Kuokkavieras Kataja

Miten sattuikin, että mä olin käymässä Suomessa ja istuin telkkarin ääressä juuri silloin kun Kuokkavieras Katajan jaksossa vierailtiin kesäisellä Somerolla!

En ollut nähnyt muita Katajan seikkailuja, joten ohjelman kulku valkeni mulle vasta jakson alussa. Tyypit siis tupsahtivat Somerolle ilman pennin hyrrää, aikomuksenaan testata paikkakuntalaisten vieraanvaraisuutta parin vuorokauden ajan. Alkoi heti pelottaa, että joku pihi pappa osuu niiden tielle heti alkuun. Mutta ei, sai ne kolme nälkäistä miestä heti ensimmäisestä talosta yhden banaanin jaettavakseen. Miten vieraanvaraista!

Oikeasti olin oikein tyytyväinen siihen miten somerolaiset jaksossa esiintyivät. Monta tuttuakin oli eksynyt kuviin. Jussin Baarissa Kataja pääsi kokkaamaan ruokaa itselleen, ja Anita Hallapelto Helmestä lahjoitti kuvaajalle mekon naistentansseja varten. Kyyti tansseihin Ämyrille järjestyi näppärästi kylän parhaimpien nähtävyyksien kuten Baddingin kioskin ja Hiidenlinnan kautta. Cafe Rosesta miehet saivat aamupalaa, ja majoitus järjestyi sekä paikkakuntalaisten kotona että kaupunginjohtaja Sami Suikkasen pihamaalla.

Mä viestittelin yhdelle toiselle entiselle somerolaiselle ohjelman kulusta ja siinä vierailluista paikoista:

Kuokkavieras Kataja

P.S. Jakso löytyy vielä Ruudusta, jos jotakuta kiinnostaa.

Murteista ja meirän murresta

Kun mä törmäsin Hampurissa siihen argentiinalaiseen, joka opiskeli kansalaisopistossa suomea, mä jäin miettimään, että opetetaankohan sille siellä kirjakieltä vai yleiskieltä. Jos joku ulkomaanelävä nimittäin opettelee kirjakielen persoonapronominit, eihän se raukka ymmärrä Etelä-Suomessa vieraillessaan yhtään mitään.

Mä olen aina ihaillut sekä savolaista että eteläkarjalaista murretta, jotka molemmat vaikuttavat hyvin vahvoilta. Vahvalla tarkoitan sitä, että esimerkiksi uudelle seudulle muuttava lappeenrantalainen ei kovin helposti hylkää mietä ja sietä. Toki se on ihmisestäkin kiinni. Itse yritin Lappeenrannassa pitää kiinni omasta murteestani, vaikka opettelinkin reikäleivän ja ruisleivän sekä tuiman ja tulisen erot.

Mun yksi kaverini on varsinainen kameleontti, se ottaa kanssapuhujan murteesta heti kiinni ja nappaa siitä osan itselleen. Pidemmän aikaa jollakin alueella majailtuaan se puhuu paikallista murretta ihan sujuvasti. Se sanoo, ettei tee sitä tarkoituksella, mutta ei se ainakaan itseään estele niitä murresanoja omaan puheeseen napatessaan.

Olen parhaillaan käymässä Somerolla, joten meikäläisen murre voimistuu taas hetkeksi. Onneksi kaverit Hampurissa eivät sitä kuule, kun ei puhuta keskenämme suomea. Espoolaisilla oli tapana huomauttaa, että sitä on taas oltu viikonloppu maalla, kun mä olin sattunut käymään kotipuolessa.

Röllihän ymmärtää vain someroa. En saa sitä pysähtymään, jos sanon ”pysähdy”, ”seis”, tai ”stop”. Jos sille sen sijaan sanoo ”orota”, niin se pysähtyy ihan nätisti. Eilen opittiin, että jos Röllille sanoo ”suihku” tai ”pesu”, niin se menee mun sängyn alle piiloon.

Joku sanoi: "Orota!"

Joku sanoi: ”Orota!”

Istuttiin äsken ruokapöydässä ja juteltiin murteista. Mä ihmettelin Porin murretta, ja omaa ei-niin-positiivista mielikuvaani siitä. Mutsi, joka itse puhuu vahvaa someroa, sanoi: ”Entäs Salon murre sitte! Matti ot leippä!” Naurettiin niin kovin, että meinattiin molemmat tukehtua ruokaamme. Ei olisi pitänyt haukata sitä leippä juuri silloin.

