Springsteen on Broadway Netflixissä

Mä en sitten koskaan päässyt sinne NYCiin Springsteenin Broadway -keikalle. Yritin ensin saada lippuja Ticketmasterin Verified Fanin kautta, mutta eipä se oikein onnistunut. Siinä oli hirveää säätöä, terkut vaan Suomen Ticketmasterille, joka oli ja on tästä koko asiasta pihalla kuin lumiukko. En voi uskoa, että mä olen ainoa, joka sitä muka heiltä edes kysyi! Pääsin kuitenkin rekisteröitymään Verified Faniksi kun sain amerikkalaisen kaverin puhelinnumeron käyttööni, mutta tuuri ei ollut mun puolellani, joten lippuja en päässyt sitä kautta ostamaan. Katselin niiden jälleenmyyntihintoja toki muualla, mutta yhdessä lentojen ja hotellin kanssa siitä olisi tullut tosi kallis keikka. Lopulta olin niin epätoivoinen, että yritin saada liput Omazen kautta, mutta viimeisin voitto sieltäkin pamahti Sveitsiin. Sen tyypin ilme oli kuitenkin sellainen, että pakko olla vaan onnellinen sen puolesta.

Marco S. was born to run to NYC to meet @springsteen at his Broadway show. Thanks for supporting @Stand4Heroes! #Omaze pic.twitter.com/t3U5uGF73d— Omaze (@omaze) 12. joulukuuta 2018

Jos ja kun pääsee v*tutuksestaan yli siinä tosiasiassa, että Broadwayn keikka jäi näkemättä, voi sen silti nähdä Suomessakin Netflixistä. Mä luulen, että tämän Youtuben trailerin reilut 400 000 katselukertaa on enimmäkseen mun koneelta, kun mä odottelin tätä itse keikkaa Netflixiin jo monta viikkoa.Ja NYT se on siellä.

Jos joku ei ole vielä katsonut Springsteen on Broadwaytä Netflixistä, niin en pilaa yllätystä kertomalla siitä ihan kaikkea etukäteen. Totean vaan, että olisi varmaan pitänyt olla paikan päällä, kun ei se oikein näin telkkarin välityksellä avaudu. Liian vähän musaa ja liikaa juttuja, joihin mun keskittymiskykyni ei ainakaan ensimmäisellä katselukerralla kunnolla riittänyt. Muuten koko konsepti on kyllä hyvinkin mielenkiintoinen. Intiimi konserttisali ja Bruce yksinään kertomassa elämästään.

Lueskelin, että ilmeisesti tämä on ollut melkoisen tuottoisa ”kiertue” Pomolle. Viikon tulo on ollut noin 2 miljoonaa taalaa, ja kun se show on pyörinyt Broadwayllä 52 viikkoa, tulee siitä kokonaistuloksi noin 100 miljoonaa. Josta ehkä about puolet menee Brucelle, koska se on yksin tämän shown tähti. Lisäksi se on päässyt joka keikalta kotiinsa Colts Neckiin eikä ole tarvinnut olla tien päällä, kuten konserttikiertueilla yleensä.Näissä summissa ei ole tietenkään mukana mitään krääsämyyntiä, soundtrackin tuloja eikä sitä 20 miljoonaa taalaa, jonka Netflix maksoi taltioinnin lisenssistä. Ihan hyvin äijältä, joka ”ei ole koskaan tehnyt päivääkään rehellistä työtä”, kuten Bruce itse heti konsertin alussa kertoo. Mä en yhtään ihmettele sitä, miksi Fogerty esiintyy koko ajan Vegasissa. Onhan tollanen pieni säännöllinen tulo varmaan ihan kiva eläkeläispapparaisille.

Nyt kun nuo Broadwayn keikat on ohi, niin ainakin mä jään odottelemaan innolla sitä jo aiemmin luvattua sooloalbumia. Huhutaan, että se on ollut valmiina jo pari vuotta, joten High Hopesin jälkeen on korkeat odotukset.

