Lahjoja ja lahjaperinteitä

Saksalainen kaveri kertoi, että niillä on suvun aikuisten kesken tapana arpoa ennen joulua kuka ostaa lahjan kenellekin ja maksimihinta sovitaan yhteisesti. Secret santaa ei kai varsinaisesti saksan kielessä tunneta, mutta sama ideahan siinä on.

Yksi aussikaveri sen sijaan kertoi, että ne ostivat pikkujouluihin jokainen pienen yllärilahjan, ja lahjat koottiin pöydälle lahjapapereihin käärittyinä. Jotkut yrittivät harhauttaa ja laittoivat lahjat ihan erimuotoisiin paketteihin, kuin mitä ne oikeasti olivat. Ensimmäinen lahjan valitsija arvottiin. Sen valittua ja avattua pakettinsa se sai valita seuraavan lahjan saajan. Toinen lahjan valinnut sai sitten päättää pitääkö omasta paketistaan tulleen lahjan vai vaihtaako sen aiemmin avattuun lahjaan. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat pakettinsa valinneet ja avanneet. Paras tilanne on tietysti viimeisellä lahjan valitsijalla, koska se saa valita itselleen ihan minkä tahansa aiemmista lahjoista, jos ei omalle kohdalle osunut lahja kelpaa.

Erään toisen saksalaisen kaverin perheessä on tapana tuoda lahjapöytään itselle käyttämättömäksi jääneitä esineitä, joita sitten vaihdellaan sukulaisten kesken. Niin monta esinettä saa valita kuin on lahjapöytään tuonut. Tämä idea tietysti toimii vain, jos lahjapöytään tuodaan esineitä, joilla ei itselle ole käyttöä, mutta jotka kuitenkin joku toinen haluaisi. Mun on silti tosi vaikea kuvitella minkälaisilla lahjoilla tästä oikeasti tulisi ihmisille hyvä mieli, vai vaihtaisiko krääsä vain kotia.

Meillä on viime vuosina ollut joululahjakielto, mutta tänä vuonna mä pääsin taas tekemään vähän paketteja. Rölli rakastaa joululahjoja. Se hakee oman lahjansa kuusen alta heti kun saa luvan. Röllin lempparipehmolelu on Ikeasta ostettu hiiri, mutta se on vuosien saatossa hiukan kärsinyt eikä hännästäkään ole enää paljon jäljellä. Se on kuitenkin yksi harvoja pehmoleluja, joka ylipäätään on pysynyt lähestulkoon ehjänä, joten tämä hiiri on Röllille tosi rakas. Tänä vuonna Röllin lahjapaketista löytyi herkkujen lisäksi uusi, harmaa hiiri tuolle valkoiselle kaveriksi. Ja pari herkkupalaa, tietenkin.

Hiili

Hollantilainen Secret Santa

Tuliaiset ja joululahjat tuottivat mulle hieman päänvaivaa ennen matkaa, vaikkei mun kovin montaa lahjaa tarvinnut hankkia. Mä vaan tunnetusti olen surkea keksimään hyviä lahjoja. Se 30-vuotislahja sentään onnistui täydellisesti ja lahjan saaja arvasi heti mihin Nomination -korun eri killuttimet viittasivat. Mun antama Secret Santa -lahja sen sijaan oli taas tylsästi alkoholia, suklaata ja Las Vegas -aiheinen shottilasi. Mutta ei mennyt Secret Santa munkaan lahjan antajalta ihan putkeen.

Se oli etukäteen udellut mitä kaikkea mun joululahjatoivelistalta voisi löytyä, joten vuoden 2016 -kalenteri oli ihan nappivalinta. Myös kalenterin aihe, Paolo Coelhon kootut lainaukset, oli tosi kiva idea. Harmi vaan, että toteutus ei ehkä ollut paras mahdollinen:

Kalenteri

Rauhallista joulua!

Ajastin muutamat postaukset joululoman ajaksi siltä varalta, että joku kaipaa luettavaa joulun pyhinä. Nyt haluan toivottaa hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Palaan blogiin livenä sitten loman jälkeen, jos United suo.

Lumiukko

Tee-se-itse joulukalenteri

Itsetehty joulukalenteriKaveri oli saanut lahjaksi aivan ihanan itsetehdyn joulukalenterin, joka koostui kullanvärisessä henkarissa roikkuvista karkeista ja lahjapussukoista. Aloin heti ideoida vastaavaa kalenteria kummipojalle. Mähän en sitä enää ehdi Suomeen postittaa, mutta jos mummi innostuu askartelemaan, voisi pikkupoitsun joulukalenteriin laittaa ainakin suklaata, pikkuautoja ja tarroja. Jotenkin tuntuu kuitenkin helpommalta keksiä kalenterintäytettä tytölle.. Onneksi mulla on täällä ihana kaveri, joka vauvavatsansa kanssa varmasti tykkää kaikesta pienestä ja punaisesta! Ei muuta kuin lähimpään Tigeriin ostamaan joulukalenteriaineksia.

