Jenkkiautoja silmänkantamattomiin

Mulle sattui edellisviikolla ihan hyvään väliin yllättävä työmatka Suomeen. Venytin nimittäin tietysti lentoja taas viikonlopun yli niin, että pystyin menemään sekä Kiikalan Burnout Partyyn että Forssan Pick Nickiin. Molempina päivinä mulla oli kummipoika matkassa, joten siirtyminen paikasta toiseen tapahtui Harrikan sijaan autolla. Täytyy sanoa, että itselle ei ole kyllä kertynyt yhtään kilometrejä moottoripyörällä tänä kesänä. Mä en tosin ota siitä asiasta mitään stressiä, tärkeintä on viettää aikaa kummipoitsun kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja kiitos työmatkojen, sitä aikaa on nyt runsaasti.

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Forssan Pick Nick 2016

Kuvat on Pick Nickistä, mutta molemmissa tapahtumissa mä en voinut kuin ihmetellä tätä suomalaista meininkiä alkoholin anniskelualueiden suhteen. Kiikalassa kiihdytysradan sivussa oli pieni tienpätkä, jolta löytyi makkara- ja muutama muu myyntikoju. Jos sen sijaan olisit halunnut nauttia makkaran kanssa oluen, löytyi juomat paljon sivummalla olevalta aidatulta anniskelualueelta, jonka portilla pari järkkäriä seisoi valvomassa menoa. Oluen kanssa ei tietenkään ollut mitään asiaa ulos karsinasta, ja tuskin lasten kanssa olisi ollut edes sallittua mennä anniskelualueen sisälle. Pick Nickissä mä sitten tipahdin totaalisesti törmätessäni tähän:

IMG_1212

Oluen vienti ulos ANKARASTI KIELLETTY! Soo soo!

Me ollaan jotenkin niin totuttu tähän hyysäykseen ja näihin sääntöihin, että omassa pienessä mielessä ne tuntuu jopa osittain järkeenkäyviltä. Että onhan se hyvä, ettei lapset näe humalaisia oluttölkit kädessä ympärillään. Mutta oikeasti?! Eipä ole lapset Saksassakaan yhtään kieroonkasvaneita sen takia, että oluttölkit kädessä saa kävellä ympäriinsä erilaisissa tapahtumissa ja katsomoissa. Miltä me muka niitä lapsia kuvitellaan suojelevamme? Kyllä ne se juopon mallin näkee ihan kotosalla, jos niikseen tulee. Vai oliko näihin sääntöihin joku ihan muu syy kuin lapset? En nimittäin jaksa uskoa sitäkään, että juoppoja pelastetaan kadotukselta sillä, että niiden pitää kivassa kesäisessä yleisötapahtumassa juoda olutta karsinassa.

Kuuba osa 1: Kaunista kyytiä Havannassa

Quinta AvenidaEka yö Havannassa meni vähän niin ja näin. Olisin tietysti voinut vaikka nukkuakin. Mutta kyllä siitä väsymyksestä selvittiin kun saatiin selville, että G Adventures oli vaihtanut meidän aloitushotellin Plazasta aka torakanpesästä viiden tähden Quinta Avenidaan. Sen altaalla kelpasi köllötellä. Mä en edes muista, että olisin koskaan ennen majoittunut viiden tähden hotellissa. Olkoonkin, että Kuubassa viisi tähteä on oikeasti noin kolme. Mutta kuka niitä laskee.

AutotMulla oli Havannassa tavoitteena kolme asiaa: Toimittaa tuliaiset kaverin kaverin kaverin kaverille, kaupunkikierros amerikkalaisella autolla ja visiitti La Bodeguita del Medioon. Ensimmäinen noista onnistui pienen seikkailun jälkeen hyvin, toisessa oli vaan kysymys siitä mikä auto valitaan, ja kolmas jäikin sitten viimeiselle hetkelle ennen paluulentoa. Pääsin myös Havannassa tutustumaan viiden tähden ja ei niin tähdellisen hotellin lisäksi casa particulares -majoitukseen, joka oli oikein siisti koti vain muutaman korttelin päässä Capitolista.

