Täydellinen vastakohta

Muistatteko kun mä tapailin aiemmin sitä spaniardia, joka puhui sujuvasti ainakin viittä kieltä ja suunnitteli irtiottoa töistä maailmanmatkailua varten? No se huitelee tällä hetkellä jossain E-Amerikassa, en edes tiedä missä. Mä sen sijaan tapasin sen täydellisen vastakohdan.

Siinä missä spaniardi on vakava ja kaikkitietävä insinööri, tämä tyyppi on erittäin huumorintajuinen. Tää ei puhu kuin saksaa, se on asunut koko ikänsä samassa paikassa ja ollut 20 vuotta samassa firmassa töissä. Tuskin sillä on edes passia. Me puhutaan melkoista sekametelisoppaa mun heikolla saksalla ja sen lähes yhtä huonolla englannilla.

Kerran se höpötti mulle jotain saksaksi, enkä mä päässyt ollenkaan siitä lauseesta jyvälle. Kun se oli toistanut sen joku kolme kertaa, mä tajusin vihdoin:

– Ai Korpiklaani! Se suomalainen bändi! Mä luulin, että sä puhuit saksaa ja ihmettelin, että mitä hemmettiä tarkoittaa korpiklaani.

Tää tyyppi harrastaa harrikoita, joten mä näytin sille kuvan Shovelista. En tosin meinannut löytää pyörästä hyvää kuvaa, koska olin itse joka kuvassa:

– Mä en löydä yhtäkään hyvää kuvaa tästä pyörästä. Siinä on aina joku idiootti istumassa. *kuva musta istumassa pyörän päällä autotallissa*
– Jonkun olisi pitänyt laittaa siihen kolikko, jotta se alkaa päristä ja valot vilkkua.

Aiemmin se valitti mulle, että aina kun se pesee auton, Hampurissa sataa sen jälkeen vettä:

– Onko se siis sun vika, että täällä sataa niin paljon?
– No pakko se auto on pestä, kun se on likainen. Tiellä lentää vastaan liikaa ötököitä, joilla on itsemurhataipumus.
– Ne on ehkä Suomesta, jos ne on kerran niin masentuneita.
– Tai Englannista, koska ne lentää väärällä puolella tietä.

Hamburger DOM

DOMHampurissa oli taas tivolin aika, ja siellä me yhden suomalaisen kanssa ihmeteltiin paikallista meininkiä. Baareja ja ruokakiskoja (=kiska yksikössä, mikäli suomen kieli aiheuttaa jollekin muullekin hämmennystä) oli tivolilaitteiden seassa tosi paljon, ja alueelle vapaa pääsy. Alkoholia sai siis luonnollisesti ostaa mistä tahansa, eikä niiden mukien kanssa tarvinnut pysyä millään aidatulla alueella. Mitään aidattuja alueita ei edes ole. Toki baarien edessä on pöytiä ja tuoleja asiakkaiden iloksi, mutta ei se tarkoita sitä, että niiden mukien kanssa pitäisi istua perse penkissä. Jos haluat, voi kävellä ympäriinsä juoman kanssa, eikä kukaan kuole siihen.

Hampurin DOM on nasta paikka jopa aikuisille, ja se näyttää olevan suosittu mesta viettää aikaa vaikka työkavereiden kanssa töiden jälkeen. Tuleeko kenellekään Suomessa mieleen lähteä Lintsille afterworkille? Mun ei ole tarkoitus nyt aloittaa mitään hirmuista vertailua siitä miten paska Suomi on verrattuna ah niin ihanaan Saksaan. Ei. Suomi on oikeasti monessa suhteessa paljon parempi ja järkevämpi maa. Mutta inan verran vähemmän hyysäystä, niin se olisi ihan ylivertainen.