Voin muuten kertoa, että koko Hampurista ei löydy kullanväristä henkaria. Kaikki mahdolliset sisustusliikkeet, krääsäkaupat ja jopa vaatekaupat on käyty läpi. Mähän olisin pokkana ostanut sellaisen henkarin vaikka vaatekaupasta, jos sellainen olisi silmiin osunut. Eräs söpö helmin koristeltu henkari jäi mieleen, mutta päätin kuitenkin toteuttaa kalenterin ihan vaan narun avulla. Toimii se näinkin.

Suklaan, karkkitankojen ja joulukoristeiden lisäksi tästä joulukalenterista löytyy mm. vauvan vaaleanpunaiset villasukat, pari nättiä teepussia, punainen kynsilakka, pieni pehmonalle, pieni tuoksusaippua ja hajuvesinäyte. Sen hajuveden kanssa kävi muuten ihan hullu tuuri. Yritin etsiä mahdollisimman pientä hajuvesipulloa paikalliselta Stockalta eli Karlstadista, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Jatkaessani kullanvärisen henkarin metsästystä eräs nainen käveli kaupassa vastaan pienten hajuvesinäytepullojen kera ja antoi mun valita siitä joulunpunaisen Escadan mukaani. Täydellistä.

Pienten tavaroiden lisäksi mä askartelin pieniin kortteihin jouluisia lauseita, ja laitoin ne isompien paperien sisälle rullalle. Mä en ole mikään askartelun lahja maailmalle, mutta valmiiden lahjapussukoiden kanssa tämän kalenterin tekeminen oli helppoa kuin mikä.

Jos joku nyt innostui ideasta, niin hyvin ehtii vielä!

Jouluryysis ja jonotus

Jouluruuhkat on vallanneet kaupat. Joulunalusaika on kamalin aika vuodesta. On pimeää ja märkää, ja joka paikassa kauheat jonot.

Mun huuto.net -urakka on jatkunut ja sain viime viikollakin kiikuttaa pari pakettia postiin. Pääsin eroon mm. tyllihameista, jotka vievät ison pahvilaatikon verran tilaa vaatekaapissa. Kerran olin viemässä postiin vähän pienempää kirjettä, jonka painosta olin hiukan epävarma. Postissa jonotusnumeron otettuani totesin, että ei kai sen niin tarkkaa ole paljonko mun kirjeen postimaksu on. Lätkin siihen kukkarostani niin paljon merkkejä kuin löysin, ja tiputin sen sinne laatikkoon. Todennäköisesti meni vähän ylihintaan, mutta ajallisesti voitin aika paljon.

Viimeksi kun uutisoitiin jostain suomalaisten hullusta jonottamisesta, mitä lie ämpäreitä taas jaeltu ilmaiseksi, mä totesin, että aikamoinen tarjous pitäisi olla, jotta mä lähtisin jonottamaan. Tai tarjous ei riittäisi, kuten jo yllä todettu. Mä ennemmin maksan enemmän kuin jonotan.

Mutta kyllä joskus vielä koittaa päivä, jolloin meikäläinen astuu kiltisti jonon jatkoksi. Mitä siellä jonon toisessa päässä pitää olla, jotta se ihme tapahtuu, onkin sitten toinen juttu. Tai vaikka pitkä juttu, jos Poliisin pojan tyyliin ajatellaan.

Terveiset Lapista

Moi taas pitkästä aikaa! Olin viikon lumen ja kaamoksen keskellä heikohkojen yhteyksien päässä, mutta nyt olen takaisin sivistyksen parissa. Tai no, Somerolla.

Rovaniemeltä alaspäin ajellessa kiinnitin huomiota vastaantuleviin autoihin. Suomalaiset rekkarit olivat nimittäin enemmin poikkeus kuin sääntö. Suurin osa vastaantulijoista oli venäläisiä.

Luin jostakin lehdestä, että esimerkiksi Levillä työskentelee 43 venäjänkielistä hiihdonopettajaa. Lisäksi näin ajomatkan aikana jopa yhden venäjänkielisen kyltin, jossa mainostettiin majatalomajoitusta. Vieläkö joku jankuttaa, että ruotsin pitää olla kouluissa pakollista?! Kielien kyllä, mutta ei ruotsin.