Parasta lääkettä

Olin tässä pari viikkoa Suomessa työmatkalla, mutta Real Gone Weekenderin jälkeen iski aikamoinen flunssa. Mulla lähti ääni ja kun pomo maanantaina soitti, se ehdotti, että pitäisin pari päivää sairaslomaa. Loppuviikoksi se tarjosi lomaa, koska meillä oli projekti siinä vaiheessa, ettei töitä ollut paljon ja mulla oli vielä kesälomaa pitämättä. Tiistaina mulla oli aikamoinen flunssa päällä, ja vaikutti siltä, ettei se alkava flunssa ihan yhdessä päivässä mene ohi. Marssin lääkäriin ja pyysin sairaslomaa loppuviikoksi, koska mähän en mitään lomapäiviä halua flunssassa käyttää. Lääkäri oli hyvin ymmärtäväinen ja käski levätä kotosalla.

Mä lepäsin, mutta kovasta nuhasta huolimatta sain myös aikaiseksi kaikenlaista. Rölli sai joka päivä ulkoilua sienimetsällä, ja kummipojan kanssa tuli leikittyä paljon. Kummipoitsu kun oli myös flunssassa, joten nuhanenät saivat viettää paljon aikaa yhdessä. Tämä sairasloma tuli todella hyvään saumaan siinä mielessä, että mä todella kaipasin hermolepoa. Ei paljon ahdistuskaan kiusannut kun mielekästä tekemistä riitti ja mieli lepäsi metsän keskellä.

Parasta lääkettä

Someron helmi, Muotiputiikki Helmi

Muotiputiikki HelmiHarmi, ettei Real Gone Rock’n’Roll Weekenderiä voi järjestää Somerolla. Täällä olisi nimittäin yksi liike, joka varmasti kiinnostaisi jengiä.

Oletko koskaan kuullut Muotiputiikki Helmestä? Jos et, olet yksi harvoista. Jopa Kittilässä nimittäin haaveillaan reissusta Helmeen. Äitini oli Kittilässä ruokakaupassa ja jutteli paikallisen tuttunsa kanssa, joka sanoi suunnittelevansa matkaa Helmeen. Eräs toinen nainen kuuli keskustelun ja kommentoi, että hänkin aikoo kohta suunnata sinne Somerolle. Mahtavaa kuulla, miten Helmestä on kasvamassa ilmiö jopa Lapissa asti.

Toivottavasti Helmi kasvaisi ja muuttaisi pian laajempiin tiloihin. Pari Somerolla vierailevaa tuttua nimittäin lähtivät pois Helmestä ilman ostoksia, sillä ahtaanpaikankammo iski täpötäydessä liikkeessä lauantaipäivänä. Mullekin tuli tuskanhiki sovitukseen ja kassalle jonottaessa. Ihania mekkoja, mutta liikaa ihmisiä lauantaisin.

Älkää sittenkään kukaan vaan menkö sinne. Unohtakaa, että edes mainitsin koko Helmen!

Pizzaa ja Pokemonien metsästystä

Mulle olisi tullut Poke-stopista jotain ihan muuta mieleen kuin Pokemonit, mutta kaverin lasten opastuksella mäkin pääsin lauantaina sisälle Pokemonien ihmeelliseen maailmaan. Jännä miten tollaset tietokoneista innostuneet poitsut saa ulkoilmaan ja kävelemään jopa kymmeniä kilometrejä päivässä kun tiedossa on Pokemonien metsästystä. Lisäksi pojat sai helposti lähtemään mukaan ajelulle eikä hautausmaalla tai Someron keskustassa Baddingin pysäkillä poikkeaminen ollut muuta kuin toivottua takapenkin suunnalta.

Joku vertasi Hesarissa Pokemonien metsästystä sienien keräämiseen ja piti virtuaalitodellisuutta ihan tyhmänä vaihtoehtona. Mun mielestä ne ei ole ollenkaan toisiaan poissulkevia aktiviteetteja, ja jos Pokemonilla saa ihmiset Suomessakin möyrimään ulos koloistaan ja juttelemaan kaupungilla toisilleen niinkuin peliä pelatessa pakostikin käy, se on vaan ja ainoastaan positiivinen asia. Jos olette eri mieltä, niin näyttäkää mulle se sieni, jolla jonkun 11-vuotiaan pojan saa hautausmaalle. Tai Somerolle!

Pokemon Go nousi uutisotsikoihin heti oikeastaan sen potentiaalisen vaarallisuuden vuoksi. Lapset voivat kuulemma juosta auton alle kun katse on kännykässä. Mun parin päivän Pokemon -kokemuksen perusteella sanoisin, että sen kanssa ei tarvitse juosta minnekään, mutta peli kieltämättä vie huomion pois liikenteestä. Saksassa katse kännykässä kävely on ehkä vähemmän vaarallista, kun suojateitä kunnioitetaan niin paljon, mutta Suomen autoilukulttuurissa se pelottaa enemmän. Toivottavasti mitään ei käy.

