Maailma lasten silmin

Pienten lasten ajatusmaailmaa on niin mahtava seurata. Katsottiin mun alle 3-vee kummipojan kanssa Kalevan kisoja, ja sen hämmästys oli suuri kun juoksijoiden joukossa oli tummaihoinen urheilija. ”Musta”, se totesi ja osoitti telkkaria. Mä tarkensin, että tummaihoinen, vaikkei se kovin väärässä ollut. Mustahan se, ihan niinkuin mä olen ihonväriltäni hyvinkin valkoinen.

Kisoja katsellessa mä tein barbihevosen häntään lettiä ja näytin sitä poitsulle: ”Eikö ole hieno ranskalainen letti?” Se katsoi sitä hevosta mietteliäästi ja sanoi sitten: ”Ranskalainen letti, Suomessa!” Kysyin miten se tiesi, että Ranska on maa. ”On Ranska maa”, se sanoi vakuuttaen, ikäänkuin mä en olisi tiennyt moista tosiasiaa. Uskoin sen ymmärtävän, että Saksa on maa, mutta toi Ranska tuli yllärinä. Kotona on katsottu jalkapallon EM-kisoja, luulen ma.

Syvätasku

Unien tulkintaa

BiitsiMun ahdistus on kestänyt jo yli vuoden. Mua vähän meinasi ahdistaa se ahdistuksen vuosipäivä, mutta muuten tilanne on tällä hetkellä melko hyvä. Lääkkeillä ja terapialla jatketaan entiseen malliin.

Mä sain psykiatrilta tehtävän kirjoittaa uniani muistiin ja keskustella niistä terapeutin kanssa. Tein työtä käskettyä ja laitoin yöpöydälle muistilehtiön ja lyijykynän, jotta voin heti aamuisin muistella mitä yön aikana tapahtui.

Viikon aikana mun unissa tapahtui kaikenlaista. Mä olin somerolaisten naapurien talossa, johon ne olivat tehneet laajennuksena upean terassin, josta oli kiva maisema biitsille Kuubaan. Mä leikkasin varpaankynnet. Mä menin sukkaosotoksille iskän kanssa ja löysin tavaratalosta sohvan, jonka sisällä oli lappusia, joista muodostui palapeli. Mä istuin tyytyväisenä omalla paikallani vesibussissa ihmisten tungeksiessa pysäkeiltä kyytiin, koska maailmanloppu oli tulossa. Mä olin mökillä valmistelemassa paikkoja bileitä varten. Mä olin ratsastamassa tosi kiltillä ponilla, mutta sitten se poni vietiin takaisin tallille ja mä en tiennyt missä se talli on. Mä olin ladossa, jossa ei ollut lattiaa, ja mä olisin voinut ostaa sinne lattian 50 eurolla, mutta mä en ollut varma hyväksyykö pomo sen kuitin.

Mua nauratti kertoa näistä terapeutille. Mun terapeutti on psykoanalyyttista koulukuntaa, joten mä arvelin, että kyllä vähintään siitä ponista saadaan joku kiva freudilainen vertaus. Mutta ei sentään. Sen sijaan se tulkitsi niistä sukista jotain turvallisuudentunnetta, joka mulla kuulemma elämässäni on. Mä itse tulkitsin niistä sukista edellisiltana näkemäni Lidlin mainoksen, jonka mukaan sieltä saa ensi viikolla 5 paria sukkia kahdella eurolla.

Lähes kaikki asiat mun unissa olivat ihan suoraan elävästä elämästä, kuten juuri ne sukat, tai Kuuba, tai tavaratalon sohvan palapelistä mahdollisesti alkanut Escape Room. Varpaankynsien leikkaamistakin olin ajatellut yhtenä iltana jalkoja rasvatessani, ja veljenpojan kanssa käytiin lomalla katsomassa poneja. Mökit mun unissani olivat varmasti juhannuksen syytä. Maailmanloppu vaikutti vähän oudommalta, mutta siinäkin unessa oli hyvä fiilis ja tunne siitä, että mä olen löytänyt paikkani. Olkoonkin, että se oli venetsialaisessa vesibussissa. Terapeutin mukaan mä olen maailmankansalainen ja tyytyväinen paikkaani maailmassa.

