Keltainen curry Jamie Oliverin tapaan

On aika hyvä merkki, että jaksaa taas innostua ruuanlaitosta.

Meidän piti laittaa kanankoipia uuniin riisin kanssa, mutta mä inspiroiduin Jamie Oliverin curreista sen verran, että kanankoivet päätyikin tällä kertaa vähän erilaiseen ruokaan. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta ei ollut meikäläisenkään versiossa mitään vikaa. Mähän siis vähän sovelsin kun en käynyt tätä ruokaa varten kaupassa, eli kaapista ei löytynyt tuoretta korianteria eikä paprikaa. Vaihdoin paprikan kesäkurpitsaan ja käytin kuivattua korianteria. Maustamatonta jogurttia en sentään viitsinyt korvata banaanijogurtilla, joten curryn lisukkeeksi kehitin raikkaan pinaattisalaatin. Se oli ihan parasta!

Keltainen curry

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
5 cm:n pala inkivääriä
1 punainen chili ilman siemeniä
kanaliemikuutio
ruokalusikallinen hunajaa
1 tl kurkumaa
2 tl curryjauhetta
kuivattua korianteria
oliiviöljyä
3 kanankoipea
1 prk kikherneitä
1 rkl tomaattipyrettä
1 kesäkurpitsa
4 dl vettä

Laitoin korkealle pannulle hieman öljyä ja paistoin kanankoipia hetken. Mä käytin siis maustamattomien nuijien sijaan maustettuja koipireisiä, mutta ei se haitannut mitään. Ei kerrota kenellekään. Kanan tiristessä pannulla tein curryn pohjan surauttamalla sipulit, chilin ja inkiväärin sauvasekoittimella tahnaksi. Sitten otin kanat hetkeksi pois pannulta ja kippasin currytahnan pannulle. Hetken paistamisen jälkeen lisäsin siihen kaikki muut aineet eli pilkotun kesäkurpitsan, huuhdellut kikherneet, vettä, tomaattipyrettä, kurkumaa, currya, hunajaa, kanaliemikuution ja kuivattua korianteria. Mun curryjauheeni sattui olemaan madras-currya. Täytyy tunnustaa, että mulla tuli tuoretta korianteria ikävä, mutta pääsin siitä yli. Laitoin kanat takaisin pannulle ja annoin curryn muhia kypsäksi noin tunnin verran. Silleen, että voitte kuvitella Jamien hehkuttavan, miten liha irtoaa luista.

Aasialainen pinaattisalaatti

1 pussi pinaattia
1/2 kurkku
1 mango
1/2 sitruunan mehu
1 rkl soijakastiketta
1 tl ruokosokeria

Hyvin yksinkertainen salaatti. Pinaattipeti pohjalle, siihen kuorittua kurkkua ja mangoa ohuina suikaleina päälle. (Mä tilasin kerran Wishistä julienne-leikkurin, mutta en saa sillä kunnon suikaleita edes porkkanasta, saati sitten mistään pehmeämmästä. Ideana ihan kiva, mutta ei se vaan toimi. En suosittele.) Kastikkeeksi olisi paremmin sopinut lime, mutta mulla oli vaan sitruunaa. Sekoitin sitruunamehuun hiukan soijakastiketta ja sokeria, ja niin salaatti sai kivan aasialaisen vivahteen. Ja sopi tuon curryn kaveriksi oikein mainiosti.

Mun piti ottaa kuva mun hienosta annoksesta, mutta arvatkaa vaan unohtuiko se, kun tuo ruoka tuoksui niin hyvälle.. Ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta, kun mun kokeilevassa keittiössä käy näin. Curry oli hyvin mietoa, mutta sen verran helppo resepti, että tulee varmasti tehtyä toistekin.

Jamie Oliverin keltainen curry

Kiitti.

Parsakaalia kahdella tapaa

Pitkästä aikaa reseptiä pukkaa. Nyt taitaa olla parsakaalin satokausi, sillä bongasin sitä kaupasta edullisesti ostoskoriini. Jälleen kerran kävin kaupassa ilman minkäänlaista ideaa siitä, mitä ruokaa tekisin. Nappasin sitten parsakaalin lisäksi mukaani kanaa. Kotona pohdin miten se parsakaali olisi parasta kokata. Mä tykkään siitä hivenen rapeana, mutta mun vatsani taas haluaa sen ihan pehmeänä. Yritin tehdä kompromissin ja kokata varret pehmeiksi ja paahtaa nuput kypsäksi uunissa. Hyvää oli!