Alla vielä pieni piristys joulunviettoon; Pomo jammailee Asbury Parkin avajaisissa Tangiers Blues Bandin kanssa. Youtubesta löytyy muutama video lisää. Tuon minisetin mä olisin todella halunnut nähdä!

Hyvää joulua!

Bruce Springsteenin omat 5 lempparibiisiä

Bruce Springsteen vieraili kerran Stephen Colbertin showssa mainostamassa kirjaansa ja kertoi samalla miten E Street Band pystyy soittamaan lennosta minkä tahansa biisin, jonka Pomo päättää konsertissa esittää. Tätä keskustelua seurasi erittäin mielenkiintoinen kysymys: Mitkä ovat Springsteenin omat lempparibiisit? Springsteen luetteli ne ilman sen kummempia perusteluita, mutta mä jäin pohtimaan niitä biisejä vähän tarkemmin.

Ensimmäisenä oli tietenkin sanottava Born to Run, koska onhan se sen uuden kirjankin nimi. Lisäksi Born to Run -albumin merkitys koko Springsteenin uralle kahden ekan flopanneen levyn jälkeen oli erittäin merkittävä. Biisiä Springsteen on itse kuvaillut tarinaksi kahdesta ihmisestä, jotka yrittävät löytää tiensä kotiin. Siinä paljon sellaista teini-iän tai aikuisuudenkynnyksen uhmaa, jonka aika moni pikkukaupungista lähtöisin oleva ainakin tunnistaa. Halutaan paeta, uskotaan parempaan, ja ennen kaikkea tunnustetaan rakkautta. Tämä biisi osuu ja uppoaa kyllä teini-iän jälkeenkin, jos elämässä on tapahtumassa isompia mullistuksia.

Toisena mainittu Rising on hyvin samantyylinen kuin Born to Run, se oli Springsteenin vastaus 9/11 iskuihin. Albumia inspiroi kuulemma jonkun tuntemattoman lausahdus: ”We need you now.” Rising sopi aikoinaan myös hyvin Obaman vaalikampanjan tukikonserttiin. Viimeisimpien pressanvaalien jälkeen mulle tuli lähinnä mieleen Down in the Hole.. Risingissä on kuitenkin juuri sitä positiivisuutta ja uskoa tulevaisuuteen, joka leimaa koko Springsteenin uran alkuakin. Vaikeuksien kautta, kohti parempaa.

Thunder Road on Born to Runin eka raita ja ilmentää mun mielestä hyvin Springsteenin musiikista kuvastuvaa elämänfilosofiaa, jonka mukaan elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta niissä alamäissäkin on aina toivoa. Thunder Roadissa on ihan samanlaista nuoruuden vapauden kaipuuta kuin Born to Runissa. Tärkeintä on olla rohkea ja ottaa ne askeleet eteenpäin:

”…Except roll down the window and let the wind blow back your hair
Well the night’s busting open
These two lanes will take us anywhere
We got one last chance to make it real
To trade in these wings on some wheels
Climb in back – Heaven’s waiting on down the tracks”

Neljänneksi lempikappaleekseen Springsteen nimeää mun suurimmaksi yllätykseksi Nebraskan. Se Riveristäkin tuttu huuliharppu soi tässä kappaleessa heti alkuun niin melankolisesti, että suomalaiseen selkäytimeen koskee. Nebraskan lyriikka on itseasiassa tosi karua, tappajan näkökulmasta kirjoitettua, sillä biisi kertoo sarjamurhaaja Charlie Starkweatherin tarinan. Maailmassa on vaan paljon pahaa. Tämä on näistä viidestä biisistä erikoisin, hieman eri sarjaa kuin muut.

Viides oli Springsteenille vaikein, ja siihen yleisö huuteli ehdotuksia. Badlands, Jungleland.. Springsteen heitti kuitenkin viidenneksi Racing in the Streets. Aika moni Springsteenin biiseistä sisältää ajelua kaupungin kaduilla, tytön hakemista kyytiin ja tunteita siitä hetkestä. Kun työ on helvettiä, niin ainoa keino paeta siitä, on ajella ympäriinsä. Masennus ja ahdistus ovat varjot tämän kappaleen taustalla. Nebraskaa lukuunottamatta näissä biiseissä on aina se toivo ja usko parempaan. Yhtä hyvin tähän olisi sopinut myös Hungry Heart.