Me oikeasti pohdittiin sitä, miksi suomalaisissa huvipuistoissa on vain pari kämäistä hampurilaisravintolaa siellä täällä, eikä alueelle voi vain mennä kävelemään ja viettämään aikaa aikuisten kesken. Tai voi, mutta ei se kovin kivaa ole. Miksi Domissa on ihan erilainen tunnelma ja biljoona eri myyntikojua, joissa kauppa käy? Tulee mieleen myös saksalaiset joulumarkkinat, joissa Glühwein virtaa ja ihmisillä on kivaa. Mä en muista milloin viimeksi olen käynyt Suomessa missään markkinoilla, mutta ei siellä kävellä terästetyn glögin kanssa anniskelualueelta yhtään mihinkään. Mitä jos Suomessa voisikin kävellä torilla ja maistella eri myyntikojuista paikallisten tuottajien tuotteita, kuten leipää, juustoja tai *rumpujen pärinää* panimotuotteita? Tosi vaarallinen ajatus. Eihän Suomessa nyt tuollaiseen voida mennä. Vai voidaanko?

Tasapuolisuuden nimissä DOM ansaitsee myös vähän mutta sitäkin kovempaa kritiikkiä. Siellä on nimittäin vieläkin se poniratsastusaktiviteetti, jossa ponit kiertävät pienen pientä ympyrää päivästä toiseen. Mulle tuli taas tippa linssiin siinä kohtaa, kun kävelin muki kädessä ohi. Esimerkiksi shettiksiä on käytetty kautta aikain kaivoksissa raskaissa töissä, eikä työnteko ole poneille ollenkaan vierasta, mutta meidän pitäisi olla vähän sivistyneempiä ihmisiä nykyään. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että joku hullu ja sairas ja ahne ihminen järjestää moisen aktiviteetin. Mutta mä en käsitä miksi kukaan vie lapsensa ratsastamaan niillä poneilla DOMissa.

ZZTop Hell Raisers – Hamburg Stadtpark

Hampurin Stadtpark Open Air on siitä kiva konserttipaikka, että se on erittäin pieni alue. Pensailla aidatussa notkossa on todellakin tunnelmaa. Maa viettää reunoilta alaspäin, mutta lava on kuitenkin kohotettu maa-aineksella selkeästi. Artisteja Stadtparkissa esiintyy laidasta laitaan, mutta ZZTopin keikalle mulla oli liput jo pitkään. Menin konserttiin puolalaisen kaverin kanssa, mutta silläkin oli kaksi lippua keikalle. Meidän piti siis ennen keikkaa myydä ylimääräiset, ja se onnistui todella helposti jo pelkästään matkalla puistoon. Päästiin siis hyvillä mielin tsekkaamaan lämppäribändinä toiminut Ben Miller Band, josta mä tykkään paljon. Illan päätähdetkään eivät turhaan antaneet odottaa itseään, vaan alottivat keikkansa jo kahdeksalta.

ZZTop

Got Me Under Pressure oli toimiva aloitus enkä mä voinut kuin ihmetellä miten nämä tyypit jaksaa keikkailla päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Bändin ja yleisön fiilis oli hyvä, ja mikäs siellä auringonpaisteessa oli jammaillessa. Muutama pisara vettä satoi ennen konsertin alkua, mutta mä en edes kaivanut rotsin taskuun tunkemaani sadetakkia esiin.

Stadtpark Open Air Hamburg

Gimme All Your Lovin’, I Gotsta Get Paid, Rough Boy ja Tush olivat mun eniten odottamia biisejä, ja hyvältä ne tietysti kuulostivat. Yleisö lauloi ehkä eniten mukana Sharp Dressed Manissä. Osasin odottaa Foxy Ladyä coveriksi, koska se kuultiin myös pari vuotta sitten Helsingin keikalla. Sillä, joka oli mun mielestä loistava, mutta joka Hesarissa sai huonot arvostelut.

Billy Gibbons ZZTop

Mun kaverini sanoi ennen keikkaa, ettei erityisemmin tykkää bluesista ja siksi vähän epäili miten hyvin ZZTop livenä kolahtaa, mutta halusi kuitenkin nähdä nämä herrat kun siihen on vielä mahdollisuus. Keikan aikana se kuitenkin sanoi, että tykkää siitä tyylistä, millä Gibbons soittaa bluesia. Settilistaan palautettu Catfish Blues oli hauska ja yllättävä veto, samoin tokassa encoressa kuultu Jailhouse Rock, josta Hill teki ihan omanlaisensa version.

