevämmin. Olisikohan lääkärikeskuksesta kiinni… omani oli suomalainen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.