Siitä on varmaan 4 vuotta kun meilläkin kävi Kittilässä venäläisiä vieraita. Hurauttivat sinne Lexuksella Moskovasta asti. Silloin oli 26 astetta pakkasta ja mun poskesta lähti nahka kun vein vieraat moottorikelkkailemaan ja piti kesken matkan avata kypärän visiiri.

Nyt oli hiukan eri kelit. Vesi tippui räystäiltä. Hiihtämään sentään pääsi.

Äiti oli äsken menossa vaa’alle tarkistaakseen paljonko lihasmassaa on joululomalla hiihtäessä kertynyt, mutta vaa’asta oli ilmeisesti patterit loppu ja se näytti pelkkää viivaa. ”Olenko mä kuihtunut olemattomiin?” se huolestui.

Joululounas

Meillä oli eilen töissä joululounas ja mun jouluruokakiintiöni tuli jo sillä täyteen. Muiden lapatessa ruokaa lautaselle kukkuroittain, mä kiertelin tarjoilupöytiä ja mietin mitä ihmettä mä söisin. En pidä rosollista, laatikoista, keitetystä perunasta enkä etenkään sillistä. Ilman kinkkuakin voisin elää.

SIKA!

Siinä missä mutsi touhuaa jouluvalmistelujen kanssa, leipoo kuivakakkuja ja tekee laatikoita pakkaseen, mä ehdotin, että voisin jakaa Röllin kanssa yhden rusinattoman kaupan maksalaatikon jouluaattona. Siitä tykkään puolikylmänä, ketsupilla. Rölli syö oman puoliskonsa hiukan lämpimämpänä, ilman ketsuppia.

Virsiä, joululauluja ja bluegrass-gospelia

Mä olin sunnuntaina adventtikirkossa ja oikein ehtoollisella.

Onko se vanhuuden merkki, ettei enää pysy kärryillä edes jumalanpalveluksessa? Ehtoollisjumalanpalveluksen kulusta oli tehty ohjekirjanen ja virret näkyivät tuttuun tapaan seinällä, mutta mä en silti välillä tiennyt missä mennään tai mitä virttä veisataan. Ihmisiä oli varmaan kuutisenkymmentä, mutta ei voi sanoa, että laulu olisi raikunut.

Kynttilät sen sijaan paloivat kauniisti ikkunalaudoilla ja alttarille paistoi aurinko. Kaunista ja rauhoittavaa. Ja meikäläisellä oli tippa linssissä kun kummipojan nimi mainittiin esirukouksessa.

Tällä viikolla käväisin kirkossa kuuntelemassa joululauluja Mikko Mäkeläisen laulamana. Toinen kirkkokonsertti, johon olisin halunnut päästä, oli Groundbreakersien bluegrass -keikka. Kyseiseltä bändiltä on kuulemma ilmestynyt hengellinen levy, There’s No Greater Message. Syren voisi tulla levittämään sitä ilosanomaa Espoonkin suuntaan.

Toivelahjakauppa

Mun saitit on näköjään pysyneet hyvin pystyssä enkä ole mitään suurta hävitystä saanut pienillä päivityksilläni aikaiseksi. Tekisi mieli kokeilla tänne jotain uutta funktiota kuten nettikauppaa.

Pelastakaa Lapset ry:llä on aivan ihana toivekauppa, jonka kautta voi tehdä lahjoituksen. Pelkän tilinumeron sijaan sieltä voi valita mieleisensä aineettoman lahjan, jonka voi sitten lähettää sähköpostilla tai jakaa Facebookissa ja se näkyy vastaanottajalla tähän tapaan:

Toivelahja

Mä voisin tehdä samanlaisen toivelahjakaupan itselleni. Siellä voisi valita aineellisen lahjan, jolla tuetaan meikäläistä elämän eri käänteissä. Sinne tulisi ainakin tälläiset keräyskohteet:

ÖljyäVegasiinCaddy

Jos siellä suunnalla on sellaisia ihmisiä, jotka miettii miten oikeasti tehdä jotain hyvää jollekin jouluksi eikä ole tullut vedettyä hakaristijoulutorttua väärään kurkkuun tai Lindexin sinistä solmiota liian tiukalle kaulaan, niin tässä linkki Vantaan Nuorkauppakamarin kivaan joulukeräykseen. Tällä keräyksellä ei anneta aineetonta lahjaa vaan lapselle voi antaa ihan oikean lahjan.

(Tämä postaus ei ole toteutettu yhteistyössä kenenkään kanssa. Tack och adjö.)