Parsakaalia kahdella tapaa

Parsakaalin nuput uunissa

1 parsakaalin nuput
oliiviöljyä
suolaa

Tämä oli tosi simppeliä, eli leikkasin parsakaalista nuput uunipellille kokonaan ilman vartta. Päälle suihkutin oliiviöljyä ja ripottelin karkeaa suolaa. 250 astetta ja noin 15 minuuttia.

Parsakaalinvarsimuhennos

1 valkosipulin kynsi pilkottuna
2 cmn:n pala tuoretta inkivääriä raastettuna
tilkka öljyä
1 parsakaalin varsiosa kuorittuna ja pilkottuna
1/2 dl soijakastiketta
1/2 dl vettä
mustapippuria

Paistoin ensin valkosipulia ja inkivääriä öljyssä, ja lisäsin sitten kaikki muut aineet joukkoon. Keittelin tätä muhennosta noin 15 minuttia niin, että varsista tuli pehmeitä.

Paistetun kanan rintafileen maustoin näiden lisukkeiden kaveriksi mun lemppareilla eli chilipihvimausteella ja sumakilla. Chilipihvimauste ei ole vatsaystävällistä sekään, mutta mä yritän käyttää sitä tosi varovasti.

Jos ei parsakaali sellaisenaan oikein maistu, niin tässä ruuassa on yksinkertaisista mausteista huolimatta paljon makua!

Parsakaalimuhennos

Vietnamilaiset kevätrullat

RiisipaperiPakko kirjoittaa taas itselleni muistiin vietnamilaisten kevätrullien resepti. Ei sillä, että olisin tähän mennessä palannut mihinkään muuhunkaan aiemmin muistiinkirjoittamaani reseptiin kokeilevassa keittiössäni, mutta nyt tuli taas niin aidonmakuista vietnamilaista ruokaa, että harvoin näin hyvin onnistuu. Sanoo hän, joka ei ole koskaan käynyt Vietnamissa. Broidikin kysyi reseptiä, joten hyviä ne oli. Olisin ehkä vähän voinut himmailla chilin kanssa ja poistaa ne siemenet, koska mähän en saisi syödä tulista ruokaa ollenkaan..

Täyte:
400g maustamattomia broilerinsuikaleita (meillä sattui olemaan hunajamarinoituja, joten lisäsin soijaa vähän varoivaisemmin suolaisuuden takia)
2 porkkanaa raasteena
1 tlk pavunituja
1 tlk vesikastanjaa pilkottuna (tärkein ainesosa; tuo rapeuden)
3 cm:n pala tuoretta inkivääriä raasteena
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 chili pienennettynä (ehkä kuitenkin ilman niitä siemeniä)
2 rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manisia
1 rkl osterikastiketta
1 tl kalakastiketta

Hapanimeläkastike:
1 dl sokeria
1/2 riisiviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1/2 vettä
2 rkl maizenaa
1 tlk ananaspaloja ja mehua

Täyte valmistetaan paistamalla kana ja lisäämällä joukkoon muut aineet porkkanasta alkaen. Kannattaa maistella ruokaa maustekastikkeita lisätessä, koska meikäläisen mitat on taas hyvin suurpiirteisiä. Hapanimeläkastike on niin helppoa, että sitä ei kannata ostaa missään valmiissa tölkissä. Ensin kiehautetaan sokeri, etikka, vesi ja soija. Maizena sekoitetaan ananasmehuun ennen lisäämistä joukkoon. Etikkaa tai vettä lisäämällä voi joko tehdä maultaan tujumpaa tai laimeampaa kastiketta. Ja jos kastike on liian juoksevaa, lisää maizenaa vesitilkan mukana.