Mä olisin silti ehkä piirun verran tyytyväisempi, jos mulla olisi Somerolla mökki, jonka terdeltä pääsee kuubalaiselle biitsille.

Lomapäivä Helsingissä

Mun lyhyt lomani Suomessa kuluu lähinnä moottoripyöräillen ja kummipojan kanssa kalastellen. Pienen ihmisen kärsivällisyys on tosin sitä luokkaa, että ei se onki kauaa pysy vedessä. Tai tarkemmin sanottuna kädessä. Onneksi tollasen reilun 2-vuotiaan voi pistää esimerkiksi pesemään autoja, ja se taapero oikein nauttii siitä kun pääsee osallistumaan oikeisiin hommiin. Autot tuli puhtaiksi ja meikäläinen siinä samalla. Saisiko jostain kurahousuja aikuisten koossa?

Espan kuositPiti sitä sentään yhtenä päivänä lähteä sivistykseen pariin ja nähdä pari kaveria. Aurinko paistoi ja Espalla pyöriessä tuli ihan turistimainen fiilis. Helsingissä on tapahtunut suuria muutoksia sillä välin kun mä en ole ollut maisemissa. Etsittiin Sir Einoa ja tällä kertaa etsivä ei löytänyt.

Oltiin varattu Korkeavuorenkadun Escape Roomin Dinner-party ja se osoittautui todella hauskaksi peliksi. Eniten ehkä sen takia, että päästiin ulos sieltä reilusti määräajan sisällä ja vain kahdella vihjeellä. Toinen niistä vihjeistä oli todella tarpeen ja ilman sitä ei varmaankaan oltaisi koskaan päästy eteenpäin. Vihje kuului niin, että Lila eli huoneen omistaja halusi sormuksensa takaisin. Yritettiin keksiä reikää minne se sormus pitää tökätä, ja samaan aikaan sormusta pöydällä pallotellut kaveri huomasi, että se sormus nappasi magneetilla veitseen kiinni. Sen jälkeen löydettiin huoneesta kohta, johon se magneetti sopi ja saatiin seuraava ratkaiseva vihje käsiimme. Loppu sujuikin yllättävän nopeasti eikä jäätty edes viimeiseen vaikeaan vihjeeseen kovin pitkäksi aikaa jumiin.

Escape Roomin jälkeen suunnattiin terden kautta Gaijiniin, jossa herkuteltiin oikein koko menun kanssa. Lohisashimidrinkki kuulosti niin eksoottiselta, että kun nyt kerran kaikki ratkottiin niin pitihän sekin tarkistaa, että kelluiko siinä oikeasti lohenpala vai ei. Kellui!

Kun mä lähdin yöllä hakemaan autoa parkkihallista, niin siinäkin piti syöttää oikea koodi parkkilipusta oveen. Escape Roomin jälkeen kaikki toiminnat vaikuttavat siltä, että niitä ratkotaan, jotta päästään eteenpäin. Niinhän se elämä menee.

Elämää Saksassa 2010-luvulla

Joskus tuntuu, että mä olen palannut takaisin kivikaudelle.

Yritin tässä taannoin varata lääkärille puhelinaikaa, kun ei sille muutakaan aikaa seuraavaan pariin kuukauteen saanut. En meinannut millään ymmärtää, että mun pitää mennä sinne vastaanotolle ensin, jotta se puhelinaika voidaan varata. Ne tosiaan halusivat mun menevän paikanpäälle näyttämään mun vakuutuskorttia. Kysyin voinko skannata ja lähettää sähköpostilla sen kortin kuvan, mutta ei se käynyt.