Haastattelun lopussa Colbert toteaa, että kirjasta voi lukea miten tähän päivään on tultu, mutta mitä Bruce Springsteenin tulevaisuus mahtaa pitää sisällään:

Same old thing!

Keikkaa pukkaisi

Prizeolla on The Kristen Ann Carr Fundia tukeva hyväntekeväisyyskampanja, jossa kaikkien lahjoittajien kesken arvotaan matka Nyciin, liput tokaan riviin keikalle JA pääsy backstagelle tapaamaan Bruce Springsteeniä. Mä olen ihan pyytettömästikin lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta kyyyyllä mua saa vähän motivoida.

Pohdin tässä eräänä päivänä, että mä voittaisin mielummin tämän palkinnon kuin loton pääpotin. Ihan oikeasti. Lotossa ei ole yleensä kuin pari milliä jaossa, mutta Springsteenin tapaaminen olisi mulle paljon arvokkaampi palkinto. Pienen keskustelun jälkeen oli pakko myöntää, että Eurojackpotin päävoitolla ehkä pääsisi sinne Nyciin, keikalle ja varmaan jollain keinolla backstagellekin, joten kyllä mun olisi se pakko valita. Tai sitten ottaisin Eurojackpotin päävoiton ja lahjoittaisin ne rahat Prizeon kautta Kristen Ann Carrille. Mun tuurilla saisin varmaan jonkun kälysen t-paidan lohdutuspalkintona. ”Kiitos kun lahjoitit 90 miljoonaa, tässä sinulle lahja!”

Onko kukaan muu edes hurahtanut veikkaukseen hyväntekeväisyyteen Prizeon tai Omazen kautta? Mä väitän, että mun hymy olisi leveämpi kuin tämän jampan, jos vastaavan skaban voittaisin. Mä en ole vielä voittanut edes mahdollisuutta *ostaa* lippuja Brucen Broadwayn keikoille, vaikka olen alusta asti ollut mukana Ticketmasterin Verified Fan -arvonnoissa. ”You’re on the waitlist.” Miten paljon sitä hyvää tuuria vaaditaan, että tonne keikalle pääsisi?

Toinen keikka, johon mä mieluusti käyttäisin yhden lottovoiton, on John Fogertyn ja ZZTopin yhteisesiintyminen. Onko parempaa ideaa koskaan edes kuultu? Fogerty keikkaili taas Vegasissa, mutta julkaisi sitten tuon Blues & Bayous -kiertueen yhdessä ZZTopin kanssa. Houkuttelee, sinne sentään saisi lippuja.

Pitäisikö anoa ESTA valmiiksi passiin, jos tuleekin äkkilähtö keikalle?

Bruce Springsteenille Presidential Medal of Freedom

Springsteen Medal of Freedom

Katselin eilen illalla Facebookista livelähetystä Valkoisesta Talosta. Nykymaailma on ihana, kun tällaistakin tilaisuutta pääsi näin Saksasta käsin seuraamaan, kuin kärpäsenä katossa. Obama piti todella hauskan puheen ennen mitalienjakoseremoniaa, ja myös palkittujen henkilökohtaiset ylistyssanat oli osuvia. Ellen DeGeneresin vastaanottaessa mitalia mulle tuli vähän tippa linssiin, kun se itsekin liikuttui niin kovin. Mutta paras oli tietysti the Boss!

As a songwriter, a humanitarian, America’s rock and roll laureate, and New Jersey’s greatest ambassador, Bruce Springsteen is, quite simply, The Boss. Through stories about ordinary people, from Vietnam veterans to steel workers, his songs capture the pain and the promise of the American experience. With his legendary E Street Band, Bruce Springsteen leaves everything on stage in epic, communal live performances that have rocked audiences for decades. With empathy and honesty, he holds up a mirror to who we are, as Americans chasing our dreams, and as human beings trying to do the right thing. There’s a place for everyone in Bruce Springsteen’s America.