Riisipaperia käytetään lämpimässä vedessä noin 3 sekuntia, jonka jälkeen täytteen voi kääriä sen sisälle. Näitä ei kannata välttämättä rullailla valmiiksi, vaan tarjoilla pöydässä erikseen täyte ja paperit, jotka ruokailijat sitten itse rullaavat haluamallaan tavalla ja syövät rullat omaan pieneen hapanimeläkastikekuppiinsa dippaamalla. Tai sitten vaan lusikoivat täytettä lautaselle, kaatavat kastikkeen päälle ja haarukoivat menemään papereista välittämättä, kuten isäpappa meillä.

Helppo gluteeniton kakku

Sain mun brassikaverilta reseptin, joka on niin helppo, että ääliökin osaa sillä pyöräyttää maissikakun. Kuvat toimivat todistusaineistona. Mun ymmärtääkseni kakku on gluteeniton, ja tarpeen vaatiessa laktoositonta voita ja maitoa käytettäessä vielä laktoositonkin.

Kakun raaka-aineet:

310 gramman tölkki maissia
tölkillinen maissijauhoa
puoli tölkillistä sokeria
tölkillinen maitoa (maissitölkillinen siis)
puoli tölkillistä sulatettua voita
puoli tölkillistä kookoshiutaleita
3 munaa
1 rkl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Kakun teko-ohje:

Surauta kaikki aineet tehosekoittimessa sekaisin ja maissit mössöksi. Voitele uunivuoka rasvalla, mielellään voilla tai margariinilla Cliniquen naamarasvan sijasta, ja vuoraa voideltu vuoka maizenalla. Kippaa kakkumössö vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 1 tunti. Tadaa, kakku on valmis!

Tehosekoitin

Maissikakku

Ruma se ehkä on, mutta.. ”Ei paha kakku, ei paha kakku!”, kuten mun kummipoitsuni hiekkalaatikolla hihkui. Kakku jopa paranee jääkaapissa oleskeltuaan. Mä kokeilin kakkuun appelsiinituorejuustokuorrutetta, ja sehän passasi siihen maun puolesta ihan kivasti. Henk.koht. tykkään kakusta silti eniten kahvikakkuna ilman mitään kuorrutetta.

Mehukone kotiutui

MehuNyt se alkoi. Nimittäin vihannesten ja hedelmien roudaaminen markkinoilta ihan toden teolla. Löysin aarteeni eli mehukoneeni naapurista, jonne kusti oli sen polkenut.

En voi sanoa, että Fat, sick and nearly dead olisi innoittanut mut ostamaan mehukoneen, koska harkitsin kerrankin ostosta huolella. Mutta siitä se idea varmasti lähti. En aio aloittaa mitään mehudieettiä, mutta uskon laitteelle tulevan käyttöä etenkin täällä Saksassa asuessa, kun raaka-aineita saa edullisesti kulman takaa.

MehukonePelotti valita porkkanaa ensimmäiseen mehuun, koska vihannesmehut eivät ole koskaan olleet mun lemppareita, mutta vihannesten käyttöä tuolla on nimenomaan tarkoitus lisätä. Appelsiinilla ja inkiväärillä höystettynä toi porkkanamehu oli ainakin todella hyvää. Jätteet kerääntyivät kätevästi muovipussiin ja kaikki koneen osat oli helppo irroittaa ja huuhdella käytön jälkeen. Ainoa haaste tulee olemaan pöytätila, koska täällä ei edelleenkään tunneta sitä nerokasta keksintöä nimeltä tiskikaappi.

Ruokavalio, jossa vältän sipulin lisäksi omenaa, selleriä ja muutamia muita hedelmiä ja vihanneksia, oli se suurin syy normaalia pidempään harkinta-aikaan ostopäätöstä tehdessä. En ollut huolissani raaka-aineiden tai jätteiden roudaamisesta, koska tämän helpommaksi ne asiat eivät voi tulla, mutta epäilin keksinkö riittävästi variaatiota mehuihin pidemmällä tähtäimellä. Se jää nähtäväksi. Jos toi masiina onnistuu yhtään lisäämään mun vihannesten kulutusta, niin se on paikkansa pöytätasolla ansainnut. Sori vaan leivänpaahdin.

Sitruunakanaa kiinalaisittain

Kerrankin mä onnistuin kiinalaisen sitruunakanan tekemisessä.

