Manus Island – turvapaikanhakijoiden saari

Mun korviin kantautui uutinen siitä, että Australia aikoo vihdoin sulkea paljon negatiivista huomiota herättäneen turvapaikanhakijoiden käsittelykeskuksensa Papua-Uusi-Guinealle kuuluvalla Manus Islandin saarella. Monet australialaiset ovat protestoineet saaren olemassaoloa, sillä oltavat siellä ovat todella huonot. Australia on siirtänyt maahan pyrkivät turvapaikanhakijat vuodesta 2012 alkaen saarelle tehdäkseen selväksi, ettei niillä ole Australiaan mitään asiaa. Manus Islandilla on noin 850 turvapaikanhakijaa, vaikka paljon on myös lähetetty samantien takaisin sinne mistä ne ovat tulleet.

Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä saaresta, ajattelin heti miten vaikeaa turvapaikanhakijoilla täytyy tuolla olla. Saarelta kantautuu kauheita kertomuksia ihmisten voinnista ja Amnesty syyttää Australiaa salailusta Manus Islandin tilanteen suhteen. Tämän vuoden huhtikuussa Papua-Uusi-Guinean korkein oikeus päätti, että Manus Islandin olot estävät ihmisen oikeuden vapauteen, ja se on siten laiton. Elokuun puolessa välissä Papua-Uusi-Guinea ja Australia sopivat vihdoin Manus Islandin pakolaiskeskuksen sulkemisesta. Vain pari päivää sitä ennen saarella tapahtui verinen yhteenotto.

Mitä Manus Islandin turvapaikanhakijoille mahtaa tapahtua nyt, kun päätös saaren sulkemisesta on tehty? Ne palautetaan joko omiin maihinsa tai siirretään jonnekin, esimerkiksi Papua-Uusi-Guineaan, jolle Australia maksaa korvauksen uudelleensijoittamisesta. Jotkut vaativat Australiaa myös korvaamaan turvapaikanhakijoille näiden kärsimän laittoman vangitsemisen ajastaan saarella, mutta niin tuskin tulee käymään. Australian näkemys asiaan on se, että tämä kova politiikka on estänyt kuolemia merellä, kun vähemmän turvapaikanhakijoita on pyrkinyt veneillä Australiaan. Myös Joulusaarilla ja Naurulla on vastaavat vastaanottokeskukset, joten Manus Islandin ihmiset voidaan siirtää niihin. Tosin myös Naurulta on kerrottu Manus Islandia vastaavia uutisia huonoista oloista, eli tämä ei ratkaise ongelmaa millään tavoin. Australia yrittää neuvotella muiden maiden kanssa näiden ihmisten vastaanottamisesta, mutta vapaaehtoisia ei ole.

Jos joku Manus Islandista kuulessaan ajattelee ensimmäisenä, että hieno juttu kun turvapaikanhakijat on eristetty kauas paikallisista ihmisistä, niin mun mielestä olisi korkea aika katsoa peiliin. Mä en vähättele ainuttakaan ongelmaa, jota turvapaikanhakijoista ja vastaanottokeskuksista syntyy, päinvastoin, niistä pitää uutisoida rehdisti. Mutta turvapaikanhakijoita ei voida syyllistää tai tuomita vain siksi, että ne ovat turvapaikanhakijoita ja asuvat vastaanottokeskuksissa. Jotkut saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen ja jotkut palaavat takaisin vapaaehtoisesti, mutta joillakin pakolaisilla ainoa vaihtoehto on sopeutua elämään uudessa maassa. Me ei voida Suomessa eikä Australiassa sulkea ovia ja silmiä tältä ongelmalta eikä Australia voi lähettää turvapaikanhakijoita jonnekin Manus Islandille ja unohtaa niitä sinne. Australia nimittäin hankaloitti hakemusten käsittelyä Manus Islandin ihmisille päättämällä, että näiden hakemukset käsitellään samassa ajassa kuin lähtömaissa odottavien hakemukset. Arvioitu jonotusaika on noin 5 vuotta! 5 vuotta vankilaa ihmiselle, jopa lapselle, joka on jättänyt kotinsa, kuulostaa järkyttävältä.