Settilista näytti kokonaisuudessaan tältä:

Got Me Under Pressure
Waitin’ for the Bus
Jesus Just Left Chicago
Gimme All Your Lovin’
Pincushion
I’m Bad, I’m Nationwide
I Gotsta Get Paid
Rough Boy
Foxy Lady (The Jimi Hendrix Experience cover)
Catfish Blues (Robert Petway cover)
Cheap Sunglasses
Chartreuse
Sharp Dressed Man
Legs

Encore:
La Grange / Sloppy Drunk / Bar-B-Q
Tush

Encore 2:
Jailhouse Rock (Elvis Presley cover)

Jos joku on tänään menossa Hamina Bastioniin keikalle, niin ei muuta kuin hyvää keikkaa! Huono se ei voi olla.

Maailma ylösalaisin – The World Upside Down

7 kuolemansyntiäEnpä ole ennen sännännyt taidenäyttelystä vesssaan itkemään. Mä luulen, että mun pieni paniikkikohtaukseni oli ennemmin merkki siitä, että lääkkeiden annostusta tulisi nostaa, kuin siitä, että taidenäyttelyn teokset nosti tunteet pintaan. Vaikkakin myös jälkimmäinen voisi tässä tapauksessa pitää paikkansa.

Hieronymus Bosch tuli mulle ekaa kertaa tutuksi Michael Connelly kirjoista, joissa seikkailee poliisietsivä nimeltä Hieronymus ”Harry” Bosch. Kirjoissa viitataan Harryn saaneen nimensä taitelijakaimaltaan, joten joskus Connellyn kirjoja luettuani tarkistin minkäläinen taitelija on kyseessä. Sitä tutumpi tämä herra ei mulle ennen tätä näyttelyä kuitenkaan ollut.

Tämä näyttely, The World Upside Down – Hieronymus Bosch’s Century, järjestettiin Rathausin vieressä olevassa Buceriuksen Kunst Forumissa, jossa aiemmin tänä vuonna oli Picasson näyttely. Mä olin kovin suunnitellut meneväni sinne Picasson näyttelyyn, mutta missasin sen, aivan kuten Mirón näyttelyn viime vuonna. Nyt sain vihdoin mentyä paikalle.

Mä sanoin joskus surrealismin tarkoittavan sitä, että tanssii Cascadaa puolityhjässä discossa sellasen tyypin kanssa, jonka paidassa lukee ”Metallimies”. 1500-luvun taiteilijan Hieronymus Boschin sanotaan olleen 1900-luvun surrealismin innoittaja, ja onhan ne Boschin teokset aika unenomaisia. Painajaisten tosin.

Boschin teoksia tunnetaan 25 kappaletta ja niistäkin vain seitsemän on signeerattuja. Tämä näyttely sisälsi siis myös paljon taideteoksia, jotka olivat Boschin innoittamia. Mä menin siellä kyllä sekaisin siitä mikä oli kenenkin teos, koska mulle ne olisivat voineet olla kaikki saman sekopään kynästä.

Pieter Brueghel vanhemman Seitsemän Kuolemansyntiä olivat näyttelyn keskellä, pimeässä huoneessa, jokainen omassa syvennyksessään. Syvennykset olivat juuri oikealla korkeudella, jotta niihin pystyi nojaamaan kyynerpäillään. Boschin innoitus oli helppo nähdä erityisesti näissä piirroksissa. Kaikkia näyttelyn tauluja piti tarkastella lähietäisyydeltä, sillä ne sisälsivät paljon pienen pieniä yksityiskohtia. Ihmiset olivat laihoja ja lihavia, ja koirat, hevoset ja muut eläimet realistisia, mutta siihen se realistisuus jäikin. Yhtäkkiä jollakin oli jalat väärin päin tai toiset grillasivat ihmisen kehonosia nuotiolla. Ihmisten seassa oli erilaisia liskomaisia örkkejä, jotka rietastelivat naisten kanssa ja tappoivat ihmisiä tai toisiaan.

Vaikka mä ehkä inhosin näitä tämän näyttelyn teoksia, innostuin taidenäyttelyistä noin ylipäätään. Muistin millaisen vaikutuksen esimerkiksi Madridin Reina Sofia on muhun aikanaan tehnyt; jopa niin suuren, että Picasson Guernican kopio on tälläkin hetkellä mun vanhan huoneen seinällä kehyksissä. Tällainen pienempi näyttely on toisaalta paljon kivempi, sillä siellä keskitytään vain yhteen aiheeseen kerrallaan, eikä sen kiertämiseen mene koko päivää. Katsoin jo, että tätä The World Upside Down -näyttelyä seuraa loppuvuodesta Venice – City of Artists. Lisäksi Hampurin Kunsthallessa on tällä hetkellä Édouard Manetin näyttely ja lokakuusta alkaen muun muassa Mirón teoksia, joten meikäläiselle täällä on taidetta ihan riittävästi.