Aasialaisesta marketista ostettu jauhoseos teki öljyssä paistetusta kanasta pinnaltaan sopivan rapeaa. Normaalisti mä marinoin kanan soijassa ennen kokkausta, mutta nyt ennakoin jauhossa pyörittelyä laittamalla kanat marinoitumaan vatkatusta kananmunasta, soijakastikkeesta, inkivääristä, valkosipulista ja riisiviinietikasta sekoitettuun marinadiin. Se toimi hyvin ja antoi kanalle kivasti makua. Sitruunaa oli siis pelkässä rapeiden kananpalojen päälle lisätyssä kastikkeessa. Käytin kastikkeessa yhden sitruunan mehun, vettä, maissijauhoa, palmusokeria ja suolaa. Ensin keittelin sokeria sitruunamehussa ja sitten lisäsin joukkoon vettä, johon olin sekoittanut teelusikallisen maissijauhoa. Koska kastike näytti pelkän sitruunamehun värisenä harmaalta, lisäsin joukkoon myös ripauksen kurkumaa.

Tämä oli nyt pakko kirjoittaa itselle muistiin, jotta saisin yhtä hyvää sitruunakanaa toistekin!

SitruunakanaaSitruunakanaaSitruunakanaa

Tapas-ilta

Mua kyllästyttää jouluruoka jo nyt. Enkä ole syönyt sitä tänä jouluna vielä kertaakaan. Mä inhoan jouluruuassa ihan kaikkea. Erityisesti rosollia ja laatikoiden hajua. Ja silliä. Ja graavilohta. Ei siis ollut yllätys, että mä en siinä kuuluisassa viime viikonlopun illanvietossa tarjonnut jouluruokaa vaan valitsin ruokaan teeman, jolla ei ollut mitään tekemistä joulun kanssa. Mä laitoin tarjolle tapaksia.

Olin pohtinut tarjoiltavia jo aiemmin, mutta kun sitten bongasin PauMaun blogista tapenaden reseptin, päätös tapaksista varmistui. Mä tietenkin sovelsin tuon suolaisen tahnan hyvältä vaikuttavaa ohjetta unohtamalla siitä sinapin, mutta ei se menoa haitannut. Tapenaden lisäksi tein jo aiemmin kehumaani balsamico-siirappia valmiiksi, mutta muuten kylään tulleet kaverit auttoivat leipien kokoamisessa. Niihin olin varannut täytteeksi muun muassa ilmakuivattua kinkkua, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja hunajamelonia.

WP_003848

Mä olin tehnyt jo edellisenä iltana valmiiksi ensalada rusaa, tortilla de patatasta ja vihersalaattia. Ensalada rusa on todella simppeli majoneesipohjainen salaatti, johon mä laitoin vain keitettyä perunaa, porkkaanaa ja herneitä sekä niiden lisäksi tonnikalaa ja mausteeksi yrttejä. Tortilla de patatas sujui vanhasta muistista eikä sekään ole sen kummoisempaa kuin kananmunaa ja perunaa suolalla ja pippurilla höystettynä. Jujuna tuossa on ainoastaan se, että tortillan pystyy kääntämään paistinpannulla kokonaisena ympäri lautasen avulla. Vihreään salaattiin laitoin rucolaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä, paahdettuja pinjansiemeniä ja espanjalaiseen tyyliin tietysti suolaa, pippuria, oliiviölyjä ja balsamicoa.

WP_003849

Ainoa hiukan kokeellisempi tapas-laji oli tällä kertaa itsemarinoidut paprikat manchegon päällä tarjoiltuna. Nykyään kaikenlaisia antipastoja ja tapaksia saa valmiina marinadeissaan, mutta ihan hyvin tuo onnistui noinkin. Paahdoin paprikat uunissa melko tummiksi ja laitoin ne sitten hetkeksi muovipussiin, jonka jälkeen tummunut kuori tuntui irtoavan helposti. Maustemarinadiin tuli oliiviöljyn lisäksi chiliä, valkosipulia, tuoretta rosmariinia ja hunajaa.

Kyllä tapakset viinin kanssa tuntuivat uppoavan.