Australian tiukan pakolaispolitiikan kannattajia löytyy varmaan Suomestakin. On olemassa paljon vihaa pakolaisia ja ylipäätään pakolaiskriisiä kohtaan. Mutta pakolaisongelma ei ratkea muureilla, koska ongelma ei ole pakolaiset, vaan tilanne lähtömaissa. Kannatan ajatusta, jonka mukaan pakolaisia pitäisi pyrkiä auttamaan jo lähtömaassa, mutta tällä hetkellä valtaosa maailman pakolaisista elää jo nyt kotimaidensa lähialueilla. Se on toisaalta parempi, koska kulttuurierot eivät ole niin suuret, mutta toisaalta se myös lisää köyhien kehitysmaiden taakkaa. Valtavat pakolaisleirit eivät ole kestävä eivätkä inhimillinen ratkaisu. Pakolaiskeskustelussa vedotaan usein siihen, että pakolaisiin käytettävä raha on pois eläkeläisiltä tai muilta vähäosaisilta. Suomi kuuluu kuitenkin maailman rikkaimpien maiden joukkoon, jossa ihmisiä ei vainota, ja nyt on kysymys ihmisoikeuksista. Siitä syystä kaikkien rikkaiden länsimaiden on otettava vastaan jonkin verran pakolaisia.

Eva Orner on tehnyt vaikuttavan dokumentin Manus Islandista, sen nimi on Chasing Asylum. Mutta onkohan tässä alla olevassa videossa katsaus tulevaisuuteen??

Olympialaiset ja golf

Kaveri oli päättänyt aloittaa uuden harrastuksen ja mennyt golf-kurssille. Se pohti, ettei golf taida kuitenkaan olla sen laji, vaikka green card -koekin meni heittämällä läpi. Voin kuvitella eräänkin keskustelun golf-kentälle, vaikka omalle kohdalleni:

-Tää on nyt mun viides.
-Ai kerta?
-Ei kun alkeiskurssi.

Kuten Nolliskin tässä jo pohti, niin olympialaiset saivat nostettua penkkiurheilun ihan uudelle tasolle kotisohvilla. Sitä juuttui sellaisten lajien pariin, joita ei koskaan muuten tulisi telkkarista katsottua. Edellisviikonloppuna mä juutuin koko päiväksi katsomaan golfia, ja joskus kuuden tunnin jälkeen totesin, että ei sitä nyt enää voi jättää kesken. Jouduin siis katsomaan koko pelin, ja se loppu oli ihan tylsä. Golfissa nimittäin menestys ei perustu siihen kuka pelaa parhaiten, vaan siihen, kuka mokaa vähiten.

Koko päivän golfin seuraamisen ja ensimmäisen alkeiskurssin jälkeen mä en vieläkään tiedä tykkäänkö koko lajista. Kerran La Coruñan golf-kentällä eräs tyttö intoili mulle englanniksi, miten oli saanut koskea Tiger Woodsin palloihin. Se kuulosti kyllä ihan hauskalta.

Maailma lasten silmin

Pienten lasten ajatusmaailmaa on niin mahtava seurata. Katsottiin mun alle 3-vee kummipojan kanssa Kalevan kisoja, ja sen hämmästys oli suuri kun juoksijoiden joukossa oli tummaihoinen urheilija. ”Musta”, se totesi ja osoitti telkkaria. Mä tarkensin, että tummaihoinen, vaikkei se kovin väärässä ollut. Mustahan se, ihan niinkuin mä olen ihonväriltäni hyvinkin valkoinen.

Kisoja katsellessa mä tein barbihevosen häntään lettiä ja näytin sitä poitsulle: ”Eikö ole hieno ranskalainen letti?” Se katsoi sitä hevosta mietteliäästi ja sanoi sitten: ”Ranskalainen letti, Suomessa!” Kysyin miten se tiesi, että Ranska on maa. ”On Ranska maa”, se sanoi vakuuttaen, ikäänkuin mä en olisi tiennyt moista tosiasiaa. Uskoin sen ymmärtävän, että Saksa on maa, mutta toi Ranska tuli yllärinä. Kotona on katsottu jalkapallon EM-kisoja, luulen ma.