Lähdin siis töistä keskellä päivää, koska vastaanottohan oli sinä päivänä auki vaan klo 9-10, maksoin 7,60 junalipuista ja kökötin 45 minsaa junassa sinne vastaanotolle päästäkseni. Paikanpäällä mulle sitten selvisi, että jotta mulle voidaan antaa puhelinaika, se sirullinen kortti pitää tosiaan fyysisesti törkätä sellaseen kortinlukijaan. Eri kätevää.

Puhelinajan jälkeen sitten parin päivän päästä pitää tietenkin työajalla mennä sinne vastaanotolle hakemaan ne lääkärin määräämät reseptit, koska mitään elektronisia reseptejähän täällä ei tunneta. Toisaalta apteekeista voi kyllä tilata ostoksia netissä, joten en ole ihan varma miten se sopii tähän kuvioon. Tai ehkä mun kohdalle on vaan osunut ne kaikki vanhanaikaiset lääkäriasemat. Noh, kun pari tuntia suhaa junalla sinne sun tänne, niin ehtii se suurin v*tutus tästäkin aiheesta laantua.

Muutama muu asia, joita jaksan ihmetellä on puhelimet ja puhelinvastaajat. Täällä käytetään tälläkin hetkellä puhelinvastaajia paljon enemmän, mitä Suomessa on koskaan käytetty. Ihan joka asiasta pitäisi jättää viesti vastaajaan, esimerikiksi nyt vaikka kampaajalle soitettaessa. Musta sellanen on jotenkin vaikeaa, mielummin laitan whatsapp -viestin ja kysyn sillä vapaita aikoja.

Pöytäpuhelimiakin täältä löytyy varmaan kaikkien toimistoista. Mullakin on sellainen! Ja hauskinta on se, että joku on siihen joskus onnistunut soittamaankin, vaikka mä en ainakaan tiedä sen numeroa.

Sekin on musta mielenkiintoista, että yrityskeskittymässä puhelinvaihde on todella kiireinen, kun taas jossain Technopoliksessa tuskin sellaista palvelua pahemmin ostetaan. Miksi pihi saksalainen haluaa maksaa sellaisesta palvelusta, mä pohdin ainakin oman pomoni kohdalla. Siinä kun aulapalveluhenkilö kertoo kuka on linjoilla, saa ehkä pari sekuntia aikaa valmistautua puheluun, mutta ihan samalla tavalla siihen voi valmistautua kännykkään vastatessa, jos ja kun soittajan nimi näkyy puhelimen näytössä. Ehkä se on sitten vaan Maslowin hierarkiassa joku vähän ylempi asia, jonka puhelinvaihdepalvelusta saa irti. Mun tarvehierarkia ei selvästikään ylety sinne asti.

Käteisen käytössä musta on sen sijaan tullut jo aika hyvä. Tässä yhtenä päivänä mä todistin ruokakaupan jonossa, miten joku amerikkalainen tyttö yritti maksaa ostoksia ihan tavallisella luottokortilla, olisiko se ollut Visa tai MasterCard. Ei onnistunut. Veikkaan, että sekin tyttö oppii parin kauppareissun jälkeen käteisen käytön.

Täällä muuten tuli uusi viiden euron kolikko liikenteeseen tänään. Niissä on jotain erityistä teknologiaa, jonka vuoksi niiden väärentäminen on vaikeampaa. Ne eivät korvaa viiden euron seteliä, mutta niitä voi kyllä käyttää normaalisti Saksassa. Lisää mynttejä mun kolikkokukkarooni, jei!

myntti

Auttaako aktiivisuusranneke liikkumaan?

Mulla on ollut Polarin aktiivisuusranneke käytössä vajaan vuoden ja jokin aika sitten kaveri kyseli mitä mieltä olen kyseisestä laitteesta tai aktiivisuusrannekkeista ylipäätään. Sanoin, että tykkään siitä erityisesti rannekellona, koska mun muut rannekellot tuntuu ranteessa paljon enemmän. Aktiivisuusranneke on lähes huomaamaton ja sen kanssa voi nukkuakin.