Thaimaalainen Green Curry

Koska tätä reseptiä niin paljon kyseltiin (eli äiti pyysi kirjoittamaan sen jonnekin muistiin), niin tässä se tulee:

Thai Green Curry

Ainesosat:
1 rkl öljyä
2 rkl currytahnaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
5 cm pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
3-5 kpl kaffirinlimelehtiä
1-2 kpl sitruunaruohoa
500 g maustamatonta kanaa
2 tlk kookosmaitoa
1 parsakaali
1-5 kpl punaisia chilejä oman maun mukaan
pinnalle tuoretta basilikaa tai korianteria

Mausteita paistetaan ensin öljyssä, jonka jälkeen kattilaan lisätään muut ainekset. Keitetään kypsäksi. Curry sopii tarjottavaksi esimerkiksi patongin, riisin ja punaviinin kera. Green curry paste oli tosiaan valmiina aasialaisesta marketista ostettu, merkiltään Cock. Mikään ei estä vääntämästä currytahnaa itse, mutta kaveri suositteli tuota valmistahnaa ja siinä olikin todella hyvä maku curryn pohjaksi. Sitten ei muuta kuin kaikki bongailemaan vihreitä currytahnapurkkeja, joissa on punainen cock kyljessä.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Pizza a la VintagellaTuokaa mulle nyt äkkiä Finrexiniä, Buranaa, Nessuja, Vicksiä, Nasolinia, ja Bacimyciniä. Mulla on taas flunssa! Mun mielestä tämän vuoden flunssakiintiö on jo täytetty, on ollut poskiontelontulehdukset ja kaikki. Mut ei. *niisk*

Päätin tehdä töitä etänä, jotta en tartuta muita aivastelemalla toimistossa. Kuume on tällä hetkellä poissa, mutta tehokkuus ei ehkä silti ollut aivan huipussaan. Flunssasta huolimatta ruoka kyllä maistuu. Tein nimittäin tänään lounaaksi niin hyvää pizzaa, että taidan kertoa tämän vinkin kaikille.

Yritin edellispäivänä etsiä kaupasta maissitortilloja, mutta niiden sijaan vastaan tuli pizzapohjaksi tarkoitettuja tortillalättyjä. Mä kyllä jokin aika sitten vannoin, etten enää ikinä osta näitä valmiina, mutta ehkä kipeänä voi vähän laistaa kokkailuista ja oikaista mutkat suoriksi. Pizzatortillan päälle mä heitin Mutin yrttimaustettua tomaattimurskaa, chilimaustettua fetaa, ilmakuivattua kinkkua, suolakurkkua, kirsikkitomaattia ja juustoraastetta. Lätty uuniin ja sillä aikaa tein balsamicosiirapin, koska sitähän mä en kaupasta tajunnut ostaa. Laitoin vähän sokeria kattilaan ja balsamicoa päälle ja kiehautin hetkisen. Valmiiseen pizzaan lisäsin sitten vain rucolaa ja balsamicosiirappia. On kuulkaa balanssit kohdallaan. Eikä harmita enää yhtään niin paljon olla kotona kipeänä.

Possu mikä possu

Mä kokkasin viikonloppuna Farangin karamellipossua ja pienestä jännityksestä huolimatta se onnistui juuri niin kuin pitikin! Menin nimittäin kutsumaan ihmiset syömään siinä vaiheessa kun liha oli vasta uunissa, tietämättä miten se aterian haastavin osio eli seuraavan päivän karamellikastike onnistuisi. Mutta ei siinä oikeastaan ollut mitään vaikeuksia. Vähän arvailin kauanko sokeriseosta pitää keitellä kasaan, mutta siitä tuli lopulta aivan täydellistä.

Yritin muistella oliko tällä itsetehdyllä karkkipossulla jotain eroa siihen Farangissa syötyyn, enkä keksinyt niissä oikein mitään erilaista. Farangin possu taisi olla isompina palasina, mutta tuolloin koko maistelumenuuta poskeen pistellessä ei possun kohdalla ollut enää nälkä ja ehkä se jäi siksi vähän vaisuksi kokemukseksi. Jos nyt mistään ruokalajista Farangissa voi niin sanoa. Nyt kotona kokatessa olisin voinut syödä yksin koko possun. Makuaisti on ainakin tullut takaisin flunssan jäljiltä.