Jalkapalloilta

SaksaJalkapallo on täällä Saksassa kansallispeli, joten mä päätin näissä EM-kisoissa yrittää kannustaa Saksaa, vaikkei se ole koskaan ollut mun suosikkijoukkueeni. Sinänsä se on helppoa, kun Suomi ei ole geimeissä mukana. Sydän sykki kyllä erityisen kovin Islannille, mutta onneksi Saksa ei pudotuspeleissä Islantia vastaan joutunut pelaamaan. Tai päässyt. Tilanne voisi olla toinen, jos Saksalla olisi ollut Portugalin tie. Nyt matka tyssäsi kotijoukkue Ranskaan siinä mielessä ikävässä matsissa, että Saksa hallitsi peliä ja pelasi paremmin, Ranska vaan sai aikaiseksi pari maalia, joista eka oli käsivirheestä vihelletty typerä pilkku.

Me katsottiin edellinen Saksan peli baarissa, joten siellä pääsi hyvin tunnelmaan mukaan. Nyt oli vuorossa koti-ilta, joten mä yritin luoda tunnelmaa tarjottavien kanssa. Kanarullissa komeili Saksan liput, ja saksalainen kaveri toi vähän lisää koristeita sekä puukakun voitonjuhlia varten. Baumkuche on perinteinen saksalainen kakku, jossa on monta ohuen ohutta kerrosta ja suklaakuorrutus.

Kakku oli hyvää, mutta harmittaa kyllä, ettei Saksa päässyt finaaliin. Olisin halunnut nähdä miten saksalaiset juhlii EM-mestaruutta, Barcelonassahan MM-juhlinta tuli tutuksi mukaan lukien ne asunnoista kadulle heitettävät vesiämpärilliset. Täällä oltiin kyllä valmiita bileisiin, sillä suuri osa autoista näytti olevan koristeltu sekä peileihin että takaikkunoihin kiinnitettävin lipuin. Noh, ensi kerralla sitten.

Joskus käy muuten niin, että jämäruoka on paljon parempaa kuin alkuperäinen. Kylmät tuorejuusto-salaatti-kanarullat oli toki ihan ookoo, mutta seuraavan päivän tortillalättypizza samoilla täytteillä oli paljon parempaa.

Hampurin ilmaiset nähtävyydet TOP 5

Hampurin parhaat ilmaiset nähtävyydet tai aktiviteetit listattuna alla, olkaapa hyvä:

Free walking tour1. Free walking tours

Nämä ilmaiset kävelykierrokset tunnistaa kaupungilla keltaisista sateenvarjoista tai t-paidoista. Mä olen käynyt sekä historiallisella kaupunkikierroksella että Reeperbahnin kierroksella, ja ne on molemmat olleet todella informatiivisia. Mun suosikkiopas on Kaliforniasta kotoisin oleva Brent, jonka tarinoihin mahtuu ehkä joskus hiukan fiktiotakin joukkoon. Kerran rankkasade yllätti kävelykierroksen, joten Brent päätti järjestää meille demonstraation Hampurin viimeisen merirosvon Klaus Störtebekerin mestauksesta.

Lisää infoa kuten lähtöajat ja -paikat löytyy täältä: Robin and the Tourguides. Tippiähän näissä on tapana jättää, mutta muuten ilmaista huvia. Erityisen kiva ohjelmanumero myös yksinmatkustavalle.

Wasserspiele2. Planten und Blomen – Wasserlichtkonzerte

Hampurissa on paljon puistoja, mutta turistin näkövinkkelistä mielenkiintoisin niistä on ehdottomasti Planten und Blumen -puisto. Siellä järjestetään joka kesäilta suihkulähdenäytös, joka on klassisella musiikilla höystetty valoshow. Mun viimeksi näkemäni show alkoi Sibeliuksella.