Rokkaavimmat kaupungit TOP6

Aloin muistelemaan kaikkia hyviä rokkikeikkoja eri puolilla maailmaa, ja sen seurauksena tässä pieni listaus mun suosikkikaupungeista siitä näkökulmasta, missä kaupungissa on parhaimmat rokkimeiningit.

1. Nashville

Nashville

Itseoikeutettu ykkönen on tietenkin Nashville, maailman musiikkipääkaupunki ja countryn kehto. Nashvillessä kotia pitävien muusikoiden ja livemusan lisäksi kaupungista löytyy muun muassa monia kuuluisia levytysstudioita, Country Music Hall of Fame ja radiokonserttisali Grand Ole Opry.

2. Las Vegas

Las Vegas

Las Vegas rokkaa, koska kaikki rokkaritkin on siellä.

3. Memphis

Memphis

Ei rokista voi edes puhua ilman Memphisiä. Beale streetillä soi blues, ja historian siipien havina on käsinkosketeltavaa sekä Gracelandissä että Sun Recordsilla.

4. Hampuri

Hampuri

Hampuri on hurmannut mut tapahtumillaan. Täältä löytyy kaikkea mun makuuni ja vähän enemmänkin. Mä en koskaan kyllästy katselemaan laivoja tai merimiehiä Elbellä, mutta ne on ne rokkikeikat Knustissa, Blues Clubilla ja Reeperbahnilla, jotka ovat saaneet mut viihtymään täällä. Ilman Hampuria ei myöskään olisi sitä Beatlesia, jonka musaa me tänä päivänä rakastetaan.

5. Barcelona

Barcelona

Mä inhoan Barcelonetaa, eikä La Ramblakaan ole vienyt mun sydäntäni, mutta jotenkin mä löysin Barcelonasta omat kulmani ja oman musiikkini. Nu Niles soittamassa Sala Apolossa, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee? Barcelonan oma big band on myös huikea.

6. Wien

Wien

Satumaiset häät ja joulunalusaika Wienissä saattavat ehkä vaikuttaa siihen, miksi mä olen ihastunut Wieniin. Myönnettäköön, että mun vierailut kaupungissa ovat olleet varsin mielenkiintoisia erityisesti matkaseuran ja paikallisten kavereiden vuoksi. Mutta minkäs sitä hyville reissuille voi. Soul Veranda ja Slapbacks ovat Itävallan parasta antia.

Hyvää synttäriä Bruce Springsteen!

Ennen kuin mä palaan Brasilian reissuun vielä uudelleen, niin tällainen tärkeä huomio tähän väliin: Bruce Springsteen, 67-vuotta tänään. Hieno juttu! Nyt jos koskaan Pomon pitäisi lähteä Yhdysvaltain presidenttikisaan, sitä varten on nimittäin painettu rintamerkit jo 80-luvulla valmiiksi:

Springsteen for president

Huhujen mukaan Springsteen on tänään Stephen Colbertin haastateltavana, mutta sitä odotellessa tässä pieni pätkä CBS Sunday Morningin uunituoreesta haastattelusta kirjan tiimoilta:

Ja ajankuluksi myös vähän huvia tietovisan muodossa:

Springsteen quiz

100% — You’re A Boss!
You really know your Springsteen! Maybe you were ”Born in the U.S.A.” or you were just ”Born to Run,” either way you fit in with both the Americana working class and the great Rock and Roll Hall of Famers!

Ben Granfelt Hampurissa

Ben Granfelt Ben Granfelt Band keikkaili viime viikolla Hampurissa monessakin paikassa. Bluesclub mainosti keskiviikon keikkaa kuukausia etukäteen, joten mä ehdin ostaa liput ja värvätä pari kaveriakin mukaan. Muut keikat tuli vähän yllärinä, maanantai- ja tiistai-iltojen akustiset meni valitettavasti sivu suun, mutta vaikka torstai-illan lisäkeikka Cowboy und Indianer -baarissa julkaistiin samana päivänä kun keikka oli, me oltiin paikalla. Oltiin saatu vinkki mahdollisesta keikasta edellisenä iltana bändin rumpalilta.