Tuon mun aktiivisuusrannekkeen huonoin puoli on akunkesto. Olisi kiva ottaa se mukaan viikon mittaiselle matkalle ja katsoa kuinka paljon askelia kertyy, mutta ei se onnistu ellei mukana ole myös rannekkeen johto ja tietokone tai laturi, johon USB:n voi tökätä. Aktiivisuusranneke on ainakin mulla jäänyt tämän vuoksi lomamatkoilta kotiin ja unohtunut sen jälkeen pitkäksi ajaksi pöytälaatikkoon.

Muuten tykkään Polarin laitteen yksinkertaisesta ulkonäöstä ja ominaisuuksista. Kello, askeleet, kalorit ja päivätavoite tulevat vuorollaan näkyviin rannekkeen näyttöön vain yhdestä huomaamattomasta napista. Laite on latauksen yhtedessä myös helppo synkata nettipohjaiseen kalenteriin, josta näkee sekä unen että aktiivisuuden laadun vähän tarkemmin.

Aktiivisuutta on ihan hauska seurata, mutta ei se ranneke oikeasti saa mua liikkumaan yhtään sen enempää kuin ilman sitä. Kaverilla on näköjään sama juttu:

Aktiivisuusranneke

Brysselin terrori-isku lietsoo pelkoa ja vihaa

Mä viestittelin eilen belgilaiselle kaverille, joka oli peloissaan työpaikallaan eikä uskaltanut mennä ulos. Sen päällimmäinen tunne oli kuitenkin viha.

Don’t understand anything about this shit! Makes me so angry!

Vihapuheet alkoivat välittömästi myös sosiaalisessa mediassa, jossa eräs entinen kansanedustaja toivoi, että jos Helsinkiin joskus isketään, paikalla olisi vain suvakkihuoria. Se kommentti on musta niin typerä, ettei se ansaitse päästä edes kuvankaappauksena jakeluun. Millainen suomalainen toivoo terrori-iskun kohdistuvan Suomeen ja suomalaisiin?

Bryssel on mullekin tuttu kaupunki ja Euroopan keskuksena isku sinne tuntuu melkein samalta, kuin jos sinne Helsinkiin olisi isketty. Jos ISIS on näiden Brysselin tapahtumien takana, niin ainakin isot valtiot ovat jo nyt pommittamassa sen hallitsemia alueita eivätkä pienet valtiot ole yksin. Pariisin uutiset on vasta haalistuneet ihmisten mielissä, ja nyt Bryssel tulee olemaan pääuutisaihe monta päivää. Pelko ja viha lisääntyvät, eikä tämä lievennä yhtään Suomessa ja Euroopassa vellovaa rasismia, päinvastoin. Mä en ymmärrä enkä hyväksy näitä tapahtumia, mutta mun ymmärtääkseni muslimi tai islam eivät kuitenkaan ole yhtä kuin terroristi tai terrorismi.

Rasismi oli ykköspuheenaihe Suomessa ennen tätä Brysselin iskua ja syystäkin. Jossakin vaiheessa Suomessa suvaitsevaisuus tai suvakki on alkaneet olla kirosanoja ja rasismi ja rasisti taas muka hyväksyttäviä asioita. Eikä nyt sotketa maahanmuuttokriittisyyttä tähän, sillä kriittinen voi olla olematta rasisti ja olemalla suvaitsevainen. Mä en ymmärrä miksi joidenkin mielestä esimerkiksi koko elämänsä Suomessa asunut tummaihoinen ihminen ei ole suomalainen eikä tervetullut asumaan Suomessa. Miksi se ihminen on ulkonäkönsä puolesta eri arvoinen kuin joku toinen? Miksi tavallinen muslimi on paha ja kristitty tai ateisti hyvä?

Mun rakastaman Grandiosan omistajafirma Orkla Foods julkaisi jokin aika sitten mainoksen, jossa tummaihoinen suomalaisnainen mainostaa Felixiä:

Mainoksesta syntyi jonkinlainen kohu, sillä rasistien mielestä tummaihoinen ei ilmeisesti sopinut mainokseen vaan siinä olisi pitänyt olla joku Elovena-tyttö. Näin kommentoitiin siis mainosta Youtubessa ja Twitterissä.