Planten und Blumen on päiväsaikaankin kiva vierailupaikka, sillä nimensä mukaisesti siellä on paljon kasveja ja kukkia. Ruusutarha ja japanilainen maisemapuutarha ovat varsin kauniita. Puistosta löytyy myös kahvila ja iso lava, jossa järjestetään ilmaiskonsertteja, kuten Jazz Open näin heinäkuun alussa.

3. Fischmarkt

Mun ekalla viikolla Hampurissa kaveri ilmoitti, että sunnuntaiaamuna sitten herätään aikaisin, jotta päästään kalamarkkinoille. Hetken sitä ilmoitusta ihmettelin, mutta kävi ilmi, että Fischmarkt on aika legendaarinen tapahtuma. Kalamarkkinoita on pidetty jo vuodesta 1703 St. Paulin kaupunginosassa Elben rannalla.

Kalan lisäksi näiltä markkinoilta voi käydä nappaamassa mukaansa edullisen hedelmäkorin, mutta toritunnelma on kuitenkin se, jonka vuoksi paikalla kannattaa pyörähtää. Eikä välillä kannata välttämättä edes nukkua; Reeperbahnilta on lyhyt matka Fischmarktin hulinoihin sunnuntaiaamuna lauantai-illan juhlimisen jälkeen.

Elbtunnel4. Elb Tunnel

Yksi varsin erikoinen nähtävyys Hampurissa on Elben ali kulkeva vanha tunneli. Landungsbrücken on asema, josta tunnelin suu löytyy. Viikonloppuisin tunneli on suljettu autoliikenteeltä, joten erityisesti silloin jalankulkijoiden ja fillaristien on hyvä tsekata kesähelteillä viilentävä tunneli ja käydä kurkkaamassa kaupungin silhuetti vastarannalta.

DOM5. Hamburger Dom

Viides sija tällä listalla menee Hamburger Domille, joka on vain iso tivoli, ei sen kummempaa. Syy miksi se kiilaa tähän, on se, että se todellakin on iso. Siellä on kaikenlaisia vempaimia tukkijoesta maailmanpyörään, mutta aika kuluu kivasti myös esimerkiksi ruoka-, juoma- ja ohjelmatarjontaan tutustuen. Dom järjestetään kolmena jaksona vuodessa, keväällä, kesällä ja talvella, ja alueelle on tosiaan ilmainen sisäänpääsy.

Heräsikö minkäänlaista kipinää matkustaa kaupunkilomalle Hampuriin?

Saksalainen terveydenhuolto lyhyesti kuvattuna

Musta pilviIhan pikkasen taas tulee savu korvista. Laavaa ja tuhkaakin varmaan jo.

Saksalaiset on ihan perhanan ylpeitä terveydenhuollostaan, ja on se sen verran kallista, että olisi syytä ollakin.

Saksassa sairasvakutuus on pakollinen ja työnantaja vähentää sen suoraan palkasta. Ihmisillä on kaksi vaihtoehtoa, julkinen sairasvakuutus eli Krankenkasse tai sitten yksityinen. Mutta tällaset perusduunarit kuin minä kuuluvat tietysti siihen julkiseen.

Suomalaisen tyylisiä terveyskeskuksia ei ole vaan lääkäriä tarvittaessa varataan aika omalle lääkärille, Hausartzille. Joka valitaan siis ihan umpimähkään jostakin lähialueelta, ja jonka klinikka on joka tapauksessa jossakin vanhassa talossa yleensä parin muun lääkärin kanssa yhdessä.

Hausartzit määräävät sitten potilailleen kaikenlaisia yrttejä ja vitamiineja. Yrtit ja vitamiinit joutuu maksamaan itse apteekissa, mutta eriväriselle reseptilomakkeelle tulostetut reseptit eli ihan oikeat lääkereseptit Krankenkasse korvaa siten, että apteekissa niistä joutuu maksamaan vain viiden euron nimellisen korvauksen, oli lääkkeen hinta mikä tahansa. Lukuunottamatta tietenkään parasta migreenin täsmälääkettä, joka on kallis ja jota ei niin suurelta osin korvata.