Pokemonien metsästäjille tuli Somerolla nälkä, joten mentiin Rantatupaan pizzalle. Poikien isä oli viime kerralla uhonnut Rantatuvan pizzan olevan niin hyvää, että voisi syödä ihan minkälaisen pizzan hyvänsä. Pojat muistivat tämän ja päättivät valita isälleen yllätyspizzan. Toinen pojista halusi itselleen pepperonipizzan eli rastitti neljä rastia pepperonin kohdalle, mutta iskän pizzaa valitessaan pojille meinasi tulla pieni tenkkapoo, koska isä olisi kuulemma tykännyt kaikista lihavaihtoehdoista. Pojat päätyivät kasvispizzaan, johon valittiin parsa, kananmuna, sipuli ja jalopeno. Se kuulosti vähän erikoiselta ensi alkuun, mutta oli kuulemma oikeasti hyvää. Hyvältä se ainakin näytti.

Rantatuvan parsapizza

Yhtä hyvää pizzaa Hampurista ei saa, mutta onkohan täällä Pokemoneja? Tämä on paras Pokemon, jonka olen tähän mennessä saanut:

Paras Pokemon

Maalla on mukavaa

Pomo on lomalla, joten mä karkasin hetkeksi maaseudulle, työt kun voi tehdä etänäkin. Viikonloppuna pääsin siis kummipojan kanssa mökkeilemään. Kutsuttiin mökille mun kaveri, jonka kummipoika on samaa vuosimallia kuin mun.

Meillä oli varsin kiva ilta hyvässä seurassa. Mä nautin savusaunasta, vaikka noi pienet kaverukset eivät siellä viihtyneet. Paljussa sen sijaan istuttiin kaikki niin kauan, että jokaisen sormet ja varpaat olivat ihan rusinana.

Lisäksi syötiin hyvin ja otettiin pieni kisa golfpallonaruilla ja pistetelineellä, vaikkei kukaan osannut laskea pisteitä. Aikuisena pitäisi muistaa leikkiä vähän useammin. Ja ehkä syödä vähän vähemmän.

Tikkakisa

Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa

Shettis

Sain päivän naurut tosta yllä olevasta Fb-päivityksestä. Jos Rölli joskus karkaa, niin ruoka-aikana sekin viimeistään olisi takaisin kotona!

Mulla oli pienenä tollanen shettis, ja eräänä aamuna tallin omistaja soitti mulle ja pyysi mua pikaisesti tallille. Kävi ilmi, että poni oli karannut yöllä karsinastaan heinäkasaan ja syönyt itsensä ähkyyn. Se makasi siellä heinäkasassa pitkin pituuttaan syvästi huokaillen, ja sen maha oli kuin ilmapallo. ”Ilmapallo” tai vaan ”Pallo” oli myös ne nimet, joilla naapurin huonokuuloinen mummo sitä kutsui, kun ei koskaan kuullut oikein sen nimeä.

Mä en ikinä unohda sitä näkyä, pallomahaa huokailemassa siellä heinäkasassa. Voitte itsekin kuvitella sen fiiliksen ruuan jälkeen, kun on tullut syötyä vähän liikaa. Tai itseasiassa syöminen olisi pitänyt lopettaa jo noin pari tuntia aikaisemmin. Poneilla ja hevosilla se on vaan siinä mielessä eri asia, että ne voi helposti kuolla siihen ähkyyn. Me selvittiin onneksi tuolloin säikähdyksellä, ja monen tunnin Ilmapallon talutuksella.

Toinen hölmö heppa siellä samassa tallissa oli yksi jokipojista. Jokipojat oli 3 oria, jotka kesällä laidunsivat joen varressa. Tämä yksi sankari ei sentään syönyt itseään ähkyyn, mutta sille kävi aitalankojen kanssa hassu tapaus. Toisin kuin Fb-päivityksen poni, se karkasi laitumeltaan vahingossa. Se oli piehtaroinut maassa niin, että oli vahingossa pienimpänä orina pyörähtänyt sähkölankojen alitse laitumen ulkopuolelle. Sen sijaan, että se olisi lähtenyt nauttimaan vapaudesta, sille iski paniikki, koska se oli eri puolella aitaa kuin kaverit!

Puuhommia

Mä olin jo monta kuukautta aiemmin ilmoittanut iskälle, että pääsiäislomalla mä haluan puuhommiin. Se on rentouttavinta mitä tiedän. Nautin suunnattomasti sekä raittiista ilmasta, puun tuoksusta, että myös hiestä ja kipeistä lihaksista, joka siitä seuraa. Suunnattiin siis päiväksi mökille.