Kaiken tämän rasismikeskustelun keskellä on siistiä nähdä yritys, joka ottaa rohkeasti kantaa ajankohtaisiin asioihin edustamalla mainoksessaan monimuotoista Suomea. Rohkeilla kannanotoilla yritykset voivat sekä lisätä että vähentää myyntiään, joten kaikenlaiset kannanotot sisältävät aina jonkinlaisen taloudellisen riskin. Orklalla ilmeisesti uskotaan, että suurin osa suomalaisista on suvakkihuoria, kuten tuo kansanedustaja asian ilmaisi.

Mä uskon samoin, ja toivon, että tavalliset ihmiset (tai suvakkihuorat, ihan miten vaan) eivät anna pelolle liikaa sijaa ensijärkytyksen jälkeen. Toivottavasti terrorismia vastaan voidaan taistella ilman, että se repii Euroopan kahtia.

Sadepäivän brunssi ja kevyttä keskustelua naisten kesken

BrunssiSadepäivä ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta, kun on viettänyt koko aamupäivän ihanien leidien kanssa brunssilla. En tiedä mistä naiset yleensä brunssilla keskustelee, mutta meidän jutustelu alkoi Etiopian vesijärjestelmän sunnittelusta, siirtyi sujuvasti luonnonvarojen yksityistämiseen ja siitä Queenslandin massiiviseen tulvaan vuonna 2011.

Mä muistin kuulleeni siitä Australian tulvasta uutisista, mutta oletin sen johtuneen sateista – en vesien yksityistämisestä. Tälläkin hetkellä patoja hallitsevia yhtiöitä vastaan on menossa oikeusjuttuja, sillä Brisbanessa joen pinta nousi rajusti silloinkin kun ei satanut. Sen sijaan, että ihmisiä olisi sateiden alettua kehoitettu käyttämään mahdollisimman paljon vettä ja sen kustannukset olisi katettu vesiyhtiöiden puolesta, alueella oli edelleen voimassa normaalit vedenkäyttörajoitukset. Sateet kuitenkin nostivat vedenpintaa patoaltaissa, mutta yhtiöt eivät halunneet hävitä rahaa. Lopulta vedenpinnan noustessa liikaa, oli padon rakenteiden kestävyyden vuoksi juoksutus padoilta aloitettava. Se pahensi tulvia huomattavasti.

Seuraavaksi keskusteltiin tietenkin ajankohtaisista aiheista eli Donald Trumpista, Bernie Sandersista, Yhdysvaltain politiikasta, ilmastomuutoksesta sekä aselaeista.

Yhdysvalloilla on melko hyvät suhteet Australiaan ja Australiaa käytetään siellä usein esimerkkinä siitä, miten joitakin asioita pitäisi hoitaa. Aselait ovat Australiassa melko tiukkoja Port Arthurin takia, ja aseista aiheutuneet kuolemat kääntyivät lakimuutoksen jälkeen selvästi laskuun. Jollakin oudolla logiikalla moni amerikkalainen on sen sijaan sitä mieltä, että massamurhat ja ampumiset vähenevät, jos ihmiset saavat kantaa asetta esimerikiksi kouluissa puolustaakseen itseään. Tilastot tietenkin näyttävät, että mitä enemän aseita, sen enemmän ampumisia.

Obama tehnyt hienoja muutoksia ilmastopolitiikassa ja haluaa seurata Howardin esimerkkiä myös aselain tiukennuksessa, mutta Trump on toista maata. Trump puolustaa vahvasti ihmisten perustuslaillista oikeutta omistajaa ja kantaa mukanaan asetta. Me ajatellaan Euroopassa ehkä helposti, että Trump on koominen hahmo, josta ei voi tulla Yhdysvaltojen presidenttiä, mutta on pelottavaa miten moni uskoo Trumpin puheita ja on sen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Harmi, ettei äänioikeuteen ole vaadita älykkyystestiä.