Oli kyllä ilo kuulla näin hyvää kitaransoittoa pitkästä aikaa. Kun Granfelt soittaa, niin sitä vaan jotenkin lumoutuu ja jää tuijottamaan sitä. Paras osio oli ehkä juuri akustinen osuus, jossa Granfelt soitti ja lauloi yksinään kolme biisiä. Saksalaisyleisö tuntui lämpenevän eniten Wishbone Ashin aikaisista biiseistä, mutta myös uusi biisi tulevalta levyltä sai hyvän vastaanoton. Levy on jo valmis, ja julkaistaan alkuvuodesta. Sitä odotellessa!

Bändi jatkoi Hampurista perjantaina Saksan rundiaan Berliiniin, mutta mulla oli eri suunta. Vihdoinkin loma!

Bruce Springsteenin kirja

Vanity Fair teki mahtavan jutun Bruce Springsteenistä ja Springsteenin vastajulkaistusta kirjasta Born To Run. Annie Leibovitzin kuvat ei jätä ketään kylmäksi (Pomo ja moottoripyörä!!), mutta mä uppouduin myös siihen haastatteluun aika pitkäksi aikaa. Kirja itsessään on ollut mulla ennakkotilauksessa jo kauan, tilasin sen kotiosoitteeseen Suomeen, kun tähän saksalaiseen postiin ei ole luottamista. Mä en halua, että yksikään naapuri saa tätä lähetystä näppeihinsä. Sen sijaan mä en malta odottaa, että saan lukea sen itse.

Born to Run on todellakin Springsteenin kirja, siinä ei ole takana haamukirjoittajaa. Joka sana on Springsteenin oma. Yksi kirjan tärkeimmistä pointeista on kuulemma se, että millainen tahansa ihminen on ollut tai missä se on ollut, menneisyys ei ikinä häviä minnekään. Springsteen taitaa iskeä sillä niitä kritisoijia, jotka eivät hyväksy sen työväenluokkabiisejä enää nyt, kun ne biisit ja niiden esittäminen on tuonut tekijälleen miljoonia. Mitä muka sellainen tyyppi, jolla on hevostila New Jerseyssä ja luksuskoteja Floridassa ja Losissa, tietää mitään mistään köyhyydestä? Springsteen käyttää tähän vertauskuvana autoa. Aina uudenlainen tyyppi kussakin elämänvaiheessa hyppää kyytiin, mutta ne vanhat minät eivät häviä minnekään. Ja tärkeää on, kuka istuu kuskinpenkillä.

“I always picture it as a car. All your selves are in it. And a new self can get in, but the old selves can’t ever get out. The important thing is, who’s got their hands on the wheel at any given moment?”

Springsteen kertoo kirjassaan avoimesti myös pimeästä puolesta itsessään. Masennuksesta, jota vastaan se on taistellut psykoterapialla ja lääkkeillä aina 80-luvulta asti. Vanity Fairin David Kamp nostaa kissan pöydälle ja kysyy onko Born to Run -biisi ehkä sisäinen monologi Brucen isästä, Doug Springsteenistä. Tätä ei ihan suoraan myönnetä, vaikka perheen elämä tuohon aikaan olikin oikeastaan juuri sellaista kuin biisissä kuvataan.

Kolme vuotta sitten Springsteen joutui kirurgiseen operaatioon, koska kärsi vasemman puolen tunnottomuudesta, joka esti kitaran soittamisen. Syynä oli vaurioitunut levy niskassa, jota operaatiossa korjattiin menemällä sisään kurkun kautta ja siirtämällä äänihuulia väliaikaisesti sivuun. Kolmeen kuukauteen ei saanut laulaa. Hieman hermoja raastavaa, mutta kaikki sujui hyvin, Springsteen kommentoi. Voin kuvitella, että se on ollut hieman hermoja raastavaa myös kirurgille. Taddadaa, tässä vaan teen päivätyötäni ja siirsin juuri Bruce Springsteenin äänihuulet sivuun..