ChevyEn tiedä mitään mahtavampaa kuin cruisailla ympäri Havannaa vanhalla avoautolla aurinkoisessa ja lämpimässä säässä Elvistä kuunnellen. Ensimmäinen mun näkemäni auto Havannassa oli suureksi yllätykseksi Lada, ja niitä näkyikin liikenteessä tosi paljon. Mutta -57 tai vanhempia Chevroletteja, Fordeja, Chryslereitä ja Caddyjäkin pyöri onneksi joka paikassa. Kyselin tietysti ensimmäiseksi miten autot pidetään kunnossa, kun niihin ei saa Jenkeistä tilattua varaosia. Meidän kuski kertoi tilaavansa osat Italiaan, josta ne toimitetaan sille Kuubaan. Kuubassa on isot pimeät markkinat kaikelle mahdolliselle, mutta erityisesti autonosille. Ja farkuille.

Ranskalaismies teki meikäläiseen vaikutuksen makuuhuoneessa

Taulu

Mä olen katsellut mun makkarissa olevaa taulua hetken jos toisenkin pää kallellaan ja miettinyt, että se on kyllä tosi kiva. Seepiansävyisessä taulussa on vanha amerikkalainen auto ja kuubamainen fiilis. Taiteilija on yllättäen ranskalainen, nimeltänsä Alain Bertrand. Tsekkasin herran nettisivut ja Kuubaa sekä amerikan tyyliä löytyy sieltä enemmänkin, mahtavalla taustamusalla varustettuna.

Olisi kiva päästä joskus näkemään Bertnardin alkuperäisteoksia näyttelyssä. Bertnardin hyperrealismi viehättää, koska siinä on jotain poikkeuksellista. Nämä ovat kuvia, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi otettu 50- tai 60-luvulla, mutta sen lisäksi niissä on jotain enemmän. Aiheet ovat melkein identtiset taulusta toiseen. Joku taidemaalari vangitsee taideteoksiinsa tunteita kuten pelon tai vihan, mutta Bertrand selkeästi pitää taulujensa aiheista ja se on tässä olennaista. Taulut ovat Bertrandin luomaa fantasiaa.

Mahtoikohan toi taulu jotenkin alitajuisesti vaikuttaa mun seuraavan lomakohteen valintaan? Aion vihdoinkin suunnata Kuubaan, jonne olen suunnitellut reissua jo monen monta kertaa aiemmin. Ensi kuussa lennän Havannaan, josta mun Kuuban seikkailuni alkaa. Siihen asti jatkan tuon taulun katselua ja Kuubasta haaveilua.

P.S. Eikö ole hyvä otsikko? Eikö tolla pääsisi jo Ilta-Pulun toimittajaksi?

Pick-Nick

Kysyin yhdeltä kaverilta lähteekö se huomenna mun kanssa Forssaan Pick-Nickkiin, ja sehän innostui heti ajatuksesta. ”Joo, kuulostaa tosi kivalta!” Mietin vasta jälkeenpäin, että se ei ehkä tiedä, mikä Forssan Pick-Nick on. No, ei muuta kuin ruutuliina kainaloon ja viinirypäleet prätkän sivulaukkuun.

Pick-Nick

Oli kesä oli hiki

Otettiin kaverin kanssa lauantainen siivouspäivä ihan tosissaan ja mentiin torille myymään kaikkea pientä:

Söpö

Torilla komeillut lämpömittari kohosi aamupäivän aikana 26 asteesta 29 asteeseen, joten iltapäivällä oli mukava lähteä vilvoittelemaan moottoripyöräretkelle. Kaupan pihalla ajovarustuksessa seistessäni totesin, ettei se ilmavirran viilentävä vaikutus kauaa kestänyt.

Ajelun jälkeen hetkeksi Chevyn purkamista suunnittelemaan, kummipojan kanssa leikkimään ja sitten suihkun kautta telkan ääreen jääkiekon pariin. Heti pelin jälkeen suunta terassille olusille ja vaikka bändejä olisi voinut kuunnella pidempäänkin, simahdin mä jo ennen kahta. Tuollaisen lauantain jälkeen itse kukin on ihan finaalissa.

Bluesveljekset Suomessa

Jatketaan hyväksi havaitulla teemalla eli bluesilla.

Tampereella on elokuussa tiedossa hyvää musaa kun The Blues Brothers Band saapuu Pakkahuoneelle. Kyseessä ei siis ole oikea Elwood eikä myöskään mikään Hintsasen söy, vaan bändi, jossa soittavat alkuperäisen Blues Brothers -leffan bändin pari jäsentä, The Colonel kitaransa kera ja fonia tuuttaava Blue Lou. Noiden lisäksi bändistä löytyy jäseniä lempinimeltä The Lion, Funkeytime, Catfish, Sweet Soul ja Rock’n’Roll Doctor. Noilla nimillä ei vaan voi mennä metsään.