Hausartzille mennään siis siten kuin Suomessa mentäisiin flunssan takia terveyskeskuksen päivystykseen. Jos lääkäriaikaa omalle lääkärille ei saa, voi mennä sairaalan päivystykseen istumaan vähintään kolmeksi tunniksi, huolimatta siitä onko syy päivystyskäyntiin esim. migreenikohtaus. Sairaalassa tavataan päivystävä lääkäri, joka sanoo, että suosittelee varaamaan ajan omalle Hausartzille, jolta saa lähetteen erikoislääkärille. Päivystävä lääkäri vielä ystävällisesti kirjoittaa Hausartzille kirjeen, jossa kuvailee päivystyskäynnin ja hoitosuosituksen.

Tarvittaessa potilas saa Hausartzilta lähetteen erikoislääkärille. Erikoislääkäri valitaan siten, että soitetaan kaikki sen alan erikoislääkärit omassa ja ehkä naapurikaupungissakin läpi. Monissa paikoissa jätetään viesti puhelinvastaajaan, sillä jopa vastaanottovirkailijat ovat kiireisiä eivätkä aina ehdi vastata puhelimeen. Kun lopulta saadaan joku vastaanottovirkailija puhelimella, sähköpostilla, vastaajaviestillä tai savumerkeillä kiinni, varataan aika sille erikoislääkärille, jolla on ensimmäinen vapaa aika kuukausien päästä ja joka ylipäätään vielä suostuu ottamaan vastaan uusia potilaita.

Jos erikoislääkärille ei millään löydy aikaa, ei hätää, aina voi ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön eli Krankenkasseen, joka auttaa mielellään. Siellä on palvelu, jonka ainoa tehtävä on varata ihmisille aikoja erikoislääkäriltä. Kun sinne kertoo mitä tarvitsee, kuluu pari viikkoa, ja sieltä tulee ilmoitus, että sinulle on varattu aika sille ja sille lääkärille sinä ja sinä päivänä. Ottamatta ollenkaan huomioon, että olit sanonut olevasi silloin työmatkalla. Kun kiität heitä ystävällisesti avusta ja sanot, että valitettavasti et voi ottaa aikaa vastaan, vastaavat he, että varatut ajat pitää peruttaa itse suoraan lääkärille. Ja sitten taas tavoittelet erikoislääkärin vastaanottovirkailijaa puhelimitse, sähköpostitse, vastaajaviesteillä ja savumerkeillä.

Sekä Hausartzilla että erikoislääkärillä käynnit noudattavat samaa kaavaa. Paikalle saavutaan noin vartti ennen omaa aikaa, jonka jälkeen odotetaan monta tuntia pääsyä lääkäriin. Tämä luonnollisesti aina oman työpäivän aikana, koska lääkäreiden vastaanotot on rajoitetusti avoinna. Molemmat lääkärit vastaanottavat myös hätätapauksia sovittujen aikojen ohessa, mutta tuolloin erikoislääkärin vastaanottovirkailija unohtaa kirjata hätätapauksen erikoislääkärin kalenteriin, ja odottamaan joutuu vielä pidempään.

Kun erikoislääkäri on tehnyt tutkimuksensa ja mielessään myös päätynyt johonkin diagnoosiin, sitä joko a) ei kerrota potilaalle tai b) se kerrotaan ja se kirjoitetaan kirjeelle, joka osoitetaan Hausartzille. Sitten potilas menee kotiinsa, varaa ajan Hausartzille, odottaa seuraavaa lääkäriaikaa parin viikon päästä, menee parin viikon päästä Hausartzin vastaanotolle, jotta Hausartz voi kirjoittaa reseptin erikoislääkärin diagnosoimaan vaivaan.

Sanomattakin on selvää, että mitään sähköisiä reseptejä tai tutkimusmääräyksiä ei tunneta, vaan kaikki printataan hauskoille lomakkeille printtereillä, jotka aina tekevät tenän. Apteekki sen sijaan ei koskaan varastoi mitään potilaan tarvitsemia lääkkeitä, vaan resepti viedään apteekkiin ja tilalle saadaan milli kertaa millin kokoinen muistilappu siitä, että lääkkeet voi noutaa myöhemmin samana päivänä tai sitten seuraavana. Kun lääkkeet on noudettu ja maksettu, siitä saa halutessaan kuitin, mutta se loppuunkäytetty resepti jää apteekkiin. Jos on tarve esimerkiksi matkustellessa todistaa omistavansa mukanaan kantavansa reseptilääkkeet, pitää varata aika erikoislääkärille ja hakea lääkärin allekirjoittama selvitys lääkityksestään matkalle mukaan.