Haastattelija Kamp kysyy Springsteeniltä myös sitä, aikooko se ottaa politiikkaan kantaa näissä presidentinvaaleissa, kuten aiemmin Obamaa vahvasti tukiessaan. Munchenin keikalla Springsteen oli nostanut esiin fanin kyltin, jossa luki: ”FUCK TRUMP, WE WANNA DANCE WITH THE BOSS”. Springsteen vastasi, että artistilla on vain muutamia luoteja amnuttavanaan uskottavuuden kannalta, mutta jos tuntuu siltä, niin hän valmis laittamaan omat pari senttiä likoon. Nähtäväksi siis jää.

Springsteen Zurich 2016

Real Gone Rock’n’Roll Weekender X

Spunyboys

Kymmenennet bileet ja me laskettiin, että ollaan oltu paikalla ainakin seitsemissä kemuissa. Ei hullummin. Tarkkoja muistikuvia ei ihan kaikista vuosista ole, mutta hauskaa on aina ollut. Bileitä on järjestetty monessa eri paikassa, Valkeakoskella, Ellivuoressa, Vääksyssä ja nyt Heinolassa. Kumpeli Spa olikin tosi kiva lokaatio näihin juhliin. Mä ehdin jo laittaa positiivista palautetta majoituksesta ja ruuasta sinne, toivottavasti välittävät viestin myös henkilökunnalleen. Pohdin tässä, että myös järjestävä paikkakunta hyötyy näistä bileistä, sillä jengi taatusti tsekkaa kiinnostavat liikkeet jo etukäteen ja paikalliset kaupat, kuten tässä tapauksessa esimerkiksi Heinolan Romua ja Romantiikkaa, voivat hyvinkin saada muutamia uusia asiakkaita.

Ensimmäinen bändi perjantai-iltana oli Cast Iron Arms. Nimi ei sanonut meille mitään mutta kas, tuttu bändihän se siinä. Siitä oli tosin vuosia, kun viimeksi olin tämän Rintasaaren bändin nähnyt. Näin käy itseasiassa aika usein, nimi kuulostaa joko vieraalle tai hivenen tutulle, mutta vasta bändin kavutessa lavalle muistaa, että tämä pumppu on nähty joskus aiemminkin. Cast Iron Arms oli hyvä aloitus viikonlopulle, vaikka epäkiitollisimmalla soittovuorolla esiintyivätkin.

Barnshakers on nähty jo niin monta kertaa, että sitä ei ole ehditty unohtamaan. Mä tykkäsin nähdä Haajan tämän bändin puikoissa ja jotenkin se meno oli paljon rennompaa kuin Agentsien kanssa.

Barnshakers

Perjantain paras bändi oli odotetusti saksalainen Black Raven. Kannattaa ehdottomasti reissata Suomeen Saksasta asti. Mä näin tämän poppoon viimeksi Hampurin Rockabilly Allnighterissa, ja tämä Suomen keikka oli hivenen erilainen siinä mielessä, että settilistaan oli lisätty kolme instrumentaalia. Ne biisit veivät Black Ravenin koko showta aika paljon rautalangan suuntaan, mutta bändin vahvuus ei kuitenkaan taida olla siinä.

Black Raven

Lauantain bändilistaan mahtui mm. Toreadors, Jetaways, Slippers ja Avengers, sekä illan päättänyt Spunyboys, jotka kaikki olivat ihan ookoo. Spunyboyssilla oli kyllä illan komein tötterö, pointsit sinne (ekassa kuvassa). Mitään suuria löytöjä ei näiden bändien joukosta kuitenkaan tehty. Goofinin levykaupoilla suosittelin kaverille Shoebox Revuen levyä, ja siitä tulikin viikonlopun paras bändi, vaikkei se ollut koko bileissä. Tsekatkaa vaikkapa tämä biisi:

Eikö olekin hyvä?!