Syvätasku

Lomapäivä Helsingissä

Mun lyhyt lomani Suomessa kuluu lähinnä moottoripyöräillen ja kummipojan kanssa kalastellen. Pienen ihmisen kärsivällisyys on tosin sitä luokkaa, että ei se onki kauaa pysy vedessä. Tai tarkemmin sanottuna kädessä. Onneksi tollasen reilun 2-vuotiaan voi pistää esimerkiksi pesemään autoja, ja se taapero oikein nauttii siitä kun pääsee osallistumaan oikeisiin hommiin. Autot tuli puhtaiksi ja meikäläinen siinä samalla. Saisiko jostain kurahousuja aikuisten koossa?

Espan kuositPiti sitä sentään yhtenä päivänä lähteä sivistykseen pariin ja nähdä pari kaveria. Aurinko paistoi ja Espalla pyöriessä tuli ihan turistimainen fiilis. Helsingissä on tapahtunut suuria muutoksia sillä välin kun mä en ole ollut maisemissa. Etsittiin Sir Einoa ja tällä kertaa etsivä ei löytänyt.

Oltiin varattu Korkeavuorenkadun Escape Roomin Dinner-party ja se osoittautui todella hauskaksi peliksi. Eniten ehkä sen takia, että päästiin ulos sieltä reilusti määräajan sisällä ja vain kahdella vihjeellä. Toinen niistä vihjeistä oli todella tarpeen ja ilman sitä ei varmaankaan oltaisi koskaan päästy eteenpäin. Vihje kuului niin, että Lila eli huoneen omistaja halusi sormuksensa takaisin. Yritettiin keksiä reikää minne se sormus pitää tökätä, ja samaan aikaan sormusta pöydällä pallotellut kaveri huomasi, että se sormus nappasi magneetilla veitseen kiinni. Sen jälkeen löydettiin huoneesta kohta, johon se magneetti sopi ja saatiin seuraava ratkaiseva vihje käsiimme. Loppu sujuikin yllättävän nopeasti eikä jäätty edes viimeiseen vaikeaan vihjeeseen kovin pitkäksi aikaa jumiin.

Escape Roomin jälkeen suunnattiin terden kautta Gaijiniin, jossa herkuteltiin oikein koko menun kanssa. Lohisashimidrinkki kuulosti niin eksoottiselta, että kun nyt kerran kaikki ratkottiin niin pitihän sekin tarkistaa, että kelluiko siinä oikeasti lohenpala vai ei. Kellui!

Kun mä lähdin yöllä hakemaan autoa parkkihallista, niin siinäkin piti syöttää oikea koodi parkkilipusta oveen. Escape Roomin jälkeen kaikki toiminnat vaikuttavat siltä, että niitä ratkotaan, jotta päästään eteenpäin. Niinhän se elämä menee.

Auttaako aktiivisuusranneke liikkumaan?

Mulla on ollut Polarin aktiivisuusranneke käytössä vajaan vuoden ja jokin aika sitten kaveri kyseli mitä mieltä olen kyseisestä laitteesta tai aktiivisuusrannekkeista ylipäätään. Sanoin, että tykkään siitä erityisesti rannekellona, koska mun muut rannekellot tuntuu ranteessa paljon enemmän. Aktiivisuusranneke on lähes huomaamaton ja sen kanssa voi nukkuakin.

Tuon mun aktiivisuusrannekkeen huonoin puoli on akunkesto. Olisi kiva ottaa se mukaan viikon mittaiselle matkalle ja katsoa kuinka paljon askelia kertyy, mutta ei se onnistu ellei mukana ole myös rannekkeen johto ja tietokone tai laturi, johon USB:n voi tökätä. Aktiivisuusranneke on ainakin mulla jäänyt tämän vuoksi lomamatkoilta kotiin ja unohtunut sen jälkeen pitkäksi ajaksi pöytälaatikkoon.

Muuten tykkään Polarin laitteen yksinkertaisesta ulkonäöstä ja ominaisuuksista. Kello, askeleet, kalorit ja päivätavoite tulevat vuorollaan näkyviin rannekkeen näyttöön vain yhdestä huomaamattomasta napista. Laite on latauksen yhtedessä myös helppo synkata nettipohjaiseen kalenteriin, josta näkee sekä unen että aktiivisuuden laadun vähän tarkemmin.

Aktiivisuutta on ihan hauska seurata, mutta ei se ranneke oikeasti saa mua liikkumaan yhtään sen enempää kuin ilman sitä. Kaverilla on näköjään sama juttu:

Aktiivisuusranneke

Brysselin terrori-isku lietsoo pelkoa ja vihaa

Mä viestittelin eilen belgilaiselle kaverille, joka oli peloissaan työpaikallaan eikä uskaltanut mennä ulos. Sen päällimmäinen tunne oli kuitenkin viha.