Jos käy niin hyvä tuuri, että erikoislääkäri on erikoistunut kahteen eri alaan ja potilas tarvitsee molempien alojen konsultointia, pitää tietenkin varata aika jommalle kummalle alalle eikä se sama lääkäri voi samalla ajalla hoitaa molempien alojen ongelmia. Lääkkeitä se ei missään nimessä voi määrätä eri alojen vaivoihin samalla käynnillä.

Sekä Hausartzit että erikoislääkärit voivat kirjoittaa reseptejä vain yhdelle lääkepurkille samaa lääkettä kerrallaan. Jos potilaalla on lääkitys, joka jatkuu esimerkiksi vuoden, ja jota myydään 30 kappaleen pakkauksissa ja jota otetaan 2 päivässä, pitää resepti uusia kahden viikon välein. Reseptin uusiminen käy toki kätevästi soittamalla lääkäriin ja menemällä lääkärin vastaanotolle työaikana odottamaan sitä tenän tehneen printterin reseptiä, joka viedään apteekkiin, josta sitä ei saa samantien vaan josta se haetaan vähän myöhemmin.

Jos haluaa tehdä jonkin muutoksen esimerkiksi lääkkeen annostukseen, voisi puhelinaika lääkärille olla kätevä. Tällöin potilas soittaa lääkärin vastaanotolle ja pyytää puhelinaikaa. Potilasta ohjeistetaan, että saadakseen puhelinajan, potilaan tulee mennä käymään vastaanotolla aukioloaikana eli työpäivän aikana tökkäämässä vakuutuskortti sirulukijaan, jotta puhelinaika lääkärille voidaan varata ja veloitus tietysti lähettää Krankenkasseniin lääkärin vastaanotolta.

Tämän enempää mä en nyt tällä erää jaksa tästä aiheesta kirjoittaa. Ranne on kipeä enkä halua mitään jännetuppitulehdusta, jonka takia pitäisi mennä Hausartzille.

P.S. Jos joku muu Saksassa asuva nyt kommentoi, että noh noh, ihan hyvä systeemihän tämä on ja hoitoa saa, niin tervetuloa vaan Hampuriin. Voitte ihan vapaasti hoitaa mun puolesta kaikki puhelut ja lääkäri- ja apteekkikäynnit, teidän työajallanne. Mua harmittaa, etten mä ole laskenut niitä päiviä, joita mulla on kulunut lääkäreihin soittaessa ja jonottaessa tässä vuoden sisään. Ja hauskaahan tässä on se, että nyt koko rumba alkaa alusta, kun viime vuoden diagnoosi peruttiin ja lähete uudelle erikoislääkärille lykättiin kouraan. Seuraava vapaa aika sen alan erikoislääkärille onkin sentään jo kuulemma syyskuussa..

P.P.S. Tämä on ihan tositarina. Mä ottaisin jopa Saksan terveydenhuoltoa mielummin ecuadorilaisen terveydenhuollon, jossa silitetään sairaalasängyssä makaavan potilaan kättä ja kysytään, että milloinkas teidän lentonne Suomeen on.

Critical Mass -fillarointitapahtuma Hampurissa

Critical Mass HamburgKyllä mä tiesin, että Hampurissa on paljon pyöriä, mutta eilen illalla meni pää pyörälle tätä kulkuetta katsellessa. Se ei loppunut ollenkaan!

Critical Mass on joka kuun vika perjantai järjestettävä tai ilman järjestämistäkin tapahtuva fillarointipäivä, jolloin näköjään puoli Hampuria ottaa fillarinsa ja käy.

Tapahtuma on lähtöisin San Franciscosta ja nyt se on jo sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Sen kummempaa filosofiaa taustalla ei ole, vaikka toki siinä juhlistetaan fillareita valtaamassa ajoväyliä. Hampurissa ainakin juhlistettiin ja kunnolla, sillä musiikki pauhasi fillareiden mukana olevista kovaäänisistä ja neonvalot välkkyivät.