Lisää tällaisia brunsseja. Miesten kanssa töitä tehdessä tulee joskus ikävä älyllistä keskustelua.

Uusi avokadopasta ja uusi mämmi

Mämmi

Mä odotan pääsiäistä kuin hullu puuroa. Silloin mä pääsen leikkimään kummipojan kanssa ihan livenä. Ja saan syödä Grandiosa-pizzaa. En ole tällä hetkellä ihan varma kumpaa odotan enemmän.

Normaalisti mulla olisi näin monen kuukauden jälkeen jo pitkä lista suomalaisia herkkuja, joita kaipaan, mutta nyt merimieskirkko on pitänyt huolen siitä, ettei salmiakkivajausta ole ehtinyt tulla. On se hyvä, että kirkko pitää huolta lähimmäisistään.

Mun kauppalistalla Suomen lomaa silmällä pitäen on ainoastaan Elovena-puuro, koska se on loppu kirkolta, ja chiligrillimauste, jolla mä maustan jauhelihapihvit. Ja ehkä Jussin Baarin burgeri. Voisiko Jussin Baari avata franchise-sivukonttorin Hampuriin? Hesehän täällä jo on.

Grandiosaa mä en aio roudata tänne, mutta ei sitä ainakaan mun lähikaupastani täältä saa, vaan jotain typerää Dr. Oetkeriä. Mutta pääsiäisenä suunnittelin syöväni pelkästään Grandiosan Classic -pizzaa. Neljä päivää putkeen! Jos viskimämmi on uusi avokadopasta, niin Grandiosa on uusi mämmi. Ja norjalaiset uusia italialaisia, koska Grandiosa tulee meinaan Norjasta.

Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, mun vaan tekee hulluna mieli juuri tota pizzaa. Mutta alkoiko teilläkin soimaan päässä pizzaperjantai?

Onkos kukaan teistä koskaan kolaroinut avaruusaluksella?

MastoMä olen.

Mun aamut alkaa edelleen aika hämmentävästi. Herään lähes joka aamu kuuden maissa siihen, että olen peloissani ja samalla myös vähän ihmeissäni siitä, mitä mun unessa taas tapahtui. Edellisyön jälkeen en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, niin järkyttävä se uni oli.

Mä kadehdin mun kummipojan mielikuvitusta, kun katselen sen leikkejä Skypen välityksellä. Mutta ilmeisesti mä löysin sen mun kadoksissa olleen sisäisen lapseni, koska mun mielikuvitus se vasta lentää. Avaruusaluksella!

Tämänkertainen kolariuni ei ollut onneksi tunnelmaltaan yhtä ahdistava kuin se, jossa mun harrikka varastettiin. Huvittavaa tässä unessa oli oikeastaan se, että alienit olivat valinneet valtavan aluksensa puikkoihin mut ja yksitoista muuta vähän vajaaälyistä tai muuten vaan ongelmallista tapausta. Sen UFOn perusperiaate nimittäin toimi niin, että kun 12 itsepäistä idioottia yritti ohjata sitä eri suuntiin, se pysyi ilmassa. Kerrassaan nerokasta.

Ne alienit eivät valitettavasti ottaneet huomioon sitä, että ihmiset tarvitsevat unta. Ensimmäisen päivän jälkeen meitä kuskeja alkoi väsyttää ja lopulta ohjaamoon jäi vaan yksi hullu, joka oli jo koko päivän yrittänyt syöstä alusta maahan. Muiden nukkuessa se pääsi toteuttamaan itseään. Mä sinnittelin hereillä silmät puoliummessa, ja huomasin mitä tapahtuu. Juuri kun UFO oli syöksymässä maahan, mä hyppäsin hirmuisen loikan vatsalleni komentosillan pöydän alle painamaan isoa punaista nappulaa.

Sitten mä heräsin. En tiedä mitä siitä nappulasta tapahtui, mutta oletan sen olleen joku hätäseis tai itsetuhoamisnappi, joten todennäköisesti mä pelastin koko maapallon.

Ei kestä kiittää.