Don’t understand anything about this shit! Makes me so angry!

Vihapuheet alkoivat välittömästi myös sosiaalisessa mediassa, jossa eräs entinen kansanedustaja toivoi, että jos Helsinkiin joskus isketään, paikalla olisi vain suvakkihuoria. Se kommentti on musta niin typerä, ettei se ansaitse päästä edes kuvankaappauksena jakeluun. Millainen suomalainen toivoo terrori-iskun kohdistuvan Suomeen ja suomalaisiin?

Bryssel on mullekin tuttu kaupunki ja Euroopan keskuksena isku sinne tuntuu melkein samalta, kuin jos sinne Helsinkiin olisi isketty. Jos ISIS on näiden Brysselin tapahtumien takana, niin ainakin isot valtiot ovat jo nyt pommittamassa sen hallitsemia alueita eivätkä pienet valtiot ole yksin. Pariisin uutiset on vasta haalistuneet ihmisten mielissä, ja nyt Bryssel tulee olemaan pääuutisaihe monta päivää. Pelko ja viha lisääntyvät, eikä tämä lievennä yhtään Suomessa ja Euroopassa vellovaa rasismia, päinvastoin. Mä en ymmärrä enkä hyväksy näitä tapahtumia, mutta mun ymmärtääkseni muslimi tai islam eivät kuitenkaan ole yhtä kuin terroristi tai terrorismi.

Rasismi oli ykköspuheenaihe Suomessa ennen tätä Brysselin iskua ja syystäkin. Jossakin vaiheessa Suomessa suvaitsevaisuus tai suvakki on alkaneet olla kirosanoja ja rasismi ja rasisti taas muka hyväksyttäviä asioita. Eikä nyt sotketa maahanmuuttokriittisyyttä tähän, sillä kriittinen voi olla olematta rasisti ja olemalla suvaitsevainen. Mä en ymmärrä miksi joidenkin mielestä esimerkiksi koko elämänsä Suomessa asunut tummaihoinen ihminen ei ole suomalainen eikä tervetullut asumaan Suomessa. Miksi se ihminen on ulkonäkönsä puolesta eri arvoinen kuin joku toinen? Miksi tavallinen muslimi on paha ja kristitty tai ateisti hyvä?

Mun rakastaman Grandiosan omistajafirma Orkla Foods julkaisi jokin aika sitten mainoksen, jossa tummaihoinen suomalaisnainen mainostaa Felixiä:

Mainoksesta syntyi jonkinlainen kohu, sillä rasistien mielestä tummaihoinen ei ilmeisesti sopinut mainokseen vaan siinä olisi pitänyt olla joku Elovena-tyttö. Näin kommentoitiin siis mainosta Youtubessa ja Twitterissä.

Kaiken tämän rasismikeskustelun keskellä on siistiä nähdä yritys, joka ottaa rohkeasti kantaa ajankohtaisiin asioihin edustamalla mainoksessaan monimuotoista Suomea. Rohkeilla kannanotoilla yritykset voivat sekä lisätä että vähentää myyntiään, joten kaikenlaiset kannanotot sisältävät aina jonkinlaisen taloudellisen riskin. Orklalla ilmeisesti uskotaan, että suurin osa suomalaisista on suvakkihuoria, kuten tuo kansanedustaja asian ilmaisi.

Mä uskon samoin, ja toivon, että tavalliset ihmiset (tai suvakkihuorat, ihan miten vaan) eivät anna pelolle liikaa sijaa ensijärkytyksen jälkeen. Toivottavasti terrorismia vastaan voidaan taistella ilman, että se repii Euroopan kahtia.

Sadepäivän brunssi ja kevyttä keskustelua naisten kesken

BrunssiSadepäivä ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta, kun on viettänyt koko aamupäivän ihanien leidien kanssa brunssilla. En tiedä mistä naiset yleensä brunssilla keskustelee, mutta meidän jutustelu alkoi Etiopian vesijärjestelmän sunnittelusta, siirtyi sujuvasti luonnonvarojen yksityistämiseen ja siitä Queenslandin massiiviseen tulvaan vuonna 2011.