Tämä tapahtuma oli järjestetty yhteistyössä poliisin kanssa, sillä poliisimoottoripyörät kulkivat fillareiden matkassa. Sitä kuka määräsi reitin ja oliko se suunniteltu, en tiedä. Ilmeisesti nämä tapahtumat ovat usein tavallaan järjestettyjä sattumia, ja se, joka sattuu ajamaan kärjessä, määrää reitin. Jotta tällainen tapahtuma olisi onnistunut, pitää fillaristeja olla riittävä määrä, kriittinen massa, jolla voidaan syrjäyttää autot ajoväylällä. Siitä nimi Critical Mass.

Suomessakin on näköjään pari kertaa järjestetty kriittinen pyöräretki, mutta vaikea kuvitella suomalaisten lähtevän tähän yhtä isolla joukolla mukaan. Paitsi jos letka kulkee Someron kautta ja mukaan voi liittyä traktorilla.

– Sun koti on Hampurin parveke ja Hampuri ei nuku koskaan, vastasi kaveri kun laitoin sille viestin fillareista.

Parsakausi

Mä en koskaan tiedä milloin on meneillään minkäkin vihanneksen tai juureksen satokausi, vaan ostan kaupasta tai markkinoilta sitä mitä siellä edullisesti on saatavilla. Puolivahingossa siis ehkä jopa kaudenkin kasviksia. Mutta parsakautta täällä ei voi missata.

Pelkkää valkoista parsaa myyviä kojuja on jo pitkään tupsahdellut kaupunkikuvaan kuin sieniä sateella. Joillakin saattaa olla pari laatikkoa mansikkaakin myynnissä, mutta parsa on se, jota varsinaisesti kaupitellaan.

Mä opin kyllä jo viime vuonna, että Hampurissa parsakausi on tärkeä, koska jopa mun pomoni kertoi siitä. Aluksi mietin, että miksi ihmeessä joku mies tietäisi kasvisten satokausista yhtään mitään, mutta sitten mä muistin, että se on saksalainen. Tarkan euron mies, tarkemmin sanottuna.

Viime vuonna mä ostin parsaa ja tein siitä innoissani lounasta hollandaisen kera. Jos sitten heti ensi vuonna taas seuraavan kerran.

Suomessakin on näköjään parsakausi. Ja siiderikausi.

Parsaa

Sataman synttäreiden loppuhuipennus

Perinteiseen tapaan sataman synttäreiden houkuttelevin ohjelmanumero merimiesten laivojen lisäksi oli livemusiikki. Tänä vuonna Jolly Roger -lavalla oli jostain syystä pelkkiä psychobillybändejä, joka on ihan kiva psychon ystäville, mutta ei mulle. Hafenrockin lavalla oli perjantaina metallia ja lauantaina poppia, mutta sunnuntai oli varattu rockabillylle, joten me suunnattiin tietty Suomi-Saksa -pelin jälkeen sinne. Illan ylivoimaisesti parhaimman keikan veti Boppin’B.

BoppinB

Boppin’B näytti hirveän tutulta, mutta en ollut varma olenko mä ollut niiden keikalla Suomessa. No, nyt ainakin tykkäsin bändistä tosi paljon. Jopa Springsteenin I’m on Fire -cover saa multa pelkästään ylistystä. Se oli riittävän erilainen veto alkuperäiseen verrattuna. I’m on Fire oli muuten osuva biisi siihen väliin..

Yhtäkkiä Elben toiselta puolelta nousi horisonttiin iso, musta savupatsas. Bändikin noteerasi asian, mutta toistaiseksi keikka jatkui. Ihmiset jatkoivat jammailua mutta vähän väliä katseet kääntyivät savuun.

Savu

Melko pian Twitteristä löytyi uutinen, jonka mukaan kyseessä oli trukin kolaroinnista aiheutunut kemikaalionnettomuus varastoalueella. Tuossa vaiheessa ei vielä puhuttu savun myrkyllisyydestä mitään. Bileet päättyivät kuitenkin siihen, että kuuluttaja pyysi ihmisiä poistumaan rauhallisesti alueelta lähimpiä hätäpoistumisteitä käyttäen. Satama evakuoitiin ja ihmisiä sataman lähellä kehotettiin sulkemaan asunnoistaan ovet ja ikkunat. Kukaan ei ilmeisesti loukkaantunut palossa, vaikka 150 palomiestä hommiin joutuikin. Melkoinen lopetus huikeille 827-vuotissynttäreille!