Iskä kaatoi pari isoa kuusta ja mä ja mun kaverit Rölli mukaan lukien raahattiin kaikki tukit pinoon ja halottiin puita samantien kuivamaan. Rölli kunnostautui erityisesti risujen kuskaamisessa, mutta se avusti myös reippaasti silloin, kun joku muu yritti kantaa risukuormaa kohti nuotiota. Aina siellä risukasassa oli joku musta lapinkoira mukana. Kun mä raahasin pieniä tukkeja metsästä liinan avulla, oli se sama musta lapinkoira liinan toisessa päässä kiinni. Rölliä ahkerampaa koiraa saa hakea!

Rölli

Pääsiäinen Köökissä

KaritsaKaritsaa ja mämmiä, ihania suomalaisia pääsiäisherkkuja! Kivaa olla pitkästä aikaa Suomessa. Äiti teki hyvää lampaanpotkaa sillä välin kun mä keskityin leipomiseen. Toki sitä mämmiäkin piti ostaa, vaikkei se nyt mikään älytön herkku ole. Mämmi oli kuulemma päässyt uutisiin myös Hampurissa, sillä Hamburg Journalin loppukevennyksessä vierailtiin merimieskirkolla.

Perjantaina oltiin Forssassa Köökissä isänpäiväillallisella. Törmättiin tuttuihin, jotka oli jouluillallisella. Kaikille oli ilmeisesti tullut yhtä kova kiire käyttää lahjaksi saadut lahjakortit, sillä Köökki sulki ovensa tänä viikonloppuna. Olisin muuten suositellut sitä raflaa tosi lämpimästi, niin namia riimihärkä, pippuripihvi ja Baileys creme brulee olivat. Nyt on liian myöhäistä mennä sinne, mutta kaikeksi onneksi Köökin omistajat avaavat vappuna uuden ravintolan Forssassa, vanhoissa Rosson tiloissa. Sen nimi on Vispilä.

Vieraanvarainen isäntä

VeneKaverin isä omistaa mökkejä, joita se vuokraa matkailijoille. Kaveri kertoi, että isä viihtyy niiden matkailijoiden seurassa niin hyvin, että se jää välillä niiden kanssa istumaan iltaa ja tarjoaa vierailleen juotavaa ja syötävää.

– Sä jäät tässä miinuksen puolelle, kun tienaat mökin vuokrasta vähemmän mitä ne sun kestitykset kustantaa, kaveri totesi isälleen.

Musta on kivaa, että kaverin isällä on jotain mielekästä ohjelmaa eläkepäivinään. Voin kuvitella, että mökkien vuokraus siivouksineen ja kunnossapitoineen aina tien aurauksesta lähtien vie varmasti paljon aikaa. Sosiaaliselle luonteelle se on kuitenkin kivaa vaihtelua maaseudun hiljaiseen elämään.

Viime aikoina suomalaisten matkailijoiden määrä on kuulemma vähentynyt ja venäläiset turistit ovat löytäneet mökkimajoituksen. Venäläisten kanssa kielimuuri voi kuitenkin osoittautua pieneksi haasteeksi. Kaveri saa silloin tällöin isältään puheluita, joissa isä pyytää kaveria kääntämään haluamansa asian suomesta englanniksi turisteille.

Eräänä kesäisenä päivänä kaverin puhelin soi. Isähän se siellä. Isä oli mökin avaimia vieraille luovuttaessan tunnistanut niiden puheesta sanan fish ja ymmärtänyt, että vieraat haluavat kalaan läheiselle järvelle, jonka ohi ne olivat ajaneet mökille tullessaan. Isä oli käynyt nostamassa soutuveneen vesille, hakenut piharakennuksesta airot ja vanhat onget, käynyt kaivamassa puutarhasta matoja ja ajanut sitten vuokramökille ja saanut vieraat mukaansa järven rantaan. Sitten tuli tenkkapoo.

Isä selitti puhelimessa kaverille, että hän on jo näyttänyt vieraille miten mato laitetaan koukkuun, mutta eivät ne ymmärrä, niille pitää selittää mitä niiden pitää tehdä. Kaveri sanoi isälleen, että vaikea sellaista madon koukkuunlaittamista on puhelimessa alkaa neuvomaan, jos toinen on kerran jo kädestä pitäen sen näyttänyt. Isä antoi kuitenkin puhelimen vieraalle ja kaveri kysyi vieraalta englanniksi voiko hän jotenkin auttaa.

– Se haluaa, että me lähdetään kalastamaan, mutta me vaan kysyttiin tuleeko tuosta järvestä kalaa, selitti vieras hädissään englanniksi.