We’re so glad to see so many of you lovely people here tonight. And we would especially like to welcome all the representatives of Illinois’s law enforcement community that have chosen to join us here in the Palace Hotel Ballroom at this time. We certainly hope you all enjoy the show. And remember, people, that no matter who you are and what you do to live, thrive and survive, there’re still some things that makes us all the same. You. Me. Them. Everybody. Everybody.

Mun ja kaverin haaveena on pukea päälle mustat puvut, ohuet krakat, hatut sekä aurinkolasit ja cruisailla jenkkiautolla Blues Brothersin pauhatessa poppikoneesta. Puuttuu vaan se Bluesmobile. Ei kenelläkään olisi lainata Dodge Monacoa elokuussa, jotta nämä siskokset pääsisivät keikalle?

Loma vailla mitään ohjelmaa

On tää nyt kumma! Mulla on loma eikä mitään ohjelmaa ainakaan viikkoon, ja tänä aamuna alkoi toinen stressin oire eli tinnitus. Se sähköisku pään oikealla puoliskolla on lieventynyt ja lähes kokonaan hävinnyt, sen sijaan nyt on koko päivän toinen korva humissut hetkittäin oudosti. Se on vähän niin kuin lukossa, mutta ei sitä kuitenkaan saa auki puhaltamalla tai leukaa liikuttamalla. Sitten se vaan häviää itsestään. Ja alkaa hetken kuluttua uudelleen. Olikohan musa liian kovalla baarissa edellisiltana? Vai olikohan se musiikki liian huonoa?

Ei nyt ainakaan stressin pitäisi painaa. Mä olen ottanut lomalla niin rennosti, että en muistanut edes varautua mihinkään juhlintaan tai baari-iltaan uutenavuotena. Mulla ei ollut edes yksiäkään korkkareita mukanani kun juhlimaan piti lähteä. Kaivoin kaapista ajobuutsit ja totesin, että ehkä ne on paremmat baarikengät kuin lenkkarit, vaikka tuskin kukaan mun kenkiä baarissa katsoo. Väärässä muuten olin, punaiset bootsit kyllä huomattiin monta kertaa, vaikka ei ne paljon farkkujen lahkeiden alta pilkistäneet.

KuntosaliOlen tässä lomalla käynyt broidin kuntosalilla pariin otteeseen. Se teki autotalliinsa kuntosalin muun muassa mun crosstraineristä, joten mä tunnen oikeuteni käyttää sitä salia. Se on paljon parempi kuin mun normaali sali. Broidin salilla ei ole ruuhkaa ja siellä on kunnon stereot, joissa soi Badding. Sattuneesta syystä autotallissa myös haisee bensa ja öljy. Täydellistä. Mikään ei motivoi mua enempää kuin ajatus ajopuvusta, jonka pitäisi taas ensi kesänä mahtua päälle.

Latolöytöjä

Olin kampaajalla ja bongasin Tekniikan maailmasta todella mielenkiintoisen artikkelin.

Nebraskassa oli järjestetty jättimäinen vanhojen letukoiden huutokauppa. Erikoista autoissa oli se, että niiden omistaja oli aikoinaan ollut Chevy-diileri, eikä kaikkia autoja oltu vielä edes rekisteröity. Joillakin ihmisillä oli siis mahdollisuus olla esimerkiksi jonkun 50-luvun Chevyn ensiomistaja ja ajaa sillä ensimmäiset mailit. Sikäli mikäli se käynnistyisi ruostuttuaan pellolla muutaman vuosikymmenen.

On sanomattakin selvää, että huutokauppa kävi ja Chevyt myytiin ihan järjettömiin hintoihin. $140k pickupista, jonka mittarissa oli vaivaiset 1.3 mailia mutta joka ei välttämättä edes käynnisty, kuulostaa hivenen suolaiselta.

Tuli mieleen aussikaverin parin promillen humalassa hokema lause Sanlitun Jiuballa kiinalaisten katulasten keskellä. ”Money is not an object”, se sanoi ja kaivoi kukkarostaan seteleitä lapsille.