Mä muistin kuulleeni siitä Australian tulvasta uutisista, mutta oletin sen johtuneen sateista – en vesien yksityistämisestä. Tälläkin hetkellä patoja hallitsevia yhtiöitä vastaan on menossa oikeusjuttuja, sillä Brisbanessa joen pinta nousi rajusti silloinkin kun ei satanut. Sen sijaan, että ihmisiä olisi sateiden alettua kehoitettu käyttämään mahdollisimman paljon vettä ja sen kustannukset olisi katettu vesiyhtiöiden puolesta, alueella oli edelleen voimassa normaalit vedenkäyttörajoitukset. Sateet kuitenkin nostivat vedenpintaa patoaltaissa, mutta yhtiöt eivät halunneet hävitä rahaa. Lopulta vedenpinnan noustessa liikaa, oli padon rakenteiden kestävyyden vuoksi juoksutus padoilta aloitettava. Se pahensi tulvia huomattavasti.

Seuraavaksi keskusteltiin tietenkin ajankohtaisista aiheista eli Donald Trumpista, Bernie Sandersista, Yhdysvaltain politiikasta, ilmastomuutoksesta sekä aselaeista.

Yhdysvalloilla on melko hyvät suhteet Australiaan ja Australiaa käytetään siellä usein esimerkkinä siitä, miten joitakin asioita pitäisi hoitaa. Aselait ovat Australiassa melko tiukkoja Port Arthurin takia, ja aseista aiheutuneet kuolemat kääntyivät lakimuutoksen jälkeen selvästi laskuun. Jollakin oudolla logiikalla moni amerikkalainen on sen sijaan sitä mieltä, että massamurhat ja ampumiset vähenevät, jos ihmiset saavat kantaa asetta esimerikiksi kouluissa puolustaakseen itseään. Tilastot tietenkin näyttävät, että mitä enemän aseita, sen enemmän ampumisia.

Obama tehnyt hienoja muutoksia ilmastopolitiikassa ja haluaa seurata Howardin esimerkkiä myös aselain tiukennuksessa, mutta Trump on toista maata. Trump puolustaa vahvasti ihmisten perustuslaillista oikeutta omistajaa ja kantaa mukanaan asetta. Me ajatellaan Euroopassa ehkä helposti, että Trump on koominen hahmo, josta ei voi tulla Yhdysvaltojen presidenttiä, mutta on pelottavaa miten moni uskoo Trumpin puheita ja on sen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Harmi, ettei äänioikeuteen ole vaadita älykkyystestiä.

Lisää tällaisia brunsseja. Miesten kanssa töitä tehdessä tulee joskus ikävä älyllistä keskustelua.

Uusi avokadopasta ja uusi mämmi

Mämmi

Mä odotan pääsiäistä kuin hullu puuroa. Silloin mä pääsen leikkimään kummipojan kanssa ihan livenä. Ja saan syödä Grandiosa-pizzaa. En ole tällä hetkellä ihan varma kumpaa odotan enemmän.

Normaalisti mulla olisi näin monen kuukauden jälkeen jo pitkä lista suomalaisia herkkuja, joita kaipaan, mutta nyt merimieskirkko on pitänyt huolen siitä, ettei salmiakkivajausta ole ehtinyt tulla. On se hyvä, että kirkko pitää huolta lähimmäisistään.

Mun kauppalistalla Suomen lomaa silmällä pitäen on ainoastaan Elovena-puuro, koska se on loppu kirkolta, ja chiligrillimauste, jolla mä maustan jauhelihapihvit. Ja ehkä Jussin Baarin burgeri. Voisiko Jussin Baari avata franchise-sivukonttorin Hampuriin? Hesehän täällä jo on.

Grandiosaa mä en aio roudata tänne, mutta ei sitä ainakaan mun lähikaupastani täältä saa, vaan jotain typerää Dr. Oetkeriä. Mutta pääsiäisenä suunnittelin syöväni pelkästään Grandiosan Classic -pizzaa. Neljä päivää putkeen! Jos viskimämmi on uusi avokadopasta, niin Grandiosa on uusi mämmi. Ja norjalaiset uusia italialaisia, koska Grandiosa tulee meinaan Norjasta.

Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, mun vaan tekee hulluna mieli juuri tota pizzaa. Mutta alkoiko teilläkin soimaan päässä pizzaperjantai?